Kohtalon käsite juuriastrologiassa

17.1.2020

Kohtalo on niin olennainen ja perustavanlaatuinen seikka tarkasteltaessa hellenististä ja kreikkalais-roomalaista (kutsun tuon ajan astrologiaa yleisesti juuriastrologiaksi) astrologiaa, ettei sitä voi ohittaa. Jotta juuriastrologiaa voi harjoittaa, täytyy omakohtaisesti pohtia näkemyksensä asiasta, sillä muutoin astrologinen kokonaisuus ei ole ehyt ja oikeastaan jää kokonaan vaille pohjaa.

Vaikka suomen kieli on usein rikas ja monisyinen, kohtalon kohdalla jäämme oikeastaan yhden sanan varaan. Juuriastrologian termi tälle on kreikankielinen heimarmenē, yleiskohtalo mikä varmistaa että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Meillä kohtaloksi selitetään se, mikä väistämättä tapahtuu jollekulle, mutta onneksi sivistyssanakirjassa laajennetaan selitystä koskemaan mystistä voimaa, jonka ajatellaan määräävän kaiken tapahtumisen – ja että se voidaan käsittää myös sallimukseksi. On hyvä huomioida, että kohtalo ei missään nimessä tarkoita yksinomaan negatiivisia asioita. Kohtalo pitää sisällään kaiken.

Astrologia syntyi ajattelun ja katsomuksen piiriin, että maailmassa vallitsee jumalallinen järjestys, ja astrologia oli olennainen väline ymmärtää ja tulkita tuota järjestystä. Tähän seikkaan yleensä tarrataan ensimmäiseksi, kun halutaan kritisoida tämän ajan astrologiaa, että se on determinististä. Tämä väite osoittaa tietämättömyyttä hellenistisen astrologian perusteista sekä haluttomuutta ymmärtää senaikaisen stoalaisen filosofian muodostamaa viitekehystä. Juuriastrologian muotoutumisen aikaan oli olemassa monenlaisia ja vaihtelevia käsityksiä kohtalosta, toiset tiukempia ja toiset sallivampia, eli käsitys kohtalonomaisuudesta ei ollut lainkaan yhdenmukainen. Yleisesti ottaen kohtalo jaettiin kahtia; on olemassa isoja asioita joihin yksittäinen yksilö ei pysty vaikuttamaan (esimerkiksi yleismaailmalliset virtaukset kuten talouden lamat tai luonnonmullistukset kuten palot Australiassa), ja on seikkoja joihin yksilö voi valinnoillaan vaikuttaa.

Juuriastrologiassa astrologia nähdään nimenomaan kohtalon tutkimisena, mitä kunkin yksilön tai tapahtuman kohdalle taivaallinen järjestys on osoittanut tapahtuvaksi, eli kohtaloksi. Astrologia ikään kuin annettiin jumalallisena tietona välineeksi tai menetelmäksi, Vettius Valens kutsui tieteeksi, ottaa selvää kohtalosta. Ennalta tietämistä pidettiin suotavana siksi, että yksilö voi valmistautua, niin henkisesti kuin käytännön asioiden suhteen. Stoalaisen ajattelun mukaan paras tapa suhtautua siihen mitä elämässään kohtaa oli tyyneys; vaikeuksien tullessa ei heittäytyä surkuttelemaan tai lamautua vaan kestää koettelemus arvokkaasti, ja hyvän onnen kohdatessa siihen tuli suhtautua nöyrästi ja vaatimattomasti, ei kerskaillen tai ”tuulettaen”. Kun tätä näkemystä vertaa meidän aikamme elämyshakuisuuteen, kiihkeään onnentavoitteluun sekä kaiken negatiivisen torjumiseen, on selvää että meidän aikamme arvomaailmasta katsottuna juuriastrologian maailmankuva saattaa tuntua oudolta.

Mukailen vapaasti Vettius Valensia, tämänhetkisen tietämykseni valossa, ja koska en ole pätevä kielenkääntäjä; tapailen kuitenkin jonkinlaista käännöstä niitä lukijoita varten, joille englanninkielinen teksti on ylivoimainen.

Jokainen pystyy astrologian avulla ottamaan selvää tulevaisuudestaan, selvittämään kohtalonsa jotta osaisi ottaa vastaan mukavan tyytyväisenä ja hankalan suurella lujuudella ja sinnikkyydellä. Ne jotka tahtovat tietoa tulevasta saavat apua, koska tyhjät toiveet eivät paina taakkana, he eivät työskentele turhaan, eivät suotta rakasta mahdottomuuksia, eivätkä innoissaan ajaudu liiallisuuksiin hyvän onnen kohdatessa hetkellisesti. Äkillinen hyvyys saattaa koitua suruksi, samoin kuin odottamaton hankaluus tuntuu suurelta epäonnelta jos ei ole ennalta varautunut.

Nähdäkseni jokaisella on yksilöllinen kohtalonsa; tätä nimetään nykyään usein elämänpoluksi. Ei ole realistista olettaa, että jonkun elämään ei sisältyisi mitään vaikeaa tai harmillista. Oman kartan kautta pystyy myös tunnistamaan seikat, jotka luontevimmin tuottavat iloa. Oman kohtalonsa muuttamisen ajatus tuntuu melko luontevalta oppimisen ja kehittymisen kautta ajateltuna. Juuriastrologian ajattelussa sielu on kuitenkin ikuinen ja muuttumaton; kehitys koskettaa lähinnä maallisia ja fyysisiä seikkoja. Kun kohtaloa pohtii, maailma on muuttunut paljon ja valinnoillamme pystymme hyvin moneen seikkaan vaikuttamaankin; voimme asua miltei missä mielimme, yhteiskunnallinen asema ei ole lopullisen sitova, ja jotkut päättävät sukupuolestaankin jo toisin.

Kun modernissa astrologiassa syntymäkartta koetaan kokonaisuudessaan yksilön ominaisuuksiksi, juuriastrologia tarjoaa selkeämmin näkemyksen elämästä ja sen kulusta. Näin näyttäytyy paremmin kaikki se, mikä on osa elämäämme, mitä tulee vastaan milläkin elämänalueella, vaikka emme itse sitä ole valinneet. Toinen perustavaa laatua oleva ero juuriastrologiassa moderniin nähden kumpuaa hellenistisen ajan syklisestä maailmankuvasta. Juuriastrologian mukaan kartan tekijät ja alueet nousevat keskeisiksi vain ajoittain, syklisesti, monenlaisten ajoitustekniikoiden osoittamina (ja transiitit ovat näistä kaikkein mitättömin osa). Astrologinen kartta ei siis vaadi jokaisen planeetan ja ”huoneen” tasolla jatkuvaa säätöä ja jonglööraamista, vaan taivaallinen järjestys pitää huolen siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Syklisyys tuo samat teemat aina uudelleen keskiöön, ja siksi voi kapsahtaa omaan nilkkaan sellainen ajattelu, että ”olen käsitellyt tämän jo”. Astrologia siis määritellään kohtalon tutkimiseksi, niin sen analysoimiseksi millainen yksilön kohtalo on kuin milloin ”se” tapahtuu.

Tätä kirjoitellessa koin hauskasti kohtalokseni olla kertomassa lukijoilleni kohtalosta ja astrologiasta. Onko sinulla selvillä kohtalosi tai elämänpolkusi?

Rupattelua yleiskohtalosta

12.12.2019

Juuriastrologian hierarkkisuus antaa mahdollisuuden yleissilmäykselle astrologisesta kartasta. Ajatus, että kartantekijät eivät ole samalla viivalla, voi olla vaikea mieltää. Emme halua tuomita, järjestykseen laittaminen tuntuu pahalta, ja olisiko oikeudenmukaisempaa pitää kaikkea tasa-arvoisina. Kartantulkinnassa näitä pohdintoja on pakko tehdä, jotta kartan ydin saadaan selville.

Kartan paikat tai alueet (samalla myös merkit) tarjoavat ensisijaisen lähtökohdan sille, mitkä tekijät ovat päällimmäisiä, sellaisia mistä kartanhaltijan elämä keskeisimmin rakentuu. Katsotaan miten tämä tapahtuu. Juuriastrologiassa karttaa katsotaan merkeittäin ja nousuakselin merkki määrää koko kartan rakenteen. Kartan nousumerkki on koko kartan henkilökohtaisin paikka, sillä se osoittaa yksilöllisyyttä, sitä hetkeä jolloin kartan haltija on syntynyt. Ensimmäinen merkki (nousuakselin merkki) rakentaa kartan kulmat, sillä saman laadun merkit tulevat myös muille kartan kulmille: kulmapaikat ovat kartan ydinkohtia. Jos siis syntymän hetkellä on ollut leijona nousussa, myös kymmenes, seitsemäs ja neljäs kartan alue ovat kiinteitä merkkejä.

Kulmamerkit antavat suurpiirteisen haarukan, mikä osoittaa yksilön elämän keskeisimpiä tekijöitä – kuka olet, mitä teet, kenen kanssa hengaat ja mistä olet kotoisin. Nämähän ovat niitä keskustelunavauksia joilla tutustumme toisiimme, perusasioita jotka määrittelevät. Näitä kaikkia tekijöitä ilmentää sama toiminnallinen moodi eli astrologinen laatu, eli voidaan hyvin suurpiirteisesti ja yleissilmäyksenomaisesti olettaa yksilön kohtalon olevan sidoksissa tähän keskeisimpään laatuun. Juuriastrologiassa muuten kolme laatua käsitetään hieman eri tavoin kuin nykyään modernissa astrologiassa. Aktiivista laatua edustavat merkeistä oinas, rapu, vaaka ja kauris. Kiinteän laadun merkkejä ovat härkä, leijona, skorpioni ja vesimies. Kaksittaisia merkkejä ovat kaksonen, neitsyt, jousimies ja kalat. Nämä voi mieltää vuodenaikojen siirtymien kautta: aktiivinen laatu hypähtää uuteen, kiinteä hellii ja kukoistaa, kun kaksittaiset laadut heiluvat aikaisemman ja tulevan välillä.

Juuriastrologiassa kartan eri alueitten hierarkkisuus perustuu siihen, miten tärkeä kukin paikka (merkki) on, ja miten se suhteutuu toimimaan nousumerkin kanssa. Kulmat ovat siksi olennaisimpia ”piikkejä”, sillä ne kuvastavat Auringon liikkeen huomattavimpia muutoskohtia: auringonnousu, keskipäivän kuumuus, auringonlasku ja yön pimein hetki jolloin Aurinkoa ei lainkaan näe (mutta se on hetki josta Aurinko kääntyy kohti uutta nousuaan).

Ne planeetat, jotka sijaitsevat näissä kartan neljässä kulmamerkissä, tulkitaan aktiivisimmiksi (riippumatta siitä missä laadussa ovat). Kulmamerkin planeetta ohjaa ja määrää elämän käänteitä, ainakin oletusarvoisesti ja yleissilmäyksen tasolla. Kartat ovat hyvin yksilöllisiä sen suhteen miten monta planeettaa näihin keskeisimpiin merkkeihin on sijoittunut; joku on voinut saada täyspotin kun kaverilla ei ole kulmissa mitään. Tässä kohdin on huomioitava, että tämä on lähtökohta, josta tarkempaa planeettojen tilan erittelyä jatketaan (ja se on juuriastrologiassa monisyinen prosessi). Kulmamerkkien viestiä voi kuitenkin katsoa vähän kuin yleiskarmaa, kuinka aktiivinen ja tapahtumarikas elämä on. Jos olisi vain yksi kulmamerkin planeetta kartalla, huomio kiinnittyy tällaiseen tekijään, ikään kuin olisi sen vastuulla olla toiminnallisin tekijä, sellainen elämän seremoniamestari.

Meillä pohjoisilla leveyksillä syntyneillä on kartoillamme usein se erikoisuus, että Keskitaivaan akseli voi kellua jossakin muussa merkissä kuin korkeimmassa kymmenennessä. Akselin sijoittuminen johonkin muuhun paikkaan, esimerkiksi yhdeksänteen tai yhdenteentoista, vetää tuon kartan alueen mukaan aktiivisiksi luettuihin paikkoihin. MC:n merkki (alue, paikka) voi olla kuin bonus aktiivisia alueita ajatellen.

Miten ajattelette oman karttanne kautta kulmamerkkien ratkaisevan laadun, millaisen kohtalon se elämäänne antaa? Mitkä planeetat teillä ovat kiireisimpiä toimijoita (kulmamerkkien sijainnin kautta)?

Vanhojen tuulien puhallusta

30.11.2019

Päivitän kuulumisiani mitä oikein on meneillään. Jotkut ovat saattaneet ihmetellä, kuinka kotisivuillani on lukenut jo muutaman kuukauden ajan, että en ota vastaan uusia tulkintatilauksia. En ole lopettamassa astrologian tekemistä, oikeastaan päinvastoin, ja tästä lisää vähän edempänä. Olen tehnyt jonossa olleita tulkintoja pois, ja vielä on muutama rasti jäljellä. En yhtään tykkää tilanteesta, että joudun lupaamaan tulkinnan valmistumisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kuukausien päähän, eikä tästä voi tykätä kukaan asiakaskaan.

Lähikuukausien aikana en ota pitkää jonoa tilauksia vastaan. Pyrin palvelemaan ensisijaisesti jo olemassa olevaa asiakaskuntaa, mutta aina kannattaa kysyä millainen tilanne on, jos on tulkintaa vailla (sähköpostilla kiitos).

Olen laittamassa tulkintasapluunaa toisenlaiseen malliin, mutta tätä ei voi oikeastaan kutsua uudistamiseksi – täsmentäminen saattaisi kuvata paremmin meneillään olevaa prosessia. Tämä lähti liikkeelle Jupiterin tulosta nousumerkkiini, sillä edellisellä kierroksella Jupiter ikään kuin nosti astrologian kanssa uudelle tasolle. Tuolloin esimerkiksi kirjoitin ensimmäiset julkiset kirjoitukseni astrologiasta. Siihen oli ihan hirveän korkea kynnys, mikä tuntuu nyt ajatuksena ihan hassulta kun olen kirjoittanut astrologiasta niin paljon sen jälkeen. Minulla oli Jupiterista suuret odotukset, ja tottakai olin tehnyt jo paljon sen eteen, että tavoittaisin uudenlaisen näkemyksen astrologiasta, tai edes jotakin.

Blogini ja feissaripalstani lukijat tietävät, kuinka olen viime aikoina tutkinut lisääntyvässä määrin vanhaa astrologiaa, kutsumme sitä juuriastrologiaksi, mutta tällä tarkoitetaan hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologiaa, mikä itseasiassa kaikkein eniten kukoisti Egyptissä. Tuohon suuntaan astrologiani on ollut kallellaan oikeastaan kaiken aikaa. Tiesittekö, että kaikkein ensimmäisin astrologinen luento mihin osallistuin, käsitteli traditionaalisen astrologian antiskioneja.

Astrologia on joskus aivan kirjaimellisen tarkkaa. Sillä hetkellä kun Jupiter oli tasan nousuakselillani tein salamapäätöksen lähteä opiskelemaan. Olin tutkinut juuriastrologiaa sen verran, että ymmärsin miten valtavan suuri kakku se on. Sen voi selvittää ihan yksinkin, ja tämä on ollut aina aikaisemmin minun metodini. Nyt oli kuitenkin aika tehdä toisin, opiskella opettajan johdolla ja toisten opiskelijoiden tukemana yhteisössä. Koska aion opiskella tosissani, senkin vuoksi ettei satsaus ihan ilmaista ole, joudun suunnittelemaan ajankäyttöäni uuteen malliin. Tästä syystä teen tulkintoja valikoidusti ainakin vuoden verran, kenties kauemminkin.

Näkemykseni astrologiasta on todellakin muuttunut ja etsin toisenlaista näkemyksellistä ja henkistä arvopohjaa astrologian tekemiseen. Minulle tämä ei ole vain väline. Juuriastrologia on meillä vielä melko tuntematonta kaikessa kokonaisuudessaan, ja siitä ehkä elää enemmän ennakkoluuloja kuin täysin oikeata käsitystä millaista astrologiaa se on. Luotan siihen että monet teistä lukijoista olette avoimin mielin kanssani tälläkin matkalla.

Aloituksen karusellikuva viittaa planeettojen ikuiseen sykliseen kiertoon taivaankaarella, ekliptikalla, kun ne omaan tahtiinsa kulkevat joku ylempänä, toinen alempana. Minä taidan ratsastaa kalanpyrstöisellä hevosella. Millaisen karusellihevosen kyytiin sinä menisit ja mitä teille lukijoille kuuluu?

Jupiterin viimeiset hetket

14.11.2019

Jupiter on kulkenut omassa maskuliinisessa kotimerkissään jousimiehessä (se feminiininen valtakunta on kalat) viime syksystä, lokakuun 8. lähtien. Planeetta näyttäytyy omassa merkissään tyytyväisenä, ja voidaan olettaa että Jupiter toteutuu jousimiehessä oikein sujuvasti, koska Jupiter päiväplaneettana viihtyy parhaiten maskuliinisissa merkeissä.

Jupiterin onnen aika alkaa käydä vähiin, sillä planeetta siirtyy seuraavaan kauriin merkkiin joulukuun alussa, toisena päivänä. Tunnen jo eroahdistusta tästä, sillä kestää taas kauan ennen kuin taivaankannen suotuisin planeetta pääsee kulussaan itselleen sopivaan ja luontevaan merkkiin.

Ennen kuin Jupiterin jyrkkä pudotus planeettojen hierarkiassa ajanlaadun tasolla käy toteen, me saamme nauttia eräänlaisesta loppuhuipennuksesta Jupiterin jousimiehen ylityksessä. Näitä suotuisia hetkiä ajassa on luvallista käyttää ajoittamaan omaa toimintaa, eli tehdä näiden ajankohtien alla valintoja ja tekoja, joille toivoo Jupiterin sävyttämää onnea ja menestystä, kasvua ja eteenpäinmenoa. Tällaista astrologian käyttöä voi kutsua oman vapaan tahdon toteuttamiseksi, kun samalla huomioi ajanlaadun.

Venus siirtyi jousimieheen marraskuun alussa ja ehtii tavoittaa Jupiterin ennen kuin se päättää kulkunsa omassa merkissään. Tämä on tavattoman hienoa, suotuisaa ja onnekasta kun taivaankannen parhaimmat planeetat kohtaavat. Venuksen ja Jupiterin yhtymä on tarkimmillaan 24. marraskuuta iltapäivällä, mikä osuu sunnuntaiksi. Planeettojen kohtaamisissa aika jolloin nopeampi tekijä lähestyy hitaampaa, on yhtymän kerääntymisen ja teemojen esiintulon aikaa. Ensi viikko on tässä mielessä kaikkein suotuisinta aikaa kun Venus lähestyy Jupiteria. Hellenistisessä astrologiassa katsotaan kolmen asteen rajaa sille, että tapahtuu yhteensulautuminen. Näin katsottuna planeettojen kohtaaminen on intensiivisimmillään 21. marraskuuta alkaen. Venus ja Jupiter kohtaavat 28 asteessa jousimiestä, mutta tämä valaisee ihan koko merkkiä. Kannattaa siis tehdä oma kartta merkkipaikoilla, tai laskea monesko paikka jousimies on omasta nousumerkistä lukien.

Vain pari päivää tuon onnenkantamoisen jälkeen syntyy uusikuu jousimiehessä, 26. marraskuuta hieman iltapäivän viiden jälkeen, jousimiehen 4 asteessa. Tämä uusikuu, Kuun ylitys jousimiehen alussa olevalle Auringolle, osoittaa viimeistä erityisen onnekasta uuden alun kohtaa, kun ajatellaan kuunkiertoja silloin kun suotuisin planeetta Jupiter hykertelee oloaan kotimerkissään. Uudenkuun sävy on erityisen suotuisa kun hallitsijaplaneetta on samassa merkissä, nyt siis Jupiter jousimiehessä.

Täsmällistä aloituksen ajankohtaa asialle, minkä toivoo onnistuvan, kasvavan ja lisääntyvän, voi katsella hetkestä jolloin Kuu lähestyy Jupiteria, mutta on jo tarpeeksi kaukana ettei Auringon polttavat asteet vahingoita sitä. Esimerkiksi 28. päivän aamu näyttää hyvältä, vaikka kymmenen yli yhdeksän, jolloin Kuu on juuri lähestymässä Jupiteria, kun ne kohtaavat sitten myöhemmin iltapäivän alkaessa noin yhdeltä; uudenkuun aloitus olisi siis hyvä lanseerata ennen kuin Kuu on ylittänyt Jupiterin.

Tässä siis pari hyväntahtoista vinkkiä miten Jupiterin kulkua jousimiehessä vielä ehtii käyttää.

Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.

Kadotettuja vierailuja

4.10.2019

Kuinka sallittua astrologiassa on muuttaa mieltään ja vaihtaa näkemystään? On norminmukaista pysyä siinä katsannossa minkä ensimmäiseksi astrologiaan tutustuessaan omaksuu. Ensimmäisten luentojen, oppikirjojen ja tulkintojen merkitys ja vaikutus on suurempi kuin moni osaa ajatella. Juna kulkee yleensä siten, että alkuinnostus on valtava, astrologia tuntuu ihmeelliseltä ja antaa vastaukset kaikkeen. Kiinnostuneena ihminen oppii parhaiten ja opeista jää pysyvimmät muistijäljet. Ei siis ihme, että alussa hankittu tietous on tiukassa. Voidaan olla tyytyväisiä ja ylpeitä kun on opittu.

Kun astrologiassa edistytään, opittu rakentuu luontevasti aikaisemman opin pohjalle. Koska tämä on monille harrastus, uusista virikkeistä suositaan niitä, jotka helpoimmin nivoutuvat siihen ensiksi saatuun kokonaiskuvaan. Pyöritelkää tätä ajatushahmotelmaa hetki mielessänne. Kuinka automaattisesti astrologiset valintamme muodostuvat? Eikö olekin luontevaa sysätä sellainen katsanto tai tekniikka kauemmaksi, mikä on ristiriidassa tai tuntuu jopa haastavan aiemmin opitun? Ja palataan sitten takaisin siihen hetkeen, kun intoa piukassa oleva astroharrastaja valitsee ensimmäisiä oppejaan. Usein kehotetaan syventämään sitä, mikä kiinnostaa. Eikö tämä sulje aika paljon kaikenlaista muuta astrologiaa pois? Tulisiko sittenkin antaa astrologialle aikaa vaellella erilaisten nyanssien viidakossa? Kukaan ei ole valmis astrologi viikonloppukurssin jälkeen. Eikä välttämättä useiden vuosienkaan opiskelujen jälkeen. Minulla tietysti nousujoukkarina on oma käsitykseni siitä, mikä on ”oikea” järjestys opiskella astrologiaa.

Ottaako egoon myöntää vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen, että jokin juttu olisi pitänyt alun perin ymmärtää toisin? Minulla ei, teen sen kokonaisuuden tuoman oivalluksen ilossa. Kiitän suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet eväitä, jopa vinkanneet suoraan, että kannattaisiko tuo juttu miettiä uudelleen.

cottage_hostVastavierailut on se tekninen seikka, jonka nostan esimerkiksi. Useimmat tietävät käsitteen, kun planeetat ovat sijoittuneet toistensa merkkeihin. Vaikka Kuu kauriissa ja Saturnus ravussa, tässä ollaan molemmin päin toisen hallitsemassa merkissä, koska kauris on Saturnuksen kotimerkki ja rapu Kuun omaa aluetta. Käsitteen nimitys englanniksi on mutual reception. Kerron teille missä minun ajatteluni meni vikaan! Mutual tarkoittaa molemminpuolista, vastavuoroista ja keskinäistä, sellaista minkä kumpikin osapuoli jakaa. Reception kertoo vastaanotosta, mikä voi planeettoja ajatellessa tuntua hieman hassulta tai teennäiseltä, mutta perusidea on, että reagoidaan toiseen osapuoleen. Vastavierailun käsitteessä painotin sanaa mutual ja unohdin receptionin – eli ajattelin että kyse on merkkien keskinäisestä vaihtamisesta. Käsitteen ymmärtämisessä painotuksen pitäisi olla vastaanotossa, toiseen tekijään reagoiminen on se pointti. Planeettojen keskinäistä vuorovaikutusta lähdetään tarkastelemaan siitä ajatuksesta, miten ne vastaanottavat toisensa, mikä on niiden välinen kontakti.

Juuriastrologian aspektiopin (millaisessa kulmassa planeetat voivat keskenään olla) perusta on siinä, miten planeetat näkevät toisensa. Jos niillä ei ole keskenään kulmaa, ei ole toisen planeetan vastaanottoakaan. Jos Kuu ja Saturnus eivät näkisi toisiaan, ne eivät osaisi reagoida toiseen. Kauriin ja ravun merkeistä ne näkevät, vaikka ovatkin niin kaukana toisistaan kuin ikinä eläinradalla voi olla. Aspekti-sana kulkeutui alun perin latinaan, kun koetettiin selittää kreikkalais-roomalaisen astrologian kulmaopista planeettojen asemia toisiinsa nähden. Latinan sana adspicere tarkoittaa katsoa tai silmätä. Juuriastrologian aspektiopissa on etäisyyksiä, joissa keskenään olevat tekijät ovat sokeissa paikoissa ja kuolleissa kulmissa, ja ne ovat vierekkäiset merkit ja vastakkaisuuden viereiset merkit (modernin astrologian harrastajat tunnistavat nämä etäisyydet semisekstiilinä ja kvinkunssina). Planeettojen tulee siis olla ensisijaisesti kulmassa keskenään, jotta ne voisivat edes olla vastavierailussa. Teknisesti ottaen Aurinko ja Kuu eivät voi koskaan olla keskenään vastavierailussa, sillä valojen hallitsemat merkit sijaitsevat vierekkäin. Jos Aurinko on ravussa ja Kuu leijonassa, ne ovat toistensa merkeissä, mutta eivät tosiasiallisesti tavoita toisiaan. Miettikää vierekkäisiä Venusta ja Marsia toistensa merkeissä, niin oinaassa ja härässä kuin eläinradan toisella puolella vaa’assa ja skorpionissa. Viereisestä merkistä eivät myös toisiaan näe Merkurius vaa’assa ja Venus neitsyessä. Jupiter ja Saturnus voisivat olla vierekkäin toistensa merkeissä kauriissa ja jousimiehessä, mutta eivät silloin ole kuitenkaan vastavierailuksi kutsutussa kontaktissa keskenään.

Eläinradan merkeillä ei ole juuriastrologiassa yhtä vahvaa itsenäistä symboliikkaa kuin miten merkit mielletään modernissa astrologiassa. Voi kuulostaa tylyltä, että merkki toimii lähinnä osoitteena: postiosoite kaloissa tarkoittaa, että Jupiter on silloin talonomistaja. Merkin symboliikka rakentuu pääasiassa sitä hallitsevan planeetan kautta. Kun ollaan ravussa, kuunnellaan Kuuta. Tätä näkökulmaa ajatellen on loogista, että sinänsä merkkien vaihtaminen keskenään ei ole se pääpointti jutussa.

Vierailu-sanan käyttäminen termin käännöksessä on oivallinen. Kun planeetta on jossakin muussa merkissä kuin omassa kotimerkissään, se vierailee aina toisen planeetan territoriolla. Vierailussa on olemassa aina isäntä, jonka maalla ollaan. Tulee osata mukautua maastoon, käyttäytyä maassa maan tavalla, ja näin ajateltuna merkkiä hallitseva planeetta määrää vierailijan käytöksestä. Saturnuksen taloissa kauriissa ja vesimiehessä on kuunneltava isännän määräyksiä. Pyyhi jalat, vie astiat tiskiin, sammuta valot lähtiessä, voitte kuvitella että sääntöjä rakastavan Saturnuksen alueilla näitä on pitkä lista. Isännän virka on katsoa vieraan perään, huolehtia että tällä on kaikki tarpeellinen: onko sänky mukava, tahdotko kirkkaamman yövalon. Hallitsijalla on huoltamisen tehtävä osanaan, vähän kuin elättäjän rooli kärjistettynä.

mars_venuksentalossa

Mars Venuksen talossa

Vastavierailussa homma pelaa parhaiten, koska kumpikin planeetta sitoutuu pitämään huolta toisesta. Se on vähän kuin bilateraalista kauppaa. Venuksen kannattaa pitää vaa’assa vieraileva Jupiter tyytyväisenä, jos se jousimiehessä matkatessaan tarvitsisi isännän apua. Tällaisissa merkeissä on näköyhteys, eli se on vastavierailu.

On totta, että edelleenkin astrologeja kiinnostaa pohtia, tapahtuuko vastavierailua silloin kun tekijät ovat merkeissä, joista eivät näe toisiaan. Planeetalla on aina isäntäsuhde tekijään, joka sen merkissä sijaitsee, ja tätä kautta tekee mieli pohtia millainen näiden planeettojen keskinäinen vuorovaikutus on ilman yhteyttä, eli varsinaista kulmaa. Keskenään sokeissa paikoissa olemisesta sanotaan, että silloin käännetään selkä. Ajatelkaa nyt, jos pitäisi heittää pelastusrengas, voiko joku vaan kääntää selkänsä? Selittyykö tämä sillä, että ei kuullut avunhuutoja?

Onko teidän kartoillanne vastavierailuja, joiden olemassaolosta joudutte luopumaan, jos otamme ajattelussa lähtökohdaksi vastavierailun käsitteen alkuperäisessä tarkoituksessaan?

Julkisuuden kasvot, polun ilme

14.8.2019

Lainaan itseäni toukokuulta, koska tahdon edelleen ilmaista kyseessä olevan asian näin: ’Decans’ ajattelussa eläinradan merkkiä hallitsee kolmikantatyyliin kolme planeettaa, kukin merkin kymmentä astetta. Nykyinen astrologinen kolmijaottelu pohjautuu Egyptissä käytössä olleeseen ajanhallintasysteemiin, jossa tähdistöt symboloivat ajankulkua taivaankannella. Kun tiettyyn aikaan vuodesta tietty tähdistö oli etsityssä kohdassa yötaivasta, voitiin tästä päätellä kellonaika. Kaldealaisen planeettajärjestyksen mukainen kierto hallitsijoiden kymmenen asteen osuuksissa merkeistä antaa astrologiseen tulkintatraditioon yhdistyvän systeemin, jolla voi tarkastella kunkin merkin kolmenlaista ilmiasua.

Astrologiassa dekaaneja kutsutaan monissa yhteyksissä termillä face, jolloin planeetta antaa eläinradan merkin osalle kasvot. Kuten olen aiemminkin jo viitannut, nousuakselin dekaani osoittaa ulkonäköä, mutta tätä kannattaa luonnehtia ennemmin symboliikalla kuin liittää planeetan luonne suoraviivaisesti kehon fyysisiin piirteisiin. Dekaanilla on mahdollisuus näyttää yksilöllisiä piirteitä, sellaista mikä erottaa yksilön toisista saman eläinradan merkin edustajista. Parhaalla mahdollisella tavalla toteutuessaan dekaani ilmentää henkilökohtaista lahjaa, lahjakkuutta, osaamista tai piirrettä, kenties tätä voisi varauksella kutsua jopa luonteeksi.

Keskitaivaan akselin kohta on elämän suunnan ilmoittaja, ja varsin usein MC näkyy ihmisen elämässä ulospäin tehtyjen valintojen kautta. MC on sitä mistä sinut tiedetään ja tunnistetaan, se on tavallaan mainetta tai imagoa. Näitä samoja kartanteemoja voi lukea myös kymmenennen merkin kautta (kun kartta on tehty merkkihuoneilla Whole Sign Houses) sillä varsin usein meidän asteillamme MC keikahtaa kellumaan jossakin muualla kuin kympissä.

Keskitaivaan dekaani täsmentää kuvaa omasta suunnasta, elämänpolusta, tarkoituksesta ja hyvin usein konkreettisesti urasta. Kyseistä dekaania hallitseva planeetta saattaa osoittaa ammatillista lahjakkuutta, omia taipumuksia, mutta se voi olla myös piilevämmin tyyliä miten elämäänsä elää. MC:n dekaanin löytää akselin asteen mukaan, mihin merkkinsä kymmenen asteen osioon se sijoittuu.

Esimerkkinä kuvaan oman karttani dekaania, ja teitä varmaan nyt naurattaa kun se on Auringon hallitsema. Julkisuuden- ja huomionkipeä varmaan. Esilläolon teeman tunnistan, mutta skorpionissa se on ennemmin löydettäväksi antautumista. Olen ollut useasti saarnaamassa, että astrologin pitää olla löydettävissä, ettei tätä ammattia tehtäisi ”kaapista” ja salatieteenä. Julkinen ja tavoitettava astrologia auttaa väljentämään sitä kohtaan olevia ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Näkyvyyden lisäksi Aurinkoon liitetään johtajan ominaisuuksia, auktoriteettia, ”isänä” toimimista. On ihan totta, että omissa pienissä ”julkisuuden” ympyröissäni olen yhdistyksissä ottanut vuorollani vetovastuuta. Mitään suurta ja mahtavaa julkisuuden valokeilaa näistä pesteistä ei ole tullut, mutta symboliikka täsmää. Tämän oman elämän suunnan johtamisen yhdistän valitsemaani uraan (tällä hetkellä), sillä yrittäjyys sopii Auringon luonteeseen toteuttaa omaa. Aurinkoa on luovuus, sydämellä tekeminen ja kutsumuksen noudattaminen; nämä ovat hurjan suuria asioita, joita osittain ja varovaisesti tunnistan elämänpolullani. Olenhan tehnyt hullunhölmöjä valintoja, jättänyt aika kovapalkkaisenkin kaupallisen alan, kalamaisesti ajelehtinut kohti tulkintatyötä. Auringon hengessä tekeminen on kannustavaa, ruokkivaa ja kasvamaan yllyttävää, mutta tunnustan kyllä sen omaehtoisuuden; tämä on ihan erilaista kuin Venuksen alla merkin viimeisessä dekaanissa.

Toivon todellakin, että mainettani ja imagoani pidetään aurinkoisena, valoisana ja elämäniloisena. Auringon dekaani skorpionissa on erikoisen ristiriitainen, koska skorpioniin on totuttu liittämään salaperäisyys, piilottelevuus, jopa kuolema. Ehkä haudankaivajan ja patologin ammatit soveltuvat luontevammin skorpionin ensimmäisen dekaanin Keskitaivaille.

Jaattehan mietteitänne oman karttanne Keskitaivaan akselin dekaanista, mitä olette kyseisen planeetan tyylistä ja luonteesta jo soveltaneet, ja millaisia mahdollisuuksia voisi vielä avautua?

Eteenpäinmenon innostus vai kapina?

8.8.2019

Blogin päivitystauko on venynyt suunniteltua pidemmäksi (feissarin sivulla on ollut esillä jotakin pientä kesälläkin). Tauko periaatteessa liittyy tämän päivän aiheeseen, Jupiteriin, sillä olen planeetan perääntymisen aikana koettanut sulatella opittua ja muodostaa uudelleen näkemystäni astrologiasta. Toki tämä on ollut itsekästä kun olisi voinut keskittyä tulkintajonoon tai kirjoittaa edes pimennyskaudesta.

Jupiterin huhtikuussa alkanut perääntymisjakso on nyt päätöksessä ja syksyn ajan planeetta kirii hallitsemansa jousimiehen merkin puoliskon yli. Jupiterin pysähdyksen keskikohta osuu sunnuntaille 11. elokuuta iltapäivään, mutta jo tänään 8. elokuuta planeetta saavuttaa pysähdyksen asteen ja kaariminuutin 14°30’ jousimiestä. Koska Jupiter on melko hidas planeetta, se on pysähdyksissä pidempäänkin kuin tuohon mainittuun keskikohtaan tässä liikkeessä; efemerideissä liikahdetaan seuraavaan kaariminuuttiin ensi viikon keskiviikkona 14. elokuuta. Keskimäärin viikon verran Jupiter on voimakas ja päällimmäinen tekijä ajanlaadussa.

Ja mikä sen ihanampaa ja kohottavampaa kuin aika raskaan pysähdyskauden ja Merkuriuksen perääntymisen jälkeen saadaan nauttia eteenpäinmenon merkeistä. Jupiter ja Aurinko olivat eilen tasan kolmioaspektissa toisiinsa – näin tapahtuu aina planeetan ollessa lähellä pysähdystä ja suunnan vaihdosta – ja kulma voidaan astrologisesti katsoa parhaimmaksi mitä taivaskuviot voivat ikinä tarjota. Tulen elementin innokkuudessa ja lennokkuudessa kolmio on täysin omalla paikallaan, elementissään kuten voisi ilmaista. Planeettojenvälisistä kulmista kolmiossa on Jupiterin luonnetta, sillä sen perimmäinen idea on rakentua juuri taivaan valojen ja Jupiterin välille, osoittamaan suotuisuutta, myönteisyyttä, hyvää ja kasvua.

Jupiterin pysähdys ei ole taivaalla yksin, sillä myös Uranus tekee kääntymystään härän merkin alussa tähän aikaan. Mitenkään tavatonta tämä ei ole, että kaksikin planeettaa on samaan aikaan stopissa, vaikkei näitä taivaan planeettatekijöitä niin montaa olekaan. Uranuksen pysähdyksen keskikohta härän 6°36’ tulee maanantaina 12. elokuuta aamuyöllä, mutta Jupiteria hitaampana kulkijana myös sen pysähdys ottaa ajallisesti kauemmin: Uranuksen voi katsoa efemeridin mukaan pysähtyneeksi 6. elokuuta ja sen perääntyminen alkaa näkyä vasta 18. päivänä planeetan liikkeessä.

Jupiter ja Uranus ovat monella tavalla sukulaisplaneettoja (vaikka toki Jupiter lainasi paljon symboliikastaan Neptunukselle silloin kun planeetta löytyi). Molemmissa on jokapäiväisyyttä kaihtavaa erityisyyttä, mikä torjuu rutiineja (kelpaako tämä syyksi ettei tulkintajonon kimppuun käydä vieläkään?). Planeetoissa on älyllisyyttä ja näiden yhteisistä voimista odotetaan usein suuria keksintöjä. Jupiter ja Uranus ovat kapinallisia, haluavat laatia sääntönsä itse, mikä selkeästi mahdollistaa paljon – eli voidaan taas ajatella laajemmalle, nähdä suuria kokonaisuuksia. Kapinallisuus ryöhähtää silloin ikävämpiin suuntiin jos ei ole mukana moraalia ja etiikkaa.

Voi olla, että pysähtyneiden voimaplaneettojen korostunutta laatua on mahdotonta toteuttaa yhtä vahvasti molempia. Todennäköisesti oman kartan tekijät ja ajalliset indikaattorit näyttävät, kumpi on oma kapinakenraali. Näin siksi, että planeetat eivät oikeastaan kohtaa taivaalla, koska jousimiehestä ja härästä ovat toisiinsa nähden aversioissa eli sokeassa kulmassa. Tietyt merkit kuitenkin nappaavat kulmia kummastakin, esimerkiksi ajankohtainen leijona (neliö Uranukselta, kolmio Jupiterilta).

Innostaako syksyn tulo? Miten teidän kesänne sujui, selvisittekö pimennyksistä (paitsi eihän tätä vielä varmasti tiedä koska pimennykset toimivat ajallisesti niin pitkän aikaa)?

Tärkeintä ajassa

26.6.2019

Astrologian harrastajat tuskittelevat toisinaan sen kanssa, mikä on tärkeää ja olennaista missäkin aikajaksossa. Juuriastrologiaan tutustuminen toi asiasta perimmäisen oivalluksen: syntymäkartalla tekijät eivät ole kaikki yhtäaikaisesti aktiivisia, vaan ne heräävät henkiin tiettyjen ajoitustekniikoiden osoittamilla tavoilla.

Olen laatinut asiakastöinä vuosikatsauksia, ja tässä työssä ilmeni kohdentamisen tarve välittömästi. Sain mukavaa vahvistusta valitsemalleni linjalle, kun kuuntelin Chris Brennanin Hellenistisestä astrologiasta pitämän luennon Kepler Collegen arkistoista. Tässä Brennan kritisoi modernin astrologian tapaa kiinnittää huomiota ensisijaisesti transiitteihin. Tärkeämpää on tutkia ajoitustekniikoiden kautta, mikä on ratkaisevaa ja merkittävää.

Ajanlaatua tutkittaessa profektio ylittää transiitit. Profektio on juuriastrologian merkkiedistystekniikka, jossa vuosittain kartan talot (merkit) nousevat keskeiseksi. Profektio määrää, mikä kartan merkeistä on kunkin vuoden (vaihtuen aina syntymäpäivän kohdalla) aikana olennaisin. Vuosiprofektion merkki osoittaa merkkihallitsijansa kautta ajanlaatua keskeisimmin määrittävän planeetan. Profektio katsotaan merkkitaloilla nousussa olevasta merkistä. Jos esimerkiksi syntymäpäivälle tehdyssä profektiossa nousee härkä, on silloin Venus merkin hallitsijana ajan herra. Venus aktivoi syntymäkartan Venuksen sekä transiitteja tekevän, ajassa liikkuvan Venuksen. Seuraavaksi tutkitaan mikä oman kartan taloista on härän merkissä (kartta tulee tehdä merkki”huoneilla” Whole Signs); se voi olla esimerkiksi kymmenes talo, mikä viittaa aktiivisuuteen julkisuuden, uran ja maineen elämänalueilla.

Profektio antaa selkeän sapluunan, jolla tarkastella vuoden ajanjaksoa. Ajan herrana vaikuttava planeetta on kaikilla tavoin etusijalla: sille kohdistuvat muiden planeettojen transiittijaksot ovat vuoden tärkeimmät, samoin kuin tämän ajan herrana huseeraavan planeetan tekemät transiitit oman kartan tekijöihin. Erityisesti kannattaa huomioida, altistuuko tämä tärkein tekijä pimennyksille vuoden ajanjaksossa. Joskus myös progressioissa sama planeetta osoittaa jotakin erityistä.

Profektion osoittama menetelmä vastaa siihen, miksi kaikki isotkaan transiittijaksot ”eivät tunnu” – jos ajan herrana oleva planeetta ei ole mukana näissä kuvioissa, ne eivät näyttele elämässä pääosaa juuri tuolloin. Astrologiassa puhutaan paljon suurista ikäkausitransiiteista, esimerkiksi Saturnuksen paluista. Kyllä ne ovat aina merkkipaaluja elämänpolulla, mutta erityisen käänteentekeviä sellaisina vuosina kun profektio näyttää planeetan olevan aktiivinen. Usein kuulee myös kommentteja, että ajassa olevat perääntymisjaksot eivät tunnu missään – näissäkin saattaa olla niin, ettei retroava planeetta ole vuosiprofektion mukaisesti itsellä juuri aktiivinen.

Kaikki profektiovuodetkaan eivät selkeästi näytä olevan yhtä painokkaita. Asiakastöissä on tullut vastaan useita tapauksia, joissa vuosiprofektion osoittama ajan herrana oleva planeetta ei saa osakseen painokkaita transiitteja tai se ei nappaa transiiteillaan kipeästi oman kartan tekijöihin (jos aktiivisimmat kulmat ylitykset, neliöt ja vastakkaisuudet puuttuvat). Meillä on välillä taivaalta välivuosia, jolloin voi keskittyä miettimään sitä oman kartan ajan herrana olevaa planeettaa sijainteineen ja kulmineen.

Tässä jo vuosia sitten kirjoittamassani jutussa otin esille saman asian, ja siitä löytyy tarkemmat ohjeet miten vuosiprofektio katsotaan omalta kartalta.

Profektio ei ole kuitenkaan ainoa juuriastrologian tarjoama väline tutkia, mikä on kartalla kulloinkin oleellisinta. Paljon monimutkaisempi merkkivapautustekniikka kertoo pidemmistä linjoista, kattaen koko elämänkaaren. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun esittelemään tätäkin.

Eläintarhan isojen kissojen osastolla

7.6.2019

Leijonan Kuu, Auringon merkissä kulkevana, korostaa valon heijastamisen ideaa. Kuu ei itsessään tuota valoa vaan sen kirkkaus on Auringosta lähtöisin. Tämä on aina hyvä muistutus leijonan Kuun aikaan. Kuun matka omanarvontuntoisessa kissamerkissä ei välttämättä ole koko matkalta täysin samanlainen tai kokemukseltaan yhtenevä, vaikka yhden eläinradan merkin sisällä ollaan. Merkkejä voi tulkita kolmijaollisen dekaanimallin mukaan, jolloin jokaisella kymmenen asteen osiolla on oma dekaanihallitsijansa. Hallitsijan luonne nostaa esiin erityyppisiä seikkoja merkin tematiikasta.

Perjantaina Kuu ylittää päivän mittaan leijonan ensimmäistä kolmannesta, mikä on Saturnuksen dekaania. Tämä vaihe kestää suurin piirtein iltapäivän kolmeen saakka. Tässä saattaa olla aistittavissa vääntöä, sillä Kuun, merkin ja kolmijaon hallitsijan kesken ilmenee pientä ristiriitaisuutta. Leijona on Saturnuksen vastamerkki, missä se ei tunne oloaan kotoisaksi, ja planeetta katsotaan vastapariksi kummallekin valolle. Jotakin lievästi epämukavaa saattaa siis olla ilmassa. Kaikkein luonnollisimmin Kuu nostaa esiin auktoriteettiä ilmentäviä seikkoja. Joudutaan kenties pohtimaan kenellä on sananvaltaa. Leijonan luovuutta ja ilmaisukykyä ajatellen hallitseva Saturnus kehottaa suunnittelemaan prosesseja, ja herättelee ottamaan tosissaan pyrkimykset, tekemään niille jotakin, ja suhtautumaan vakavasti luovaan työskentelyyn. Kuun ylitys ensimmäisessä dekaanissa viittaa kuninkaalliseen hallintaan.

Perjantain iltapäivällä dekaani vaihtuu Jupiterin alaisuuteen, päästään siis juhlaan kiinni. Kuun matka leijonan merkin keskivälillä on elämästä nauttimista, hehkua ja rentoutumista. Tässä yhdistelmässä on elämän kasvun ainekset suotuisimmillaan, hyvin hedelmällistä aikaa siis. Mietin missä määrin ajanlaadun tarjoama hyvä on aktiivista, vai olisiko tässä taipumus jäädä patsastelemaan valtaistuimelle. Mieleen tulee elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, joita Kuu voisi tässä leijonan merkin keskivaiheilla nostaa esiin. On myös mahdollista, että tämä Jupiterin hallitsema alue viittaisi voimakkaimmin kutsumukselliseen leijonaan, sillä tässä on näkemyksellinen suunta. Kuu nappaa dekaanin viimehetkillä tarkan sujuvan kulman jousimiehessä kulkevaan Jupiteriin, joten suotuisuutta pääsee kaikkein helpoimmin käyttämään juuri tällaisina hetkinä. Kuun kulku tosin ajoittaa meillä tämän keskimmäisen dekaanin vähemmän tehokkaaseen ajankohtaan, sillä Jupiterin vaihe päättyy lauantaina aamulla noin kahdeksalta. Jos huomaatte kutsumuksen kutsuvan yöaikaan, voitte laittaa tämän Jupiterin piikkiin.

Leijonan viimeistä kolmannesta hallitsee Mars, ja punaisen planeetan ilmentämisen aika Kuun kautta kestää lauantain ajan, päättyen siihen kun sunnuntain puolella yöllä Kuu siirtyy seuraavaan neitsyen merkkiin. Kuu, leijona ja Mars yhdessä viittaavat tunnekokemusten kärjistymiseen. Viimeinen osio leijonaa kenties ilmentää helpoiten huomiohakuisuutta, arvostuksen vaatimusta, kipuilua kunnioitukseen liittyvien seikkojen kanssa. Tahdon kysymykset voivat esiintyä jollakin tavoin, esiintyy kenties tarkoituksella jonkun arvovallan murentamisen yritystä tai oman paikan valtaamista valokeilassa. Marsin dekaanissa karjahdellaan pelotuksia, joten Kuu voi ilmentää puolustamista, mutta myös hyökkäyksiä. Marsia kannattaa aina koettaa ohjailla tekemiseen, sillä toiminta on sen moodia.

Kissamaisen ylvästä leijonakuun toteuttamisen aikaa näin kesäkuumalla!


%d bloggers like this: