Marsin perääntymisestä kaksosissa

5.12.2022

Jokainen planeettojen liikkeitä ja astrologiaa seuraava on varmasti tietoinen Marsin perääntymisestä kaksosissa. Mars perääntyy parin vuoden välein ja perääntymisen pituudet hieman vaihtelevat ollen hieman alle kaksi ja puoli kuukautta. Silloin kun Marsin perääntyminen tapahtuu vain yhden eläinradan merkin sisällä, kuten nyt, tuntuu että planeetta kulkee ikuisuuksia yhdessä ja samassa merkissä. Mars tuli kesän lopussa kaksosiin ja pääsee rapuun vasta ensi keväänä maaliskuun loppupuolella. Pitkältä ajalta saattoi tuntua myös vuoden 2014 kevät, kun Mars perääntyi vaa’assa ja oli samassa merkissä yli seitsemän kuukautta. Tällaisina Marsin vuosina tuntuu yksi merkki saavan suhteettoman paljon Marsilta huomiota. Kun Marsin perääntyminen tapahtuu kahden merkin välillä, kuten 2018 vesimiehestä kauriiseen tai sitä ennen 2016 jousimiehestä skorpioniin, tuntuu ajatuksena helpommalta että perääntyminen osuu laajemmalle alueelle karttaa; vastuu jakautuu.

Marsin perääntymisen voi jakaa kolmeen osaan. Alussa on ensimmäinen pysähdys ja käännös perääntymään, keskivaiheessa planeetan vastakkaisuus Aurinkoon, ja lopuksi tuleva toinen pysähdys ja kulkusuunnan oikaisu. Käännöksissä tottakai tunnelmaan vaikuttaa mitä muutoin ajassa tapahtuu, millaisessa merkissä Marsin pysähdys on ja millaiset kontaktit sillä on muihin planeettoihin. Perääntymistä kuvataan vanhoissa teksteissä sairasvuoteeseen joutumisena, planeetta on silloin vähissä voimissa. Perääntymisen alun pysähdys on tunnelmaltaan ärhäkkä ja vaikea, mutta loppua kohti tultaessa toivo herää, jolloin fiilis on jo huojentuneempi.

Australialainen astrologi, mielestäni meidän aikamme yksi kiinnostavimmista, Shu Yap kertoi, että Marsin perääntymisen keskivaihe on haastavin. Viidentoista asteen taival Auringon vastakkaisuudessa, seitsemän ja puoli astetta ennen vastakkaisuutta ja saman verran sen jälkeen, on Marsin kulussa verhottu (curtailed passage). Kun Mars perääntyessään matkaa kiertoradallaan lähimpänä Maata, planeetta yleensä näkyy taivaalla selkeästi. Verhotun polun aika on erilainen, sillä planeetan ollessa vastapäätä Aurinkoa eli nousemassa horisontista samaan aikaan kuin Aurinko laskee, Marsin näkyvyys taivaalla häiriytyy. Tästä johtuen Mars toimii kuin piilosta, se iskee kätköistä, jolloin sanonta ’tuli puun takaa’ on paikallaan. Tällainen varjossa piilevä Mars on ilkeä.

Marsin perääntymisessä olemme nyt juuri tässä hankalimmassa vaiheessa. Aurinko tuli 7,5 asteen etäisyydelle vastakkaisuudesta pari päivää sitten, ja tarkka Auringon ja Marsin vastakkaisuus tapahtuu 8. joulukuuta aamulla. Mars pääsee pois verhotusta kulustaan 13. päivänä kun Aurinko on etääntynyt jousimiehen merkin viimeiselle kolmannekselle.

Marsin perääntymisen aika tuntuu ajatuksen tasolla kurjalta ja hurjalta, mutta planeetta ei välttämättä ole kaikille yhtä hankala. Milloin Mars on hankalimmillaan? Tämä riippuu oman kartan rakenteesta ja henkilökohtaisesta ajanlaadusta. Jos Mars sattuu olla profektiossa vuoden planeetta, sen transiitit ovat kaikkein tuntuisimpia. Jos nousuakseli on kaksosissa, Mars kulkee silloin kaikkein henkilökohtaisimmalla kartan alueella, ja näin sen harmit tulevat itselle, kohdistuen esimerkiksi terveyteen. Myös silloin kun nousussa on mikä tahansa kaksittainen merkki (modernissa astrokielessä muuttuva: neitsyt, jousimies ja kalat kaksosten lisäksi), Marsin perääntyminen tapahtuu kartan aktiivisimmilla alueilla. Rapu-, skorpioni ja kaurisnousuiset vastaanottavat tämän perääntymisajan hankalimpiin kartankohtiinsa, mistä voi koitua elämään ikäviä asioita. Voi pitää silmällä myös kaksosten merkissä omalla kartalla sijaitsevia tärkeitä planeettoja, esimerkiksi nousumerkin hallitsijaa tai taivaallisia valoja Aurinkoa ja Kuuta. Marsin perääntyminen saattaa mennä sivuun omasta elämästä etenkin silloin, jos kaksosten merkki on helpommissa akselilta putoavissa kohdissa (vaaka- ja oinasnousuiset). Planeetan kulkemiset taivaalla, transiitit kuten astrologian kielellä sanomme, eivät aina kohdistu itseen, vaan voivat näkyä elämässä muiden ihmisten kautta; reagoimme näihin tapahtumiin kokemuksemme ja oppimme ohjaamina.

Marsin perääntymisen haasteita voivat olla mielialan heilahtelut, kiukku, ärtyneisyys ja riidat. Mars on tahdon planeetta, ja oman tahdon ilmaiseminen voi hankaloitua tai estyä useista syistä. Mars liittyy aloituksiin, kilpailunhaluun ja valloituksiin, ja oikeastaan aivan kaikenlainen toiminta on nyt hankalaa, joskus jopa vaarallista. Marsin asioita ovat teräaseet (myös sotaisat aseet) joten ollaan varovaisia saksien, veitsien ja neulojen kanssa. Terveydessä Marsin juttuja ovat kuume, tulehdukset ja vereen liittyvät seikat, mutta koska Mars liittyy vitaalisuuteen ja kuntoon, voi kaikenlaisia terveysongelmia ilmentyä. Kaksosissa perääntyvästä Marsista varoitetaan erityisesti kanssakäymisessä, eli malta ennen kuin lankeat someraivoon. Hankaluutta lisää se, että kaksonen on merkkejä joissa planeetat kulkevat normaalin kallistuskulmarajan ulkopuolella; Mars on erityinen, villi ja yllättävä.

Mietin aina ”taivaan osoittamalla tavalla” elämistä, miten omat toimet ajoittuvat ja sopeutuvat luontevimmin planeettavoimiin. Näin ajatellen Marsia perääntymisvaiheessa pitäisi ”käyttää” ennemmin kuin tukahduttaa. Marsilla ei ole samalla tavoin positiivisia voimiaan perääntymisen aikana, kuten esimerkiksi puolustuskykyä tai rohkeutta. Olen ehkä astrologisesti kerettiläinen kun tuumin, että jonkinlainen riitakin voi olla terveellisempi vaihtoehto kuin Marsin hautaaminen elävältä. Omaa tahtoa kannattaa erityisesti tarkastella sen jälkeen kun Marsin verhottu kulku päättyy joulukuun puolivälin tienoilla. Kaikki varmaan odotamme tammikuun 12. päivää jolloin Mars päättää perääntymisensä. Astrologinen näkemykseni tarkkojen astemäärien ja ajankohtien suhteen on laveampi ja enemmän teemakohtainen. Marsin kulkuun kaksosissa liittyy tämä hankala perääntymisen aika, ja siksi koko sen matkaa kaksosissa voi tarkastella varauksella. Toki olisi mukava yllätys jos jo talvella helpottaisi.

Advertisement

Talventulon tietäjät

29.11.2022

Merkurius ja Venus ovat kulkeneet jo jonkin aikaa nätisti yhdessä. Planeettojen käsikynkkä alkoi jo skorpionin merkin puolelta kun molemmat Merkurius ja Venus olivat tiukemmin Auringon säteiden piilottamina, marraskuun toisena viikonloppuna. Hellenistisessä astrologiassa silmätään kolmen asteen etäisyyttä planeettojen kesken, eli kolmen asteen etäisyydellä kaksi kulkijaa ovat toisiinsa sitoutuneita, jolloin niiden voima yhdistyy. Tämä yhteinen tarkoitus tai suunnitelma alkaa nyt etääntyä, kun Merkurius on ohittanut Venuksen ja loittonee siitä kolmea astetta kauemmaksi perjantaina 2. joulukuuta. Planeetat saavat vielä yhteisvoimin kokea vastakkaisuuden eläinradan toisella puolella kaksosissa perääntyvään Marsiin, mutta kulmat pysähdystään tekevään Neptunukseen kaloihin tehdään omin voimin.

Olette voineet tunnistaa Merkuriuksen ja Venuksen yhteispelin viime viikkoina, ehkä sisimmän kepeytenä ja innostuksena, ja kenties tiedonhaluna tai sosiaalisten kontaktien virkistävyytenä. Merkurius ja Venus ovat kuitenkin olleet yhä perässään kulkevan Auringon kirkkauden alla piilossa, joten ehkä tässä on enemmän muhinut pinnan alla kuin ollut esillä. Jos omalla syntymäkartalla Merkurius ja Venus ovat samalla tavoin kolmen asteen sisällä toisistaan, on näiden planeettojen kulku saattanut olla tuntuisampaa, vaikka oman kartan sijainti olisi eri merkissä kuin nyt jousimiehessä. Planeettojen kulut taivaalla voivat resonoida voimakkaammin, jos oman kartan rakenne on samankaltainen.

Vaikka Merkurius ei oletetusti ole parhaimmillaan jousimiehessä, planeetan vastamerkissä, on sen kulku tällä kerralla tapahtunut suotuisten tähtien alla, eli Venuksen kanssa yhdessä ja Jupiterin auttaessa hienosti kaloista. Aina planeetan kulku vastamerkissään ei tapahdu näin hyvässä ohjauksessa. Tästä syystä katson, että Merkurius on toteutunut tavallista paremmin, ja on toivottavasti väistetty noloimmat fanatismin kaninkolot. Venus jousimiehessä on yleensä palavasti kiinnostunut aatteista ja filosofioista, mutta Jupiterin upea sijainti kaloissa on todennäköisesti tasannut intomielisiä huippuja. Otetaan silti seikkailuihin varaus, sillä molemmat planeetat keikkuvat matkassaan kallistuskulman yläpuolella eli oobiksi kutsutussa poikkeustilassa.

Merkuriuksen ja Venuksen yhteinen kulku ei sinällään ole yhtään epätavallista. Molemmat planeetat kiertävät syklissään Aurinkoa, kulkien sitä kohti ja taas etääntyen, joten on aika tavallista että Merkurius ja Venus viettävät aikaa samassa eläinradan merkissä.

Se mikä on huomionarvoista ja tärkeää Merkuriuksen ja Venuksen liikkeessä kohtapuoliin, on planeettojen pääsy pois Auringon säteiden alta. Näiden lähiplaneettojen yhtymän Aurinkoon, yläkonjunktion, sanotaan siirtävän planeetan iltatähden asemaan. Kun ajatellaan planeetan kulkua piilossa, näkymättömissä Auringon säteiden alla, muutos iltatähdeksi on meille vielä salaisuus, ja se paljastuu todeksi vasta kun planeetta oikeasti näkyy iltataivaalla Auringonlaskun jälkeen. Näkyväksitulon hetki on planeetan kulussa mahdollisesti sen kaikkein tärkein kohta, koska tällöin planeetta ”tekee itsestään numeroa”, ilmoittaa itsestään. Siksi siis Merkuriuksella ja Venuksella on kohta sanottavaa, kun ne kertovat mitä ovat oivaltaneet aikaisemmassa yhtymässään Aurinkoon. Planeettojen asia tai viesti voi olla yleismaailmallinen juttu, mutta myös hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Jos planeetta ilmestyy näkyväksi itselleen hyvässä merkissä, tätä pidetään astrologisessa magiassa niin vahvana hetkenä, että sitä käytetään rituaaleissa. Iltatähden näkyvyys on erityisesti Venukselle mieluinen, koska iltatähteyden luonne on suloinen ja suosiota tuova.

Opettajani Adam Elenbaas muistutti, kuinka tärkeää on tarkastella planeetan koko sykliä, eikä vain Auringon säteiden alta pääsyn kohtaa. Hän osoitti videossaan, miten kummankin Merkuriuksen ja Venuksen voimahetki kytkeytyy aikaisemmin syksyllä koettuihin pimennyksiin. Asia mistä planeetta tässä ’phasis’ hetkessään ilmoittaa, saa syntynsä tai oivalluksensa sen kontaktista Aurinkoon. Tämä tapahtui kummankin planeetan kohdalla pimennyksissä. Marraskuun alussa Kuunpimennyksen hetkellä Merkurius oli Auringon sydämessä eli cazimissa; tämä on äärimmäisen voimallinen kohta planeetan syklissä. Venus taas oli Auringon tuntumassa, mukana pimennyksessä, kun Auringonpimennys tapahtui lokakuun loppupuolella. Kun pimennykset ulottavat lonkeronsa voimallisella tavalla ajanlaatua ja tapahtumia osoittaviin planeettojen huippuhetkiin, ovat Merkuriuksen ja Venuksen iltatähden kirkkauden kohdat nyt alkutalvesta erityisen painokkaat. Syksyn pimennyssyklin vuoksi kannattaa erityisesti olla hereillä ja tarkkailla mitä tapahtuu maailmalla ja omissa ympyröissä silloin kun Merkurius ja Venus näkyvät iltataivaalla. Teknisesti phasis tapahtuu silloin kun planeetta on etääntynyt 15 asteen päähän Auringosta, mutta tämä on eräänlainen ”keskiarvo”, sillä planeetta saattaa toisinaan tuikahtaa näkyviin aikaisemminkin; tämä riippuu astronomisista seikoista planeetan kulkuradassa suhteessa ekliptikaan.

Merkuriuksen näkyväksi tulon hetki tapahtuu aivan juuri ennen planeetan siirtymää jousimiehestä kauriiseen, eli jousimiehen 29 asteella 6. joulukuuta. Merkuriuksen kannalta on tietysti kurjaa, että sen huippuhetki tapahtuu vastamerkissä, missä planeetta on vähän hukassa. Merkurius kuitenkin saa vielä suojeluksen isännältään Jupiterilta, mikä ei ole onneksi vielä siirtynyt kaloista pois. Kuunpimennys, minkä aikaisia asioita roiskahtaa pinnalle, tapahtui härässä ja yhtymässä shokeeraavaan, yllätykselliseen Uranukseen (repikää siitä… auts) ja Merkuriuksen tiedostaessa skorpionissa erityisen syvällisiä tai dramaattisia kysymyksiä. Näistä vihjeistä voi päätellä, että jotakin aika vavahduttavaa voi tapahtua.

Venuksen iltatähden kirkkaus paljastunee meille juuri joulun alla 23. päivänä, jolloin Venus on 16 asteessa kaurista. Iltatähden Venus pitää maan elementin merkeistä, ja kauriin hallitsija Saturnuskin on teräskunnossa. Vaikka Venus ei lokakuisen Auringonpimennyksen aikaan ollut täsmällisesti Auringon sydämessä, saattaa tuo skorpionin merkin alun pimennys hehkua meille ehdottomuutta, päättäväisyyttä, kenties jopa määrätietoista julmuutta (muistetaan että merkin hallitsija Mars valmistautui juuri aloittamaan pitkän ja tuskallisen peruutuksensa kaksosissa). On tässä katharsiksen makua.

Valmista tuli!

16.11.2022

Hupsista vaan hellenistisen astrologian opintoni tulivat päätökseensä. Kolmen vuoden ihmeellinen astromatka on tehty ja se on ollut kuin reissu Kuuhun ja takaisin, monessakin mielessä. En ole vielä lainkaan sisäistänyt tätä, en ole edes opettajalleni antanut vielä palautetta tästä päättyneestä viimeisestä kurssista. On vaikea eritellä mitä opin kun kokonaisuudet ovat valtavia, mutta astrologia sinällään hyvinkin tuttua. Ensimmäinen vuosi oli rajuin muutoksen aika, ja kun opinnoissa käytiin läpi teoreettiset opinkappaleet, materiaalia oli runsaasti. Asiaa olisi riittänyt kahdellekin vuodelle. Toisena vuonna keskityttiin eniten ajanlaatuun, ja tänä viimeisenä vuonna tutkittiin alkuperäisiä opinkappaleita. Kaiken aikaa mukana kulki käytännön työ tulkinnoissa ja harjoituksissa. Jos jotenkin koettaisin summata tätä, ensimmäisenä vuonna muuttui maailmankuva, toisena ajankuva ja viimeisenä omakuva.

Suurin opintojen tuoma lahja lienee astrologian filosofisen ja spirituaalisen perustan ymmärrys. Vierastan edelleen käsitettä henkinen, siksi on vaikeaa edes käyttää kyseistä sanaa. Tyhjät padat kolisevat tulkinnoissa ilman tätä ja tulkinnoista puuttuu oraakkelin henki. Luulen että tämä on juuri se seikka, miksi niin moni on valittanut tulkinnan juonen tai synteesin tekemisen vaikeutta. Jos planeettoihin ei ole yhteyttä, ne eivät puhu. Tekniikan osaaminen ei anna vielä merkitystä. Näiden vuosien aikana oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan opettajani henkisellä polulla matkaamista aitiopaikalta; vain parin kuukauden jälkeen opintojen alettua hän sai vihkimyksen ja uuden nimen, ja tässä lopussa hän luopui yhteisöstään.

Ajanlaadun mittareista on käyttööni vakiintunut pari uutta menetelmää, ja varsinkin merkkivapautusten metodi tuntuu antoisalta. Lisäksi olen tehnyt paluuta Auringonkierroksen ottamisesta uudelleen mukaan, mutta nyt hellenistisen näkemyksen ohjaamana; tässä on tullut selkeimmin eroavaisuutta aikaisempiin tulkintoihini.

Oman astrologisen äänen (jos tällaista käsitettä on edes olemassa) löytämisestä puhuttiin toistuvasti tämän viimeisen vuoden tulkintojen ja harjoitusten yhteydessä. Etsimme tulkinnan tekemisessä oraakkelin hetkeä, oivalluksen pirskahdusta siitä mistä on kyse. Tämä on se maaginen hetki jolloin tulkinta ottaa suunnan, ja sitä voi jossain määrin kutsua intuitioksi. Kun tehtävistä nousseita ajatuksia purettiin, kävi selväksi ettei ole mitään yhtä ainutta tapaa tehdä tulkinta. Opinkappaleet antavat perustan, mutta näitäkin on monenlaisia, ja menetelmiä on runsaasti, jolloin astrologiasta muodostuu aina henkilökohtainen juttu. Astrologisia esikuvia voi työssään ”apinoida”, mutta vasta autenttisuus on se jokin mikä saa homman elämään.

Viimeisen vuoden opinnoissa olin ahkerasti mukana jokaisella luentokerralla. Olin oppinut sen verran aikaeroista siirryttäessä kesä- ja talviaikaan, etten enää haksahtanut luentojen alkamisajoissa. Pandemian rysähtäessä päälle tärkeysjärjestys ajankäytössä lutviutui hyvin, opinnot menivät muiden menojen edelle, ja ehkä viikonloppujen öille löytyy jatkossa jotakin muuta mielenkiintoista.

Kirjoituksen otsikointi on räikeän sarkastinen. Vaikka ohjatut ja viralliset opinnot ovat tällä erää lopussa, ei tämä tarkoita astrologian opiskelun lopettamista, mielen sulkemista uusilta asioilta tai kuvitelmaa kaikkitietävyydestä. Ajattelen ettei astrologiassa voi tulla koskaan valmiiksi. Aina löytyy jotakin tutkittavaa, harjoiteltavaa ja ajateltavaa.

Mihin seuraavaksi? Arkisessa työssä tulee olemaan ylellistä, että on taas aikaa keskittyä astrologian tekemiseen, tulkintoihin ja todennäköisesti aina jossain välissä näihin bloggauksiin. Kirjallisten tulkintojen tilauksia saa siis sataa ovista ja ikkunoista, ja voin taas tehdä myös puhelimen kautta jutustelevampia tulkintoja, joissa useimmiten avataan jotakin tiettyä pulmaa. Tällä hetkellä olen intomielisesti astrologiaa täynnä, ja mieluiten suuntaan tämän tekemisen virran ja tarmokkuuden asiakastöihin, joita varsinkin parin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana jouduin karsimaan. Te lukijat ja astrologian käyttäjät voitte kertoa mitä tarvitsette ja haluatte, millaisia juttuja blogiin, millaisesta astrologiasta on teille hyötyä tai mikä olisi hauskaa. Todennäköisesti jaan jotakin pientä Facebookin sivullani, tervetuloa sinnekin jutustamaan astrologiasta (muilla sosiaalisen median alustoilla en ole, en usko että haluan käyttää aikaa näihin enempää).

Suosittelen lämpimästi ja kannustaen astrologian opintoja ulkomaisilla kursseilla, jos kielitaito ei ole esteenä. Opettajan johdolla käytyjä kokonaisuuksia ei voi verrata sirpaleiseen luentotarjontaan, ja varsinkin perustietojen eheys on arvokasta. Opittua on myös tärkeää päästä testaamaan harjoituksissa, sillä vaikka itseopiskellen asiat voivat tuntua selkeiltä, on parempi että opettaja osoittaa sen mikä ei ole vielä sisäistetty kuin että asia napsahtaisi kenellekään eteen tulkintatyössä.

Olin epämääräisesti ajatellut, että opintojen lopussa voisin tuntea oloni tyhjiin puserretuksi, uupuneeksi ja yhden aikakauden loppumisen vuoksi sekä opiskelukavereista etääntymisen takia kaihoisaksi. Oikeastaan hämmästyttää miten intoa piukassa olen, mutta näin talven alussa olen kiitollinen mielen virkeydestä. Polku näyttää avoimelta, mutta ei se mitään. Mitä teidän elämäänne kuuluu?

Demonstraatio kakstoistaosista

11.11.2022

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin kakstoistaosia ja jatkan karttaesimerkillä, jotta avautuisi käytännön astrologian myötä miten dodekatemoria nivoutuu osaksi tulkintaa. Tarkastelun alle otin toivottavasti kaikille tutun henkilön ja mahdollisesti loppuunkalutun kartan; Elvis Presley on ollut viime kuukausina taas esillä kun laulajan ja hänen ketkun managerinsa tarinasta kertova uusi elokuva tuli kesällä ensi-iltaan. Esittelen muutamia tulkinnallisia huomioita Presleyn kartasta minizodiakin kautta.

Mistä lähteä liikkeelle? Kakstoistaosien salaisuudet ja planeettojen perimmäinen luonne yleensä näyttäytyvät kartan keskeisimpien tekijöiden dodekatemoriasta, eli nousuakselin ja valontuojien kakstoistaosien sijainneista. Nousevaa merkkiä hallitsevan planeetan 12-osa voi olla ensisijaisen tärkeä, mutta yhtä lailla kokonaisuus on se mistä tarina syntyy.

Oheinen kartta on Planet Dance ohjelmasta, ja aivan ulkoreunalla näkyvät kaksi ”planeettaraitaa” ovat hellenistisessä astrologiassa käytettävien dekaanien ja rajausten alueet. Syntymäkartan planeetat ovat paikan merkin ja numeron välisellä isoimmalla alueella, ja kakstoistaosat näkyvät sisäkehällä, esimerkiksi nousumerkissä jousimiehessä ovat Saturnuksen ja Venuksen dodekatemoriat.

Presleyn nousuakseli on jousimiehen 12 asteessa. Dodekatemoria rajautuu kahden asteen ja 30 kaariminuutin suuruisiin osuuksiin ja alkaa aina samasta merkistä, nousuakselia tarkastellessa siis jousimiehestä. Merkin 2,5 astetta ovat jousimiestä, seuraavat viidenteen asteeseen asti kaurista. Tätä seuraa vesimiehen asteet ja kymmenenteen asteeseen ulottuvat kalojen asteet. Nousuakselin kohdan 12 astetta ja 22 kaariminuuttia mahtuvat siis seuraavaan oinaan minizodiakin sisään, ja koska 22 kaariminuuttia on jo lähellä osan loppua, voidaan päätellä että nousuakselin dodekatemoria on aivan oinaan merkin lopussa. Oinas on Presleyn kartalla viides merkki, kartan kohta mikä liittyy synnyttämiseen, tuotoksiin ja hedelmällisyyteen kuten lapsiin, mutta myös usein luovaan työhön, taiteeseen, esittämiseen; viihteeseen, nautintoihin ja juhlaan. On sopivaa että kuuluisan laulajan elämästä ja itsestä kertova kartan akseli saa 12-osansa juuri viidennestä paikasta. Oinaaseen yhdistetään elinvoimaisuus, nopeus, raakuus, autenttisuus ja ehkä jopa tietynlainen röyhkeys. Tulimerkkinen dode näyttää Presleyn olemuksen perustuvan valloittavuuteen, kumartelemattomuuteen ja alkukantaiseen seksuaalisuuteen, vain muutamia avainsanoja napatakseni. On myös osuvaa, että ulkoplaneetoista Uranus, shokeeraava nurinpäinkääntäjä, sijaitsee oinaan merkin lopussa, pysähtyneenä. Presley oli rock’n’rollin pioneeri, joka rodultaan valkoisena esitti mustan kansanosan musiikkiin pohjautuvia lauluja, mikä oli hänen aikanaan kuohuttavaa. Ei hän toki ensimmäinen ollut joka näin teki, mutta ensimmäinen joka nousi valtavaan suosioon.

Presleyn kartta on yökartta, jolloin Kuu on kartan hallitseva valo. Koska Kuu on merkin alkuasteilla, sen dodekatemoria säilyy samassa kalojen merkissä. Kuu on syntymäkartan planeetoista ainoa, mikä on tärkeässä ja tekemistä osoittavassa kulmapaikassa. Kalojen Kuun maailma on mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, ja Presley oli lauluissaan suurien tunteiden tulkki. Moninaisuutta kuvaa sekin, ettei hänen repertuaarinsa rajoittunut alkupyrähdyksen rokkiin. Kalojen Kuu voisi silti viitata siihen, ettei Presley ollut kuitenkaan säveltäjä ja lauluntekijä, vaan yhdisti löytämiään aineksia omanlaisekseen aarteeksi. Kartan neljättä paikkaa kuvataan sielun kohdaksi, ehkä sielukkuus oli hänen salaisuutensa. 12-osa toistaessaan kalojen merkkiä neljännessä paikassa kertoo myös äidin merkityksestä Presleylle.

Kauriin Aurinko sijaitsee asteissaan lähellä merkin keskivaihetta, mistä dodekatemoria asettuu vastapäiseen eläinradan kohtaan, rapuun. Tällä kartalla ravun Aurinko joutuu melko hankalaan kohtaan kahdeksanteen paikkaan, mikä vihjaa ettei elämä ollut yhtä suosiota ja menestystä. Myös kartan Keskitaivaan akselin 12-osa laskeutuu rapuun melko lähelle; Presley loisti vetoavana, riipaisevien tunteiden välittäjänä. Karkeasti voisi myös epäillä, tuliko Presleyn elämäntehtäväksi olla managerinsa Parkerin velkojenmaksaja. Vaikka Kuunsolmujen linja ei ole Auringon kanssa samassa merkissä, käy ilmi että Presley syntyi pimennysten välissä; kartassa Auringon lähellä oleva väkänen kuvaa ennen syntymää ollutta lunaatiota, mikä oli osittainen Auringonpimennys, ja sitä seuraava täydellinen Kuunpimennys tuli rapuun niille tienoille mihin Auringon 12-osa sijoittuu. Joskus tällainen syntymän ajankohta on kohtalokas.

Nousumerkkiä hallitsevan Jupiterin sijainti lisää vaikeuksista kertovia elementtejä elämäntarinaan. Jupiter on viimeisessä kohdassa skorpionissa, maailmojen välitilaksi kutsutussa paikassa mikä ikään kuin karkaa pois itseltä. Tämä voi vaikeimmillaan ilmentää elämänhallinnan ongelmia. Jupiterin dodekatemoria osaltaan toistaa hankaluuden teemaa, sillä kaksosissa Jupiter on vastamerkissään. 12-osa sijoittuu keskeiseen kulmapaikkaan ja korostaa Jupiterin roolia kokonaisuudessa. Kaksosista Jupiter saa perimmäiseksi luonteekseen vaihtuvuuden, mikä on Jupiterille vaikea, sillä planeetta ilmentää näkemyksiä ja uskoa. Ehkä Presley ei löytänyt kiinnekohtaa persoonalleen ja elämälleen.

Venus on kartan hyväntekijä kauriissa, eikä tämäkään ole helppo kohta Saturnuksen ollessa harmintuojan roolissa. Merkin lopusta Venuksen dodekatemoria kiertää edelliseen merkkiin jousimieheen, eli asettuu Presleyn nousumerkkiin. Taiteita ja suloisia säveliä ilmentävä planeetta osoittaa taiteellista lahjakkuutta, jousimiehessä tietynlaista innostusta. Saturnuksen varjo kuitenkin seuraa nousumerkkiin ja vihjaa kovasta kohtalosta; Presley joutui kieltäytymään monista normaaliin arkielämään kuuluvista asioista suosionsa vuoksi.

Mars on mielenkiintoinen tekijä, hyvässä paikassa Onnenarvan kanssa lupaamassa toiveiden täyttymystä, mutta vastamerkissä Mars ei pääse käsiksi luontevimpiin toteutumisiinsa. Vaa’an Mars hallitessaan viidettä taiteellisen luovuuden kohtaa voi mennä äärimmäisyyksiin, ehkä jopa laskelmoidusti suosion saavuttamiseksi. Me kaikki kai tiedämme Presleyn kohutut lanneliikkeet. Mars symboloi myös tukijoita ja promoottoreja eli manageri Parkeria; hänellähän oli jokin aivan tuulesta temmattu armeijan arvonimi. Planeetan 12-osa tulee kolminaisuusmerkkiinsä ja kulmapaikkaan kaloihin, mikä on tavallaan hyvä, että tuki tulee elämän perustaan. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon sekin, että Parkerin omien sotkujen vuoksi Presley hautautui Las Vegasin kasinoille, eikä päässyt varmistamaan maailmanvalloitustaan ulkomaiden estradeille, neljäs kartan paikka kun viittaa kotimaahan.

Auringon polttavien säteiden peittoon jäävä kauriin Merkurius pelastuu dodekatemoriassa tekemisen alueelle omaan merkkiinsä neitsyeen aivan Keskitaivaan tuntumaan. Näin 12-osa nostaa Merkuriuksen päteväksi ja tuotteliaaksi ammattilaiseksi. Presleyn elämänkaarta ajatellen Merkuriuksen liikkuvaisuus ja älyllisyys eivät tainneet saada uralla riittävästi tilaa – olisiko tähän syynä syntymäkartan feminiinisten merkkien painotus ja sitä kautta myötäävyys; mikä oli Presleyn tahto?

Syntymäkartan ja kakstoistaosien tarkastelussa huomio kiinnittyy kulmille tulevaan painotukseen dodekatemoriassa. Kun syntymäkartalla vain Kuu on kulmapaikassa, tämä ei välttämättä osoita poikkeuksellista menestystä elämässä. Planeetoilla on kuitenkin salaisuutensa, sillä 12-osissa ainoastaan Aurinko jää sivuun kulmien aktiivisuudesta.

Dodekatemorian salaisuudet

1.11.2022

Pimennystenvälisenä aikana on hyvä hetki mennä pintaa syvemmälle ja tarkastella astrologiassa salaisuuksia. Kun Merkuriuskin matkaa skorpionissa, on luontevaa kaivella syvyyksiä. Ensinnäkin, mikä on salaisuus? Se on kertomaton asia, jotakin mistä ei ehkä saisi puhua. Salaisuus on sellainen, mistä ei ole saatu selvyyttä, eli mysteeri. Salaisuudeksi voi myös nimittää olennaista tietoa, eräänlaista niksiä, minkä selvittämällä solmu aukeaa.

Astrologiassa salaisuuden roolia pitää dodekatemoria. Se on mikrotason eläinrata jokaisen yksittäisen eläinradan merkin, makrotason, sisällä. Eläinrata, zodiakki, se vyöhyke avaruudessa jossa planeetat liikkuvat, on tuhansia vuosia vanhaa Babylonialaista perua, ja käsitys eläinradasta oli olemassa jo ennen hellenistisen astrologian muodostumista. Yhtä vanha on minieläinradan käsite, ja se seurasi eläinradan mukana länsimaisen astrologian syntyhetkillä, ikään kuin olennaisena osana eläinrataa. Dodekatemoria tulee tietysti kreikan kielestä, dodekate tarkoittaa kahtatoista ja moria osaa. Osaamme heti johtaa käsitteen merkityksen kahdestatoista eläinradan merkistä, kuinka yksi merkki jaetaan näihin osiin (kattaen kaksi ja puoli astetta kukin). ’Osa’ termillä on kuitenkin syvempi merkitys hellenistisessä astrologiassa, sillä se viittaa kohtaloon, ihmisen osaan minkä saa elettäväkseen.

Dodekatemoria on niukasti selitetty hellenistisen ajan teksteissä – tai voi olla, että selityksen sisältävää tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Dodekatemoria voi olla aukottomasti esitetty niissä vanhimmissa opinkappaleissa, joihin moni hellenistisen ajan astrologi viittaa, mutta joista ei ole löytynyt alkuperäistä ehyttä teosta, vain uudelleen toistettuja kappaleita sieltä täältä. Useat antiikin ajan astrologiset tekstit kuitenkin mainitsevat dodekatemorian kuin itsestäänselvyytenä. Se, ettei meillä nykyään ole selkeää ohjetta miten dodekatemoria kartalta tulkitaan, on saanut tämän päivän astrologit varovaisiksi käyttämään menetelmää. Minizodiakki on enimmäkseen sivuutettu ja unohdettu, jäämässä salaisuudeksi.

Vähän myöhäisemmän hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologin Julius Firmicus Maternuksen (300-luvulta ajanlaskun jälkeen) teoksesta Mathesis löytyy laajimmin siteeratut pari lausetta koskien dodekatemoriaa. Olen nämä lauseet kääntänyt vapaasti muutama vuosi sitten seuraavasti: Ajatellaan että dodekatemoriasta löytyy kartan koko olemus, ja että mitä ikinä karttaan kätkeytyykään, se paljastuu.

Tarkoitukseni on pohtia, mihin Firmicus viittaa karttaan kätkeytyvillä tekijöillä. Onko kätkettynä oleva piilossa itseltä vai muilta? Mitä ilmeisimmin tarkoitus kuitenkin on, että asia paljastetaan käyttäen dodekatemorian systeemiä. Dodekatemoria on ilman muuta symbolinen tekijä, sen kohdassa ei ole taivaalla ”toista” planeettaa, eli se on sukua antiskioneille ja vaikka Mustalle Kuulle. Planeettojen dodekatemorioiden kohdat eivät yksinään muodosta ”järjellistä” tai mahdollisuuksien rajoissa olevaa karttaa tulkittavaksi (dodekatemorian kuvaamaa planeettojen asemaa ei ole ajassa), vaan näitä planeettojen ja akselien minieläinradan kohtia katsotaan suhteessa syntymäkarttaan. Koska menetelmässä vertautuu eläinrata kokonaisuudessaan yhteen merkkiin, mielestäni on kyse ennen kaikkea merkin ja paikan osoittamasta symbolisesta heijastuksesta tai tasosta.

Hellenistisiä oppeja nykyaikana selvittänyt Robert Schmidt esitti muutamien luentojensa lomassa pari esimerkkiä dodekatemorian ilmentymistä itsensä ja hyvin tuntemiensa henkilöiden kohdalla. Näistä välähdyksistä sai käsityksen, etteivät dodekatemoriat olleet lainkaan piilossa olevia, vaan ennemmin päivänselviä tekijöitä. Jos muut huomaavat dodekatemorian osoittaman asian, se ei voi olla piilevä, kätketty tai salaisuus.

Dodekatemorian tekniikka on sellainen, että planeetan tai akselin syntymäkartan sijainnin aste määrää millainen dodekatemorian kohta tälle tekijälle tulee; missä kahteentoista osaan jaetussa kohdassa planeetta sijaitsee, se saa tästä rinnalleen toisen merkin ja syntymäkarttaan verrattuna toisen sijaintikohdan. Dodekatemorian merkki tai paikka ei jyrää tai sulje pois syntymäkartan asemaa, mutta sen symboliikka tulee osaksi tulkintaa. Koska planeetta saa dodekatemoriassa oman sijaintinsa osoittaman sijainnin, tulee dodekatemoriasta henkilökohtaisuutta lisäävä tekijä. Monella voi olla kartallaan Aurinko oinaassa, mutta kaksitoista erilaista dodekatemorian osoittamaa vaihtoehtoa lisää moninaisuutta.

Dodekatemoria saattaa paljastaa yllättäviä pinnanalaisia kytköksiä planeettojen kesken. Planeetat voivat olla hyvin eripuolilla karttaa, jopa aversiossa (toisilleen näkymättömissä), mutta dodekatemoria paiskaa ne yhtymään, jakamaan tietyn merkin maailman. Joku planeetta voi olla dynamiikaltaan sivustakatsojan roolissa syntymäkartalla, mutta dodekatemoria nostaa sen keskeiseksi. Ehkä loistavan oloinen planeetta kipuilee elämässä, ja dodekatemoria voi paljastaa miksi. Jollakin kartalla ensimmäisessä minästä kertovassa merkissä ei ole planeettoja, mutta entäpä jos doden mukaan onkin. Usein dodekatemoria palastelee stelliumissa olevat planeetat omanlaisikseen, jos planeetat eivät syntymäkartalla ole kaikki samassa kahden ja puolen asteen suuruisessa minizodiakin kohdassa. Näin on esimerkiksi minun dominoivan stelliumini kanssa, se hajaantuu kolmen merkin alueelle dodeissa. Tämä voi helpottaa yksittäisen planeetan roolin tulkintaa, jolloin stelliumin tekijät eivät olekaan yhtä puuroa vaan niille löytyy yksilöllinen tyyli ja tehtävä.

Joillekin Dwadien käsite saattaa olla nimenä tutumpi kuin kreikkalaisperustainen dodekatemoria. Intialaisessa astrologiassa dwadashamsa on tekniikaltaan samanlainen, mutta sen tulkinta eroaa hellenistisestä perinteestä, jos oikein muistan dwadit käsittelevät perhesuhteita.

Firmicuksen tekstistä kiinnostusta herättää kartan perimmäisen olemuksen käsite. Dodekatemoria on siis kartantekijän perusolemus tai olennainen piirre, jonkinlainen perusidea minkä symboliikka uuttaa esille. Tätä kuvaa kreikasta englanniksi käännetty termi ’essence’ mikä tulee latinan sanasta essentia, se tarkoittaa olennaisinta osaa. Esanssi on tästä lähtöisin, alun perin lääkekasveista uutettu ja väkevöitetty osa, mikä pitää sisällään kasvin parantavan voiman. Samalla tavoin planeetan dodekatemoria on esanssi, sen ydinolemus; esanssi ei kasvissakaan eliminoi esimerkiksi sen kukintoa, mutta tiivistää voiman. Tämä tiivistymä, olennaisin osa, on kohtalon osoittama voima, mikä on pinnalta katsoen piilossa tai kätketty, mutta se on mahdollista saada selville ja tiedostaa.

Jos haluat ottaa selville millaiset symboliset voimat liittyvät karttasi tekijöihin, tarkastelen näitä tulkinnassa mikä tällä hetkellä kulkee kakstoistaosien nimellä. Tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä ja muotoa viime vuosina, nyt tulkintaa on rikastettu puhtaammalla hellenistisen astrologian näkemyksellä. Dodekatemorian mysteeri voi antaa oivalluksia itsestä ja omasta elämästä, eikä mikään olennainen jää kätköön ja salaisuudeksi.

Profektion puuttuva palanen

10.10.2022

Vuosiprofektiossa aika kiertää merkkien läpi, nostaen aina kyseistä merkkiä hallitsevan planeetan ajanlaadusta määräävään asemaan. Yleisprofektio katsotaan nousumerkin vuosittaisesta siirtymästä, mutta samalla vuosisyklillä esimerkiksi kartan hallitsevan valon profektio voi antaa oleellista tietoa. Tarkemmin olen esitellyt tätä ajanhallinnan metodia esimerkiksi tässä vanhassa kirjoituksessa.

Profektio nappaa merkin vuorollaan käsittelyyn vuoden ajaksi, siitä siis nimi vuosiprofektio, ja kulkusuunta tapahtuu eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä. Koska astrologian systeemissä on kaksitoista merkkiä, profektio palaa alkukohtaansa eläinradan merkit kierrettyään ja alkaa uuden samanlaisen kierroksen. Tämä toistuvuus herättää usein kyselyä ja ihmettelyä, koska eihän ihmisen elämä ole samanlaista vauvakuukausina (ensimmäisen elinvuoden profektio), esiteininä 12 vuotta myöhemmin tai vaikka miltei viiskymppisenä. Mikä erottaa ensimmäisen profektiokierroksen myöhemmistä samanmerkkisistä vuosista?

Palaan esittämääni kysymykseen, mutta heitetään kierros tyyliin ”jo ammoisina aikoina”. Profektio ajanhallintamenetelmänä on peräisin hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen astrologian ajoilta ja se on ollut käytössä myös intialaisessa astrologiassa. Modernista länsimaisesta astrologiasta se ehti välillä kadota, ainakin laajemman tuntemuksen ja osaamisen tasolla, mutta on nyt taas nopeasti yleistynyt kun antiikin tekstejä on käännetty nykykielille ja tutkittu. Perinteiseksi kutsuttu astrologia on enimmäkseen ollut alkuperäisten kirjoitusten ja menetelmien tutkimista ja astrologian tekemistä näiden oppien mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että ollaan valmiita jatkamaan eteenpäin, kehittämään astrologiaa alkuperäisten oppien mukaisesti. Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys on, tulisiko astrologiaa harjoittaa vain niiden oppien perusteella, joita on onnistuttu pelastaa, jotka on varmistettu ”aidoiksi”. Kun hellenistisen ajan tekstejä on tutkittu, on saatu huomata, etteivät nekään ole aina yhteneväisiä keskenään. Yksi astrologi painottaa yhtä juttua, toinen on valinnut käyttöönsä hieman toisenlaisen menetelmän, eli riippuu aina näkemyksestä mitä pitää alkuperäisenä, oikeana tai totuutena. Astrologia elää ja muovautuu kaiken aikaa, ja meidän aikamme tekijät jättävät siihen omat jälkensä.

Palataan kysymykseen profektioiden jaksottaisesta toistumisesta. Tähän on antanut varsin kunnianhimoisen vastauksen slovenialainen astrologi Rok Koritnik. Hän on testannut profektioiden puuttuvaa palasta, miten erottaa eri aikoina tapahtuvat profektiot toisistaan. Koritnik on uskollinen hellenistisen astrologian menetelmille ja opeille, joita soveltamalla hän on rakentanut eräänlaisen yläkategorian vuosiprofektiolle. Koritnik kutsuu menetelmäänsä nimellä the Trails of the Stars, minkä voi kääntää tähtien poluiksi. Koritnikin menetelmä perustuu pidempien profektiojaksojen syklihallitsijaan, mikä seulotaan esiin ottamalla huomioon karttaa hallitsevan valontuojan ja sektin. Hänen metodinsa antaa käyttöön yksilöllisen oman kartan planeettasijainteihin perustuvan vuosisyklin, ja yhdistettynä vuosittain vaihtuvaan profektioon syklihallitsija osoittaa merkityseron kertautuvien profektiovuosien välille.

Luotan siihen että te lukijat ymmärrätte valintani jättää ruotimatta menetelmän oppeja seikkaperäisesti blogissani. Koritnikin teos, jossa hänen lanseeraamansa systeemi esitellään, on vielä varsin tuore, ja on mielekästä ohjata kiinnostuneet suoraan lähteelle. Teosta At the Turning of Years saa helposti nettikaupoista ja jopa siitä kotimaisestakin. Aion ottaa hänen ehdottamansa systeemin tarkastelun alle ja liittää vuositulkintoihini (linkki tulkintojen kuvauksiin ja hinnastoon), jotka perustuvat profektion osoittamiin planeettoihin ja joissa muutoinkin esittelen tarkkaan kunkin profektiovuoden asioita. Kun laskin itselleni syklihallitsijat ja niiden hallitsemat vuodet, sain heti ahaa-elämyksiä isojen teemojen toistumisista. Tähtien polut ovat tosiaan antoisia!

Ammatin astrologisesta tulkinnasta

5.10.2022

.

Tiesittekö, että hellenistisen astrologian mukaan tavallisia ihmisten ammatteja kartoilla kuvaa vain kolme planeettaa? Näen sieluni silmin teidän lukijoiden kulmien kohoavan ja voin kuulla ihmetysten huudahduksia. Kun hellenistisen astrologisen systeemin mukaan tarkastellaan seitsemää silmin havaittavaa planeettaa, miksi neljä muuta sivuutetaan – tätä tulkinnan metodia haluan pohtia teidän kanssanne.

Kuten oikeastaan ihan kaiken hellenistisen astrologian taustalla, tässäkin on kyse ajattelun filosofiasta ja jälleen kerran kohtalosta. Näkemys ammateista pohjautuu hierarkiaan niin planeettojen suhteen kuin ihmiskäsityksessä. Planeetoilla mielletään olevan omanlaisensa rooli, ja siksi ne ilmentävät vain tietynlaisia asioita elämässä. Aurinko ja Kuu kertovat ammattien ollessa kyseessä enemmän asemasta yhteisössä, sillä valontuojat viittaavat hallitsijoiden rooleihin. Tavallisten ihmisten ollessa kyseessä Aurinko ja Kuu osoittavat kartoilla muunlaisia asioita, esimerkiksi Aurinko näyttää sitä mitä tekee, millainen elämänpolku on, ja Kuu näyttää paikan ja ympäristön. Jupiter ja Saturnus ammatin ilmoittajina on samoin varattu erityisiin asioihin, Jupiter erityisesti uskonnolliseen kutsumukseen, ja Saturnus jos oikein olen ymmärtänyt, kenties osaan mikä joillekin koituu. Saturnuksen rooli on olla erillään muista, esimerkiksi kylän ulkopuolella olevan shamaanin tavoin, mutta joskus myös hyljeksittynä ulkopuolisena. Toisaalta Saturnuksen piirteisiin kuuluu maanviljelys, mikä antiikin aikaan oli varmasti kovaa työtä, mutta nykyään taitaa tulla perintönä. Näiden yllämainittujen planeettojen osoittamat tehtävät kuuluvat vain harvoille, joiden kohtaloon tällainen poikkeuksellinen rooli kuuluu.

Tavallisten ihmisten ammateista kertovat Merkurius, Venus ja Mars. Kolmikon osoittamat mahdollisuudet ovat värikkäät ja laajat. Merkurius ei kerro vain paperinpyörittäjistä, Venus kauneusalan töistä tai Mars sotilaista. Kunkin planeetan viitteet työstä saavat lisää aineksia sen mukaan, miten planeetat ovat sijoittuneet kartoille: Merkurius Auringon lähellä viittaa toisenlaiseen uraan kuin sellainen Merkurius mikä sijaitsee kartalla eri merkissä kuin Aurinko. Planeetat saavat siis lisää sävyjä kontakteistaan. Yleistyksen tasolla Merkurius osoittaa ammatteja, joissa tieto ja kommunikaatio ovat tärkeitä; näitä ovat opettajat, kauppiaat, lääkärit ja neuvonantajat. Myös astrologiaa tehdään Merkuriuksella, sillä planeetta kertoo tulkeista ja kielenkääntäjistä, ja astrologiassa planeettajumalien viesti käännetään tavalliselle puhekielelle. Venuksen alaisuuteen kuuluvat kaikki ihmisten, mielihyvän, kauneuden ja hyvinvoinnin kanssa tekemisissä olevat työt. Venus ohjaa taiteilijoita, mutta myös arkkitehteja. Tyypillisiä Marsin ammatteja ovat teräaseiden kanssa tekemisissä oleminen, asesepästä kirurgiin, sekä suojelualat poliisista vartijoihin ja palomiehiin. Marsin osoittamana ura voi olla myös jonkinlainen uhrautuvan sankarin homma, vaikka nykyään ei enää olekaan temppeliherrojen ja gladiaattoreiden toimenkuvia.

Esittelen muutamia pääpiirteitä miten päätellään, mikä näistä kolmesta planeetasta on se, mikä kuvaa omaa ammattia. Lopullinen tulkinta asiasta on monimutkaisempi ja vaatii koko kartan tutkimisen. Tärkein ammatin osoittaja on kulmapaikassa sijaitseva Merkurius, Venus tai Mars. Kulmapaikka tarkoittaa kokomerkkipaikoin tehtyä karttaa, missä yksi merkki tarkoittaa yhtä kartan ”huonetta” eli paikkaa. Kulmapaikat ovat ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs. Kulmalla oleva planeetta on äänekäs ja aikaansaava, eli ammatillisessa mielessä potentiaali.

Hellenistisessä astrologiassa kartan kymmenes alue ei yksinomaan kerro ammatista, ja tässä kohdin katsanto eroaa selkeimmin modernista tulkintatavasta. Ammattia osoittava planeetta voi olla muuallakin kartalla, etenkin silloin jos jossakin kohdin on vahvaa painotusta esimerkiksi stelliumin myötä. Ammatin planeetta voi olla kymmenennen merkin hallitsija tai ehkä ylennyshallitsija, mutta myös kolminaisuushallitsija (näitä arvokkuuksia en erittele tässä tarkemmin, kysykää kommenteissa mikäli tahdotte tarkistaa asian omalta kohdaltanne). Olennaisempaa on planeettakolmikon kulmat Keskitaivaan akseliin, mikä voi kellua kokomerkkipaikoilla tehdyllä kartalla muuallakin kuin kymppipaikassa, meidän asteillamme jopa kartan viimeisessä merkissä. Jos Merkuriuksella, Venuksella tai Marsilla on kolmiokulma MC:hen, on kyseinen planeetta melko varmasti se ammattia osoittava tekijä. Kulmista oikeanpuoleinen dominoiva dexter-aspekti on selkeämpi kuin vasemmanpuoleinen sinister. Miten erottaa kumpi on kumpi? Kuvittele seisovasi kartan keskellä ja katsovasi MC-akselia yhdennessätoista paikassa oinaassa. Dominoiva kulma tulee oikean käden puolelta, eli kolmio jousimiehestä seitsemännestä kohdasta. Sekstiilikulma ei ole yhtä vahva kuin kolmio, mutta kolmion puuttuessa sekin voi näyttää suuntaa ammatin planeetalle.

Joskus on karttoja, joista ei millään meinaa löytää eroa Merkuriuksen, Venuksen tai Marsin välille mikä olisi selkein ammattia osoittava planeetta. Jos ne eivät ole kulmapaikoissa eikä Keskitaivaalle muodostu kulmaa, voi planeetan sykli Aurinkoon nähden kertoa painokkuudesta. Jos planeetta on liikkeessään vapautumassa Auringon säteiden alta, eli on viidentoista asteen etäisyydellä (katso että planeetta kulkee poispäin Auringosta eikä sitä kohti) on tällainen näkyväksi tulon kohta planeetan kierrossa tärkeä. Silloin planeetalla on kerrottavaa ja se on painokas, eli heliaakisessa nousussa oleva planeetta voi olla se ammatin merkki.

Hellenistisessä astrologiassa planeetat voivat ohittaa kartan paikkoihin liittyvät teemat. Tällä tarkoitan kymmenennen merkin osoittamaa teemaa. Tämä kartankohta näyttää yleisesti tekemistä, mistä yksilö tunnetaan, millainen maine hänellä on. Joskus ura on näkyvä ja leimaava asia, mutta varsinkaan näillä tavallista elämää elävillä ihmisillä näin ei aina ole, kun tehdään mitä hommia saadaan, henkemme pitimiksi.

Jos omalta kartalta nousee esiin ammattia osoittava planeetta, millaisia työnkuvia olet kyseisen planeetan teemoista tehnyt, ja jos mielikuvitus laukkaa, mitä kaikkea oman uran planeettasi voisi näyttää?

Astrologinen magia

28.7.2022

Muutamia vuosia, ehkä neljä tai viisi auringonkiertoa sitten, suosittu ja paljon seurattu astrologi Chris Brennan esitti tulevaisuudennäkymän. Astrologian piirissä oli tapahtunut hellenistisen astrologian buumi, mutta Brennan esitti, että seuraavaksi suosioon nousisi astrologisen magian harjoittamisen haara. Miten kävi? Maailmalla jos astromagiasta ilmoitetaan kursseja, ne täyttyvät huippunopeasti. Isoissa kansainvälisissä astrologian konferensseissa on esiintynyt joitakin aiheesta puhujia. Muutoin keskusteluissa aihe ei ole erityisemmin esillä, harjoittajat pysynevät enimmäkseen omissa piireissään, jotka ovat todennäköisesti kasvaneet viime vuosina. Täällä meillä astrologinen magia ei ole millään tavalla esillä. Yleensä tulemme virtauksissa toisten perässä, mutta olisimmeko tässä tapauksessa jääneet kokonaan junasta.

Mitä astrologinen magia tarkoittaa? Siinä astrologisen ajoituksen avulla valjastetaan halutun planeetan voima ikään kuin tiivisteeksi, ja tätä voimakiteytymää käytetään tavoitteen saavuttamiseen. Astrologiseksi maagisten voimien käytön tekee nimenomaan se, että toteutushetki valitaan tarkkojen astrologisten kriteerien mukaisesti. Elektioastrologia tarkastelee ajankohdan valitsemista, mutta astromagiassa mennään kuin potenssiin kaksi. Magiaan sopivalla ajalla on tiukat edellytykset, ja todella sopivan, hyvän ja voimakkaan ajankohdan löytäminen jonkun planeetan kohdalla voi ottaa useita vuosia.

Ennen kuin edes haaveillaan omien toiveiden toteutumisesta, on hyvä ymmärtää nöyryyden merkitys taivaallisten voimien kanssa. Planeetoilta on turha vaatia ihmetekoja, antamatta tai tekemättä itse mitään. Miten itse suhtautuisit outoon märkäkorvaiseen röyhkimykseen, joka vaatii palveluksia? Planeetan kanssa tulee muodostaa suhde, ja tämä kaveruus saattaa olla jo sinällään etsitty vastaus. Esimerkiksi planeettaa voi mietiskellä herkkyysaikana, eli planeetan omana päivänä ja sen tunnilla. Tällöin voi kuunnella teemaan sopivaa musiikkia, pukeutua planeettaan yhdistettävään väriin, laittaa tuoksun tai syödä jotakin planeettaan yhdistettävää. Monesta pikkuseikasta pitää ottaa selvää ennen kuin rituaalihetki toteutuu. Joka kerta planeetan tervehtimisen hetken ei tarvitse olla täydellinen, sillä keskittynyt ajatus on tärkeintä.

Planeetan suomaa voimaa käytetään auttamaan, kohottamaan, ohjaamaan, suojelemaan, edesauttamaan, kehittämään ja joskus jopa parantamaan. Kukaan astromagian harjoittaja ei halua pilata planeettasuhdettaan kysymällä mitään vahingoittavaa, esimerkiksi kirousta. Se mitä astrologisella magialla halutaan saavuttaa, tulee määritellä tarkkaan ja tiivistetysti, mutta kohtuudessa on järkevää pysyä. Esimerkiksi Venukselta voi pyytää kohennusta ihmissuhteisiin tai Jupiterilta apua taloudelliseen tilaan. Tavoite voi olla henkinen tai maallinen.

Seuraavaksi tutkitaan astrologiasta mikä planeetta, kiintotähti tai Kuun tietty asema (Moon Mansions) vastaa parhaiten sitä mitä ollaan hakemassa, ja etsitään sopiva ajankohta rituaalin tai teon suorittamiselle. Astromaaginen teko voi olla rukous, laulettu orfinen hymni tai teemaan sopivaan kohteeseen nimettömänä annettu hyväntekeväisyyslahjoitus. Planeetan valjastetun voiman voi uuttaa tuoksuun tai voiteeseen, tai sen voi kohdistaa talismaaniin. Kreikankielen sana telesma tarkoittaa keskittynyttä, yhteen koottua tai pyhitettyä. Talismaanien valmistaminen on kokonaan oma taiteenlajinsa; materiaalit ja värit valitaan planeetan (tai kiintotähden tms.) mukaan. Ideana astromagiassa on, että se mitä tehdään, toteutetaan astrologisesti hyvällä ja voimakkaalla hetkellä halutun planeetan suhteen. Astrologisesti esimerkiksi erityinen hetki on silloin kun planeetta tulee näkyviin taivaalla Auringon kohtaamisen jälkeen, ja tähän ”sorvataan” sopivaksi päivän ja tunnin osoittama luomisen hetki.

Miten astromagia toimii? Mysteerin kaltaisesti, näkymättömällä tavalla, jota ei voi esimerkiksi tieteen menetelmin todeta. Astromagian mekanismia ei pysty selvittämään, se ei ole tarpeellista, sillä esoteriaan ja okkultismiin kuuluu näkymättömyys tai piiloutuminen. Astromagiaa ei siksi voi aukiselittää teorialla, sitä ei voi mitata muulla tavoin kuin oman subjektiivisen kokemuksen myötä, antautuen ja sitoutuen.

Astrologisen magian harjoittamisessa nöyryys on tärkeintä. On oltava oman tietotason suhteen realistinen; ostopalveluilla voi välttää harmillisia tai jopa tuskallisia mokia, jos oma kartanlukutaito ei riitä seulomaan taivaan haitallisia vaikutuksia sivuun. Isosta maailmasta voi tilata talismaaneja, tai jos haluaa päästä alkuun pienemmällä panostuksella, voi ostaa pelkän ajankohdan tiedon, ja suorittaa teonhetkellä sanallisen pyynnön tai valmistaa helpon paperisen oman talismaanin (olen tosin niin niuho että mielestäni paperi materiaalina sopii vain Merkuriukseen, ja esimerkiksi Venuksen amulettiin kävisi kangas paremmin).

Astrologisen magian kanssa päätyy hyvin nopeasti isoihin filosofisiin kysymyksiin mitä voi pyytää, mihin magia auttaa. Meidän elämiimme on kirjoitettu (piirretty ja sisällytetty) oman osan merkkejä, joiden muuttamisyrityksiin ei taida kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Tällainen juttu on esimerkiksi tiettyyn sukupuoleen syntyminen; en ihan näe talismaanin muuttavan tällaisia fyysisiä lainalaisuuksia. Meillä on elämässämme reunaehtoja, mutta montaa asiaa voi auttaa. Joku tarvitsee suojausta pahoilta puheilta, toinen hitusen rohkeutta, aika moni janoaa rakkautta, turvaa, onnistumista, matkalle suojelusta – tämän kaltaisiin juttuihin voi saada boostia tallettamalla ohitsekiitävän taivaallisen hetken.

Ulkoplaneettojen rooli astrologiassa

3.7.2022

Planeetan visuaalisella näkyvyydellä on tulkinnallisesti olennainen merkitys astrologiassa, esimerkiksi sillä kätkeekö Aurinko toisen tekijän kirkkauteensa tai ilmestyykö planeetta uudelleen taivaalla näkyväksi sen jälkeen kun on kohdannut Auringon. Voidaan pohtia millainen ero on horisontista esiin nousevalla planeetalla ja horisontin alle näkymättömiin laskeutuvalla planeetalla. Hellenistisessä astrologiassa puhutaan silmin havaittavista seitsemästä planeetasta, ja yötaivaalla kiinnitetään huomiota kiintotähtiin. Astrologinen oppi rakentuu myös planeettojen keskinäisten kontaktien tutkimiseen sillä perusteella miten ne kulmaopin osoittamana voivat nähdä toisensa.

Hellenistisen ja modernin astrologian välinen suurin kynnyskysymys tuntuu monelle olevan ulkoplaneetat, uudella ajalla optisten apuvälineiden avulla paikannetut Uranus, Neptunus ja Pluto aurinkokunnassamme. Modernista näkökulmasta katsottuna on mahdotonta tulkita ilman ulkoplaneettoja. Heitän kehiin ajatuksen, että jos kreikkalais-roomalaiseen aikaan ulkoplaneetat olisi löydetty tai laskennallisesti teoreettisesti keksitty miten ne kulkevat, olisiko näillä siltikään seitsemään planeettaan verrattavissa olevaa roolia astrologiassa, koska ne eivät milloinkaan näy taivaalla paljain silmin. Mielipiteeni on, että ulkoplaneettojen kanssa oltaisi pitäydytty symbolisella ja kollektiivisella tasolla.

Vaikka ulkoplaneettojen tulkintamallit tuntuvat nykyään kovin vankoilta ja lukkoonlyödyiltä, ei näillä ollut löytöhetkellä tulkintamanuaalia mukanaan. Kaanon on vakiintunut vasta aikojen kuluessa, ja useimmiten vahvimman lain mukaisesti, eli on seurattu karismaattista ja paljon julkisuutta saanutta yksittäistä henkilöä. Tätä voitaisi verrata nykysomen ostoklikkauksiin, missä algoritmin kautta huomio kumuloituu. Ulkoplaneettojen kohdalla jokin läntisen maailman asia tai tapahtuma planeetan löytöhetken tuntumasta on iskostettu planeetan perusmerkitykseksi; vallankumous, henkisyys tai ydinvoima. Ulkoplaneettojen tulkinnallinen merkitys on luotu tapahtumatasolta, eikä se ole lainkaan samanlainen kuin silmin havaittavien seitsemän planeetan kohdalla. Nämähän on nähty aina, eikä ole olemassa mitään löytöhetkeä mikä olisi yhdistetty symboliikkaan. Näiden ”vanhojen” taivaan kulkijoiden merkitykset pohjautuvat niiden asemaan aurinkokunnassa, kiertoon ja kulkuun, ulkonäköön, eli monin osin astronomisiin tekijöihin. Ulkoplaneettojen kohdalla astronomia vaikuttaa sivuseikalta.

Ulkoplaneettojen merkityksiin ympättiin ”lainoja” vanhoilta planeetoilta, mikä köyhdytti seitsemän kulkijan merkityksiä. Kun samaan aikaan uuden tiedon huumassa ei tutkittu vanhoja tekstejä, ne oli kadonneet tai tuhottu tarkoituksellisesti, astrologisen tiedon jatkumo notkahti. Monelle nykypäivän astrologille voi olla yllätys, että ulkopuolisuus liittyy Saturnukseen eikä Uranukseen, tai että Neptunuksen henkisyys onkin napattu Jupiterilta. En osaa arvioida keksittiinkö varsinaisesti uusia asioita, joita ulkoplaneetat saivat edustaa. Tekniikkakin kaikilta osin on Merkuriuksen juttu, ei sen tulkitsemiseen Uranusta tarvita. Maailma ja sen asiat olivat olemassa jo antiikin aikaan, ja tematiikkaa on helppo soveltaa käyttämällä vain seitsemää planeettaa.

Toinen ongelmakokonaisuus muodostuu hellenistisen astrologian oppijärjestelmän täydellisyydestä ja kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on oma paikkansa. Tähän systeemiin ulkoplaneetat eivät istu, vaan niillä täytyy olla jokin toisenlainen rooli. Monenlaiset ajanhallintasysteemit jättävät ulkoplaneetat sivuun, koska juuri nämä perustuvat merkkihallintajärjestelmään. Planeettojen kiertoa syntymäkarttaa vasten voidaan toki seurata, mutta tässäkin kirkkain idea jää toteutumatta: profektio osoittaa mitkä transiitit ovat tärkeitä, eikä ulkoplaneettoja voida sisällyttää profektiokiertoon, koska sekin perustuu planeettojen kotimerkkeihin. Astrologian opettajani sanoo, että ulkoplaneetat ovat kiintotähtien kaltaisia, mutta ehkä tämä jättää ulkoplaneettoja yhä enemmän tulkinnasta sivuun. Modernissa astrologiassa on totuttu nimenomaan kiinnittämään jopa suhteettomasti huomiota ulkoplaneettojen pitkiin transiittijaksoihin. Tuntumani alkaa olla yhä vahvemmin, että se mitä ulkoplaneettojen transiiteista tulkinnallisesti esitetään, löytyisi yhtä hyvin tarkastelemalla aikasyklejä tai huolellisemmalla planeettamerkitysten katsannolla näkyvien tekijöiden osalta. Monelle voi myös olla yllätys tai järkytys, että transiitit eivät ole päällimmäisenä kun yksilön ajanlaatua tutkitaan. Moderni astrologia on kääntänyt tämän nurinpäin, niin että tutkitaan lähestulkoon yksinomaan transiitteja, onhan se helppoa pyöritellä näitä vaikka puhelimella ja ohjelmista saa valmiin tulkinnankin.

Kun ulkoplaneetat eivät pääse ottamaan osaa muuhun astrologiseen analyysiin, jääkö niille vain transiittikunkkujen rooli? Progression voi yhtä lailla katsoa olevan yhden ajankohdan transiitti, mikä heijastetaan symbolisella vastaavuudella tähän hetkeen. Omassa ajattelussani tällä hetkellä suuntaan yhä enemmän yleismaailmalliseen malliin, missä ulkoplaneetta näyttäytyisi pääasiallisesti laajasti koko maapalloa koskettavissa asioissa, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Nähdäkseni ulkoplaneettoja ei ole integroitu astrologiaan sisään siten, ettei alkuperäinen astrologinen oppi romutu. Tästä syystä jään mielenkiinnolla odottelemaan, syntyykö oivalluksia ulkoplaneettojen roolista, merkityksistä ja toteutumista, nyt kun astrologista perustaa on paremmin tutkittu. Ja sillä välin, mieluiten tulkinnallisesti skippaan ulkoplaneetat, jos en voi täydestä sydämestäni luottaa näiden tämänhetkisiin esitettyihin merkityksiin.

Elämä esiin ja ohjekirjat roskiin

12.6.2022

Mikä astrologinen syntymäkartta on? Tämän pohtiminen ja oivaltaminen on ollut yksi merkittävimpiä rakenteellisia muutoksia hellenistisen astrologian opiskelun tuomassa katsannon häränpyllyssä viime vuosina. Nykyään usein sanotaan, että astrologinen kartta on kuva itsestä, se kuuluisa ”blue print”, joka kertoo sinusta. Aikalailla ensimmäisiä opettajani alleviivaamia oppeja oli, että syntymäkarttaan ei pidä identifioitua. Sinä et ole astrologinen karttasi. Planeetat kartalla eivät ole sinun – useinhan kysytään juuri näin, että missä sun Venuksesi on. Planeetat kartalla ovat jumalolentoja.

Syntymäkartta saa merkityksensä siitä hetkestä, jolloin elämä alkaa. Kartta on elämän airut ja se kertoo sinun elämästäsi. Koko elämästä ja kokonaisvaltaisesti, ja ihminen yksilönä on vain yksi pieni osa karttaa. Minä, minuus, on kartan ensimmäinen merkki(paikka), mutta se on muutakin, esimerkiksi persoona, psyyke, mieli, sielu, fyysinen keho ja sen tila. Eräänlaisena yläkäsitteenä syntymäkartan ensimmäistä merkkiä (sitä jossa nousuakseli jossakin asteessa sijaitsee) voidaan pitää elämänä, eli tässä kartankohdassa on tietopaketti siitä millainen elämänkulku on, kun matkaat sitä kehossasi, mielessäsi ja sielussasi.

Kaikki muut kartankohdat antavat tietoa elämän osa-alueista, joihin itsellä ei aina ole määräysvaltaa. Esimerkiksi kartan viides merkki kuvaa lapsia, jälkeläisiäsi sinun elämässäsi, mutta itse ei näitä asioita pysty kontrolloimaan. Muihin kartankohtiin liittyy siksi aina kaikenlaista sellaista, mikä on myös toisten käsissä ja riippuvaista heidän valinnoistaan ja viimekädessä koko maailmasta. Tästä syystä, vaikka syntymäkartan Venus sattuisi sijaitsemaan tässä kohdin, se ei ole yksinomaan ’sinun’. Planeetta samalla antaa tietoa omaan elämään liittyvistä Venuksen teemoista, mutta planeetan sanoma tai viesti on aina riippuvainen sen asemasta kartalla ja mitä planeetalle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä.

Useimmat astrologiaan ja sen osa-alueisiin tutustuneet tietävät, että hellenistinen astrologia on tapahtumakeskeistä. Tämä on vaan osaltaan totta. Karttaa luetaan aikaa vastaan, siten että monisyinen ajanhallintasysteemi osoittaa, mikä elämänalue on kunakin ajankohtana esillä. Koko kartta ei huuda jatkuvasti, vaan elämä näyttäytyy sykleissä. Astrologinen kartta elää koko ajan, näyttäen kartan paikkojen (merkkien) ja planeettojen kautta sitä mitä ”tapahtuu”, mutta se voi yhtä hyvin olla sisäinen mielentila kuin asia, jonka miellämme tapahtumaksi. Koska kartta elää monenlaisten syklien kautta, ei ole edes mahdollista samaistua johonkin planeettaan minuuden kuvaajana. Koska astrologinen kartta kertoo elämästä, sen antama tieto muuttuu koko ajan, mehän tiedämme että muutosta tapahtuu koko ajan. Maailma muuttuu, me muutumme, eikä välttämättä eteenpäin (mutta tämä on jo kokonaan toisen blokkauksen aihe).

Olen tuntenut suurta intoa jakaa teille ajatuksiani astrologiasta, mutta samalla kokenut hellenistisestä näkemyksestä kirjoittamisen haastavaksi. Tämä on niin iso kokonaisuus missä kaikki liittyy kaikkeen, ja lopulta kierretään takaisin metafyysiseen alkuun, että yhtä pientä asiakokonaisuutta on vaikea irrottaa esittelyyn. Miltei aina kun pyörittelen jotakin astrologista ajatusta tai dilemmaa mielessäni, huomaan sen kiertyvän valintojen, vapaan tahdon, kohtalon ja ihmisen osan suuriin teemoihin.

Millaisia ajatuksia jutusteluni herätti? Onko haikeaa luopua ajatuksesta, ettet saisikaan omistaa syntymäkarttaasi, vaan se kuuluu elämälle jota elät, tekijänä ja kokijana?


%d bloggaajaa tykkää tästä: