Täsmätärppejä

23.2.2018

Viikonlopun kohokohtia tarjolla, mutta kalojen henkäystä ei voi välttää, ja kalojen moninaisuus tekee ajastakin arvaamattoman. Voi olla mitä vaan ja toisaalta ei yhtään mitään (nyt saa syyttää astrologia ympäripyöreyksistä!).

Venus ja Mars mittelevät aktiivikulmalla toisiaan, kaloista ja jousimiehestä, ja tarkimmillaan kulman anti on sunnuntaina iltapäivällä. Kalojen Venus on romanttinen, antautuva ja suloinen. Jousimiehen Mars on reipas, valloittava ja hauska. Ihan kuin parisuhde entisaikain leffoissa! Ihmissuhteissa hälyttää idealismivaroitus, sillä näillä voimilla etsitään tavoittamatonta, haavetta, ideaalia. On hauskaa ja kutkuttavaa, mutta realismin kanssa tällä energialla ei ole paljoakaan tekemistä. Taitaa olla kuin parisuhdetta kaipaavan treffinhakuilmoitus, etsitään sitä ja tätä, eikä mikään riitä. Joku voi kuitenkin onnistua ja tämä voisi olla melkoinen elämys. Muuttuvien merkkien 18 asteella on onnen avaimet.

Toki Venuksen ja Marsin voimin voi tehdä paljon muutakin. Ehkä se jopa kannattaa huijata johonkin muuhun kuin parisuhteeseen. Empatiaa, rohkaisua, laajalle leviävää hyväntahtoisuutta voi olla tarjolla. Venuksen ja Marsin kulmassa tällä kerralla erityisen mielenkiintoista on se, että Jupiter hallitsee näitä kumpaakin. Jupiter itse on jo hidas skorpionissa, suunnittelee maaliskuun alun pysähdystä, ja siksi se on hieman tavallista painokkaampi. On syytä epäillä, että Venuksen ja Marsin kulma olisi nyt erityisen herkullinen ja merkityksellinen.

Toinen hauska kalaisa energia vahvistuu myös sunnuntaina iltapäivällä. Merkurius kohtaa Neptunuksen, ja voidaan olettaa Neptunuksen jyräävän tässä ylityksessä. Plussaa on, jos saisi taiteellisia elämyksiä, luovaa ilmaisua, henkisiä ajatuksia. Mutta kun! Pitäisi olla jäitä hatussa – no ei ongelma näillä pakkasilla – että ajatukset olisi selkeitä, ei sopivasti unohdettaisi, pysyttäisi totuudessa, mitään ei kadotettaisi. Tämä viikonloppu on Merkuriuksen suhteen sellaista liukastelua kuin olisi perääntyvän Merkuriuksen aika, mutta ruusunpunaisten rillien läpi katsottuna. Pitäkää hauskaa ja nauttikaa Merkuriuksen ja Neptunuksen mahdollisuuksista, mutta ei kirjoiteta mitään alle sitovasti.

Onneksi taivas yleensä tarjoaa vastapainoa, ja niin nytkin, kun sunnuntain iltana tarkentuu Auringon ja Saturnuksen kaikkein myönteisin ja suloisin kulma (jos ei noviilia lasketa mukaan, naurahdan). Tämä energia antaa helppoa lujitusta, mukavalta tuntuvaa jämäkkyyttä, värikästä asiallisuutta ja keinoja ilmaista mielikuvitusta. Tämä voisi olla sellainen kulma, jota tarjoaisin jokaisen omalle kartalle tukipilariksi, jos näitä karttoja saisi ihan itse piirrellä.

Kuu pitää hereillä kaksosissa. Tutkitaan, viestitään, ilmaistaan, ja tämä sopii niin hyvin kaveriksi Merkuriuksen toimiin. Se varaus voi olla hyvä muistaa, että kaksosen Kuu ei aina ole turhan tarkka lähteiden luotettavuudesta ja moraalin vankkuudesta. Mielenkiintoista ja opettavaista tällainen ajanlaatu varmasti on, mutta ei oteta kaikkea nyt aivan tosissaan. Hullutellaan, leikitellään, kepeillään. Uranus viskaa sopivasti Kuun rullaamaan loppumerkkiä tyhjän päälle lauantaina iltakymmeneltä. Sunnuntaina aamuyöllä Kuu siirtyy omaan ravun merkkiinsä ja ollaan toisella tavoin intoa piukassa. Asentoon komennus saadaan sunnuntaina iltapäivästä noin viideltä (tarkoittaa Kuun vastakkaisuutta Saturnukselle) ja tästä ryhdistäytymisestä on hyvä suunnata tulevaan viikkoon. Hauskaa viikonloppua!

Mainokset

Jäitä polttelis

16.2.2018

Eilisen myöhäisillan vesimiehen Auringonpimennyksen jälkeen haluaisimme huokaista syvään ja mennä eteenpäin, että pimennykset oli siinä. Pimennyksessä alkoi uusi kuunkierto, ja kun jakso alkaa näin, on tässä edelleen pimennyksen teema mukana. On tavallaan erikseen pimennysten välinen aika, ja kattavampi, pidempi pimennysaika, joka alkaa silloin kun alkaa ajanjakso, jossa pimennykset tulevat. Näin ajateltuna pimennysjakso alkoi tammikuussa kauriin uudestakuusta, koska tässä syklissä saimme Kuunpimennyksen leijonassa. Pimennysjakso päättyy vasta kun syntyy seuraava Uusi Kuu, sellainen jota ei pimennys rasita: kalojen Uusi Kuu 17.3. Pimennyksestä alkunsa saava kuunkierto, tämä nyt ajassa oleva vesimiehen sykli, on toisenlainen tunnelmaltaan kuin normaalikierto. Ei paha tai huono, mutta esimerkiksi aloituksien suhteen jossain määrin arveluttava. Seuraavaa, maaliskuussa alkavaa kalojen kiertoa taas rasittaa se, että sykli on astrologisen vuoden viimeinen. Ennemmin siis vanhasta luopumisen aikaa kuin täysillä eteenpäin puskeva, vaikka toki se nyt ajoittuukin hyvin lähelle Kevätpäiväntasausta ja oinaan ingressiä. Noin tammikuun puolivälistä lähtien olemme olleet tunnelmallisesti ajassa, mikä on odotteleva ja pohtiva, ennemmin kuin toiminnallinen ja tekevä. Oinaan ingressissä (kun Aurinko siirtyy oinaaseen) käännähdämme uuden alun puolelle, mutta oikeastaan vasta tätä seuraava kuunkierto päästää uudet tuulet valloilleen – ja tämä on luvassa vasta huhtikuun puolivälissä! Tässä ollaan kolme kuukautta kuin puoliteholla (varmasti hyvää aikaa saattaa loppuun kaikenlaista) ja onhan se kuin jäitä polttelis.

Viikonloppuun ajoittuva astrologinen tapahtuma on Merkuriuksen yläkonjunktio eli Merkuriuksen ylitys Auringolle. Ketterän mentaalisen planeetan syklissä tämä vastaa täyttymistä, ihan kuin täydenkuun kukkeutta. Täysi Merkurius on tietonsa etsinyt, näkemyksensä valinnut, ja nyt on aika jakaa opittu toisille. Täyden Merkuriuksen aika on viestinnän, puheitten ja julkaisemisen aikaa. Merkuriuksen ylitys Auringolle tapahtuu lauantaina noin puoli kolmelta vesimiehen merkin loppuasteilla. Nyt on kuulijakunta laaja, vaikka parhaiten tietysti tavoitetaankin jo valmiiksi samanmieliset, hengenheimolaiset.

Kuu hehkuu kalojen Venuksen suloutta, tarkimmillaan perjantaina illalla, ja jatkaa Neptunuksen ylityksessä henkisyyttä ja pyyteettömyyttä varhain lauantaiaamuna. Kuun, Venuksen ja Neptunuksen söpö trio saa pontta jousimiehen Marsista, ja kauniit asiat pääsevät maailmalle jakoon. Toivottavasti ajatus pysyy kirkkaana, onneksi on se vesimiehen Merkurius vielä tähän aikaan. Marsin ja Neptunuksen välinen kulma tarkentuu lauantaina noin yhdeltä iltapäivällä, eikä tämä yksittäisenä kulmana ole kaikkein helpoimpia. Voi sujahtaa riippuvuuksiin, kaikenlaisiin epäterveisiin ilmentymiin, mutta pidetääs ohjakset käsissä niin teot ja aloitteet saavat henkistä, luovaa ja taiteellista luonnetta. Kalojen Kuu takuulla rakastaa lillumista, aikaansaamattomuutta, mihin se pääsee Jupiterin kulman jälkeen kun vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi. Oinaaseen Kuu siirtyy aloittamaan uutta eläinradan kierrostaan sunnuntaina noin kahdelta iltapäivästä. Kun Merkurius ja Aurinko niin vesimiehen merkin lopussa kohtaavat, ovat ne seuraavaan merkkiin siirtymisessä peräkanaa, Merkurius nopeampana mulahtaa kaloihin sunnuntaina aikaisin aamulla siinä puoli seitsemältä, ja Aurinko hyppää pomppunsa illalla hieman seitsemän jälkeen. Surkutellaan vähän Merkuriusta, kun kalat on sille vihonviimeinen alue; onneksi taivaalla on komppaajia matkassa.

Tulevan viikon kohokohtia on Venuksen ja Neptunuksen ylimaallisen ihanan energian yhdistyminen keskiviikkoiltana, sekä minun synttärini, hah hah. Bilekausi taitaa alkaa!

Väliajan tehtäviä

9.2.2018

Vortexpyörre jatkuu, mutta melko rauhallisissa tunnelmissa. Vanhenevan Kuun alla matkataan kohti ensi viikon Auringonpimennystä, ja huomio kohdistuu Kuun alasolmun suuntaan vesimieheen. Merkurius ylittää solmulinjan perjantaina iltapäivällä puoli kuudelta, ja voimme taas tiedostaa selkeämmin niin pimennyksien teemoja kuin vesimiehen alasolmua.

Venus on päättämässä vesimiehen merkin ylitystä ja viettää miltei koko lauantain merkin viimeisellä kriittisellä asteella. Koska ollaan vesimiehessä, missä muutoinkin nyt erityisen paljon tapahtuu, voi Venuksen tehtävä olla tavallista painokkaampi. Sosiaalisia kiemuroita ja yhteyksiä on hyvä pohdiskella, sekä vaihtoehtoja arvostuksille ja tykkäämisille: vesimies saattaa viimeisellä asteellaan muistuttaa, että myös erilainen ja toisenlainen voi tuottaa mielihyvää. Venus mittaa kriittistä astetta lauantain aamukuudesta sunnuntain sydänyöhön, kun silloin siirtyy yhden jälkeen kalojen merkkiin. Kaloista Venus pitää ihan erityisesti. Rakkaus alkaa hehkua, ystävänpäivä tulee.

Toisenlaista mittaamista käydään Auringon tullessa kulmaan Jupiterille, ja tämä on tarkimmillaan sunnuntaina yöllä puoli kahdelta. Vesimiehen Aurinko on täynnä vankkaa mielipidettä, mutta ehkä skorpionin Jupiter – jo kohta hidastamassa vauhtiaan pysähdykseen – vielä tiivistää näkemyksiä ja katsomuksia. Tuntuu hyvältä ajalta ottaa asioista selvää. Vaikka kulma on astrologisesti ajatellen hankala, Jupiterin muodostamille kontakteille on ominaista myönteisyys ihan kautta linjan. Kunhan ei liioitella ja siten vaikeuteta itse tilannetta, aktiivisuus on vaan hyvästä. Voi jopa avata ymmärrystä tästä syvästä, pimennysten välisestä ajasta ja sen tarkoituksista.

Jousimiehen Kuu on reteä ja suurpiirteinen, ja ehtii höyrytä lisää samaan suuntaan kuin mihin Auringon ja Jupiterin kulma viittaa. Tämän Kuun alla tekee mieli ottaa rennommin, tai syventyä ikuisten viisauksien jahtiin. Kuun kulma Neptunukselle perjantaina illasta uhkuu ihanteellisuutta, ja ehkä sen arjesta tempaava lumo on juuri paikallaan, jos on vapaata tiedossa. Kuu on jousimiehessä melko aktiivinen, mutta puhti saattaa olla hieman valheellista lauantai-illan Uranuksen kulman jälkeen noin puoli seitsemästä eteenpäin. Kuu hyväuskoisena luulee Venuksen vielä auttavan, mutta tosiasiallisesti Venus karkaa alta pois kaloihin. Kuun kurssiton aika saattaa käytännössä tuntua jo ennen aikojaan, mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tällä ei kai ole suurta merkitystä. Kauriiseen Kuu menee sunnuntaina yöllä hieman ennen puolta viittä. Vai ilmaistaanko että joutuu? Työteliäs merkki Kuulle, ja nostaa pintaan pätemisentarvetta, eikä aina niin tervettä velvollisuudentuntoa, kenties yksinäisyyden tuntojakin. Hyödyllinen kauriin Kuu silti aina on, ja maanantaina Kuun lähestyessä Plutoa voidaan runnoa läpi kaikki pakolliset urakat. Ja sitten voidaan istua kädet ristissä odotellen vesimiehen Auringonpimennystä, heh. Arvostuksellista ja mielipiteistä viikonloppua!

Ryömintää

2.2.2018

Vahvatunnelmaista pimennystenvälistä aikaa! Aika on nyt erilaista kuin tavallisesti, kun lauhdutellaan täydellisen Kuunpimennyksen hehkua ja odotetaan seuraavaa ajan rajapyykkiä, Auringonpimennystä parin viikon päästä. Olen koettanut löytää sanoja kuvaamaan pimennysjaksoa, tätä välitilassa oloa, ja sanonut tätä vortexiksi. Se voisi olla pyörre, mikä symbolisesti kiskoo syvemmälle mukaansa, sinne painokkaaseen ajanlaatuun. Pimennysten välinen ajanjakso koetaan usein painostavaksi, mutta merkittäväksi tai käänteentekeväksi. Voi olla avartavaakin pyörähtää syvemmällä, mutta tällaisessa ajanlaadussa tulisi välttää äärimmäisyyksiin ajautumista. Maadoittumisesta puhutaan paljon. Pitäkää kosketus reaalimaailmaan, jalat maassa.

Tämän viikonlopun vahva juttu on Auringon kulku Kuun alasolmulla. Tottakai sellaisen kuuluukin ajoittua pimennystenväliseen aikaan, kun Aurinko on aina pimennysten aikaan lähellä solmulinjaa. Aurinko kirkastaa tiedostamaan ja näkemään ajassa sitä, mikä ei auta eteenpäin. Nyt voisi seuloa varsinkin niitä vahingoittavia ideoita ja aatteita. Taivaan valojen kontaktit heilauttavat Kuunsolmuja: viime keskiviikkona pimennyksen jälkeen Kuu ylitti yläsolmun ja tällä käänsi solmulinjan etenemään, eli kulun päinvastaiseksi kuin sen pitäisi olla. Tämän viikonlopun Auringon kosketus alasolmulle pysäyttää tietysti solmut ja kääntää kulkemaan oikeaan suuntaansa (retroksi). Tarkka ylitys tapahtuu lauantaina illalla kymmeneltä, mutta solmuteema on ympärillämme lähipäivinä.

Ajassa on pari näppärää kulmaa, joiden fiilis tuntuu kivalta, jopa lohduttavalta. Vesimieheen ehtinyt Merkurius tulee herkkään kulmaan Marsille. Tämä aktivoi nätillä ja suloisella tavalla ajatuksia ja liikettä, ihan kuin mainiolla kikalla annettaisi jokaisen saada ahaa-elämys itse, paukuttamatta totuutta karusti. Kulma on merkkien alkupuolella tarkimmillaan lauantaina alku-illasta. Toinen varsin ”siisti” kulma tulee vesimiehen Venukselta Jupiterille tarkentuen sunnuntain aamukahdeksaan. Hyvikset aktivoituvat ja jotain tämänsuuntaista voisi pimennysajassa kaivatakin. Kulma on kuitenkin sen sorttinen, että nälkä kasvaa syödessä, odotukset ja tahto voivat olla kovat, ja vaikka mannaa olisi, ihan kuin se ei riittäisi. Ehkä vähän suhteellisuudentajua niin osataan iloita pienemmästäkin onnesta.

Meillä on viikonloppuna neitsyen Kuu, minkä tehokkuudesta ei tunnu olevan paljoakaan hyötyä. Onko tämä se nurina-ja-nillitys Kuu? Kuu tulee vastapäätä Neptunusta perjantaina, tarkimmillaan illasta puoli seitsemältä, eikä tämä tunnu puhdilta vaan päinvastoin lamaannuttavalta (koska aika painostaa pimennysten välissä ja Aurinko lähenee alasolmua). Lauantaina aamusta Kuu nappaa sinänsä kivasta kulmasta Jupiterille, mutta jää tästä toimettomaksi, kurssittomaan lillumiseen merkin viimeisen kolmanneksen ajaksi. Tähän tuhrautuu neitsyen merkin loppu ja ihan koko lauantai. Vaakaan Kuu siirtyy noin puolilta öin, ja sunnuntain sävyksi voisimme saada jo toisten kohtaamista, tasapainoa, fiksua diplomatiaa. Jospa kuitenkin vastustaisimme halua ryömiä peiton alle / sängyn alle / koloihin tämän vortexin aikaan.

Pimennysmietteitä

31.1.2018

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Ylhäisiä yksinäisyyksiä pimennysvarjossa

26.1.2018

Vielä ei olla kuutamolla, ja tämä tarkoittaa sitä että yritän tarkastella ensi viikon harvinaisen täyttä täysikuuta vielä erikseen tulevalla viikolla. Ja sikäli ollaan ihan kuutamolla, että pian alkavan pimennysjakson tunnelma on olemassa jo. Kuunpimennyksestä on luvassa erikoinen ja tuntuisa.

Viikonlopun muuvit näyttää Mars liikahtamalla omasta skorpionin merkistään jousimiehen puolelle perjantaina iltapäivästä noin kolmen aikaan. Ei ole kauaa kun Mars oli Jupiterin yhteisenergioissa sen ylityksessä, ja sama kimppavoima jatkuu taas. Mars hallitsee skorpionissa kulkevaa Jupiteria, ja Jupiter taas sen omaan merkkiin menevää Marsia. Vastavierailu saa planeetat ymmärtämään toisiaan paremmin kuin sijainti oman merkin viereisessä, ns. sokeassa merkissä antaisi olettaa. Molemmat hyötyvät, kumpikin röyhistää rintaa. Jousimieheen siirtyvä Mars sävyttää ajanlaatua itsevarmaksi, ja usko omiin kykyihin saa ottamaan riskejä. Vastavierailun vuoksi Mars saattaa päästä nopeasti jyvälle viisaudesta ja jaloudesta, kun muutoin jousimiehessä se saattaa olla Puh-kirjojen Tikrun kaltainen hyväntahtoinen pomppija. Paikallaan ei malta pysyä. Marsin rennonhauska tyyli saattaa tunkea aluksi voimakkaastikin esille, sillä merkinvaihdosta aloitteidentekijä jää vaille isoja pääkulmia.

Aspektittomia tekijöitä taivaalla riittää toisiakin, sillä Saturnus kauriin alussa on edelleen samanlaisessa sijainnissa muihin planeettoihin nähden, ja omassa merkissään aspektiton planeetta on tyylipuhdas (oletetaan vahvaksi ajanlaadun määrittäjäksi). Samalla tavoin kalojen merkin puolivälin suunnilla Neptunus ei kilkkaa enimmäkseen minnekään, vain Kuu heittää kulmiaan. Vesimiehen merkin alkupuolen Venusta ja Aurinkoa voimme miettiä, missä vaiheessa näiden kontakti irtautuu molempien aspektittomuudeksi: nyt tähtivalo ja virkeän sosiaalinen Venus ovat noin neljän asteen etäisyydellä.

Aktiivisin kulma viikonlopun aikaan muodostuu Merkuriuksen ja Uranuksen välille. Merkuriuksen ylitys Plutolle alkaa raueta, mutta Uranuksen pakottava uudistusmieli putsaa taas mieltä ja ajatuksia. Liike tehdään toisin ja äkkinäisellä tempolla, ja siksi pitää olla varovainen liukkailla keleillä. Kauriin järkevää Merkuriusta kulma sähäköittää. Innovatiivisuus on vahvimmillaan sunnuntaina aamulla heti yhdeksän jälkeen, mutta tunnelmana on olemassa kaiken viikonloppua.

Härän lopun Kuu saattaa tuntea pettymystä Marsiin, jos luotti sen vastakkaisuuden kantavaan voimaan. Kun Mars nyt siirtyy jousimieheen, tämä jättää Kuun kurssittomaksi härän merkin lopun matkaksi, eli perjantaina noin kello kolmesta iltaan hieman ennen kahdeksaa. Viikon uurastus saattaa vaatia lepohetken. Kaksosissa Kuu vahvistaa ajanlaadun Uranus-vesimies-tyyliä olemalla virkeä, utelias, kommunikoiva ja jopa rauhaton loputtomassa liikkeessään. Rauhallisemmin ottamista kannattaa harkita sunnuntaina jo päivällä noin yhdestä eteenpäin, kun Kuu jättää taakse viimeisen ison kulmansa Uranuksen kanssa. Sunnuntaina Kuu menee illalla rapuun ja saadaan aloittaa viikko heittelehtivän aaltoilevassa kuunajassa. On mielenkiintoista, kun yksittäiset planeettaenergiat ovat painokkaita ja toimivat kuin omissa kapseleissaan, ja silti yleinen ajan henki vaikuttaa sosiaaliselta, aikaa tiedostavalta – eikä oikeastaan pimennyksen varjon alaiselta. Kiinnostavaa viikonloppua!

Onko ideoita?

20.1.2018

Vesimies on merkkinä ajankohtainen, eikä yksinomaan siksi kun Aurinko siirtyi sitä ylittämään. Kuunsolmut kulkevat leijonan ja vesimiehen merkkiparissa, ja kun Aurinko tulee lähelle solmulinjaa, tämä tietää pimennyksiä. Ajassa tapahtuu kollektiivisesti sellaista, mikä ihan jokaisen tulisi ymmärtää, riippumatta siitä onko vesimiehen merkki omalla kartalla olennainen. Vesimies on sitä kuinka olemme yhdessä tämän jutun kanssa, kaikki samassa veneessä.

Viimeisenä ilman elementin merkkinä vesimies tiivistää ajattelun mottoonsa Minä tiedän. Koska olen henkilökohtaisesti pöyristynyt näin arrogantista asettautumista toisia paremmaksi, on minun ollut todella vaikea päästä sisään merkin maailmaan. Nyt jos koskaan kun Kuun alasolmu ruoskii vesimiestä, on syytä kyseenalaistaa tietämystä.

Vesimies sukii itseään ajatuksella, että se on erikoinen, semmoisella uhanalaisen lajin kaltaisella tavalla harvinainen yksilö. Bloggaaja sukeltaa täällä syvään päähän allasta väittämällä, että oman erityisyyden ja erikoislaadun korostaminen on negatiivista merkin ilmentymää. Ihan jokaisessa merkissä on omat kompastuskivensä, eikä vesimiehen erikoisuudentavoittelu ole edes kovin vaarallista lajin kannalta. Eläinradan lopun merkeissä katsotaan jo kauas omasta navasta, ja tähän suuntaan mielestäni vesimiehen pitäisi kohdistaa sitä tietävää ajatteluaan. Vesimies katsoo asioita kaukaa, kollektiivisesti, isoja kokonaisuuksia ja ilmiöitä tarkastellen. Ne tottakai koostuvat pienemmistä osasista, mutta vesimiehen näkökulmasta katsotaan metsää niin kaukaa, että se on kartassa vihreäksi väritetty kohta; abstrakti vesimies hahmottaa myös sinisten ja ruskeiden alueiden merkityksen, noin niin kuin vertauskuvallisesti. Vesimies on yleisinhimillinen, ja tässä mielessä samanlainen elollinen olento kuin pallomme muutkin ihmiset. Ja mikä tietää, vaikka toisaalla avaruudessa olisi jotakin meidän elollisuuteemme verrattavaa. Tässä mittakaavassa yhden ihmisen erityisyys tuntuu surkuhupaisalta ja naurettavalta, jopa merkityksettömältä. Mielestäni siis vesimiehen tulisi enemmän keskittyä tähän miten hän yksilönä kuvastaa massaa.

Vesimies on yhteisöllinen, vähän kuin ikuinen jenginuori, ja etsii samanmielistä porukkaa ja hengenheimolaisten ryhmää. Tässä mielessä vesimies saattaa kääntyä nurkkakuntaiseksi, suvaitsemattomaksi ja tuomitsevaksi, jos katsoo jo tietävänsä kaiken, olevansa valmis, lopettaa maailman tutkimisen ja oman henkisen kasvunsa. Ajatusta ja ideaa varmasti toki tiivistää, kun yhdessä käännetään ja väännetään; useimmat meistä tuntevat ryhmätyön edut. Isossa porukassa toimiminen edellyttää ehdottomasti kykyä arvostaa avarakatseisesti omasta poikkeavia näkemyksiä. Tätä kultaista jyvää minun nähdäkseni vesimiehen tulisi maailmalta (ja miksei avaruudestakin) etsiä; mielen avartumista, uuden mullistavan idean kehittämistä, vapautta ajatella. Ja tästä päästään siihen, mikä surullisella tavalla on monen vesimiestyypin kohtalo: maailma vastustaa uusia ideoita, koska ne edustavat ennalta tuntematonta, ja silloin vesimies voidaan jättää sivuun. Kun sivullisuuden kokemuksia tulee riittävästi, vesimies voi vetäytyä (sinne omaan erinomaisuuteensa), eikä silloin löydä luonnollisinta paikkaansa yhtenä porukan tasavertaisena jäsenenä.

Kun oman kartan vesimiehen merkissä olevaa kohtaa miettii, siitä pitäisi kummuta jonkinlainen yleisidea, aate tai ismi, miten tämä omalla kohdalla rakentuu. Kyse voi olla ajattelun vapaudesta (mutta voidaan myös pohtia, onko se lupaa fakkiutua omiin teorioihin), me-henkisyydestä tai vaikka tasa-arvosta. Aika usein vesimies yhdistetään tulevaisuuteen (ehkä assosiaatio tulee siitä, että vesimies heilauttaa turvallisuudentunnetta, ja tulevaisuuttahan me emme tiedä ennalta. Edes astrologit. Tämä oli vitsi). Millaisia ideoita teidän vesimiehistänne tulee?

Ajanhengen taivutuksia

19.1.2018

Kuka muistaa mitä epätavallista on tässä ajassa? Se on kerrottu aikaisemminkin, mutta veikkaan kaikkien unohtaneen – itsekin unohdin, ihmettelin vaan hiukan miten kirjoitustyöt saattaakin sujua niin mainiosti. Vastaus on Merkurius, se on lyhyessä ja äkkinäisessä jälkipompun OOB-tilassa. Merkurius oli jo aiemmin tässä kallistuskulman rajan ylittävässä kulussa marraskuun 10. – joulukuun 7. päivien välisen ajan. Peruutus sai kulkurytmin ihan sekaisin, ja nyt ponnahdetaan vielä kuin varmuuden vuoksi hetki kauriissa (17.-21. ja asteissa 7’58 – 13’48). Vaikka kauris olisi kuinka jyhkeä merkki, tämä tuntuu aivan siltä kuin Merkurius olisi riemuissaan. Retro ja vaativa merkki ovat jääneet taakse, ajatus kulkee taas. Tai saattoi sen hyvän Merkuriusfiiliksen tuova tekijä olla planeetan miellyttävä kulma Neptunuksellekin. Tosin itse uskon enemmän OOBiin, sekstiilit eivät yleensä tunnu missään.

Jotain muutakin astrotaivaalla tapahtuu. Venus siirtyi torstaina aamuyöllä vesimieheen ja alkaa ennakoida kauriin ihan valtavan painokkaan ajan raukeamista, kun Aurinko ja Merkurius tulevat perässä. Aurinko alkaa mitata vesimiehen aikaa jo lauantaina aamuyöstä alkaen, ja Merkuriuksella ottaa tammikuun aivan viime hetkille ennen kuin merkinvaihto on edessä. Venus vesimiehessä kuvastaa käsitteellisen, teorian ja abstraktin arvostusta, mutta vaikka tässä on ihanteellisuutta ja aatteellisuutta, ei kukaan syytä vesimiehen Venusta hörhöilystä. Jos osaa selittää ja perusteella vaikka kuinka ihmeellisen ajatusrakennelman, lienee se silloin vain älykkyyttä. Auringonkin tullessa mukaan ajanlaatu saa rauhallista etäännyttämisen sävyä. Jäädään tarkkailemaan tilannetta.

Saturnus kulkee kauriin alussa kuin orpo piru ilman vahvan energian kulmia muille planeetoille, saa yksin muhia hiekkakuopassaan, ja taitaa olla se todellinen ajanhengen vartija. Vaikuttaa hyvin tasaiselta ja järkevältä, mutta jos paineestaan raukeava Marsin ja Uranuksen välinen hiertokulma vielä tuntuu, saattaa jotakin täysin hallitsematonta ja yllättävääkin ilmaantua. Tästä kulmasta Mars jää myös aspektittomaksi, ja onhan se ihan samalla tavoin vahva omassa merkissään kuten Saturnuskin. Kummasta painokkuudesta te ottaisitte mieluummin voimaa itsellenne? Ja vielä tuosta kun aloituksessa parjasin 60 asteen kulmaa: saadaan tarkkailla ja tutkailla tuntuuko ja näkyykö, koska Jupiterin liike alkaa hidastua ja se on pitkään Pluton kanssa sekstiilikulmassa. Vesimiehen ajassa tykkäämme näistä koelaboratorioista.

Kuukin aloittaa viikonlopun vesimiehen hengessä, mutta Kuusta ei ole mitään hyötyä kun se kurssittomassa tilassaan odottelee uutta urakkaa. Kuu vaihtaa kulkunsa kaloihin jo perjantaina myöhään illalla puoli yhdentoista aikoihin, ja kalojen monimielinen ja kaleidoskooppimainen luonne voi tuoda viikonlopun päiviin ihan mitä tahansa. Väsymystä, haaveksintaa, luovuuden puuskia, herkistymisiä, pakoa ihan kaikesta, symbioosin tarvetta, uhrautumista. Kalojen Kuu taipuu. Vapaamielisen taipuisaa viikonloppua!

Mielen kiteitä

12.1.2018

Ollaanko selvillä vesillä? On pitkään niin hämmästyttävä tilanne, että mikään planeetta ei peräänny, jos Maata pidetään maailman napana. Saadaan nauttia suoraviivaisesta ajanhengestä ihan maaliskuulle saakka. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että planeetat eivät ole käännöksissä pysähdyksissä, ja jäädään ilman erityisiä painokkaan energian jaksoja. Arkiset härkäviikot ovat tosiaan alkaneet, mitään kummallista ei ole tarjolla. Tulevina selkäviikkoina nähdään, tuleeko talvesta tasapaksu kuin peruskoulusta.

Tämän viikonlopun omanlainen, toisista samanlaisista erottava pikantti piirre on Merkuriuksen ja Saturnuksen kohtaaminen kauriin alussa. Kauriiseen Merkurius siirtyi torstaina aamulla, ja voi pojat kun se tuntui selkeyttävältä ja järkevältä. Retroajan painot on karistettu ja voidaan keskittyä siihen mitä todella tapahtuu. Merkurius ylittää Saturnuksen lauantaina aamulla. Tämä tiivistää ja kiteyttää ajatusta ja ilmaisua, järjestää mielen ojennukseen, eikä sitten yhtään turhaa muuvia.

Kauriissa tiivistyy edelleenkin, sillä ainakin perjantaina Auringon ja Venuksen kulku on sen verran likellä Plutoa, että triplavoimalla voidaan vielä ponnistaa. Nopeimpana klassikkokaunotar Venus kurottaa ensimmäisenä kulmaan Uranukselle, keräten pakottavaa voimaa lauantain iltaan. Koska Aurinko ja Pluto ovat yhä kimpassa mukana, tämä oikeastaan tarkoittaa sitä, että meillä on taas Uranuksen ja Pluton neliö käsissä. Ihan tätä ette kai odottaneet? Tuskin on haikeaa haikua viime vuosilta, jolloin tämä iso kaksikko väänsi ja käänsi useasti – myös monen omat kartat (elämät!) uuteen uskoon. Tietenkään nyt ei ole päällä aivan sama varaus kuin aikaisemmissa tarkoissa kulmissa, mutta voi tässä jotakin mullistavaa yhä olla. Aurinko kärkkyy pidempään tarkkaa kulmaa Uranuksen kanssa, ja se on tiukimmillaan myöhään sunnuntaina illalla. On mahdollista, että jotain on pakko tuulettaa, pitää katsoa toisin – tätä samaa virttä on laulettu vaikka kuinka kauan.

Viikonvaihteen Kuu kulkee enimmäkseen jousimiehessä, ja tämä tuntuu ajatuksenakin hauskalta. Irtioton makua voisi olla, sillä jousimiehen Kuu ei kaksisesti rutiineista välitä. Varsinkin lauantaina aamusta (ja miltei samaan aikaan kuin Merkurius ja Saturnus yhdessä kiteyttävät) kun Kuu käy kulmassa Neptunukselle, pitäisi olla juhlaa, pyhää, ihanteellista ja taivaita tavoittavan ihmeellistä. Olisiko se pienen elämyksen paikka? Reissata saadaan kaiken viikonvaihdetta, edes symbolisesti pään sisällä, kunnes sunnuntaina aamupäivän puolella hurjasta Uranuksen kulmasta Kuu jää kurssittomaksi. Koko päivä valmistautumista, viimeistelyä, palautumista entisestä, ja illalla hieman ennen kymmentä Kuu menee kauriiseen ottamaan uutta arkista työviikkoa vastaan. Kuinkas muutenkaan.

Hauskaa viikonloppua!

Venuksen Loppiainen

5.1.2018

Loppiaista olen aina hekumoinut astrologian juhlapäivänä, onhan se ihan selvää että Jeesuslasta tervehtimään tulleet itämaan tietäjät olivat taivaankappaleiden tulkitsijoita. Miten me tänä päivänä tulkitsisimme planeettojen sanomia? Samantyyppiset tekijät ovat edelleen vahvoina ajassa kuin Joulunakin, ja nyt jopa kärjistetymmin.

Mars ja Jupiter viimein kohtaavat tarkasti, kun ovat niin pitkään jo voimaansa yhdistäneet, ylitys on tarkka sunnuntaina yöllä ennen kolmea. Noin 18 asteessa skorpionia – ja samat merkkien asteet aktivoituvat toisestakin isosta ajan paukusta. Jos siis omilla kartoillanne on näillä seuduin tekijöitä, ajan voimat saattavat tunkeutua törmäilemään sisimpäännekin. Kun Marsin tahto yhdistyy Jupiterin mahdollisuuksiin, voidaan hujahtaa eteenpäin liukkaasti. Uusia projekteja alkuun, ja sehän tuntuu yleensä mukavalta ajatuksena näin vuoden alussa.

Venus ja Aurinko kirivät Plutoa kohti kauriissa aivan tasatahtiin. Venuksen yläkonjunktio, täyden Venuksen vaihe, tulee ensi viikolla tiistaina aamulla. Venuksen ylitys Auringolle tapahtuu aivan 18 asteen viime kaariminuuteilla, ja Pluto on siirrähtänyt 19 asteen puolelle. Kolmikko on siis aivan tasapäin jakamassa vahvuuttaan. Venuksen arvomaailma, arvottaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen kirkastuvat Auringosta, jonka sävy kauriissa on vakaa, pitkämielinen ja haluttuun suuntaan kurinalaisesti tavoitteleva. Pluton läheisyys nostaa kierroksia, intensiteettiä, laajentaa syvyyssuuntaan, kiehuttaa psyykkisiä tasoja. Mielenkiintoista tästä tulee ihan varmasti. Vaikka tarkka ylitys ajoittuu tuleviin päiviin, on tämä kaikki tarjolla jo viikonlopun aikaan.

Uranus voidaan tulkita vielä pysähtyneeksi, mutta pian se kääntää matkansa oinaan lopussa tavoittamaan kevättä ja härkään siirtymistä toukokuussa. Antoiko Uranus yllättäviä käänteitä joulunviettoihinne? Täällä ei paljoa suunniteltu, mutta oli tämä joulunpyhien aika tosiaan erilaista kuin yleensä. Minulla Uranus ”erotti”, eli oli vähemmän aikaa läheisten kanssa, tuli suht yllättävä kuolema ja hautajaisjärjestelyt nopeassa tahdissa. Nyt Loppiaisen aikaan vielä jousimiehessä kulkeva Merkurius tulee kulmaan, tulimerkkisen sujuvaan joten nopeutta riittää, pysähtyneen Uranuksen kanssa, ja tämäkin on tarkimmillaan sunnuntain puolella yöllä noin puoli kahdelta. Ajatus viilettää ja miksei voi kääntyä aivan nurinpäiseksi – uusia näkökulmia tarjotaan.

Kuu on viikonlopun alkaessa neitsyessä, joten paljon tarkistettavaa ja työtä voi olla monella käsissä. Kun kaikki muukin tapahtuu juuri sunnuntain puolella yötä, ei Kuu jää tästä sivuun. Sen kulma hallitsijaansa Merkuriukseen aamuyön puolella noin viideltä jättää Kuun vihdoin lepäämään, hengähtämään ja palautumaan. Sunnuntain päivä varttia yli kahteen tulee ottaa rennosti, ja tuolloin iltapäivällä Kuu siirtyy vaakaan, uuteen alkuun; on aika tavoittaa toiset, kuunnella ja ottaa heidät huomioon, neuvotella.

Mukavaa Loppiaista ja astrologian juhlaa kaikille!


%d bloggers like this: