Ulkoplaneettojen rooli astrologiassa

3.7.2022

Planeetan visuaalisella näkyvyydellä on tulkinnallisesti olennainen merkitys astrologiassa, esimerkiksi sillä kätkeekö Aurinko toisen tekijän kirkkauteensa tai ilmestyykö planeetta uudelleen taivaalla näkyväksi sen jälkeen kun on kohdannut Auringon. Voidaan pohtia millainen ero on horisontista esiin nousevalla planeetalla ja horisontin alle näkymättömiin laskeutuvalla planeetalla. Hellenistisessä astrologiassa puhutaan silmin havaittavista seitsemästä planeetasta, ja yötaivaalla kiinnitetään huomiota kiintotähtiin. Astrologinen oppi rakentuu myös planeettojen keskinäisten kontaktien tutkimiseen sillä perusteella miten ne kulmaopin osoittamana voivat nähdä toisensa.

Hellenistisen ja modernin astrologian välinen suurin kynnyskysymys tuntuu monelle olevan ulkoplaneetat, uudella ajalla optisten apuvälineiden avulla paikannetut Uranus, Neptunus ja Pluto aurinkokunnassamme. Modernista näkökulmasta katsottuna on mahdotonta tulkita ilman ulkoplaneettoja. Heitän kehiin ajatuksen, että jos kreikkalais-roomalaiseen aikaan ulkoplaneetat olisi löydetty tai laskennallisesti teoreettisesti keksitty miten ne kulkevat, olisiko näillä siltikään seitsemään planeettaan verrattavissa olevaa roolia astrologiassa, koska ne eivät milloinkaan näy taivaalla paljain silmin. Mielipiteeni on, että ulkoplaneettojen kanssa oltaisi pitäydytty symbolisella ja kollektiivisella tasolla.

Vaikka ulkoplaneettojen tulkintamallit tuntuvat nykyään kovin vankoilta ja lukkoonlyödyiltä, ei näillä ollut löytöhetkellä tulkintamanuaalia mukanaan. Kaanon on vakiintunut vasta aikojen kuluessa, ja useimmiten vahvimman lain mukaisesti, eli on seurattu karismaattista ja paljon julkisuutta saanutta yksittäistä henkilöä. Tätä voitaisi verrata nykysomen ostoklikkauksiin, missä algoritmin kautta huomio kumuloituu. Ulkoplaneettojen kohdalla jokin läntisen maailman asia tai tapahtuma planeetan löytöhetken tuntumasta on iskostettu planeetan perusmerkitykseksi; vallankumous, henkisyys tai ydinvoima. Ulkoplaneettojen tulkinnallinen merkitys on luotu tapahtumatasolta, eikä se ole lainkaan samanlainen kuin silmin havaittavien seitsemän planeetan kohdalla. Nämähän on nähty aina, eikä ole olemassa mitään löytöhetkeä mikä olisi yhdistetty symboliikkaan. Näiden ”vanhojen” taivaan kulkijoiden merkitykset pohjautuvat niiden asemaan aurinkokunnassa, kiertoon ja kulkuun, ulkonäköön, eli monin osin astronomisiin tekijöihin. Ulkoplaneettojen kohdalla astronomia vaikuttaa sivuseikalta.

Ulkoplaneettojen merkityksiin ympättiin ”lainoja” vanhoilta planeetoilta, mikä köyhdytti seitsemän kulkijan merkityksiä. Kun samaan aikaan uuden tiedon huumassa ei tutkittu vanhoja tekstejä, ne oli kadonneet tai tuhottu tarkoituksellisesti, astrologisen tiedon jatkumo notkahti. Monelle nykypäivän astrologille voi olla yllätys, että ulkopuolisuus liittyy Saturnukseen eikä Uranukseen, tai että Neptunuksen henkisyys onkin napattu Jupiterilta. En osaa arvioida keksittiinkö varsinaisesti uusia asioita, joita ulkoplaneetat saivat edustaa. Tekniikkakin kaikilta osin on Merkuriuksen juttu, ei sen tulkitsemiseen Uranusta tarvita. Maailma ja sen asiat olivat olemassa jo antiikin aikaan, ja tematiikkaa on helppo soveltaa käyttämällä vain seitsemää planeettaa.

Toinen ongelmakokonaisuus muodostuu hellenistisen astrologian oppijärjestelmän täydellisyydestä ja kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on oma paikkansa. Tähän systeemiin ulkoplaneetat eivät istu, vaan niillä täytyy olla jokin toisenlainen rooli. Monenlaiset ajanhallintasysteemit jättävät ulkoplaneetat sivuun, koska juuri nämä perustuvat merkkihallintajärjestelmään. Planeettojen kiertoa syntymäkarttaa vasten voidaan toki seurata, mutta tässäkin kirkkain idea jää toteutumatta: profektio osoittaa mitkä transiitit ovat tärkeitä, eikä ulkoplaneettoja voida sisällyttää profektiokiertoon, koska sekin perustuu planeettojen kotimerkkeihin. Astrologian opettajani sanoo, että ulkoplaneetat ovat kiintotähtien kaltaisia, mutta ehkä tämä jättää ulkoplaneettoja yhä enemmän tulkinnasta sivuun. Modernissa astrologiassa on totuttu nimenomaan kiinnittämään jopa suhteettomasti huomiota ulkoplaneettojen pitkiin transiittijaksoihin. Tuntumani alkaa olla yhä vahvemmin, että se mitä ulkoplaneettojen transiiteista tulkinnallisesti esitetään, löytyisi yhtä hyvin tarkastelemalla aikasyklejä tai huolellisemmalla planeettamerkitysten katsannolla näkyvien tekijöiden osalta. Monelle voi myös olla yllätys tai järkytys, että transiitit eivät ole päällimmäisenä kun yksilön ajanlaatua tutkitaan. Moderni astrologia on kääntänyt tämän nurinpäin, niin että tutkitaan lähestulkoon yksinomaan transiitteja, onhan se helppoa pyöritellä näitä vaikka puhelimella ja ohjelmista saa valmiin tulkinnankin.

Kun ulkoplaneetat eivät pääse ottamaan osaa muuhun astrologiseen analyysiin, jääkö niille vain transiittikunkkujen rooli? Progression voi yhtä lailla katsoa olevan yhden ajankohdan transiitti, mikä heijastetaan symbolisella vastaavuudella tähän hetkeen. Omassa ajattelussani tällä hetkellä suuntaan yhä enemmän yleismaailmalliseen malliin, missä ulkoplaneetta näyttäytyisi pääasiallisesti laajasti koko maapalloa koskettavissa asioissa, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Nähdäkseni ulkoplaneettoja ei ole integroitu astrologiaan sisään siten, ettei alkuperäinen astrologinen oppi romutu. Tästä syystä jään mielenkiinnolla odottelemaan, syntyykö oivalluksia ulkoplaneettojen roolista, merkityksistä ja toteutumista, nyt kun astrologista perustaa on paremmin tutkittu. Ja sillä välin, mieluiten tulkinnallisesti skippaan ulkoplaneetat, jos en voi täydestä sydämestäni luottaa näiden tämänhetkisiin esitettyihin merkityksiin.

Elämä esiin ja ohjekirjat roskiin

12.6.2022

Mikä astrologinen syntymäkartta on? Tämän pohtiminen ja oivaltaminen on ollut yksi merkittävimpiä rakenteellisia muutoksia hellenistisen astrologian opiskelun tuomassa katsannon häränpyllyssä viime vuosina. Nykyään usein sanotaan, että astrologinen kartta on kuva itsestä, se kuuluisa ”blue print”, joka kertoo sinusta. Aikalailla ensimmäisiä opettajani alleviivaamia oppeja oli, että syntymäkarttaan ei pidä identifioitua. Sinä et ole astrologinen karttasi. Planeetat kartalla eivät ole sinun – useinhan kysytään juuri näin, että missä sun Venuksesi on. Planeetat kartalla ovat jumalolentoja.

Syntymäkartta saa merkityksensä siitä hetkestä, jolloin elämä alkaa. Kartta on elämän airut ja se kertoo sinun elämästäsi. Koko elämästä ja kokonaisvaltaisesti, ja ihminen yksilönä on vain yksi pieni osa karttaa. Minä, minuus, on kartan ensimmäinen merkki(paikka), mutta se on muutakin, esimerkiksi persoona, psyyke, mieli, sielu, fyysinen keho ja sen tila. Eräänlaisena yläkäsitteenä syntymäkartan ensimmäistä merkkiä (sitä jossa nousuakseli jossakin asteessa sijaitsee) voidaan pitää elämänä, eli tässä kartankohdassa on tietopaketti siitä millainen elämänkulku on, kun matkaat sitä kehossasi, mielessäsi ja sielussasi.

Kaikki muut kartankohdat antavat tietoa elämän osa-alueista, joihin itsellä ei aina ole määräysvaltaa. Esimerkiksi kartan viides merkki kuvaa lapsia, jälkeläisiäsi sinun elämässäsi, mutta itse ei näitä asioita pysty kontrolloimaan. Muihin kartankohtiin liittyy siksi aina kaikenlaista sellaista, mikä on myös toisten käsissä ja riippuvaista heidän valinnoistaan ja viimekädessä koko maailmasta. Tästä syystä, vaikka syntymäkartan Venus sattuisi sijaitsemaan tässä kohdin, se ei ole yksinomaan ’sinun’. Planeetta samalla antaa tietoa omaan elämään liittyvistä Venuksen teemoista, mutta planeetan sanoma tai viesti on aina riippuvainen sen asemasta kartalla ja mitä planeetalle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä.

Useimmat astrologiaan ja sen osa-alueisiin tutustuneet tietävät, että hellenistinen astrologia on tapahtumakeskeistä. Tämä on vaan osaltaan totta. Karttaa luetaan aikaa vastaan, siten että monisyinen ajanhallintasysteemi osoittaa, mikä elämänalue on kunakin ajankohtana esillä. Koko kartta ei huuda jatkuvasti, vaan elämä näyttäytyy sykleissä. Astrologinen kartta elää koko ajan, näyttäen kartan paikkojen (merkkien) ja planeettojen kautta sitä mitä ”tapahtuu”, mutta se voi yhtä hyvin olla sisäinen mielentila kuin asia, jonka miellämme tapahtumaksi. Koska kartta elää monenlaisten syklien kautta, ei ole edes mahdollista samaistua johonkin planeettaan minuuden kuvaajana. Koska astrologinen kartta kertoo elämästä, sen antama tieto muuttuu koko ajan, mehän tiedämme että muutosta tapahtuu koko ajan. Maailma muuttuu, me muutumme, eikä välttämättä eteenpäin (mutta tämä on jo kokonaan toisen blokkauksen aihe).

Olen tuntenut suurta intoa jakaa teille ajatuksiani astrologiasta, mutta samalla kokenut hellenistisestä näkemyksestä kirjoittamisen haastavaksi. Tämä on niin iso kokonaisuus missä kaikki liittyy kaikkeen, ja lopulta kierretään takaisin metafyysiseen alkuun, että yhtä pientä asiakokonaisuutta on vaikea irrottaa esittelyyn. Miltei aina kun pyörittelen jotakin astrologista ajatusta tai dilemmaa mielessäni, huomaan sen kiertyvän valintojen, vapaan tahdon, kohtalon ja ihmisen osan suuriin teemoihin.

Millaisia ajatuksia jutusteluni herätti? Onko haikeaa luopua ajatuksesta, ettet saisikaan omistaa syntymäkarttaasi, vaan se kuuluu elämälle jota elät, tekijänä ja kokijana?

Kosketuksissa sfääreihin

20.12.2021

Taivaallinen järjestys hellenistisen periaatteen mukaan kuvataan siten, että kaiken ympärillä on koossapitävä jumalallisuus, joka on kaiken alkulähde. Kiintotähtivyöhyke on uloimpana ja se antaa taustan. Silmin havaittavista planeetoista Saturnus edustaa planeettojen kauimmaista sfääriä. Saturnus on hitain planeetoista ja sitä alemmat sfäärit asettuvat kunkin planeetan liikkeen mukaiseen kaldealaiseen järjestykseen: Jupiter, Mars, Aurinko ja ns. sisäkehässä sisäplaneetat Venus ja Merkurius. Lähimpänä Maata on luonnollisesti Maan kiertolainen Kuu, kierroltaan nopein. Kuu edustaa maallisinta sfääriä, minkä kautta taivaallinen suodattuu ja kulkee meille Maahan. Kuu jakaa Maahan muiden planeettojen voimat.

Tämän talven yksi planetaarisista tapahtumista on Venuksen perääntyminen. Tämä jakso alkoi eilen kauriin merkin loppupuolelta, ulkoplaneetta Pluton kupeesta. Hellenistisessä astrologiassa planeetan pysähtyminen liikeradan muutokseen katsotaan pitkäksi ajanjaksoksi. Vaikka Venus teknisesti katsotaan heti pysähdyksen kohdan jälkeen perääntyväksi, hellenistinen astrologia korostaa enemmän planeetan symbolista hitautta taivaalla liikkuessa. Venuksen perääntyminen kestää noin 40 päivää, päättyen siis tammikuun lopussa.

Ajatukseni tästä Venuksen perääntymisjaksosta ihan aluksi olivat melko huolestuneita, johtuen oman syntymäkarttani Venuksen asemasta. Täydenkuun aikaan, kuutamoa katsellessa, sain kuitenkin vision, miten voin tavoittaa Venuksen perääntymisen sanoman ja tarkoituksen. Vaikka astrologia on ollut elämässäni jo pitkään, olen nöyrä sen ja planeettavoimien suhteen. Olen lukenut monenlaisia kuvauksia perääntymisen merkityksistä ja Venuksen teemoista, mutta en silti voi ajatella tietäväni etukäteen ”mitä tämä tuo”. Venuksen perääntymisen aika pitää elää itse, eikä fakkiutua johonkin yleisajatukseen, että nyt arvot muuttuvat.

Miten saan kosketuksen Venukseen perääntymisen aikana? Kuun kautta, koska sen kautta planeetan voima ja merkitys tulevat taivaallisten sfäärien läpi meille Maan asukeille. Kuu on vastaanottavainen ja nappaa aina sen planeetan virran, johon on kytköksessä kulman tai ylityksen kautta. Niinpä minä avuton ja neuvoton taivaalle tuijottaja esitin kainon pyynnön Kuulle, että se kertoisi kulkunsa ja liikkeittensä kautta mitä minun pitää nyt huomata Venuksesta.

Usein ajattelemme Kuusta, että se on liian nopea taivaankappale osoittaakseen mitään. Tiedättekö kuinka kauan Kuun kulma Venukseen kulloinkin kestää? Kuun tavoittamisen astemääräksi annetaan laaja ”kantosäde”, mutta kulmat ovat aktiivisimmillaan kolmen asteen etäisyydellä tarkasta kontaktista. Kuun kulkunopeus vaihtelee ja siksi jokin kulma saattaa olla ajallisesti nopeampi tai pidempi. Erot eivät kuitenkaan ole kovin suuria. Esimerkiksi Kuun ollessa ravussa vastapäätä Venusta, vastakkaisuuden intensiivisin aika oli miltei 12 tuntia. Kun Kuu tulee ylittämään Venuksen tammikuun alussa heti uudenkuun syntymän jälkeen, tuo kestää hieman alle kymmenen tuntia. Kulman kesto riippuu myös Venuksen nopeudesta. Ajallisesti muutaman tunnin jaksot ovat kuitenkin ihan riittäviä järjestämään mietiskelytuokion Venuksen teemoista.

Herkuttelin myös sillä, että jokainen kulma voi antaa erilaisia viestejä. Sekstiili on venuksenkaltainen, tukea ja mukavuutta henkivä. Neliössä korostuu Marsin toiminnallisuus, kolmiossa jupiteriaaninen ymmärrys. Vastakkaisuudessa, saturnisessa kulmassa, voimme selvittää asioita joista emme pidä, mitä haluamme pitää loitolla. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää ei oikeastaan kulmana ole vaan se käsitetään yhteiseloksi; Thema Mundia katsoessa yhtymä piirtyy Kuun kaltaiseksi symbioosiksi.

Kuun kautta Venuksen tavoittaminen on minulle henkilökohtainen herkkyyskausi, koska profektiossa minulla on Kuun vuosi. Toivon tämän antavan vahvuutta tekniikkaan, mutta uskon Kuun osoittavan muutoinkin yleisesti kaikkien planeettojen ideoita. Kuun kulmia Venukseen voi siis halutessaan tarkkailla, vaikka teidän profektiovuotenne painottaisi jotakin muuta merkkiä ja planeettaa.

Hyvää Venuksen perääntymisen jaksoa sekä joulunaikaa ja vuodenvaihdetta teille kaikille!

Rajapyykillä

22.9.2020

Hyvää astrologisen syksyn alkua meille pohjoisen pallonpuoliskon asukeille, nyt kun Aurinko vaakaan siirtyessään ilmentää pimeyden lisääntymistä, yön pidentymistä ja päivänvalon kaventumista. Tästä vuodenkierron kohdasta ja valon määrän heikentymisestä meidän on luontevaa huomata miksei Aurinko koe oloaan kovin mukavaksi vaa’an merkissä, putouksessaan.

Syyspäiväntasauksen lähestyessä olen kohdannut monellakin tavoin rajapyykin tunnun. Mukavin ja palkitsevin näistä aikakausien vaihdoksista oli merkittävä edistyminen astrologian opinnoissani. Hellenistisen astrologian kurssilla koitti ensimmäisen vuoden päätös ja loppukoe, jonka sain suoritettua helpotuksekseni hyväksytysti. Kokeen kaikki kymmenen vastausta katsottiin oikeiksi.

Epävarmuuden tunnot tentin suhteen johtuivat kahdesta seikasta. En ole koskaan suorittanut astrologiasta virallisia opintoja tätä ennen, enkä tiennyt millaisia vastauksia haluttiin. Tukkaani riipien arvoin vastauksen pituutta, kun pyydettiin lyhyttä tulkintaa; kirjoittaessani asiakastöitä yksi asiakokonaisuus saattaa olla hyvinkin pitkä, ja nyt tentissä koettaessani tiivistää ilmaisuani, epäilin jättäväni jotakin olennaista pois. Toisekseen vieraalla kielellä opiskelu on hieman työläämpää kuin omalla kielellä. Olen aina lukenut paljon englanninkielistä astrokirjallisuutta, eikä sen ymmärtäminen ollut isoin kynnys, ei myöskään luentojen seuraaminen. Mutta auta armias kun yritin tuottaa itse tekstiä – mielestäni kuulostin ihan pikkuvanhalta taaperolta!

Opintojeni myötä olen luonnollisesti siirtymässä yhä enemmän hellenistisen astrologian näkökulmaan tulkinnoissani. Tämä tietää tulkintasapluunan / hinnaston päivittämistä lähiaikoina. Viime kuukausina olen vain kieltäytynyt sellaisista tulkintapyynnöistä, joita en pystyisi toteuttamaan tästä minulle uudesta tulkinnan tavasta, mutta nyt minun pitää hahmotella uudelleen mitä asiakkailleni tarjoan. Esimerkiksi kokonaisen syntymäkartan tulkinnat poistunevat tarjonnastani kokonaan. Koko kartan tulkinta olisi aivan liian yleinen, tai yksityiskohtaisena liian kallis tehtäväksi. Tästä syystä tulen palastelemaan tulkinnat eri aiheisiin, näkökulmiin tai kokonaisuuksiin.

Toinen ”astro-elämäni” rajapyykki oli ammattiastrologien yhdistyksen puheenjohtajuudesta luopuminen. Yhdistys ansaitsee vetäjäkseen henkilön, jolla on enemmän aikaa keskittyä yhdistysasioihin ja suurempi palo ajaa astrologian ja ammatinharjoittajan asiaa. Yhdistykset olivat olennainen osa astrologian piirissä toimintaani yli kymmenen vuoden ajan. Ajankäytöllisesti toivottavasti helpottaa pian – olen todella kaivannut kirjoittamista ja tuntenut huonoa omaatuntoa blogin pitkästä tauosta. Facebookin sivullani olen jakanut enimmäkseen juuriastrologiaan liittyviä kansainvälisiä kuuntelulinkkejä näinä kuukausina, ja saanut osakseni sapekasta kritiikkiä kuinka koko sivu on aivan pilalla. Olen ollut ajankäytöstäni itsekäs opiskelujeni aikana, ja harras toiveeni on, että se vielä kantaa hedelmää tulevassa: että uudistuva näkemykseni löytäisi uomansa nopeasti. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että tässä pätee sama kuin muussakin astrologiassa, mitä enemmän opit, sitä paremmin ymmärrät mitä kaikkea et vielä tiedä. Prosessi on yhä käynnissä mitä tahdon tehdä juuriastrologialla.

Mitä teille kuuluu, näin pitkästä aikaa? Mitä astrotaivaallanne on myrskynnyt tai paistanut? Kun maailmalla on ollut vaikeaa jo usean kuukauden ajan, onko astrologiasta ollut teille helpotusta, apua tai hyötyä? Vai onko astrologia jäänyt sivumpaan kun tapahtumiakaan ei ole ollut tarjolla entiseen malliin?

Kulkijat kierroksillaan

25.2.2020

Olemme tottuneita seuraamaan Kuun sykliä Aurinkoon nähden, koska Maan kiertolainen on meille näkyvissä ja konkreettinen varsinkin täydenkuun aikaan. Toisillakin planeetoilla on kiertonsa Aurinkoon nähden, mutta aivan kuin tämä taso olisi tulkinnallisesti unohdettu. On toki vain oma tuntumani, mutta en ole huomannut kuin erittäin harvan astrologin ottavan esille planeettakiertoja. Uskallan olettaa, että tämä on eräs niitä astrologisia seikkoja, mikä on astrologian kehittyessä ja sen etääntyessä yhä kauemmas alkuperäisiltä juuriltaan katkennut jatkumossaan.

Se missä vaiheessa kiertoaan planeetta on, antaa hyvän pohjasävyn sen toteutumiseen, niin ajanlaadussa kuin syntymäkartallakin. Myös planeetan nopeutta kannattaa miettiä, sillä esimerkiksi lähellä pysähdystään oleva planeetta on toisenlainen verrattuna nopeimmassa vaiheessaan viilettävään tekijään. Planeetan kulkema eläinradan merkki on vain yksi tulkinnallinen näkökulma, johon sisältyy useita erilaisia tasoja, jotka kaikki valaisevat planeetan kuntoa ja tyyliä.

Planeetan kohtaaminen Auringon kanssa aloittaa kierron. Koska Mars, Jupiter ja Saturnus ovat Aurinkoa hitaampia meistä Maasta katsottuna, Aurinko kulkee kohti yhtymää näiden planeettojen kanssa. Häviäminen Auringon kirkkauteen symboloi polttavaa puhdistautumista, mikä on uuden syklin alku. Auringon kanssa tapahtuneen sulautumisen jälkeen planeetta on Auringon polttavien säteiden alla, Auringon vallan alla ja siksi itsessään vielä voimaton, ja tätä tilaa kestää kunnes planeetta on etääntynyt 15°, tai näiden kauempana kulkevien tekijöiden ollessa kyseessä Aurinko etääntyy nopeammin. Kuvitelkaa että yhtymä Auringon kanssa tapahtuu nousuhorisontissa – päivä päivältä lähellä ollut planeetta nousee aina vähän ennemmin kuin Aurinko, kunnes se on aamutähden asemassa. Tätä kutsutaan astrologiassa orientaliksi; maskuliiniset päiväplaneetat Jupiter ja Saturnus tykkäävät nousta taivaalle ennen Aurinkoa, ja Mars kulkee tämän saman kaavan mukaan, vaikka kuuluukin yöplaneettojen ryhmään.

Juuriastrologian katsanto sisäplaneettojen Venuksen ja Merkuriuksen sykleistä on toinen kuin modernissa astrologiassa. Nämä nopeammat tekijät ottavat Auringon kiinni ja syklin katsotaan alkavan planeetan etenevän liikkeen yläkonjunktiossa. Moderni katsanto lukee siis syklin alkavan perääntyvässä liikkeessä ja alakonjunktiossa. Kuvitelkaa Venus tai Merkurius yhtymässä Aurinkoon laskuhorisontissa – päivä päivältä yhtymän jälkeen planeetta etääntyy Auringosta niin että lopulta näkyy iltataivaalla Auringon laskun jälkeen iltatähtenä. Tätä asemaa kutsutaan occidentaliksi, ja feminiiniset yöplaneetat tykkäävät kulkea tällä puolen Aurinkoa. Merkurius ei sinällään lukeudu yöplaneettoihin, mutta kierrossaan noudattaa tätä rytmiä.

Kun planeetta on uuden syklinsä alettua päässyt 15 asteen etäisyydelle Auringosta, koittaa sen voimaantumisen ja itsenäistymisen aika. Tässä kohdassa planeetat ovat puhtaimmillaan oman voimansa tunnossa, ja kukin näistä toimii selkeimmin oman luonteensa mukaan. Saturnuksen viikate päättää sen minkä se kohtaa, Jupiter rakastaa vapauttaan ja jakaa oikeutta, Mars viiltää haavoittavimmin, Venus ottaa vastaan ja Merkurius etsii kontaktia. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia mihin planeettaan uudestisyntyneellä tekijällä on ensimmäinen kontaktinsa (vain perusaspektit lasketaan). Esimerkiksi kun viimeksi alkoi uusi Merkuriuksen sykli kauriissa, se pääsi Auringon säteiden alta vasta ollessaan pitkällä vesimiehessä, ja saattoi päästä kulmaan toiseen planeettaan vasta siirryttyään kaloihin. Tässä voimme pohtia, lasketaanko mukaan kulma Uranukseen, vai oliko sen todellinen kulma vasta vastakkaisuus Kuun kanssa.

Vaikka en ole löytänyt lähteitä esitettäviksi miten planeetat syklinsä eri vaiheissa toteutuvat, tästä voinee hahmotella jonkinlaisia suuntaviivoja. Uusi Saturnus on oletettavasti epäluuloisempi kuin vanha Saturnus. Uusi Jupiter ryntää innoissaan etsimään totuuksiaan, kun vanha Jupiter saattaisi olla viisas, mutta kenties myös ylemmyydentuntoinen. Uusi Mars puhkuu taistelutahtoa kun vanha Mars on strateginen sotaraakki. Uusi Venus voi olla vaikutteille altis ja vanhan kierron Venus hyväksyvä rakkaudessaan. Uusi Merkurius saattaa olla hätäinen päätelmissään, kokenut Merkurius välittää tietoa valikoidummin.

Planeettojen syklin vaiheita voi verrata myös vuodenaikoihin. Alku vastaa kevään tuoreutta, toinen neljännes kesän kukkeutta, kolmas vaihe syksyn satoisuutta ja viimeinen vaihe talven hiljaisuutta.

Planeettojen vaiheen päättely kartasta kysyy jonkin verran visuaalista silmää. Efemeridejä tutkimalla voi tarkistaa kunkin vaeltajan kohtaamisen Auringon kanssa, ja onnekkaimpia ovat luonnollisesti ne jotka voivat astrologisella ohjelmalla pyörittää karttaa päivä kerrallaan ja katsoa milloin kohtaamiset tapahtuu.

Toivottavasti teille lukijoille heräsi hahmotelmastani ajatuksia. Kenen kartalta löytyy paljon uusia tai vanhoja planeettoja kierrossaan? Kuvaako planeetan kulkema vaihe sen toiminnan tyyliä?

Kohtalon käsite juuriastrologiassa

17.1.2020

Kohtalo on niin olennainen ja perustavanlaatuinen seikka tarkasteltaessa hellenististä ja kreikkalais-roomalaista (kutsun tuon ajan astrologiaa yleisesti juuriastrologiaksi) astrologiaa, ettei sitä voi ohittaa. Jotta juuriastrologiaa voi harjoittaa, täytyy omakohtaisesti pohtia näkemyksensä asiasta, sillä muutoin astrologinen kokonaisuus ei ole ehyt ja oikeastaan jää kokonaan vaille pohjaa.

Vaikka suomen kieli on usein rikas ja monisyinen, kohtalon kohdalla jäämme oikeastaan yhden sanan varaan. Juuriastrologian termi tälle on kreikankielinen heimarmenē, yleiskohtalo mikä varmistaa että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Meillä kohtaloksi selitetään se, mikä väistämättä tapahtuu jollekulle, mutta onneksi sivistyssanakirjassa laajennetaan selitystä koskemaan mystistä voimaa, jonka ajatellaan määräävän kaiken tapahtumisen – ja että se voidaan käsittää myös sallimukseksi. On hyvä huomioida, että kohtalo ei missään nimessä tarkoita yksinomaan negatiivisia asioita. Kohtalo pitää sisällään kaiken.

Astrologia syntyi ajattelun ja katsomuksen piiriin, että maailmassa vallitsee jumalallinen järjestys, ja astrologia oli olennainen väline ymmärtää ja tulkita tuota järjestystä. Tähän seikkaan yleensä tarrataan ensimmäiseksi, kun halutaan kritisoida tämän ajan astrologiaa, että se on determinististä. Tämä väite osoittaa tietämättömyyttä hellenistisen astrologian perusteista sekä haluttomuutta ymmärtää senaikaisen stoalaisen filosofian muodostamaa viitekehystä. Juuriastrologian muotoutumisen aikaan oli olemassa monenlaisia ja vaihtelevia käsityksiä kohtalosta, toiset tiukempia ja toiset sallivampia, eli käsitys kohtalonomaisuudesta ei ollut lainkaan yhdenmukainen. Yleisesti ottaen kohtalo jaettiin kahtia; on olemassa isoja asioita joihin yksittäinen yksilö ei pysty vaikuttamaan (esimerkiksi yleismaailmalliset virtaukset kuten talouden lamat tai luonnonmullistukset kuten palot Australiassa), ja on seikkoja joihin yksilö voi valinnoillaan vaikuttaa.

Juuriastrologiassa astrologia nähdään nimenomaan kohtalon tutkimisena, mitä kunkin yksilön tai tapahtuman kohdalle taivaallinen järjestys on osoittanut tapahtuvaksi, eli kohtaloksi. Astrologia ikään kuin annettiin jumalallisena tietona välineeksi tai menetelmäksi, Vettius Valens kutsui tieteeksi, ottaa selvää kohtalosta. Ennalta tietämistä pidettiin suotavana siksi, että yksilö voi valmistautua, niin henkisesti kuin käytännön asioiden suhteen. Stoalaisen ajattelun mukaan paras tapa suhtautua siihen mitä elämässään kohtaa oli tyyneys; vaikeuksien tullessa ei heittäytyä surkuttelemaan tai lamautua vaan kestää koettelemus arvokkaasti, ja hyvän onnen kohdatessa siihen tuli suhtautua nöyrästi ja vaatimattomasti, ei kerskaillen tai ”tuulettaen”. Kun tätä näkemystä vertaa meidän aikamme elämyshakuisuuteen, kiihkeään onnentavoitteluun sekä kaiken negatiivisen torjumiseen, on selvää että meidän aikamme arvomaailmasta katsottuna juuriastrologian maailmankuva saattaa tuntua oudolta.

Mukailen vapaasti Vettius Valensia, tämänhetkisen tietämykseni valossa, ja koska en ole pätevä kielenkääntäjä; tapailen kuitenkin jonkinlaista käännöstä niitä lukijoita varten, joille englanninkielinen teksti on ylivoimainen.

Jokainen pystyy astrologian avulla ottamaan selvää tulevaisuudestaan, selvittämään kohtalonsa jotta osaisi ottaa vastaan mukavan tyytyväisenä ja hankalan suurella lujuudella ja sinnikkyydellä. Ne jotka tahtovat tietoa tulevasta saavat apua, koska tyhjät toiveet eivät paina taakkana, he eivät työskentele turhaan, eivät suotta rakasta mahdottomuuksia, eivätkä innoissaan ajaudu liiallisuuksiin hyvän onnen kohdatessa hetkellisesti. Äkillinen hyvyys saattaa koitua suruksi, samoin kuin odottamaton hankaluus tuntuu suurelta epäonnelta jos ei ole ennalta varautunut.

Nähdäkseni jokaisella on yksilöllinen kohtalonsa; tätä nimetään nykyään usein elämänpoluksi. Ei ole realistista olettaa, että jonkun elämään ei sisältyisi mitään vaikeaa tai harmillista. Oman kartan kautta pystyy myös tunnistamaan seikat, jotka luontevimmin tuottavat iloa. Oman kohtalonsa muuttamisen ajatus tuntuu melko luontevalta oppimisen ja kehittymisen kautta ajateltuna. Juuriastrologian ajattelussa sielu on kuitenkin ikuinen ja muuttumaton; kehitys koskettaa lähinnä maallisia ja fyysisiä seikkoja. Kun kohtaloa pohtii, maailma on muuttunut paljon ja valinnoillamme pystymme hyvin moneen seikkaan vaikuttamaankin; voimme asua miltei missä mielimme, yhteiskunnallinen asema ei ole lopullisen sitova, ja jotkut päättävät sukupuolestaankin jo toisin.

Kun modernissa astrologiassa syntymäkartta koetaan kokonaisuudessaan yksilön ominaisuuksiksi, juuriastrologia tarjoaa selkeämmin näkemyksen elämästä ja sen kulusta. Näin näyttäytyy paremmin kaikki se, mikä on osa elämäämme, mitä tulee vastaan milläkin elämänalueella, vaikka emme itse sitä ole valinneet. Toinen perustavaa laatua oleva ero juuriastrologiassa moderniin nähden kumpuaa hellenistisen ajan syklisestä maailmankuvasta. Juuriastrologian mukaan kartan tekijät ja alueet nousevat keskeisiksi vain ajoittain, syklisesti, monenlaisten ajoitustekniikoiden osoittamina (ja transiitit ovat näistä kaikkein mitättömin osa). Astrologinen kartta ei siis vaadi jokaisen planeetan ja ”huoneen” tasolla jatkuvaa säätöä ja jonglööraamista, vaan taivaallinen järjestys pitää huolen siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Syklisyys tuo samat teemat aina uudelleen keskiöön, ja siksi voi kapsahtaa omaan nilkkaan sellainen ajattelu, että ”olen käsitellyt tämän jo”. Astrologia siis määritellään kohtalon tutkimiseksi, niin sen analysoimiseksi millainen yksilön kohtalo on kuin milloin ”se” tapahtuu.

Tätä kirjoitellessa koin hauskasti kohtalokseni olla kertomassa lukijoilleni kohtalosta ja astrologiasta. Onko sinulla selvillä kohtalosi tai elämänpolkusi?

Rupattelua yleiskohtalosta

12.12.2019

Juuriastrologian hierarkkisuus antaa mahdollisuuden yleissilmäykselle astrologisesta kartasta. Ajatus, että kartantekijät eivät ole samalla viivalla, voi olla vaikea mieltää. Emme halua tuomita, järjestykseen laittaminen tuntuu pahalta, ja olisiko oikeudenmukaisempaa pitää kaikkea tasa-arvoisina. Kartantulkinnassa näitä pohdintoja on pakko tehdä, jotta kartan ydin saadaan selville.

Kartan paikat tai alueet (samalla myös merkit) tarjoavat ensisijaisen lähtökohdan sille, mitkä tekijät ovat päällimmäisiä, sellaisia mistä kartanhaltijan elämä keskeisimmin rakentuu. Katsotaan miten tämä tapahtuu. Juuriastrologiassa karttaa katsotaan merkeittäin ja nousuakselin merkki määrää koko kartan rakenteen. Kartan nousumerkki on koko kartan henkilökohtaisin paikka, sillä se osoittaa yksilöllisyyttä, sitä hetkeä jolloin kartan haltija on syntynyt. Ensimmäinen merkki (nousuakselin merkki) rakentaa kartan kulmat, sillä saman laadun merkit tulevat myös muille kartan kulmille: kulmapaikat ovat kartan ydinkohtia. Jos siis syntymän hetkellä on ollut leijona nousussa, myös kymmenes, seitsemäs ja neljäs kartan alue ovat kiinteitä merkkejä.

Kulmamerkit antavat suurpiirteisen haarukan, mikä osoittaa yksilön elämän keskeisimpiä tekijöitä – kuka olet, mitä teet, kenen kanssa hengaat ja mistä olet kotoisin. Nämähän ovat niitä keskustelunavauksia joilla tutustumme toisiimme, perusasioita jotka määrittelevät. Näitä kaikkia tekijöitä ilmentää sama toiminnallinen moodi eli astrologinen laatu, eli voidaan hyvin suurpiirteisesti ja yleissilmäyksenomaisesti olettaa yksilön kohtalon olevan sidoksissa tähän keskeisimpään laatuun. Juuriastrologiassa muuten kolme laatua käsitetään hieman eri tavoin kuin nykyään modernissa astrologiassa. Aktiivista laatua edustavat merkeistä oinas, rapu, vaaka ja kauris. Kiinteän laadun merkkejä ovat härkä, leijona, skorpioni ja vesimies. Kaksittaisia merkkejä ovat kaksonen, neitsyt, jousimies ja kalat. Nämä voi mieltää vuodenaikojen siirtymien kautta: aktiivinen laatu hypähtää uuteen, kiinteä hellii ja kukoistaa, kun kaksittaiset laadut heiluvat aikaisemman ja tulevan välillä.

Juuriastrologiassa kartan eri alueitten hierarkkisuus perustuu siihen, miten tärkeä kukin paikka (merkki) on, ja miten se suhteutuu toimimaan nousumerkin kanssa. Kulmat ovat siksi olennaisimpia ”piikkejä”, sillä ne kuvastavat Auringon liikkeen huomattavimpia muutoskohtia: auringonnousu, keskipäivän kuumuus, auringonlasku ja yön pimein hetki jolloin Aurinkoa ei lainkaan näe (mutta se on hetki josta Aurinko kääntyy kohti uutta nousuaan).

Ne planeetat, jotka sijaitsevat näissä kartan neljässä kulmamerkissä, tulkitaan aktiivisimmiksi (riippumatta siitä missä laadussa ovat). Kulmamerkin planeetta ohjaa ja määrää elämän käänteitä, ainakin oletusarvoisesti ja yleissilmäyksen tasolla. Kartat ovat hyvin yksilöllisiä sen suhteen miten monta planeettaa näihin keskeisimpiin merkkeihin on sijoittunut; joku on voinut saada täyspotin kun kaverilla ei ole kulmissa mitään. Tässä kohdin on huomioitava, että tämä on lähtökohta, josta tarkempaa planeettojen tilan erittelyä jatketaan (ja se on juuriastrologiassa monisyinen prosessi). Kulmamerkkien viestiä voi kuitenkin katsoa vähän kuin yleiskarmaa, kuinka aktiivinen ja tapahtumarikas elämä on. Jos olisi vain yksi kulmamerkin planeetta kartalla, huomio kiinnittyy tällaiseen tekijään, ikään kuin olisi sen vastuulla olla toiminnallisin tekijä, sellainen elämän seremoniamestari.

Meillä pohjoisilla leveyksillä syntyneillä on kartoillamme usein se erikoisuus, että Keskitaivaan akseli voi kellua jossakin muussa merkissä kuin korkeimmassa kymmenennessä. Akselin sijoittuminen johonkin muuhun paikkaan, esimerkiksi yhdeksänteen tai yhdenteentoista, vetää tuon kartan alueen mukaan aktiivisiksi luettuihin paikkoihin. MC:n merkki (alue, paikka) voi olla kuin bonus aktiivisia alueita ajatellen.

Miten ajattelette oman karttanne kautta kulmamerkkien ratkaisevan laadun, millaisen kohtalon se elämäänne antaa? Mitkä planeetat teillä ovat kiireisimpiä toimijoita (kulmamerkkien sijainnin kautta)?

Vanhojen tuulien puhallusta

30.11.2019

Päivitän kuulumisiani mitä oikein on meneillään. Jotkut ovat saattaneet ihmetellä, kuinka kotisivuillani on lukenut jo muutaman kuukauden ajan, että en ota vastaan uusia tulkintatilauksia. En ole lopettamassa astrologian tekemistä, oikeastaan päinvastoin, ja tästä lisää vähän edempänä. Olen tehnyt jonossa olleita tulkintoja pois, ja vielä on muutama rasti jäljellä. En yhtään tykkää tilanteesta, että joudun lupaamaan tulkinnan valmistumisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kuukausien päähän, eikä tästä voi tykätä kukaan asiakaskaan.

Lähikuukausien aikana en ota pitkää jonoa tilauksia vastaan. Pyrin palvelemaan ensisijaisesti jo olemassa olevaa asiakaskuntaa, mutta aina kannattaa kysyä millainen tilanne on, jos on tulkintaa vailla (sähköpostilla kiitos).

Olen laittamassa tulkintasapluunaa toisenlaiseen malliin, mutta tätä ei voi oikeastaan kutsua uudistamiseksi – täsmentäminen saattaisi kuvata paremmin meneillään olevaa prosessia. Tämä lähti liikkeelle Jupiterin tulosta nousumerkkiini, sillä edellisellä kierroksella Jupiter ikään kuin nosti astrologian kanssa uudelle tasolle. Tuolloin esimerkiksi kirjoitin ensimmäiset julkiset kirjoitukseni astrologiasta. Siihen oli ihan hirveän korkea kynnys, mikä tuntuu nyt ajatuksena ihan hassulta kun olen kirjoittanut astrologiasta niin paljon sen jälkeen. Minulla oli Jupiterista suuret odotukset, ja tottakai olin tehnyt jo paljon sen eteen, että tavoittaisin uudenlaisen näkemyksen astrologiasta, tai edes jotakin.

Blogini ja feissaripalstani lukijat tietävät, kuinka olen viime aikoina tutkinut lisääntyvässä määrin vanhaa astrologiaa, kutsumme sitä juuriastrologiaksi, mutta tällä tarkoitetaan hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologiaa, mikä itseasiassa kaikkein eniten kukoisti Egyptissä. Tuohon suuntaan astrologiani on ollut kallellaan oikeastaan kaiken aikaa. Tiesittekö, että kaikkein ensimmäisin astrologinen luento mihin osallistuin, käsitteli traditionaalisen astrologian antiskioneja.

Astrologia on joskus aivan kirjaimellisen tarkkaa. Sillä hetkellä kun Jupiter oli tasan nousuakselillani tein salamapäätöksen lähteä opiskelemaan. Olin tutkinut juuriastrologiaa sen verran, että ymmärsin miten valtavan suuri kakku se on. Sen voi selvittää ihan yksinkin, ja tämä on ollut aina aikaisemmin minun metodini. Nyt oli kuitenkin aika tehdä toisin, opiskella opettajan johdolla ja toisten opiskelijoiden tukemana yhteisössä. Koska aion opiskella tosissani, senkin vuoksi ettei satsaus ihan ilmaista ole, joudun suunnittelemaan ajankäyttöäni uuteen malliin. Tästä syystä teen tulkintoja valikoidusti ainakin vuoden verran, kenties kauemminkin.

Näkemykseni astrologiasta on todellakin muuttunut ja etsin toisenlaista näkemyksellistä ja henkistä arvopohjaa astrologian tekemiseen. Minulle tämä ei ole vain väline. Juuriastrologia on meillä vielä melko tuntematonta kaikessa kokonaisuudessaan, ja siitä ehkä elää enemmän ennakkoluuloja kuin täysin oikeata käsitystä millaista astrologiaa se on. Luotan siihen että monet teistä lukijoista olette avoimin mielin kanssani tälläkin matkalla.

Aloituksen karusellikuva viittaa planeettojen ikuiseen sykliseen kiertoon taivaankaarella, ekliptikalla, kun ne omaan tahtiinsa kulkevat joku ylempänä, toinen alempana. Minä taidan ratsastaa kalanpyrstöisellä hevosella. Millaisen karusellihevosen kyytiin sinä menisit ja mitä teille lukijoille kuuluu?

Jupiterin viimeiset hetket

14.11.2019

Jupiter on kulkenut omassa maskuliinisessa kotimerkissään jousimiehessä (se feminiininen valtakunta on kalat) viime syksystä, lokakuun 8. lähtien. Planeetta näyttäytyy omassa merkissään tyytyväisenä, ja voidaan olettaa että Jupiter toteutuu jousimiehessä oikein sujuvasti, koska Jupiter päiväplaneettana viihtyy parhaiten maskuliinisissa merkeissä.

Jupiterin onnen aika alkaa käydä vähiin, sillä planeetta siirtyy seuraavaan kauriin merkkiin joulukuun alussa, toisena päivänä. Tunnen jo eroahdistusta tästä, sillä kestää taas kauan ennen kuin taivaankannen suotuisin planeetta pääsee kulussaan itselleen sopivaan ja luontevaan merkkiin.

Ennen kuin Jupiterin jyrkkä pudotus planeettojen hierarkiassa ajanlaadun tasolla käy toteen, me saamme nauttia eräänlaisesta loppuhuipennuksesta Jupiterin jousimiehen ylityksessä. Näitä suotuisia hetkiä ajassa on luvallista käyttää ajoittamaan omaa toimintaa, eli tehdä näiden ajankohtien alla valintoja ja tekoja, joille toivoo Jupiterin sävyttämää onnea ja menestystä, kasvua ja eteenpäinmenoa. Tällaista astrologian käyttöä voi kutsua oman vapaan tahdon toteuttamiseksi, kun samalla huomioi ajanlaadun.

Venus siirtyi jousimieheen marraskuun alussa ja ehtii tavoittaa Jupiterin ennen kuin se päättää kulkunsa omassa merkissään. Tämä on tavattoman hienoa, suotuisaa ja onnekasta kun taivaankannen parhaimmat planeetat kohtaavat. Venuksen ja Jupiterin yhtymä on tarkimmillaan 24. marraskuuta iltapäivällä, mikä osuu sunnuntaiksi. Planeettojen kohtaamisissa aika jolloin nopeampi tekijä lähestyy hitaampaa, on yhtymän kerääntymisen ja teemojen esiintulon aikaa. Ensi viikko on tässä mielessä kaikkein suotuisinta aikaa kun Venus lähestyy Jupiteria. Hellenistisessä astrologiassa katsotaan kolmen asteen rajaa sille, että tapahtuu yhteensulautuminen. Näin katsottuna planeettojen kohtaaminen on intensiivisimmillään 21. marraskuuta alkaen. Venus ja Jupiter kohtaavat 28 asteessa jousimiestä, mutta tämä valaisee ihan koko merkkiä. Kannattaa siis tehdä oma kartta merkkipaikoilla, tai laskea monesko paikka jousimies on omasta nousumerkistä lukien.

Vain pari päivää tuon onnenkantamoisen jälkeen syntyy uusikuu jousimiehessä, 26. marraskuuta hieman iltapäivän viiden jälkeen, jousimiehen 4 asteessa. Tämä uusikuu, Kuun ylitys jousimiehen alussa olevalle Auringolle, osoittaa viimeistä erityisen onnekasta uuden alun kohtaa, kun ajatellaan kuunkiertoja silloin kun suotuisin planeetta Jupiter hykertelee oloaan kotimerkissään. Uudenkuun sävy on erityisen suotuisa kun hallitsijaplaneetta on samassa merkissä, nyt siis Jupiter jousimiehessä.

Täsmällistä aloituksen ajankohtaa asialle, minkä toivoo onnistuvan, kasvavan ja lisääntyvän, voi katsella hetkestä jolloin Kuu lähestyy Jupiteria, mutta on jo tarpeeksi kaukana ettei Auringon polttavat asteet vahingoita sitä. Esimerkiksi 28. päivän aamu näyttää hyvältä, vaikka kymmenen yli yhdeksän, jolloin Kuu on juuri lähestymässä Jupiteria, kun ne kohtaavat sitten myöhemmin iltapäivän alkaessa noin yhdeltä; uudenkuun aloitus olisi siis hyvä lanseerata ennen kuin Kuu on ylittänyt Jupiterin.

Tässä siis pari hyväntahtoista vinkkiä miten Jupiterin kulkua jousimiehessä vielä ehtii käyttää.

Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.


%d bloggaajaa tykkää tästä: