Tässä kirjoituksessa ei käsitellä meikkausohjeita, ja tämän lisäksi toivon, ettei esittelemääni ajattelua käsitetä kulttuuriseksi omimiseksi. Länsimaisen astrologian perusteita opiskellessani muutama vuosi sitten opinnoissa käytiin läpi joitakin yhtymäkohtia hellenistisen ja veda-astrologian välillä. Näiden eri alueiden astrologianäkemyksissä on tekniikkatasolla paljon samaa, jopa siinä määrin että voi hyvin ajatella näiden olevan lähempänä toisiaan näkemyksellisesti kuin esimerkiksi hellenistinen astrologia ja nykypäivän moderni astrologia ovat.
Kartan kulmapaikkoja voi sävyttää tai selittää lainaamalla intialaisen kulttuurin keskeisimpiä käsitteitä. Nousumerkki, ensimmäinen kulma, on tässä ajattelussa dharma. Olemus, kysymys kuka minä olen, on koko kartan ydin. Dharma voidaan mieltää elämäntehtäväksi, tai ennemminkin velvollisuudeksi täyttää tuo tehtävä. Dharma on oivallus siitä miksi on olemassa ja mitä tehtävää on tullut tekemään. Nousumerkki kuvastaa elämän kulkua ja siksi siitä on luettavissa elämän tarkoitus.
Kartan korkein kulmapaikka on artha, tai ainakin lähinnä käsitteen materiaaliseen puoleen keskittyminen, kuin oravanpyörässä olo. Kymmenes merkki on tekemisen kohta, se mitä puuhataan enimmäkseen, ja tämä yleensä leimaa ihmistä yhteiskunnassa johonkin rooliin. Karma tarkoittaa tekoja, joilla on seurauksensa, ja tämä kartan paikka osoittaa mikä seuraus elämällä on.
Laskeva seitsemäs paikka on kaama (luulin aina että se on kama, mutta wikipediasta huomasin suomenkielisen kirjoitusasun). Tässä kulmapaikassa sijaitsee sosiaaliset ympyrät, ja kaama liittyy aistillisiin ja sosiaalisiin nautintoihin. Seiska on kohta jossa yhdytään osaksi kokonaisuutta, antaudutaan toiselle, ja osoitetaan palvontaa. Tämä on Auringon päiväkierrossa se hetki kun päivän työ on tehty ja keräännytään yhteen viettämään vapaata.
Kartan pohjukan neljäs kulmapaikka on mokša, mikä yökohdassa kuvastaa elämän päättymistä ja sen päämäärää. Mokša tarkoittaa vapautumista jälleensyntymisen kierrosta, tilaa jossa löydetään yhteys sieluun. Neljäs kartankohta osoittaa mitä sielu oppii tästä elämänkierrosta, mikä on ollut koko jutun pointti että täällä ollaan, eli kyse on varsin syvällisistä asioista. Niin syvistä, että ne voi mieltää pinnanalaisiksi tai pohjimmaisiksi syiksi, tai jopa piilotetuiksi aarteiksi.
Neljän kulmakohdan teemat saavat merkityksiä, jotka ovat vähän vaikeita kuvata (liian esoteerisia), ja siksi tämäntyyppinen selitysmalli yleensä puuttuu typistetyistä luetteloista mitä kartankohdat tarkoittavat. Toivottavasti tämä lyhyt hahmotelma antoi teille lisää ajateltavaa kulmapaikoista. Missä moodissa sinun karttasi kulmat ovat; käänteentekevässä trooppisessa, kiinteässä vai kaksittaisissa merkeissä? Onko jokin kulmista muita kohtia painokkaampi, ja löydätkö sen merkityksen vastaavuuden omasta elämästäsi?
Edellisessä blogikirjoituksessani oli pari asiaa, joista haluan jatkaa tarkemmin; mikä on arpojen merkitys astrologiassa ja mitä tarkoittaa käsite hermeettiset arvat. Uppouduin arpojen maailmaan päiväkausiksi, olikohan Merkuriuksen ja Pluton yhteisvaikutusta.
Alkuperäisissä kreikankielisissä teksteissä arpa ilmaistiin käsitteellä klēroi, millä tarkoitetaan perintöosaa, maa-aluetta tai arpomista. Tarinan mukaan sotilaille arvottiin tehtävät, lappuset laitettiin kypärään ja jokainen nosti arpansa, ja sai sen mukaisen homman mikä tuli hoitaa. Mielenkiintoista tässä on, ettei tehtäviä jaettu oletettujen kykyjen mukaan, että ns. paras mies valittaisi tehtävään, ja näin kitkettiin valinnoista pois korruptio ja nepotismi. Tuohon aikaan ajateltiin, että jumalat pitävät huolen oikeellisuudesta arpaonnen avulla. Tehtävänjako perustui sotilaan yksilölliseen arpaonneen, eli kohtaloon. Samaa klēroi sanaa käytettiin myös esimerkiksi keisarin lahjoittamista hallinta- ja maa-alueista, joita saajan piti valvoa ja hoitaa.
Astrologiassa käsitteeksi on vakiintunut englanninkielen Lot, sana josta lottery eli arpajaiset on peräisin. Paljon myös käytetään arabiankielisestä käännöksestä kotoisin olevaa nimitystä Pars, mikä ei ole aivan yhtä ytimekäs. Piste, mikä viittaa eläinradan asteeseen arvan sijainnista, tai osa, mikä jo kalskahtaa enemmän kohtalon osalta, johdattaa mahdollisesti keskittymään enemmän arvan rakentumisen tekniikkaan.
Päätin jättää tässä kirjoituksessa esittelemättä arpojen laskennan, sillä se on ihan oma taiteenlajinsa. Laskennan perusteisiin kannattaa tutustua esimerkiksi Martien Hermesin videoiden, Charles Obertin teosten ja ennenkaikkea Robert Schmidtin luentojen avulla. Arvat lasketaan kahden astrologisen tekijän, esimerkiksi planeetan, välisistä asteista, mikä lisätään tai vähennetään nousuakselin kohdasta. Arvan tekijät osoittavat miten arpaa tulee lukea, ja sekä nousuakselin aste että tekijöiden asteet tuovat arvalle henkilökohtaisen ja yksilöllisen arvan sijainnin. Oletan myös, että nykyajan harrastajat katsovat arpojen kohdat astrologisten ohjelmien kautta. Suosittelen ilmaisen Planet Dance ohjelman lataamista tietokoneelle, tai netissä Astro Seek -sivustoa.
Arpoja moni kuvaa tai esittelee kertomalla, että ne ovat jonkinlainen lisäosa, mikä antaa tulkinnallista lisätietoa tahdotusta asiasta. Ajattelen arpojen merkityksestä toisin, ja koetan perustella näkemystäni. Arvat ovat kuuluneet astrologiseen oppijärjestelmään aivan alusta saakka. Vaikka itsensä astrologian luojan tai varhaisen mestarin Hermes Trismegistuksen teoksia ei ole säilynyt / löydetty, moni hellenistisen ajan kirjoittaja mainitsee lähteekseen hänen tekstinsä. Arpoja ei siis ympätty mukaan lisäosaksi myöhemmin. Astrologian tehtävänä on selvittää kohtalo ja arvat ovat yksi taso kohtalon toteutumisessa. Yleiskohtalo koskettaa kaikkia jollakin tavoin, planeetat käsittelevät tietyn asian tai teeman kohtaloa, ja arvat tuovat kohtalon yksilötasolle missä kohtalo materialisoituu maalliseksi tapahtumaksi tai asiaksi.
On inhimillistä, että länsimaisessa astrologiassa on ehkä vähän eksytty arpojen merkityksen kanssa. Tiedon jatkumo katkesi alkuperäisten hellenistisen ajan kirjoituksien kadotessa, ja se palautui enimmäkseen vasta kun arabiaksi käännetyt kreikankieliset teokset käännettiin latinaksi. Ptolemaioksen teokset olivat kuitenkin saatavilla, ja hän esitteli ainoastaan onnenarvan; tämä oli Ptolemaioksen omia tarkoitusperiä tukeva ratkaisu. Varhaisella keskiajalla erehdyttiin luulemaan, että vain onnenarpa olisi alkuperäinen arpa, ja kaikki muut myöhempää arabialaisten keksintöä. On totta, että arabialaisessa astrologiassa tehtailtiin arpoja suuri määrä todennäköisesti horaariastrologian tarpeisiin. Arpojen kaaoksesta oli vaikea seuloa mikä oli alkuperäistä, perustavaa tai olennaista. Arabialaisten valloittajien kulttuuria karsastettiin, mikä johti muiden kuin onnenarvan heivaamiseen ulos keskeisimmistä opinkappaleista.
300-luvun jälkipuoliskolla Paulus Aleksandrialainen on ensimmäinen (löydetyistä teksteistä) joka nimeää erikseen hermeettiset arvat. Seitsemän planeetan arvat ovat kuitenkin olleet selkeästi käytössä jo pitkään tätä ennen. Hellenistisen ajan astrologit eivät aina erikseen nimenneet asioita tai tekniikoita kirjoituksissaan, joten ehkä kaikkien planeettojen arvat olivat käytössä koko hellenistisen ajan.
Hengenarvan symboli
Hermeettisillä arvoilla tarkoitetaan seitsemän silmin havaittavan planeetan arpoja. Kuun onnenarpa on arkkityyppinen ”ensimmäinen” arpa, joka kuvastaa arpojen ideaa tuoda kohtalo arkipäiväiseen elämään. Auringon hengenarpa toistaa Kuun ja Auringon välisen etäisyyden mittaamista nousuakselista. Kun valojen etäisyys on pieni, uudenkuun vaiheessa, molemmat valojen arvat tulevat lähelle nousua. Täydenkuun ajan arvat sijoittuvat vastaavasti vastakkaiselle puolelle laskuakselin suuntaan. Puolenkuun arvat asettuvat horisonttiakseliin nähden keskivaiheille, toinen kartan laelle ja toinen pohjukkaan.
Muiden planeettojen hermeettisen arvat rakentuvat joko onnenarvan tai hengenarvan kautta. Venuksen ja Jupiterin arvat rakentuvat etäisyyden katsomisesta hengenarpaan, ja Merkuriuksen, Marsin ja Saturnuksen arvat mitataan onnenarvan suhteen. Tästä seuraa mielenkiintoisesti arpojen toteutumisen tyyli siten, että hengenarvan kaverit Venuksen Eros ja Jupiterin Victory ovat luonteeltaan omille teoille perustuvia asioita, kun taas onnenarvan kolmikko Merkuriuksen Necessity, Marsin Courage ja Saturnuksen Nemesis ilmentävät enemmän omalle kohdalle tulevia asioita. Arpojen nimistö ei taida olla vielä täysin lukkiutunut suomeksi, ja siksi kuljetan mukana englanninkielisiä nimityksiä, jotta lisätiedon etsintä olisi vaivatonta.
Schmidt on todennut arvoista (oma vapaa käännös), että niissä planeetan useat toteutumisen vaihtoehdot erotetaan yhdeksi omassa ympäristössämme tapahtuvaksi asiaksi. Arvat seuraavat tarkasti planeettansa teemoja, eli arpaan itseensä ei liity mitään sellaista mikä ei jo kuuluisi sitä vastaavan planeetan tematiikkaan.
Lot of Fortune, onnenarpa kuvastaa kehollisia asioita kuten terveyttä, elämänkulkua ylipäätään, mitä ihminen tekee elämällään ja elääkseen, omaisuutta, mainetta ja asemaa (onko etuoikeutettu). Onnenarpaan liittyvät asiat tulevat omaksi osaksi, lähinnä siis onnenkantamoisia, sellaisia jotka eivät ole omasta tahdosta kiinni. Onnekkuus tarkoittaa tuuria, eli tämä arpa ei näytä mikä saa sinut onnelliseksi.
Lot of Spirit (joskus nimetään Daimon), hengenarpa osoittaa sielua, temperamenttia (voimme kai mieltää tämän persoonaksi), älykkyyttä, kykyjä ja tekemistä; usein myös ammattia. Auringon arpa kertoo mikä yksilöä innostaa, yllyttää ja inspiroi, eli mikä itsen ulkopuolinen asia saa sielun toimimaan. Hengenarpa viittaa asioihin, joissa itse on aktiivinen toimija, tekijä ja päättäjä.
Lot of Necessity, välttämättömyyden arpa, liittyy elämän kiusoihin ja harmeihin, ratkaistaviin ongelmiin ja pulmiin. Merkuriuksen arpa voisi olla kuin selviytymisen arpa, sillä tässä puljataan tiedolla ja taidolla, ja joskus myös kilpaillen, sanansäilällä, väitellen tai painien, eli mitä asioita on välttämättä kohdattava.
Lot of Eros (joskus nimellä Love) rakkauden arpa näyttää mitä haluaa, tahtoo, kaipaa, himoitsee, mihin paneutuu, mitä sydän halajaa, mistä on kiinnostunut. Venuksen arpa on paljon enemmän kuin parisuhteista kertova lisätekijä, se liittyy siihen mitä valitsee ja minkä hylkää.
Lot of Courage, rohkeuden arpa ilmentää uskallusta ja lujuutta, petoksia joita kohtaa sekä kaikenlaista pahuutta. Marsin arpa viittaa tilanteisiin joissa joutuu reagoimaan vaistonvaraisesti ja tavoilla miten ei normaalisti käyttäydy, lähinnä siis odottamattomien riskien ja vaarojen tullessa eteen.
Lot of Victory, voitonarpa tarkoittaa uskoa, toiveita ja odotuksia, kilvoittelua sekä anteliaisuutta, yritteliäisyyttä ja menestystä. Ehkä tämä on myös sitä miten hyödyntää tilaisuudet. Jupiterin arpa näyttää sitä missä menee hyvin.
Lot of Nemesis, kohtalonarpa viittaa siihen minkä ansaitsee, mikä tulee rangaistuksena ja mille ei mahda mitään. Saturnuksen arpa osoittaa mikä on vaan kestettävä, mikä aiheuttaa pettymystä, epäonnistumista, menetyksiä, surua, tuhoa ja heikkoutta.
Arpoja tarkastellaan periaatteessa aivan samoin kuin muitakin tekijöitä astrologiassa. Onko arpa kulmapaikassa tai akselilla, tai hyvässä paikassa, tai vastaavasti ikävässä sijainnissa. Katsotaan sijainnin merkkiä mitä se kertoo. Tärkeää on tutkia mitä arvan sijaintimerkin hallitsija antaa, aspektin kautta tukea vai hylkääkö aversiossa, sekä merkkiä hallitsevan planeetan asemaa onko siitä mihinkään vai onko onnistunut, klikkaako hallitsijalla sektin valon kanssa. Jos arvan kanssa samassa merkissä on sektiin kuuluva hyväntekijä (Venus tai Jupiter), siitä on etua, mutta harmintuojat vaikeuttavat (Mars, Saturnus). Joku arvoista saattaa näin arvioituna nousta muita tärkeämmäksi, ja sen osoittama kohtalo siten merkittävämmäksi. Jos ajatellaan sitä sotilaiden tehtävien nakitusta, arvat eivät välttämättä osu meille sen mukaan mihin luontaisesti olisi taipumusta, vaan näyttävät asioita ja tapahtumia joihin pitää kasvaa, oppia ja mukautua.
Oma lukunsa on tekniikka, jossa onnenarvan merkki siirretään ensimmäiseksi, ja sen myötä koko karttaa katsotaan toisenlaisesta näkökulmasta. Maniliuksella on tästä omanlaisensa varsin mielenkiintoinen esityksensä, jossa paikkojen merkitykset eroavat tavanomaisesta tavasta tulkita kartan paikkoja.
Lyhytkin tiivistys arvoista uhkaa käydä mittavaksi! Kyselkää, keskustellaan, ja jos joku ei onnistu löytämään oman karttansa hermeettisten arpojen kohtia, autan mielelläni (yhteyttä meilitse astrologiantaika@gmail.com syntymädata viestiin). Kiitos kun jaksoit lukea!
Miltä tuntuisi, jos yhtäkkiä löytäisit astrologisen menetelmän, joka kuvaa ihmisen koko elämää? Menetelmän, jollaista ei pitänyt olla länsimaisessa astrologiassa? Näin tapahtui Robert Schmidtille hänen kääntäessään miltei parintuhannen vuoden takaista käsikirjoitusta, Vettius Valensin Antologiaa. Voimme kuvitella innostuksen ja kihelmöinnin, kun Schmidt soitti kollegalleen Handin Bobille, että mitäs sanoisit jos kertoisin että on löytynyt pitkiä aikajaksoja kuvaava menetelmä, joka on vastaava kuin intialaisessa Dasha-systeemissä. Tämä löydetty metodi oli täysin kadonnut länsimaisesta astrologiasta, toisin kuin intialainen vastineensa; Intiassa astrologinen jatkumo ei ollut kyykähtänyt samalla tavoin kuin Euroopassa varhaisella keskiajalla. Useat vanhat kirjoitukset pelastuivat tuolloin arabimaihin, missä käännettiin ja tutkittiin ahkerasti astrologisia tekstejä, mutta jostain syystä Valensin teokset eivät päätyneet heille.
Valensin kirjoituksessa ei ole edes nimetty tekniikkaa, ja Schmidt kutsui sitä Zodiacal Releasingiksi. Meillä se on kulkenut muutamia vuosia nimellä merkkivapautus. Se voisi olla toisaalta jotakin sinnepäin kuin hermeettisten arpojen merkkiylitys. Perustaltaan siinä osoitetaan mikä planeetta hallitsee kutakin ajanjaksoa, ja mehän tiedämme hyvin että ihmisen elämä on jaksottaista. Merkkivapautus on eräänlainen astrologian huipennus tai ilotulitus, sillä se sisältää koko oppijärjestelmän. Tulkinnallisesti tämä on iso Huh!, sillä ymmärtääkseen edes merkkivapautuksen perusteet, täytyy osata kaikki. Merkkivapautus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, vaikka että tietty planeetta merkitsisi esimerkiksi kymmentä vuotta elämästä. Ehei, se on monikerroksinen, yksilöllinen ja painajaismainen käsinlaskettavaksi.
Esittelen menetelmää vain pääpiirteiltään ja ylimalkaisesti, sillä yhdellä blogikirjoituksella tätä ei voi kenellekään aukottomasti selittää eikä varsinkaan opettaa. Merkkivapautus yleisimmin perustuu kahden tärkeimmänhermeettisen arvanmerkkisijainteihin, onnenarvan ja hengenarvan, jotka ovat kaikkein keskeisimmät arvat; Kuun arkkityyppinen onnenarpa ja sen vastine Auringon hengenarpa, Fortuna ja Spirit. Arvat eivät olleet hellenistisessä oppijärjestelmässä mitään ylimääräisiä nippelijuttuja vaan aivan olennaisia kartantekijöitä. Jotta nämä voidaan laskea oikein, tarvitaan nousuakselin kohta, eli syntymän kellonaika. Muidenkin planeettojen arvoista voi samalla systeemillä laskea vapautukset, periaatteessa, mutta näiden tulkitsemisesta ei taida tässä vaiheessa olla paljoakaan tietoa.
Onnenarpa ja hengenarpa sijaitsevat kartalla aina yhtäläisellä etäisyydellä nousuakselista, toinen sen yläpuolella ja toinen alapuolella, eli horisontin yllä ja alla. Arpojen merkkisijainnin mukaan niille katsotaan merkkiä hallitsevan planeetan periodinosoittama vuosien määrä, esimerkiksi Kuun periodi on 25 vuotta ja Auringon 19 vuotta; jos onnenarpa olisi ravussa, missä tahansa merkin asteessa, ensimmäiseen jaksoon lasketaan tuo 25 vuotta. Se on jo aika pitkä aikasykli. Joskus kartoilla käy niin, että nämä molemmat arvat sattuvat samaan merkkiin. Silloin onnenarpa aloittaa tästä alkuperäisestä merkistä ja hengenarvan sykli lasketaan alkaen seuraavasta eläinradan merkistä, sillä muutoin näille arvoille tulisi ajallisesti identtiset kaudet.
Ensimmäisen ylätason pitkä aikakausi jakautuu pienempiin sykleihin eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä, esimerkiksi ravun 25 vuoden kaudessa muutaman vuoden alataso alkaa samasta merkistä ravusta ja seuraavassa ollaan leijonassa. Jokainen alatasokin jakautuu vielä lyhyempiin alatasoihin; vuosikymmen palastellaan kuukausiin, kuukaudet viikkoihin ja viikot päiviin. Kutakin tasoa hallitsevat planeetat toimivat kuin tiiminä, esimerkiksi ravun yläjakson Kuu antaa agendan tai asian, ja alemmalla tasolla jossain vaiheessa oinaaseen tullessa Mars vastaanottaa tehtävänannon ja tekee sen todeksi. Tässä vaiheessa tsekataan syntymäkarttaa miten Kuu ja Mars keskustelevat keskenään, synkkaako planeetoilla, eli tapahtuuko tuossa ajanjaksossa, mihin sävyyn vai saadaanko ollenkaan tulosta jos planeetat ovatkin keskenään aversiossa (eivät merkkitasolla näe toisiaan).
Pisimmissä planeettaperiodeissa käy siten, että aikaa on vielä jäljellä kun kaikki kaksitoista merkkiä on käyty alemmalla tasolla läpi, kuten esimerkiksi Saturnuksen hallitsemissa merkeissä kauriissa 27 ja vesimiehen 30 vuoden jaksoissa. Tällöin arpa ei jatka uutta samanlaista kierrosta, vaan aloittaneesta merkistä, Kuun esimerkin mukaan ravusta hypätään vastakkaiselle puolelle eläinrataa kauriiseen. Tämä on se ajan kahleesta irtautumisen paikka, poikkeama joita joskus elämänkulkuun tulee. On jotenkin kuvaavaa, että hyväntekijäplaneettojen jaksoissa näitä ei tule, koska Venuksella on vain kahdeksan vuotta ja Jupiterilla kaksitoista. Hyppäysten kohdat elämänpolussa ovat aikoja, jolloin elämänkulku muuttaa suuntaa. Samalla tavoin elämässä näkyy toisenlaisina kausina ne ajat, jolloin pitkän yläjakson merkki muuttuu, ja isoja asioita tulee ajamaan kokonaan uusi planeetta. Ehkä nämä ovat kuitenkin luontevaa elämän edistymistä, ja hyppäykset toiselle puolelle eläinrataa tulevat pahemmin puun takaa ylläreinä.
Karkeasti yksinkertaistaen onnenarvan merkkivapautus kuvastaa asioita, jotka tulevat omalle kohdalle, ja hengenarvan kulku taas sellaista, minkä itse tietoisesti valitsee. Elämästä näitä on joskus hankala erottaa toisistaan, ei tiedä onko juttu muna vai kana, ja siksi näitä enimmäkseen katsotaankin rinnakkain. Merkkivapautus osoittaa painokkaimmat jaksot elämästä kahdella tavalla. Onnenarvan sijainnin merkin laatu, onko se trooppinen käänteentekevä, kiinteä vai kaksittainen, antaa aina saman laadun merkkeihin huippukohdan tai korostuksen sävyn. Joillakin kartoilla kuitenkin näyttäisi toimivan myös kartan rakenteen osoittama kulmapaikkojen moodi, eli esimerkiksi rapunousuisella aina vapautuksen ollessa ravussa, vaa’assa, kauriissa tai oinaassa olisi tapahtumarikkaampaa aikaa.
Chris Brennan on verrannut menetelmää kirjaan, mikä onkin hyvä analogia. Pitkä yläjakso voi olla kuin kirjan luku, alajakso sen tietty kappale, vielä lyhyempi alajakso yksi lause, ja lyhyt ohikiitävä jakso yksittäinen sana. Merkkivapautuksen avulla saadaan selville mikä on sinun elämästäsi kertovan kirjan teema ja juoni, mitä tapahtuu sivulla 52 ja millainen keskustelu käytiin kun kohtasit kumppanisi, sait lapsen tai oivalsit elämäsi tarkoituksen.
Onko Zodiacal Releasingeli merkkivapautus sinulle uusi astrologinenjuttu vai jo tuttu menetelmä? Jos haluat tähän pikkuisen tutustua, vuositulkintani (linkki tulkintoihin) sisältää pienen katsauksen mitä merkkivapautus vuoden aikana näyttää.
Antiikin ajan astrologiaa tutkiessani yksi kiehtovimpia seikkoja on ollut daimonin käsite. Olen pyöritellyt aihetta kaiken syksyä, ja matkan varrella muuttanut käsitystäni siitä kokonaan. Tahdoin kuitenkin kurkistaa kanssanne henkimaailmaan, vaikka mielipiteeni saattaa edelleen muuttua kun ehdin opiskella tästä lisää.
Daimon esiintyy klassisen kauden filosofin Platonin teksteissä Er soturin myytistä. Er menehtyy taistelussa, matkaa tuonpuoleiseen, mutta palaakin takaisin kertomaan mitä tapahtui. Kun sielu on jättänyt maallisen kehon, se valitsee uuden elämän eli kohtalon. Valintaa tulevasta elämästä sielu pohjaa aikaisempaan kokemukseensa. Maanpäälliseen vaellukseen sielu valitsee kumppanikseen ja ohjaajakseen henkioppaan, jota kutsutaan daimoniksi. Matkalla uuteen elämään juodaan unohduksen virrasta, jolloin muistista katoaa niin aikaisemmat kokemukset ja opit kuin tieto valitusta elämänkohtalosta. Daimon sen sijaan muistaa kohtalon, ja henkioppaan tehtävänä on katsoa, että kohtalo tulee täytetyksi.
Daimon on opastaja ja luotsaaja, ja mielestäni enemmän peräänkatsoja kuin kristillisessä mielessä suojelusenkeli tai varjelija. Kaitsijan rooli voisi istua henkiolennolle paremmin. Daimon voi vakuuttaa ja antaa sisäistä varmuutta ihmiselle, kun hänen tekemänsä valinnat vievät tätä valittua kohtaloa kohti. Yhtälailla daimon voi luoda epävarman tai tyytymättömän olon, jos ihmisen elämä ei tunnu omalta ja tarkoituksenmukaiselta. Kunkin kohtalo tai elämänkulku on sellainen millainen matka on tullut valittua, ja koska elämään sisältyy kaikenlaista, on daimonia vaikea mieltää yksinomaan suojelusenkeliksi. Missään nimessä se ei kuitenkaan ole demoni, vaikka käsitteen nimi on samankaltainen. Selkeimmin daimonin rooli näkyy esimerkiksi luovuuden tai kutsumuksen ohjaamissa elämänpoluissa; ihmistä piiskaa vimma tai palo johonkin. Daimon on se henki mikä ajaa toteuttamaan omaa ideaa, eli täyttämään kohtaloa.
Astrologiassa daimonia on yritetty monin keinoin naulita syntymäkartalle, esimerkiksi siten että daimon on hengenarpa, lot of Spirit jota toisinaan kutsutaan lot of Daimoniksi. Tässä kohdin ajatteluni eroaa, sillä mielestäni Auringon arvalla on toisenlainen rooli kartalla. Katsantoni mukaan ei ole loogista, että daimon toimisi hengenarvan kautta, koska hengenarpa kuvaa tietoisuutta – miten voisimme tehdä tietoisia valintoja jos emme nimenomaan ole tietoisia kohtalosta. Mutta hengenarpaa kannattaa tietysti aina tutkia kartalta, se on Kuun arpakohdan onnenarvan vastinpari, joka löytyy kartalta yhtäläisen astemäärän etäisyydeltä horisonttiakselista kuin missä onnenarpa sijaitsee. Monista astrologisista karttaohjelmista löytyvät nämä tärkeimmät ihmisen osasta kertovat arvat.
Iamplikhos, neoplatonista filosofian koulukuntaa edustanut 200–300 lukujen taitteen ajattelija on daimonista esittänyt, ettei daimon ole yksittäinen tekijä taivaalta tai elollinen elämänmuoto, vaan että daimon edustaa koko kosmoksen henkeä. Yksittäisen kartankohdan, arvan tai nousumerkkiä hallitsevan planeetan sijasta kiinnitän mieluummin katseeni koko syntymäkarttaan. Se näyttää syntymän hetken kuvaamana elämää, ja siitä on luettavissa kohtalo, eli millainen elämänpolku ihmisellä on. Hellenistisen ajan astrologit painottavatkin, että astrologian tarkoitus on selvittää kohtalo. Se mikä kartassa on huomionarvoista tai painokasta, tai millaiset asiat kunakin ajankohtana nousevat päällimmäisiksi, osoittavat mikä kohtalo on. Tästä olen saattanut ennemminkin mainita, kun nykyisin kohtalo sanalla tuntuu olevan vääristynyt mielleyhtymä jostakin ikävästä tai pahasta. Jos kohtalo-sanan käyttäminen kirpaisee, sen voi ajatella myös elämäntarkoitukseksi. Jos palaamme Er-soturin myyttiin, sielulle tarjolla olevat kohtalot ovat paketteja, jotka sisältävät moninaisia asioita. Jokin kohtalo voi osoittaa runsasta maallista mammonaa, mutta kaupanpäälle tulee toisenlaisia harmeja, esimerkiksi yksinäisyyttä tai sairautta. Joku jetsettiin kyllästynyt sielu saattaa ennemmin valita yksinkertaisen ja hiljaisen elämänkaaren kuin näkyvyyttä, huomiota ja mainetta. Nämä ovat kaikki asioita jotka näkyvät syntymäkartan kokonaisuudesta.
Jotkut ovat hyvinkin kiinnostuneita kohtalostaan, tai elämänsä tarkoituksesta tai suunnasta, kyselevät mitä ovat tulleet tekemään elämässään, ja mielestäni tällaiset kysymykset kuvastavat keskustelua oman henkilökohtaisen daimonin kanssa. Paljon on ihmisissä heitäkin, jotka eivät näytä kyseenalaistavan tai pohtivan valintojaan tai elämänsä merkitystä. Ehkä daimon hoitaa tehtävänsä näidenkin ihmisten kanssa ja saa heidät elämään valittua osaansa.
Minusta on kiehtovaa katsella syntymäkarttoja ja pohtia miten ihmisen elämä näkyy kartasta. Moderni aikamme korostaa yksilön erityisyyttä, mutta taidamme olla ihmisinä lopulta hyvin samanlaisia, kaikki samasta tähtipölystä tehtyjä. Elämä sen sijaan on ainutlaatuinen, kuten siitä kertova syntymäkarttakin. Oman kohtalon selvittäminen on varmasti elämänpituinen tehtävä, mutta elämän suuntaa voi koettaa löytää pitkin matkaa. Syntymäkartan analysointi, miltä elämä näyttää, on tavallaan ”helppoa”. Jos kyselet itseltäsi miksi olet tässä elämässä, antaako henkioppaasi vastauksia? Joulunpyhinä saattaa löytyä kiireetön hetki miettiä mihin daimonisi sinua lykkää. Rauhaisia joulupäiviä teille!
Jokainen planeettojen liikkeitä ja astrologiaa seuraava on varmasti tietoinen Marsin perääntymisestä kaksosissa. Mars perääntyy parin vuoden välein ja perääntymisen pituudet hieman vaihtelevat ollen hieman alle kaksi ja puoli kuukautta. Silloin kun Marsin perääntyminen tapahtuu vain yhden eläinradan merkin sisällä, kuten nyt, tuntuu että planeetta kulkee ikuisuuksia yhdessä ja samassa merkissä. Mars tuli kesän lopussa kaksosiin ja pääsee rapuun vasta ensi keväänä maaliskuun loppupuolella. Pitkältä ajalta saattoi tuntua myös vuoden 2014 kevät, kun Mars perääntyi vaa’assa ja oli samassa merkissä yli seitsemän kuukautta. Tällaisina Marsin vuosina tuntuu yksi merkki saavan suhteettoman paljon Marsilta huomiota. Kun Marsin perääntyminen tapahtuu kahden merkin välillä, kuten 2018 vesimiehestä kauriiseen tai sitä ennen 2016 jousimiehestä skorpioniin, tuntuu ajatuksena helpommalta että perääntyminen osuu laajemmalle alueelle karttaa; vastuu jakautuu.
Marsin perääntymisen voi jakaa kolmeen osaan. Alussa on ensimmäinen pysähdys ja käännös perääntymään, keskivaiheessa planeetan vastakkaisuus Aurinkoon, ja lopuksi tuleva toinen pysähdys ja kulkusuunnan oikaisu. Käännöksissä tottakai tunnelmaan vaikuttaa mitä muutoin ajassa tapahtuu, millaisessa merkissä Marsin pysähdys on ja millaiset kontaktit sillä on muihin planeettoihin. Perääntymistä kuvataan vanhoissa teksteissä sairasvuoteeseen joutumisena, planeetta on silloin vähissä voimissa. Perääntymisen alun pysähdys on tunnelmaltaan ärhäkkä ja vaikea, mutta loppua kohti tultaessa toivo herää, jolloin fiilis on jo huojentuneempi.
Australialainen astrologi, mielestäni meidän aikamme yksi kiinnostavimmista, Shu Yap kertoi, että Marsin perääntymisen keskivaihe on haastavin. Viidentoista asteen taival Auringon vastakkaisuudessa, seitsemän ja puoli astetta ennen vastakkaisuutta ja saman verran sen jälkeen, on Marsin kulussa verhottu (curtailed passage). Kun Mars perääntyessään matkaa kiertoradallaan lähimpänä Maata, planeetta yleensä näkyy taivaalla selkeästi. Verhotun polun aika on erilainen, sillä planeetan ollessa vastapäätä Aurinkoa eli nousemassa horisontista samaan aikaan kuin Aurinko laskee, Marsin näkyvyys taivaalla häiriytyy. Tästä johtuen Mars toimii kuin piilosta, se iskee kätköistä, jolloin sanonta ’tuli puun takaa’ on paikallaan. Tällainen varjossa piilevä Mars on ilkeä.
Marsin perääntymisessä olemme nyt juuri tässä hankalimmassa vaiheessa. Aurinko tuli 7,5 asteen etäisyydelle vastakkaisuudesta pari päivää sitten, ja tarkka Auringon ja Marsin vastakkaisuus tapahtuu 8. joulukuuta aamulla. Mars pääsee pois verhotusta kulustaan 13. päivänä kun Aurinko on etääntynyt jousimiehen merkin viimeiselle kolmannekselle.
Marsin perääntymisen aika tuntuu ajatuksen tasolla kurjalta ja hurjalta, mutta planeetta ei välttämättä ole kaikille yhtä hankala. Milloin Mars on hankalimmillaan? Tämä riippuu oman kartan rakenteesta ja henkilökohtaisesta ajanlaadusta. Jos Mars sattuu olla profektiossa vuoden planeetta, sen transiitit ovat kaikkein tuntuisimpia. Jos nousuakseli on kaksosissa, Mars kulkee silloin kaikkein henkilökohtaisimmalla kartan alueella, ja näin sen harmit tulevat itselle, kohdistuen esimerkiksi terveyteen. Myös silloin kun nousussa on mikä tahansa kaksittainen merkki (modernissa astrokielessä muuttuva: neitsyt, jousimies ja kalat kaksosten lisäksi), Marsin perääntyminen tapahtuu kartan aktiivisimmilla alueilla. Rapu-, skorpioni ja kaurisnousuiset vastaanottavat tämän perääntymisajan hankalimpiin kartankohtiinsa, mistä voi koitua elämään ikäviä asioita. Voi pitää silmällä myös kaksosten merkissä omalla kartalla sijaitsevia tärkeitä planeettoja, esimerkiksi nousumerkin hallitsijaa tai taivaallisia valoja Aurinkoa ja Kuuta. Marsin perääntyminen saattaa mennä sivuun omasta elämästä etenkin silloin, jos kaksosten merkki on helpommissa akselilta putoavissa kohdissa (vaaka- ja oinasnousuiset). Planeetan kulkemiset taivaalla, transiitit kuten astrologian kielellä sanomme, eivät aina kohdistu itseen, vaan voivat näkyä elämässä muiden ihmisten kautta; reagoimme näihin tapahtumiin kokemuksemme ja oppimme ohjaamina.
Marsin perääntymisen haasteita voivat olla mielialan heilahtelut, kiukku, ärtyneisyys ja riidat. Mars on tahdon planeetta, ja oman tahdon ilmaiseminen voi hankaloitua tai estyä useista syistä. Mars liittyy aloituksiin, kilpailunhaluun ja valloituksiin, ja oikeastaan aivan kaikenlainen toiminta on nyt hankalaa, joskus jopa vaarallista. Marsin asioita ovat teräaseet (myös sotaisat aseet) joten ollaan varovaisia saksien, veitsien ja neulojen kanssa. Terveydessä Marsin juttuja ovat kuume, tulehdukset ja vereen liittyvät seikat, mutta koska Mars liittyy vitaalisuuteen ja kuntoon, voi kaikenlaisia terveysongelmia ilmentyä. Kaksosissa perääntyvästä Marsista varoitetaan erityisesti kanssakäymisessä, eli malta ennen kuin lankeat someraivoon. Hankaluutta lisää se, että kaksonen on merkkejä joissa planeetat kulkevat normaalin kallistuskulmarajan ulkopuolella; Mars on erityinen, villi ja yllättävä.
Mietin aina ”taivaan osoittamalla tavalla” elämistä, miten omat toimet ajoittuvat ja sopeutuvat luontevimmin planeettavoimiin. Näin ajatellen Marsia perääntymisvaiheessa pitäisi ”käyttää” ennemmin kuin tukahduttaa. Marsilla ei ole samalla tavoin positiivisia voimiaan perääntymisen aikana, kuten esimerkiksi puolustuskykyä tai rohkeutta. Olen ehkä astrologisesti kerettiläinen kun tuumin, että jonkinlainen riitakin voi olla terveellisempi vaihtoehto kuin Marsin hautaaminen elävältä. Omaa tahtoa kannattaa erityisesti tarkastella sen jälkeen kun Marsin verhottu kulku päättyy joulukuun puolivälin tienoilla. Kaikki varmaan odotamme tammikuun 12. päivää jolloin Mars päättää perääntymisensä. Astrologinen näkemykseni tarkkojen astemäärien ja ajankohtien suhteen on laveampi ja enemmän teemakohtainen. Marsin kulkuun kaksosissa liittyy tämä hankala perääntymisen aika, ja siksi koko sen matkaa kaksosissa voi tarkastella varauksella. Toki olisi mukava yllätys jos jo talvella helpottaisi.
Merkurius ja Venus ovat kulkeneet jo jonkin aikaa nätisti yhdessä. Planeettojen käsikynkkä alkoi jo skorpionin merkin puolelta kun molemmat Merkurius ja Venus olivat tiukemmin Auringon säteiden piilottamina, marraskuun toisena viikonloppuna. Hellenistisessä astrologiassa silmätään kolmen asteen etäisyyttä planeettojen kesken, eli kolmen asteen etäisyydellä kaksi kulkijaa ovat toisiinsa sitoutuneita, jolloin niiden voima yhdistyy. Tämä yhteinen tarkoitus tai suunnitelma alkaa nyt etääntyä, kun Merkurius on ohittanut Venuksen ja loittonee siitä kolmea astetta kauemmaksi perjantaina 2. joulukuuta. Planeetat saavat vielä yhteisvoimin kokea vastakkaisuuden eläinradan toisella puolella kaksosissa perääntyvään Marsiin, mutta kulmat pysähdystään tekevään Neptunukseen kaloihin tehdään omin voimin.
Olette voineet tunnistaa Merkuriuksen ja Venuksen yhteispelin viime viikkoina, ehkä sisimmän kepeytenä ja innostuksena, ja kenties tiedonhaluna tai sosiaalisten kontaktien virkistävyytenä. Merkurius ja Venus ovat kuitenkin olleet yhä perässään kulkevan Auringon kirkkauden alla piilossa, joten ehkä tässä on enemmän muhinut pinnan alla kuin ollut esillä. Jos omalla syntymäkartalla Merkurius ja Venus ovat samalla tavoin kolmen asteen sisällä toisistaan, on näiden planeettojen kulku saattanut olla tuntuisampaa, vaikka oman kartan sijainti olisi eri merkissä kuin nyt jousimiehessä. Planeettojen kulut taivaalla voivat resonoida voimakkaammin, jos oman kartan rakenne on samankaltainen.
Vaikka Merkurius ei oletetusti ole parhaimmillaan jousimiehessä, planeetan vastamerkissä, on sen kulku tällä kerralla tapahtunut suotuisten tähtien alla, eli Venuksen kanssa yhdessä ja Jupiterin auttaessa hienosti kaloista. Aina planeetan kulku vastamerkissään ei tapahdu näin hyvässä ohjauksessa. Tästä syystä katson, että Merkurius on toteutunut tavallista paremmin, ja on toivottavasti väistetty noloimmat fanatismin kaninkolot. Venus jousimiehessä on yleensä palavasti kiinnostunut aatteista ja filosofioista, mutta Jupiterin upea sijainti kaloissa on todennäköisesti tasannut intomielisiä huippuja. Otetaan silti seikkailuihin varaus, sillä molemmat planeetat keikkuvat matkassaan kallistuskulman yläpuolella eli oobiksi kutsutussa poikkeustilassa.
Merkuriuksen ja Venuksen yhteinen kulku ei sinällään ole yhtään epätavallista. Molemmat planeetat kiertävät syklissään Aurinkoa, kulkien sitä kohti ja taas etääntyen, joten on aika tavallista että Merkurius ja Venus viettävät aikaa samassa eläinradan merkissä.
Se mikä on huomionarvoista ja tärkeää Merkuriuksen ja Venuksen liikkeessä kohtapuoliin, on planeettojen pääsy pois Auringon säteiden alta. Näiden lähiplaneettojen yhtymän Aurinkoon, yläkonjunktion, sanotaan siirtävän planeetan iltatähden asemaan. Kun ajatellaan planeetan kulkua piilossa, näkymättömissä Auringon säteiden alla, muutos iltatähdeksi on meille vielä salaisuus, ja se paljastuu todeksi vasta kun planeetta oikeasti näkyy iltataivaalla Auringonlaskun jälkeen. Näkyväksitulon hetki on planeetan kulussa mahdollisesti sen kaikkein tärkein kohta, koska tällöin planeetta ”tekee itsestään numeroa”, ilmoittaa itsestään. Siksi siis Merkuriuksella ja Venuksella on kohta sanottavaa, kun ne kertovat mitä ovat oivaltaneet aikaisemmassa yhtymässään Aurinkoon. Planeettojen asia tai viesti voi olla yleismaailmallinen juttu, mutta myös hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Jos planeetta ilmestyy näkyväksi itselleen hyvässä merkissä, tätä pidetään astrologisessa magiassa niin vahvana hetkenä, että sitä käytetään rituaaleissa. Iltatähden näkyvyys on erityisesti Venukselle mieluinen, koska iltatähteyden luonne on suloinen ja suosiota tuova.
Opettajani Adam Elenbaas muistutti, kuinka tärkeää on tarkastella planeetan koko sykliä, eikä vain Auringon säteiden alta pääsyn kohtaa. Hän osoitti videossaan, miten kummankin Merkuriuksen ja Venuksen voimahetki kytkeytyy aikaisemmin syksyllä koettuihin pimennyksiin. Asia mistä planeetta tässä ’phasis’ hetkessään ilmoittaa, saa syntynsä tai oivalluksensa sen kontaktista Aurinkoon. Tämä tapahtui kummankin planeetan kohdalla pimennyksissä. Marraskuun alussa Kuunpimennyksen hetkellä Merkurius oli Auringon sydämessä eli cazimissa; tämä on äärimmäisen voimallinen kohta planeetan syklissä. Venus taas oli Auringon tuntumassa, mukana pimennyksessä, kun Auringonpimennys tapahtui lokakuun loppupuolella. Kun pimennykset ulottavat lonkeronsa voimallisella tavalla ajanlaatua ja tapahtumia osoittaviin planeettojen huippuhetkiin, ovat Merkuriuksen ja Venuksen iltatähden kirkkauden kohdat nyt alkutalvesta erityisen painokkaat. Syksyn pimennyssyklin vuoksi kannattaa erityisesti olla hereillä ja tarkkailla mitä tapahtuu maailmalla ja omissa ympyröissä silloin kun Merkurius ja Venus näkyvät iltataivaalla. Teknisesti phasis tapahtuu silloin kun planeetta on etääntynyt 15 asteen päähän Auringosta, mutta tämä on eräänlainen ”keskiarvo”, sillä planeetta saattaa toisinaan tuikahtaa näkyviin aikaisemminkin; tämä riippuu astronomisista seikoista planeetan kulkuradassa suhteessa ekliptikaan.
Merkuriuksen näkyväksi tulon hetki tapahtuu aivan juuri ennen planeetan siirtymää jousimiehestä kauriiseen, eli jousimiehen 29 asteella 6. joulukuuta. Merkuriuksen kannalta on tietysti kurjaa, että sen huippuhetki tapahtuu vastamerkissä, missä planeetta on vähän hukassa. Merkurius kuitenkin saa vielä suojeluksen isännältään Jupiterilta, mikä ei ole onneksi vielä siirtynyt kaloista pois. Kuunpimennys, minkä aikaisia asioita roiskahtaa pinnalle, tapahtui härässä ja yhtymässä shokeeraavaan, yllätykselliseen Uranukseen (repikää siitä… auts) ja Merkuriuksen tiedostaessa skorpionissa erityisen syvällisiä tai dramaattisia kysymyksiä. Näistä vihjeistä voi päätellä, että jotakin aika vavahduttavaa voi tapahtua.
Venuksen iltatähden kirkkaus paljastunee meille juuri joulun alla 23. päivänä, jolloin Venus on 16 asteessa kaurista. Iltatähden Venus pitää maan elementin merkeistä, ja kauriin hallitsija Saturnuskin on teräskunnossa. Vaikka Venus ei lokakuisen Auringonpimennyksen aikaan ollut täsmällisesti Auringon sydämessä, saattaa tuo skorpionin merkin alun pimennys hehkua meille ehdottomuutta, päättäväisyyttä, kenties jopa määrätietoista julmuutta (muistetaan että merkin hallitsija Mars valmistautui juuri aloittamaan pitkän ja tuskallisen peruutuksensa kaksosissa). On tässä katharsiksen makua.
Hupsista vaan hellenistisen astrologian opintoni tulivat päätökseensä. Kolmen vuoden ihmeellinen astromatka on tehty ja se on ollut kuin reissu Kuuhun ja takaisin, monessakin mielessä. En ole vielä lainkaan sisäistänyt tätä, en ole edes opettajalleni antanut vielä palautetta tästä päättyneestä viimeisestä kurssista. On vaikea eritellä mitä opin kun kokonaisuudet ovat valtavia, mutta astrologia sinällään hyvinkin tuttua. Ensimmäinen vuosi oli rajuin muutoksen aika, ja kun opinnoissa käytiin läpi teoreettiset opinkappaleet, materiaalia oli runsaasti. Asiaa olisi riittänyt kahdellekin vuodelle. Toisena vuonna keskityttiin eniten ajanlaatuun, ja tänä viimeisenä vuonna tutkittiin alkuperäisiä opinkappaleita. Kaiken aikaa mukana kulki käytännön työ tulkinnoissa ja harjoituksissa. Jos jotenkin koettaisin summata tätä, ensimmäisenä vuonna muuttui maailmankuva, toisena ajankuva ja viimeisenä omakuva.
Suurin opintojen tuoma lahja lienee astrologian filosofisen ja spirituaalisen perustan ymmärrys. Vierastan edelleen käsitettä henkinen, siksi on vaikeaa edes käyttää kyseistä sanaa. Tyhjät padat kolisevat tulkinnoissa ilman tätä ja tulkinnoista puuttuu oraakkelin henki. Luulen että tämä on juuri se seikka, miksi niin moni on valittanut tulkinnan juonen tai synteesin tekemisen vaikeutta. Jos planeettoihin ei ole yhteyttä, ne eivät puhu. Tekniikan osaaminen ei anna vielä merkitystä. Näiden vuosien aikana oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan opettajani henkisellä polulla matkaamista aitiopaikalta; vain parin kuukauden jälkeen opintojen alettua hän sai vihkimyksen ja uuden nimen, ja tässä lopussa hän luopui yhteisöstään.
Ajanlaadun mittareista on käyttööni vakiintunut pari uutta menetelmää, ja varsinkin merkkivapautusten metodi tuntuu antoisalta. Lisäksi olen tehnyt paluuta Auringonkierroksen ottamisesta uudelleen mukaan, mutta nyt hellenistisen näkemyksen ohjaamana; tässä on tullut selkeimmin eroavaisuutta aikaisempiin tulkintoihini.
Oman astrologisen äänen (jos tällaista käsitettä on edes olemassa) löytämisestä puhuttiin toistuvasti tämän viimeisen vuoden tulkintojen ja harjoitusten yhteydessä. Etsimme tulkinnan tekemisessä oraakkelin hetkeä, oivalluksen pirskahdusta siitä mistä on kyse. Tämä on se maaginen hetki jolloin tulkinta ottaa suunnan, ja sitä voi jossain määrin kutsua intuitioksi. Kun tehtävistä nousseita ajatuksia purettiin, kävi selväksi ettei ole mitään yhtä ainutta tapaa tehdä tulkinta. Opinkappaleet antavat perustan, mutta näitäkin on monenlaisia, ja menetelmiä on runsaasti, jolloin astrologiasta muodostuu aina henkilökohtainen juttu. Astrologisia esikuvia voi työssään ”apinoida”, mutta vasta autenttisuus on se jokin mikä saa homman elämään.
Viimeisen vuoden opinnoissa olin ahkerasti mukana jokaisella luentokerralla. Olin oppinut sen verran aikaeroista siirryttäessä kesä- ja talviaikaan, etten enää haksahtanut luentojen alkamisajoissa. Pandemian rysähtäessä päälle tärkeysjärjestys ajankäytössä lutviutui hyvin, opinnot menivät muiden menojen edelle, ja ehkä viikonloppujen öille löytyy jatkossa jotakin muuta mielenkiintoista.
Kirjoituksen otsikointi on räikeän sarkastinen. Vaikka ohjatut ja viralliset opinnot ovat tällä erää lopussa, ei tämä tarkoita astrologian opiskelun lopettamista, mielen sulkemista uusilta asioilta tai kuvitelmaa kaikkitietävyydestä. Ajattelen ettei astrologiassa voi tulla koskaan valmiiksi. Aina löytyy jotakin tutkittavaa, harjoiteltavaa ja ajateltavaa.
Mihin seuraavaksi? Arkisessa työssä tulee olemaan ylellistä, että on taas aikaa keskittyä astrologian tekemiseen, tulkintoihin ja todennäköisesti aina jossain välissä näihin bloggauksiin. Kirjallisten tulkintojen tilauksia saa siis sataa ovista ja ikkunoista, ja voin taas tehdä myös puhelimen kautta jutustelevampia tulkintoja, joissa useimmiten avataan jotakin tiettyä pulmaa. Tällä hetkellä olen intomielisesti astrologiaa täynnä, ja mieluiten suuntaan tämän tekemisen virran ja tarmokkuuden asiakastöihin, joita varsinkin parin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana jouduin karsimaan. Te lukijat ja astrologian käyttäjät voitte kertoa mitä tarvitsette ja haluatte, millaisia juttuja blogiin, millaisesta astrologiasta on teille hyötyä tai mikä olisi hauskaa. Todennäköisesti jaan jotakin pientä Facebookin sivullani, tervetuloa sinnekin jutustamaan astrologiasta (muilla sosiaalisen median alustoilla en ole, en usko että haluan käyttää aikaa näihin enempää).
Suosittelen lämpimästi ja kannustaen astrologian opintoja ulkomaisilla kursseilla, jos kielitaito ei ole esteenä. Opettajan johdolla käytyjä kokonaisuuksia ei voi verrata sirpaleiseen luentotarjontaan, ja varsinkin perustietojen eheys on arvokasta. Opittua on myös tärkeää päästä testaamaan harjoituksissa, sillä vaikka itseopiskellen asiat voivat tuntua selkeiltä, on parempi että opettaja osoittaa sen mikä ei ole vielä sisäistetty kuin että asia napsahtaisi kenellekään eteen tulkintatyössä.
Olin epämääräisesti ajatellut, että opintojen lopussa voisin tuntea oloni tyhjiin puserretuksi, uupuneeksi ja yhden aikakauden loppumisen vuoksi sekä opiskelukavereista etääntymisen takia kaihoisaksi. Oikeastaan hämmästyttää miten intoa piukassa olen, mutta näin talven alussa olen kiitollinen mielen virkeydestä. Polku näyttää avoimelta, mutta ei se mitään. Mitä teidän elämäänne kuuluu?
Edellisessä kirjoituksessa käsittelin kakstoistaosia ja jatkan karttaesimerkillä, jotta avautuisi käytännön astrologian myötä miten dodekatemoria nivoutuu osaksi tulkintaa. Tarkastelun alle otin toivottavasti kaikille tutun henkilön ja mahdollisesti loppuunkalutun kartan; Elvis Presley on ollut viime kuukausina taas esillä kun laulajan ja hänen ketkun managerinsa tarinasta kertova uusi elokuva tuli kesällä ensi-iltaan. Esittelen muutamia tulkinnallisia huomioita Presleyn kartasta minizodiakin kautta.
Mistä lähteä liikkeelle? Kakstoistaosien salaisuudet ja planeettojen perimmäinen luonne yleensä näyttäytyvät kartan keskeisimpien tekijöiden dodekatemoriasta, eli nousuakselin ja valontuojien kakstoistaosien sijainneista. Nousevaa merkkiä hallitsevan planeetan 12-osa voi olla ensisijaisen tärkeä, mutta yhtä lailla kokonaisuus on se mistä tarina syntyy.
Oheinen kartta on Planet Dance ohjelmasta, ja aivan ulkoreunalla näkyvät kaksi ”planeettaraitaa” ovat hellenistisessä astrologiassa käytettävien dekaanien ja rajausten alueet. Syntymäkartan planeetat ovat paikan merkin ja numeron välisellä isoimmalla alueella, ja kakstoistaosat näkyvät sisäkehällä, esimerkiksi nousumerkissä jousimiehessä ovat Saturnuksen ja Venuksen dodekatemoriat.
Presleyn nousuakseli on jousimiehen 12 asteessa. Dodekatemoria rajautuu kahden asteen ja 30 kaariminuutin suuruisiin osuuksiin ja alkaa aina samasta merkistä, nousuakselia tarkastellessa siis jousimiehestä. Merkin 2,5 astetta ovat jousimiestä, seuraavat viidenteen asteeseen asti kaurista. Tätä seuraa vesimiehen asteet ja kymmenenteen asteeseen ulottuvat kalojen asteet. Nousuakselin kohdan 12 astetta ja 22 kaariminuuttia mahtuvat siis seuraavaan oinaan minizodiakin sisään, ja koska 22 kaariminuuttia on jo lähellä osan loppua, voidaan päätellä että nousuakselin dodekatemoria on aivan oinaan merkin lopussa. Oinas on Presleyn kartalla viides merkki, kartan kohta mikä liittyy synnyttämiseen, tuotoksiin ja hedelmällisyyteen kuten lapsiin, mutta myös usein luovaan työhön, taiteeseen, esittämiseen; viihteeseen, nautintoihin ja juhlaan. On sopivaa että kuuluisan laulajan elämästä ja itsestä kertova kartan akseli saa 12-osansa juuri viidennestä paikasta. Oinaaseen yhdistetään elinvoimaisuus, nopeus, raakuus, autenttisuus ja ehkä jopa tietynlainen röyhkeys. Tulimerkkinen dode näyttää Presleyn olemuksen perustuvan valloittavuuteen, kumartelemattomuuteen ja alkukantaiseen seksuaalisuuteen, vain muutamia avainsanoja napatakseni. On myös osuvaa, että ulkoplaneetoista Uranus, shokeeraava nurinpäinkääntäjä, sijaitsee oinaan merkin lopussa, pysähtyneenä. Presley oli rock’n’rollin pioneeri, joka rodultaan valkoisena esitti mustan kansanosan musiikkiin pohjautuvia lauluja, mikä oli hänen aikanaan kuohuttavaa. Ei hän toki ensimmäinen ollut joka näin teki, mutta ensimmäinen joka nousi valtavaan suosioon.
Presleyn kartta on yökartta, jolloin Kuu on kartan hallitseva valo. Koska Kuu on merkin alkuasteilla, sen dodekatemoria säilyy samassa kalojen merkissä. Kuu on syntymäkartan planeetoista ainoa, mikä on tärkeässä ja tekemistä osoittavassa kulmapaikassa. Kalojen Kuun maailma on mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, ja Presley oli lauluissaan suurien tunteiden tulkki. Moninaisuutta kuvaa sekin, ettei hänen repertuaarinsa rajoittunut alkupyrähdyksen rokkiin. Kalojen Kuu voisi silti viitata siihen, ettei Presley ollut kuitenkaan säveltäjä ja lauluntekijä, vaan yhdisti löytämiään aineksia omanlaisekseen aarteeksi. Kartan neljättä paikkaa kuvataan sielun kohdaksi, ehkä sielukkuus oli hänen salaisuutensa. 12-osa toistaessaan kalojen merkkiä neljännessä paikassa kertoo myös äidin merkityksestä Presleylle.
Kauriin Aurinko sijaitsee asteissaan lähellä merkin keskivaihetta, mistä dodekatemoria asettuu vastapäiseen eläinradan kohtaan, rapuun. Tällä kartalla ravun Aurinko joutuu melko hankalaan kohtaan kahdeksanteen paikkaan, mikä vihjaa ettei elämä ollut yhtä suosiota ja menestystä. Myös kartan Keskitaivaan akselin 12-osa laskeutuu rapuun melko lähelle; Presley loisti vetoavana, riipaisevien tunteiden välittäjänä. Karkeasti voisi myös epäillä, tuliko Presleyn elämäntehtäväksi olla managerinsa Parkerin velkojenmaksaja. Vaikka Kuunsolmujen linja ei ole Auringon kanssa samassa merkissä, käy ilmi että Presley syntyi pimennysten välissä; kartassa Auringon lähellä oleva väkänen kuvaa ennen syntymää ollutta lunaatiota, mikä oli osittainen Auringonpimennys, ja sitä seuraava täydellinen Kuunpimennys tuli rapuun niille tienoille mihin Auringon 12-osa sijoittuu. Joskus tällainen syntymän ajankohta on kohtalokas.
Nousumerkkiä hallitsevan Jupiterin sijainti lisää vaikeuksista kertovia elementtejä elämäntarinaan. Jupiter on viimeisessä kohdassa skorpionissa, maailmojen välitilaksi kutsutussa paikassa mikä ikään kuin karkaa pois itseltä. Tämä voi vaikeimmillaan ilmentää elämänhallinnan ongelmia. Jupiterin dodekatemoria osaltaan toistaa hankaluuden teemaa, sillä kaksosissa Jupiter on vastamerkissään. 12-osa sijoittuu keskeiseen kulmapaikkaan ja korostaa Jupiterin roolia kokonaisuudessa. Kaksosista Jupiter saa perimmäiseksi luonteekseen vaihtuvuuden, mikä on Jupiterille vaikea, sillä planeetta ilmentää näkemyksiä ja uskoa. Ehkä Presley ei löytänyt kiinnekohtaa persoonalleen ja elämälleen.
Venus on kartan hyväntekijä kauriissa, eikä tämäkään ole helppo kohta Saturnuksen ollessa harmintuojan roolissa. Merkin lopusta Venuksen dodekatemoria kiertää edelliseen merkkiin jousimieheen, eli asettuu Presleyn nousumerkkiin. Taiteita ja suloisia säveliä ilmentävä planeetta osoittaa taiteellista lahjakkuutta, jousimiehessä tietynlaista innostusta. Saturnuksen varjo kuitenkin seuraa nousumerkkiin ja vihjaa kovasta kohtalosta; Presley joutui kieltäytymään monista normaaliin arkielämään kuuluvista asioista suosionsa vuoksi.
Mars on mielenkiintoinen tekijä, hyvässä paikassa Onnenarvan kanssa lupaamassa toiveiden täyttymystä, mutta vastamerkissä Mars ei pääse käsiksi luontevimpiin toteutumisiinsa. Vaa’an Mars hallitessaan viidettä taiteellisen luovuuden kohtaa voi mennä äärimmäisyyksiin, ehkä jopa laskelmoidusti suosion saavuttamiseksi. Me kaikki kai tiedämme Presleyn kohutut lanneliikkeet. Mars symboloi myös tukijoita ja promoottoreja eli manageri Parkeria; hänellähän oli jokin aivan tuulesta temmattu armeijan arvonimi. Planeetan 12-osa tulee kolminaisuusmerkkiinsä ja kulmapaikkaan kaloihin, mikä on tavallaan hyvä, että tuki tulee elämän perustaan. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon sekin, että Parkerin omien sotkujen vuoksi Presley hautautui Las Vegasin kasinoille, eikä päässyt varmistamaan maailmanvalloitustaan ulkomaiden estradeille, neljäs kartan paikka kun viittaa kotimaahan.
Auringon polttavien säteiden peittoon jäävä kauriin Merkurius pelastuu dodekatemoriassa tekemisen alueelle omaan merkkiinsä neitsyeen aivan Keskitaivaan tuntumaan. Näin 12-osa nostaa Merkuriuksen päteväksi ja tuotteliaaksi ammattilaiseksi. Presleyn elämänkaarta ajatellen Merkuriuksen liikkuvaisuus ja älyllisyys eivät tainneet saada uralla riittävästi tilaa – olisiko tähän syynä syntymäkartan feminiinisten merkkien painotus ja sitä kautta myötäävyys; mikä oli Presleyn tahto?
Syntymäkartan ja kakstoistaosien tarkastelussa huomio kiinnittyy kulmille tulevaan painotukseen dodekatemoriassa. Kun syntymäkartalla vain Kuu on kulmapaikassa, tämä ei välttämättä osoita poikkeuksellista menestystä elämässä. Planeetoilla on kuitenkin salaisuutensa, sillä 12-osissa ainoastaan Aurinko jää sivuun kulmien aktiivisuudesta.
Pimennystenvälisenä aikana on hyvä hetki mennä pintaa syvemmälle ja tarkastella astrologiassa salaisuuksia. Kun Merkuriuskin matkaa skorpionissa, on luontevaa kaivella syvyyksiä. Ensinnäkin, mikä on salaisuus? Se on kertomaton asia, jotakin mistä ei ehkä saisi puhua. Salaisuus on sellainen, mistä ei ole saatu selvyyttä, eli mysteeri. Salaisuudeksi voi myös nimittää olennaista tietoa, eräänlaista niksiä, minkä selvittämällä solmu aukeaa.
Astrologiassa salaisuuden roolia pitää dodekatemoria. Se on mikrotason eläinrata jokaisen yksittäisen eläinradan merkin, makrotason, sisällä. Eläinrata, zodiakki, se vyöhyke avaruudessa jossa planeetat liikkuvat, on tuhansia vuosia vanhaa Babylonialaista perua, ja käsitys eläinradasta oli olemassa jo ennen hellenistisen astrologian muodostumista. Yhtä vanha on minieläinradan käsite, ja se seurasi eläinradan mukana länsimaisen astrologian syntyhetkillä, ikään kuin olennaisena osana eläinrataa. Dodekatemoria tulee tietysti kreikan kielestä, dodekate tarkoittaa kahtatoista ja moria osaa. Osaamme heti johtaa käsitteen merkityksen kahdestatoista eläinradan merkistä, kuinka yksi merkki jaetaan näihin osiin (kattaen kaksi ja puoli astetta kukin). ’Osa’ termillä on kuitenkin syvempi merkitys hellenistisessä astrologiassa, sillä se viittaa kohtaloon, ihmisen osaan minkä saa elettäväkseen.
Dodekatemoria on niukasti selitetty hellenistisen ajan teksteissä – tai voi olla, että selityksen sisältävää tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Dodekatemoria voi olla aukottomasti esitetty niissä vanhimmissa opinkappaleissa, joihin moni hellenistisen ajan astrologi viittaa, mutta joista ei ole löytynyt alkuperäistä ehyttä teosta, vain uudelleen toistettuja kappaleita sieltä täältä. Useat antiikin ajan astrologiset tekstit kuitenkin mainitsevat dodekatemorian kuin itsestäänselvyytenä. Se, ettei meillä nykyään ole selkeää ohjetta miten dodekatemoria kartalta tulkitaan, on saanut tämän päivän astrologit varovaisiksi käyttämään menetelmää. Minizodiakki on enimmäkseen sivuutettu ja unohdettu, jäämässä salaisuudeksi.
Vähän myöhäisemmän hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologin Julius Firmicus Maternuksen (300-luvulta ajanlaskun jälkeen) teoksesta Mathesis löytyy laajimmin siteeratut pari lausetta koskien dodekatemoriaa. Olen nämä lauseet kääntänyt vapaasti muutama vuosi sitten seuraavasti: Ajatellaan että dodekatemoriasta löytyy kartan koko olemus, ja että mitä ikinä karttaan kätkeytyykään, se paljastuu.
Tarkoitukseni on pohtia, mihin Firmicus viittaa karttaan kätkeytyvillä tekijöillä. Onko kätkettynä oleva piilossa itseltä vai muilta? Mitä ilmeisimmin tarkoitus kuitenkin on, että asia paljastetaan käyttäen dodekatemorian systeemiä. Dodekatemoria on ilman muuta symbolinen tekijä, sen kohdassa ei ole taivaalla ”toista” planeettaa, eli se on sukua antiskioneille ja vaikka Mustalle Kuulle. Planeettojen dodekatemorioiden kohdat eivät yksinään muodosta ”järjellistä” tai mahdollisuuksien rajoissa olevaa karttaa tulkittavaksi (dodekatemorian kuvaamaa planeettojen asemaa ei ole ajassa), vaan näitä planeettojen ja akselien minieläinradan kohtia katsotaan suhteessa syntymäkarttaan. Koska menetelmässä vertautuu eläinrata kokonaisuudessaan yhteen merkkiin, mielestäni on kyse ennen kaikkea merkin ja paikan osoittamasta symbolisesta heijastuksesta tai tasosta.
Hellenistisiä oppeja nykyaikana selvittänyt Robert Schmidt esitti muutamien luentojensa lomassa pari esimerkkiä dodekatemorian ilmentymistä itsensä ja hyvin tuntemiensa henkilöiden kohdalla. Näistä välähdyksistä sai käsityksen, etteivät dodekatemoriat olleet lainkaan piilossa olevia, vaan ennemmin päivänselviä tekijöitä. Jos muut huomaavat dodekatemorian osoittaman asian, se ei voi olla piilevä, kätketty tai salaisuus.
Dodekatemorian tekniikka on sellainen, että planeetan tai akselin syntymäkartan sijainnin aste määrää millainen dodekatemorian kohta tälle tekijälle tulee; missä kahteentoista osaan jaetussa kohdassa planeetta sijaitsee, se saa tästä rinnalleen toisen merkin ja syntymäkarttaan verrattuna toisen sijaintikohdan. Dodekatemorian merkki tai paikka ei jyrää tai sulje pois syntymäkartan asemaa, mutta sen symboliikka tulee osaksi tulkintaa. Koska planeetta saa dodekatemoriassa oman sijaintinsa osoittaman sijainnin, tulee dodekatemoriasta henkilökohtaisuutta lisäävä tekijä. Monella voi olla kartallaan Aurinko oinaassa, mutta kaksitoista erilaista dodekatemorian osoittamaa vaihtoehtoa lisää moninaisuutta.
Dodekatemoria saattaa paljastaa yllättäviä pinnanalaisia kytköksiä planeettojen kesken. Planeetat voivat olla hyvin eripuolilla karttaa, jopa aversiossa (toisilleen näkymättömissä), mutta dodekatemoria paiskaa ne yhtymään, jakamaan tietyn merkin maailman. Joku planeetta voi olla dynamiikaltaan sivustakatsojan roolissa syntymäkartalla, mutta dodekatemoria nostaa sen keskeiseksi. Ehkä loistavan oloinen planeetta kipuilee elämässä, ja dodekatemoria voi paljastaa miksi. Jollakin kartalla ensimmäisessä minästä kertovassa merkissä ei ole planeettoja, mutta entäpä jos doden mukaan onkin. Usein dodekatemoria palastelee stelliumissa olevat planeetat omanlaisikseen, jos planeetat eivät syntymäkartalla ole kaikki samassa kahden ja puolen asteen suuruisessa minizodiakin kohdassa. Näin on esimerkiksi minun dominoivan stelliumini kanssa, se hajaantuu kolmen merkin alueelle dodeissa. Tämä voi helpottaa yksittäisen planeetan roolin tulkintaa, jolloin stelliumin tekijät eivät olekaan yhtä puuroa vaan niille löytyy yksilöllinen tyyli ja tehtävä.
Joillekin Dwadien käsite saattaa olla nimenä tutumpi kuin kreikkalaisperustainen dodekatemoria. Intialaisessa astrologiassa dwadashamsa on tekniikaltaan samanlainen, mutta sen tulkinta eroaa hellenistisestä perinteestä, jos oikein muistan dwadit käsittelevät perhesuhteita.
Firmicuksen tekstistä kiinnostusta herättää kartan perimmäisen olemuksen käsite. Dodekatemoria on siis kartantekijän perusolemus tai olennainen piirre, jonkinlainen perusidea minkä symboliikka uuttaa esille. Tätä kuvaa kreikasta englanniksi käännetty termi ’essence’ mikä tulee latinan sanasta essentia, se tarkoittaa olennaisinta osaa. Esanssi on tästä lähtöisin, alun perin lääkekasveista uutettu ja väkevöitetty osa, mikä pitää sisällään kasvin parantavan voiman. Samalla tavoin planeetan dodekatemoria on esanssi, sen ydinolemus; esanssi ei kasvissakaan eliminoi esimerkiksi sen kukintoa, mutta tiivistää voiman. Tämä tiivistymä, olennaisin osa, on kohtalon osoittama voima, mikä on pinnalta katsoen piilossa tai kätketty, mutta se on mahdollista saada selville ja tiedostaa.
Jos haluat ottaa selville millaiset symboliset voimat liittyvät karttasi tekijöihin, tarkastelen näitä tulkinnassa mikä tällä hetkellä kulkee kakstoistaosien nimellä. Tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä ja muotoa viime vuosina, nyt tulkintaa on rikastettu puhtaammalla hellenistisen astrologian näkemyksellä. Dodekatemorian mysteeri voi antaa oivalluksia itsestä ja omasta elämästä, eikä mikään olennainen jää kätköön ja salaisuudeksi.
Vuosiprofektiossa aika kiertää merkkien läpi, nostaen aina kyseistä merkkiä hallitsevan planeetan ajanlaadusta määräävään asemaan. Yleisprofektio katsotaan nousumerkin vuosittaisesta siirtymästä, mutta samalla vuosisyklillä esimerkiksi kartan hallitsevan valon profektio voi antaa oleellista tietoa. Tarkemmin olen esitellyt tätä ajanhallinnan metodia esimerkiksi tässä vanhassa kirjoituksessa.
Profektio nappaa merkin vuorollaan käsittelyyn vuoden ajaksi, siitä siis nimi vuosiprofektio, ja kulkusuunta tapahtuu eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä. Koska astrologian systeemissä on kaksitoista merkkiä, profektio palaa alkukohtaansa eläinradan merkit kierrettyään ja alkaa uuden samanlaisen kierroksen. Tämä toistuvuus herättää usein kyselyä ja ihmettelyä, koska eihän ihmisen elämä ole samanlaista vauvakuukausina (ensimmäisen elinvuoden profektio), esiteininä 12 vuotta myöhemmin tai vaikka miltei viiskymppisenä. Mikä erottaa ensimmäisen profektiokierroksen myöhemmistä samanmerkkisistä vuosista?
Palaan esittämääni kysymykseen, mutta heitetään kierros tyyliin ”jo ammoisina aikoina”. Profektio ajanhallintamenetelmänä on peräisin hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen astrologian ajoilta ja se on ollut käytössä myös intialaisessa astrologiassa. Modernista länsimaisesta astrologiasta se ehti välillä kadota, ainakin laajemman tuntemuksen ja osaamisen tasolla, mutta on nyt taas nopeasti yleistynyt kun antiikin tekstejä on käännetty nykykielille ja tutkittu. Perinteiseksi kutsuttu astrologia on enimmäkseen ollut alkuperäisten kirjoitusten ja menetelmien tutkimista ja astrologian tekemistä näiden oppien mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että ollaan valmiita jatkamaan eteenpäin, kehittämään astrologiaa alkuperäisten oppien mukaisesti. Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys on, tulisiko astrologiaa harjoittaa vain niiden oppien perusteella, joita on onnistuttu pelastaa, jotka on varmistettu ”aidoiksi”. Kun hellenistisen ajan tekstejä on tutkittu, on saatu huomata, etteivät nekään ole aina yhteneväisiä keskenään. Yksi astrologi painottaa yhtä juttua, toinen on valinnut käyttöönsä hieman toisenlaisen menetelmän, eli riippuu aina näkemyksestä mitä pitää alkuperäisenä, oikeana tai totuutena. Astrologia elää ja muovautuu kaiken aikaa, ja meidän aikamme tekijät jättävät siihen omat jälkensä.
Palataan kysymykseen profektioiden jaksottaisesta toistumisesta. Tähän on antanut varsin kunnianhimoisen vastauksen slovenialainen astrologi Rok Koritnik. Hän on testannut profektioiden puuttuvaa palasta, miten erottaa eri aikoina tapahtuvat profektiot toisistaan. Koritnik on uskollinen hellenistisen astrologian menetelmille ja opeille, joita soveltamalla hän on rakentanut eräänlaisen yläkategorian vuosiprofektiolle. Koritnik kutsuu menetelmäänsä nimellä the Trails of the Stars, minkä voi kääntää tähtien poluiksi. Koritnikin menetelmä perustuu pidempien profektiojaksojen syklihallitsijaan, mikä seulotaan esiin ottamalla huomioon karttaa hallitsevan valontuojan ja sektin. Hänen metodinsa antaa käyttöön yksilöllisen oman kartan planeettasijainteihin perustuvan vuosisyklin, ja yhdistettynä vuosittain vaihtuvaan profektioon syklihallitsija osoittaa merkityseron kertautuvien profektiovuosien välille.
Luotan siihen että te lukijat ymmärrätte valintani jättää ruotimatta menetelmän oppeja seikkaperäisesti blogissani. Koritnikin teos, jossa hänen lanseeraamansa systeemi esitellään, on vielä varsin tuore, ja on mielekästä ohjata kiinnostuneet suoraan lähteelle. Teosta At the Turning of Years saa helposti nettikaupoista ja jopa siitä kotimaisestakin. Aion ottaa hänen ehdottamansa systeemin tarkastelun alle ja liittää vuositulkintoihini (linkki tulkintojen kuvauksiin ja hinnastoon), jotka perustuvat profektion osoittamiin planeettoihin ja joissa muutoinkin esittelen tarkkaan kunkin profektiovuoden asioita. Kun laskin itselleni syklihallitsijat ja niiden hallitsemat vuodet, sain heti ahaa-elämyksiä isojen teemojen toistumisista. Tähtien polut ovat tosiaan antoisia!
Astrologian Taika 