Ilman aikaa

Kepeän monimerkityksellinen otsikointi viittaa elementin osoittamaan pitkään ajanjaksoon, enkä siis kehota ketään heittämään kellojaan jorpakkoon. Yleisiä ajanjaksoja mitataan Jupiterin ja Saturnuksen kohtaamisista, jotka tulevat noin kahdenkymmenen vuoden välein. Näille kahden kaukaisimman silmin havaittavan planeetan keskinäisille kierroille on tyypillistä, että ne toistuvat saman elementin merkissä todella pitkään. Toivottavasti muistatte reilun parin vuoden takaa, kuinka astrologian piireissä kovasti puhuttiin Jupiterin ja Saturnuksen yhtymästä vesimiehen merkin alussa, talvipäivänseisauksena 2020. Tästä alkoi ilman elementin valtakausi. Aikaisemmat yhtymät tapahtuivat maan elementin merkeissä ja nyt tuli iso siirtymä ilman elementtiin. Tätä kutsuttiin termeillä the great conjunction tai the great mutation (suurkonjunktio tai suuri muutos). Jupiterin ja Saturnuksen keskinäiset syklit alkavat ilman elementtien yhtymistä seuraavan noin parinsadan vuoden ajan. Yhden elementin valtakauteen kuuluu siirtymäkaudet, joissa yksi kahdenkymmenen vuoden välein tapahtuva kontakti tulee ikään kuin seuraavaan elementtiin. Näin kävi 80-luvulla kun Jupiter ja Saturnus kohtasivat vaa’assa, mutta viimeinen maan elementin yhtymä vuosituhannen vaihteessa tapahtui härässä. Alkaneessa ilman aikakaudessa planeetat kohtaavat vaa’assa 2040, kaksosissa 2060 ja taas vesimiehessä 2080 ja sitä rataa, kunnes 2159 ennakoidaan seuraavaa elementin vaihdosta veteen skorpionissa, mihin aikakausi vaihtuu 2219. Samankaltaista elementtien jaksottaista toistumista tapahtuu vuosittain Merkuriuksen perääntymissä sekä Venuksen sykleissä – astrologinen kello toimii elementeillä.

Elementtien oppi on hieman piilossa vanhoissa järjestelmän lainalaisuuksia kuvastavissa opetuskartoissa Thema Mundissa ja planeettojen ilojen kartassa. Elementin idea ilmenee sitä hallitsevien planeettojen kautta. Ilman elementin päiväaikainen hallitsija on Saturnus ja yöhallitsija Merkurius. Planeettojen ilon kartassa Merkurius iloitsee ensimmäisessä paikassa ja Saturnus viimeisessä, molemmat siis nousumerkin tuntumassa. Ilma on siis ikään kuin nousukohdassa karttaa ja sen luonne on ylöspäin kohoava. Tulen hallitsijat ovat päiväaikaan Aurinko ja yöaikaan Jupiter, jotka iloitsevat keskitaivaan paikan molemmin puolin yhdennessätoista ja yhdeksännessä kohdassa. Tuli nousee ylimmäksi, sen luonne on myös kohoava, mutta oikeastaan se on jo valmiiksi siellä korkeimmassa kohdassa, laantuen ja tasaantuen seuraavaksi. Veden elementti kuvautuu laskumerkin mukaan, jota lähimpänä iloitsevat veden päivähallitsija Venus viidennessä paikassa ja yöajan hallitsija Mars kuudennessa. Veden luonne on laskeutuva; pisarat etsiytyvät takaisin meren suureen symbioosiin. Maan elementti on kartan pohjukassa, sillä sitähän maa meille kuvastaa, alustaa. Maan elementin päiväajan hallitsija Venus on viidennessä paikassa ja yöajan hallitsija Kuu kulman toisella puolella kolmannessa paikassa, ilojensa mukaisesti. Maan elementti on alimpana eli laskusuunnassa, mutta periaatteessa vankkumattomasti kohdillaan.

Ajatuksena tuntuu huikealta, että elinaikanaan pääsee todistamaan ja elämään ison valtakauden vaihtumisen hetkiä, kuten tähän aikaan elävät kokevat elementin vaihtumisen maasta ilmaksi. Jos aikaisempia maan kahtasataa vuotta luonnehtii materialismin kaudeksi, alkanutta ilman aikakautta voisi pitää tiedon aikakautena. Tässä vaiheessa pitkää sykliä ei voi kuitenkaan tietää mitä ilma lopulta merkitsee. Joka tapauksessa muutoksia on luvassa, sillä ilman tarkoitus on sekoittaa, pyörittää ja liikuttaa. Jos ilma pysyy liian pitkään paikoillaan, se pilaantuu. Ja kun maailmaa katsoo lienee selvää että muutoksia on tultava.

Mitä ilman aikakaudella on odotettavissa, mitä se koskettaa ja mihin pureutuu, eli millainen ilman elementti oikein on? Mentaalinen, analyyttinen ja älyllinen, ja siksi veikkasinkin tiedon olevan valtaa. Ilmaan liittyy abstraktius ja teknologia; tietokoneet tulivat, dataa kertyy, eikä ilman älykännykkää pysty nykyään hoitamaan virallisia tai kaupallisia asioita (huomaa viittaus Saturnukseen ja Merkuriukseen). On ollut paljon puhetta roboteista ja tekoälystä, siinä määrin että ne ovat vääjäämättömiä. Ilmaa voi ajatella atmosfäärinä, ilmapiirinä, ja sitä kautta se kuvastaa ympäristöä. Sillehän täytyy tehdä konkreettisesti ja yhdessä jotakin. Ilman elementtiä kuvaillaan sosiaaliseksi ja siihen liittyy kanssakäyminen, viestintä ja jakaminen. Muistelen astrologi Austin Coppockin kuvailleen ilman elementin ajassa oloa / pärjäämistä ja selviytymistä siten, että otetaan oppia linnuista, ne parveilevat. Samanmielisten kanssa muodostetaan joukkovoimaa, jota ei rajoita enää omistaminen tai maantiede kuten aikaisemmin maan elementin kaudella. Parvi voi olla kuitenkin myös ajattelullinen klikki, jossa ei suvaita sooloilua tai vaihtoehtoja. Olen myös tuuminut tiedonjakamisen ideologiaa, avointa dataa, ja sen vastakohtana tiedon kertymistä vain heille joilla on etuoikeus (taloudellinen, rodullinen tms.). Ilma on ajattelua, ja mietin tuleeko uusi maailmanfilosofia vai millä tavoin ajattelu uudistuu. Historiaa en ole kauheasti tutkinut aikaisemmista ilman valtakausista, mutta olikos se niin että kristinusko laajeni maailmanuskonnoksi edellisen aikakauden kuluessa. Ilman atmosfäärin luonteeseen kuuluu, että jokin yhteinen idea ulottuu tapoihin, käytökseen, kaikkeen olemiseen.

Miltä tulevaisuus näyttää ilman aikakautena? Turbulenssilta? Liikehdintää on mitä ilmeisimmin luvassa. Nopeus lienee aina vaan voimistuva teema. Odotan mielenkiinnolla tiedollista edistymistä, josko sitä tapahtuisi jo omana elinaikanani. Ehkä suuret arvoitukset maailmasta selviävät. Ideoita ja keksintöjä on aina ollut, mutta mihin ne ilman aikakautena liittyvät; keksitäänkö lentäminen uudelleen. Oppimisen metodien luulisi menevän täysin uusiksi. Ilman ajassa stimulaatiota riittää aivoille, mutta samalla täytyisi löytyä rajat, kun jo nyt näemme ettei netin selaaminen täytä kaikkia ihmiselon tarpeita. Elämme tosiaan muuttuvassa maailmassa!

Millaisen tulevaisuudenkuvan sinä kertoisit ilman elementtiin perustuen? Heittäydytään idealisteiksi, millaisen maailman haluaisit?

Advertisement

Astrologista luettavaa itsestä ja elämästä

Hyviä uutisia tulkinnoista! En ole ikuisuuksiin tohtinut esitellä tulkintoja, koska tuntuu hassulta edes mainita niitä jos asiakas saa jonottaa vuoroaan useita kuukausia. Nyt toukokuussa saan mahtumaan yhden tai kaksi tulkintaa varauskirjaan, ja kesälle saa tietysti tulla jonon jatkoksi. Teen astrologiset tulkinnat kirjallisina ja onhan tämä vähän hullunhommaa kun ovat ajankäytön kannalta suuritöisiä, mutta näin saan yhdistettyä kaksi intohimoani astrologian ja kirjoittamisen. Tästä työstä nautin enemmän kuin mistään.

Hinnastooni olen eritellyt muutaman tulkintatyypin tai mallin, mutta muutakin saa kysyä. Esittelen näitä vähän. Jos ei ole koskaan saanut tulkintaa syntymäkartasta tai konsultoinut ajanlaadusta voi olla vaikea kuvitella millainen kirjallinen astrologinen tulkinta voisi olla.

Vuositulkinnassa katsotaan millaisia planetaarisia syklejä on juuri nyt meneillään. Rajaan tämän yleensä noin vuoden kattavaksi, mutta aikajakso voi vaihdella asiakkaan tarpeen mukaan. Vuositulkinnan voi ottaa koska vaan, eli se ei ole millään lailla sidottu syntymäpäivään tai kalenterivuoden alkuun. Tulkinnan sapluuna kulkee tavallaan isoista kohtalon osoittajista kohti sitä, miten itse voi ajanlaatuun vaikuttaa valinnoilla ja asenteella. Astrologian alkuaikoihin pidettiin tärkeänä varautumista erityyppisiin ajanjaksoihin, ja tämä pätee edelleen. Tulkinnassa tarkastelen monia ajanhallinnan menetelmiä, mutta vuoden idea rakentuu yleensä eniten profektion varaan. Koetan löytää vuoden teeman ja ajan punaisen langan, mutta aina tämä ei ole ollenkaan yksiselitteistä vaan monenlaiset voimat voivat olla ristiriitaisiakin. Ajanlaadun tekniikoissa näkyy selkeimmin hellenistisen astrologian katsanto, mutta vuositulkinnassa on mukana eniten kompromisseja moderniin suuntaan, eli katson myös ulkoplaneettojen transiittikulkuja ja edistyskarttaa.

Syntymäkarttaa tutkailen tulkinnassa, jossa analysoidaan kartan osoittamaa kohtaloa. Kohtalon selvittämistä pidettiin hellenistisenä aikana astrologian tehtävänä. Tulkinnassa katsotaan seitsemän näkyvän planeetan puuhat kartan kokonaisuudessa, mikä voima on esillä ja jääkö jokin planeetoista ikään kuin sivuun, eli millaiset planeettavoimat elämää pyörittävät. Tulkinta ei keskity pelkästään itseen persoonana vaan koko elämään, millaisista asioista elämän tärkein tai keskeisin sisältö muodostuu. Tulkinnasta löytyy useimmat hellenistisen astrologian elämänkulun osoittajat, ja näiden moninaisista vihjeistä koetan saada kohtalon ytimen selville.

Kakstoistaosien tulkinta on kuin kohtalotulkinnan kumppani tai sisar. Tämä oikeastaan kuuluisi mukaan kohtalotulkintaan, mutta selitettävää löytyy yleensä niin paljon, että tulkinta paisuisi lähemmäksi romaania. Teknisistä syistä olen erottanut kakstoistaosat omaksi tulkinnakseen. Tässä etsitään kartan salaisuuksia, sellaista mitä ei välttämättä ilmiselvästi näe. Voi olla hyväksi jos pohjalla on jonkinlainen tuntuma omaan syntymäkarttaan, mutta ei se aivan välttämätöntä ole. Tämä tulkinta on päivitetty aikaisemmasta Kartan sävyjen tulkinnasta, mutta katson nykyään planeettojen minizodiakkia hyvin erilaisesta näkökulmasta. Kakstoistaosat ovat oma lempilapseni tulkinnoista tällä hetkellä joten pliis tilatkaa näitä kun ovat niin kertakaikkiaan mielenkiintoisia pohdittavia.

Olen erottanut teemalliset tulkinnat omaksi kokonaisuudekseen. Tässä tarkastellaan tiettyä seikkaa niin syntymäkartan osoittaman potentiaalin kuin ajanlaadun kautta. Usein kiinnostaa eniten ammatilliset kysymykset, ihmissuhdeasiat, talous ja terveys, mutta sinulla voi olla itseäsi tai elämääsi koskeva mikä tahansa kysymys, johon astrologia voisi tarjota näkökulmaa.

Elektiot palvelevat teitä jotka etsitte hyvää ajankohtaa aloittamiseen tai tekemiseen. Tulkinnassa haarukoidaan asiakkaan esittämän ajanjakson puitteissa soveliainta mahdollista ajankohtaa, asian osoittaman planeettavoiman ja ajanlaadun määräämänä. Jos on tiedossa omaan elämään suuresti vaikuttava asia, esimerkiksi yrityksen perustaminen tai tuotteen lanseeraaminen, tällaisen haluaa varmasti alkavan suotuisten tähtien alla. Ensi kesän häät on varmaan jo sovittu, mutta voin myös analysoida jo sovittua vihkimisen ajankohtaa miltä liitto näyttää, mitkä ovat sen edut ja mikä saattaisi olla kompastuskivi jos seikkaa ei tiedosta. Aivan täydellistä aikaa tekemiselle tai aloitukselle ei yleensä löydä millään, sillä aina taivaan tekijöistä ilmenee jotakin hankaluutta. Elektion idea onkin lähinnä napata tietty teemaan yhdistettävä planeetta ajassa suotuisaan kohtaan.

Horaareja en ole montaa tehnyt, mutta siinäkin voin auttaa, jos mieltä vaivaa tärkeä kysymys tai selvittämätön asia. Horaarissa muotoillaan täsmällinen kysymys asiasta ja hetken kartta antaa siihen vastauksen. Horaareissa on lukemattomia sääntöjä, mutta tärkein lienee se, että samaa asiaa saa kysyä vain kerran.

Kotisivun hinnastosta löytyy lisää tietoa tulkinnoista sekä tulkinnan tilaamisesta.

Pimennyksen kiihkeyttä ääripäissä

No nii, saadaan kääräistyä kevään pimennykset kun perjantaina viidentenä toukokuuta skorpionin täysikuu pimenee osittain. Kuunpimennys on miltei täsmälleen skorpionin merkin puolivälissä ja pimennys on meillä tarkimmillaan illalla puoli yhdeksän aikoihin. Kuunsolmut, jotka kohdistavat pimennyksiä merkkeihin, ovat jo aika lähellä härän ja skorpionin alkuasteita, eli jonkin verran on klappia Auringon ja Kuun vastakkaisuuteen ettei pimennys ole täydellinen. Vaikka pimennyssykli teknisesti päättyy tähän jälkimmäiseen pimennykseen, on varmaan syytä katsoa Kuun kierros täyteen härän merkin lopun uuteenkuuhun parin viikon päähän. Pimennyksillä on pitkä häntä kaikin tavoin, ei niitä noin vaan karisteta yltä.

Skorpionin pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella pimennysten sykliä. Alasolmun viesti on irtipäästävä ja lopettava, mikä sopiikin hyvin kevään jakson jälkimmäiseen pimennykseen. Jotain pitäisi saada käsiteltyä loppuunsa, tai pimennys voi osoittaa aikakauden tai asian päättymistä. Kun osaamme luovuttaa, antaa liukua pois, pimennys pääsee tekemään tehtävänsä. Joskus täytyy luopua ja hävittää, jotta tasapaino säilyy ja saadaan tilaa kasvaa. Alasolmun suunnassa ja varsinkin skorpionissa tämä todennäköisesti tekee kipeää, ja sitä enemmän mitä enemmän koettaa tarrautua kiinni.

Nyt kun solmut ovat olleet härässä ja skorpionissa, alkaa pimennyssaldo olla kohta täynnä kun solmut kesällä siirtyvät seuraaviin merkkeihin vaakaan ja oinaaseen. Ihan viimeinen näiden merkkien pimennys tämä ei kuitenkaan ole, sillä vielä syksyllä lokakuun lopussa saadaan Kuunpimennys härkään. Tällöin pimennyksen toinen osapuoli Aurinko on skorpionissa. Ja jos teidänkin silmiinne on osunut tästä kevään skorpionin pimennyksestä väite, että tämä olisi viimeinen Kuunpimennys skorpionissa kahdeksaantoista vuoteen, niin sellainen ei pidä paikkaansa. Kuunsolmujen kulku merkkiparien läpi on luonnollinen ja vääjäämätön, kuvatessaan Auringon ja Kuun kulkuja toisiinsa nähden, ja yhdeksän vuoden kuluttua solmut ovat toisinpäin. Silloin tulee taas uusia pimennyksiä härkään ja skorpioniin. Varmaan silti otamme mielellämme yhdeksänkin vuoden tauon vastaan.

Skorpionin Kuunpimennyksen tunnelman ratkaiseva tekijä on skorpionin merkkihallitsijan Marsin sijainti ravussa. Kumpikaan Kuu tai Mars ei koe oloaan helpoksi putousmerkissään. Tällaisessa merkkisijainnissa planeetta on kuin onnenpyörän pohjimmaisena, omaa kaikkein vähiten onnea ja tuuria, mutta toisaalta pohjakosketuksesta on vain yksi reitti pois, ylöspäin. Tämän alemmaksi ei voi mennä. On oikeastaan jännä että molempien Kuun ja Marsin putousmerkit ovat veden elementissä. Kuu ja Mars ovat yösektin planeettoja, jotka viihtyvät yleisesti ottaen paremmin juuri feminiinisissä merkeissä, joita veden elementin merkit ovat. Kuu on elämää ja kasvua ylistävä, ja se on hyvissä asemissa härässä, mikä symboloi kasvukautta, turvaa ja rehevyyttä. Vastapäätä skorpionissa iskee syksy, maatuminen ja kuolema. Mars saa toimintansa kuriin kylmässä kauriissa, mutta ravussa se katkaisee elämää. Kun Kuu ja Mars ovat näissä merkeissä, pimennys ei tietenkään tarkoita kaiken kuolemista, mutta teeman tasolla on kyse luopumisesta, poistamisesta.

Vesi elementtinä kertautuu tässä Kuunpimennyksessä. Veden elementin merkkejä pidetään tunnekeskeisinä. Skorpionissa korostuu ehdottomuus ja intensiivisyys. Kiinteä laatu saa pitämään kiinni, ja siksi paine kasvaa kunnes on pakko irrottaa. Skorpionissa on katharttinen sävy, eli vaikka prosessi on vaikea, se voi johtaa tervehdyttävään lopputulokseen. Feminiinisissä merkeissä tyyli on vastaanottavainen ennemmin kuin aloitteellinen, ja siksi Kuunpimennys skorpionissa osoittaa pohdittavia ja mietittäviä asioita. Skorpionissa laaditaan strategia ennen ”iskua”. Kiinteä laatu on paikallaanpysyvä, hitaasti tapahtuva, ja tämä on hyvä huomioida. Hosumalla, Marsin pikaistuksissa, voi tapahtua tuhoa. Tuntemuksiin upotaan. Skorpionissa yksityisyys on tärkeää, ja tästäkin syystä saattaa monen kohdalla vaikuttaa siltä ettei mitään tapahtuisi, ettei pimennys tunnu missään. Tämä juttu kysyy pinnaa enemmän kuin mikään muu pimennys, ja muutoinkin pimennyksen osoittama asia harvoin paljastuu juuri pimennyksen hetkellä. Voi mennä kauan ennen kuin skorpionin pimennyksen merkitys paljastuu, jopa niin kauan että saattaa olla vaikeaa osata yhdistää jo kauan sitten sattunutta juttua tai joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa seikkaa tähän skorpionin lopettamisen, päättämisen, eliminoinnin ja tuhoamisen teemaan. Tarkkailkaa erityisesti rakkauden ja inhon/vihan häilyväisiä rajoja, tunteet paljastavat mistä on kyse.

Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Miksi Merkurius perääntyy?

Astrologisen ajattelun ja tekemisen planeetalle Merkuriukselle on varattu oppijärjestelmässä poikkeuksellinen rooli. Merkuriusta koskee toisenlaiset säännöt ja periaatteet kuin muita planeettoja. Merkurius on juhlittu eli ylennyksessään omassa neitsyen merkissään, kun toiset planeetat saavat ylennyksensä merkin muualta eläinradalta (joko kolmio- tai sekstiilimerkistä omasta merkistä katsottuna). Miksi Merkurius toimii erityisen hyvin juuri neitsyessä sen kahdesta merkistä, eikä kaksosissa? Tähän valintaan saadaan ilmeisesti vastaus tarkastelemalla Thema Mundi opetuskarttaa, jossa kaksonen on sijoittunut hankalaan kohtaan kahdenteentoista merkkiin, mutta neitsyt suotuisammin kolmanteen paikkaan. Planeettojen ilon kohdalla, kartan alueella missä ne toimivat mieluiten tai luontevimmin, Merkurius on ainoa planeetta jonka ilon paikka on kulmalla, tärkeässä tai ratkaisevassa saranakohdassa. Merkurius voi iloita niin horisontin yllä kuin alla, eikä millään muulla planeetalla ole tällaista mahdollisuutta. Tämä osoittaa sektijakoa, eli sitä onko kyseessä päivä- vai yöplaneetta; planeettojen ilojen kartassa päiväporukka Aurinko, Jupiter ja Saturnus ovat horisontin yllä, ja vastaavasti yötiimi Kuu, Venus ja Mars alapuolella. Merkurius saa itse päättää, tai oikeammin Merkuriuksen asema Aurinkoon nähden määrittää sen sektin.

Merkuriuksen erityinen kyky olla rajojen molemmilla puolilla kertoo planeetan mielenkiintoisesta roolista, mitä ei kovin usein tuoda astrologiassa esille. Merkurius ylittää rajoja, se voi olla ”henkinen” ja kehollinen, tietoinen ja alitajuinen, ja ennen kaikkea Merkurius ylittää elämän ja kuoleman välisen rajan. Merkuriuksen työnä on sielun kaitsijana olo silloin kun maallinen elämä päättyy tai alkaa. Merkurius saattaa sielun rajan toiselle puolelle tai tuonpuoleiseen, miksi sitä halutaankin kutsua, ja samalla tavoin kuin sielu on valinnut uuden elämän, Merkurius saattaa sen uudestisyntymään.

Merkuriuksen toistuvat perääntymiset kuvastavat rajanylityksiä, joissa se vaipuu alas tuonelaan ja ilmestyy myöhemmin uudelleen näkyviin. Perääntyessään Merkurius on symbolisella saattokeikalla sielun opastajana. Näin ajatellen Merkuriuksen perääntymisten ajat voidaan katsoa sieluun yhteyden saamisen ajoiksi. Usein sanotaankin, että Merkuriuksen retron aikana mieli kääntyy sisäänpäin. Mieli tavoittelee sielua, tai ehkä tämä on toisinpäin, että sielu muistuttaa tällaisina aikoina itsestään. Sielu on valinnut elämän ja maallisen vaelluksen on tarkoitus täyttää tuo valinta. Tuntuu turvalliselta, että sielun tarkastusajat tapahtuvat juuri Merkuriuksen perääntymisissä, koska näitä saadaan kolmesti vuodessa.

Merkuriuksen perääntyessä hiljennytään tai uppoudutaan ajatuksiin, ja mikä olisi sen tärkeämpää pohtia kuin miksi olen täällä ja olenko oikealla tiellä elämässäni. Vastaako se mitä olen ja teen sielun valitsemaa osaa. Varsinkin tällaisessa Merkuriuksen perääntymisjaksossa kuin nyt sen tapahtuessa pimennysten aikaan tuntuu että ollaan tavallista syvemmissä vesissä, maailmojen välisessä rajatilassa. Ehkä sielun merkityksestä saa paremman otteen.

Merkurius perääntyy tyypillisesti vuoden jaksossa saman elementin merkeissä, joskus siten että perääntyminen päättyy toisen elementin puolelle. Nyt pitäydytään maan merkeissä koko ajan, keväällä härässä ja syksyllä neitsyessä. Merkuriuksen perääntyminen alkoi kohta Auringonpimennyksen jälkeen ja härässä pohditaan Venuksen teemoja. Pimennysten välinen aika voi olla tärkeä tai merkityksellinen heille, joiden kohtaloa Venus osoittaa. Tämä on hyvä ajankohta kelata mitä sanottavaa Venuksella on, miten se elämässä toteutuu, sillä ensi kesänä saadaan Venuksen perääntyminen leijonassa.

Merkuriuksen perääntymisen tärkein oivallusten ja selkiytymisen aika on sen kohtaaminen Auringon kanssa. Cazimi eli Auringon sydämessä olon aika ajoittuu 1. toukokuuta aamupäivästä noin puoli kahdestatoista 2. toukokuuta myöhäiseen iltapäivään vähän yli viiteen. Auringon antaman tietoisuuden jälkeen on vielä pohdittavaa, ja miettimisen tulosta voi odottaa kun Merkurius vapautuu Auringon säteiden alta. Se nousee aamutähdeksi teknisesti ottaen 12. toukokuuta kun Merkurius on kuudennessa asteessa härkää ja Aurinko 15 astetta edellä. Mietin Merkuriuksen näkymistä aamutähtenä, mielestäni härän merkissä on se vaikeus että se nousee meillä niin nopeasti: Aurinko seuraa vain muutamien minuuttien kuluttua kun Merkuriuksen voisi nähdä aamutaivaan horisontissa. Jos Merkuriuksen perääntymisen sisimmän tutkimisesta seuraa tehtävää, muutettavaa tai hoidettavaa, Merkurius kääntyy etenemään 15. toukokuuta aamulla. Vielä voisi malttaa pienen hetken ja odotella Jupiteria härkään? Hyvältä näyttää!

Auringonpimennyksestä Eiku mielenmuutos

Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.

Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.

Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.

Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.

Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.

Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!

Jupiterin uusi kirkkaus

Jupiterin cazimi on tämän kevään valoisin ja kohottavin planetaarinen tapahtuma, ja se voi olla koko kalenterivuoden paras juttu koska mitään kovin erikoista ei ole tarjolla pitkään aikaan. Cazimi on se hetki kun planeetta kohtaa kierrossaan Auringon. Uuden Kuun syntymän saamme joka kuukausi, ja tämä kierto on verrattavissa kaikkiin planeettoihin. Nopeat lähellä Aurinkoa kiertävät Merkurius ja Venus ottavat itse tähteä kiinni, mutta hitaammin liikkuvien Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen kanssa se on Aurinko mikä eläinradan asteissa kohtaa hitaammin liikkuvan tekijän ja synnyttää tämän uudelleen.

Jupiterin hetki on tarkimmillaan 12. huhtikuuta keskiviikon puolella yöllä yhden aikoihin. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää Auringon kanssa kutsutaan Auringon sydämessä oloksi ja sen oppien mukaan cazimi tapahtuu silloin kun planeetat ovat yhden asteen sisällä toisistaan. Näin ollen Jupiterin uudelleensyntymä tapahtuu pääsiäismaanantain iltapäivän varttia yli neljän ja torstain aamun noin puoli kymmenen välillä.

Jupiterin, ja muidenkin ulkoplaneettojen sykli Auringon kanssa alkaa joka vuosi, ja tällä kerralla Aurinko kirkastaa Jupiterin oinaassa, Auringon ylennysmerkissä, 21 asteessa. Siksi tämä cazimi on erityisen kirkas ja valoisa luonteeltaan. Aivan ilman synnytyskipuja ei uuteen kauteen päästä, sillä oinasta hallitsee Mars, joka parhaillaan matkaa ravussa, putousmerkissään, ja siis hankausta ilmentävän neliökulman etäisyydellä. Aurinko hallitsee tätä juhlaa selkeimmin, mutta ei Jupiterin itsensä asiat aivan huonosti ole. Jupiter kerää tulen elementissä ollessaan hyvää tuulta, saa yhteisön tukea, sillä se on yöaikaan tulen elementin kolminaisuushallitsija. Meillä käy siis tuuri kun meidän asteillamme cazimin tarkka hetki tapahtuu yöllä.

Jupiterin uudelleensyntymä voi olla uusi idea tai innostus, mikä planeetan oman luonteen mukaisesti liittynee johonkin mukavaan, menestystä tuovaan ja oloja vakauttavaan asiaan. Oinaan hengessä tykkään merkin rehellisyydestä ja suoruudesta, jopa fyysisestä eteenpäinmenon voimasta. Oinaassa raivataan uutta polkua, ja siksi tämä Jupiterin cazimi on poikkeuksellisen tuore ja uutta luova. Mukana saattaa olla ripaus glamouria tai suostuttelun kykyä, jolloin uusi syntyvä Jupiterin osoittama menestys ei ole luonteeltaan väkivaltaisen valloittava, kuten voisimme muutoin oinaassa ajatella näin olevan.

Jupiterin ja Auringon yhtymän hetkestä ei kuitenkaan voi odottaa oivallusta tai idean julkituloa juuri tuolla hetkellä, sillä syntymä on kuten vauva, jonka pitää hetki kasvaa ilmoittaakseen potentiaalinsa. Tällainen ilmoituksen ajankohta tapahtuu kun Aurinko on liikkunut riittävän etäälle Jupiterista, kun Jupiter vapautuu sen polttavien säteiden alta ja nousee aamutaivaalle omassa kirkkaudessaan kertomaan näkemyksensä ja mielipiteensä millaista kurssia aikoo tämän vuoden käydä, minkä suunnan aikoo ottaa. Säteistä vapautumisen hetki ajoittuu meillä toukokuun toiseen päivään. Ehdimme siis hyvin pohtia miten Jupiterin viisautta ja suotuisaa tuulta nyt käytämme.

Vaikka Jupiter on ajanlaadun keskiössä ollessaan Auringon sydämessä, uudestisyntymä ei ole aivan kaikille yksilöille tasapuolisesti yhtä upea. Tulen elementin nousumerkin omaavat todennäköisesti saavat tästä parhaiten irti, kun cazimi tapahtuu oinaassa tai Jupiterin kaltaisessa kulmassa leijonaan tai jousimieheen. Oinaan merkin sijaintia syntymäkartalla voi pohtia (kokomerkkipaikoin) minkä paikan teemat näyttäytyvät, esimerkiksi leijonanousulla opiskelu, uusi ideologia tai uskoon hurahtaminen, tai jousimiesnousulla uusi harrastus, luomisvoima tai lapsen tulo maailmaan.

Mahdollisuuksia antavaa Jupiterin uutta kierrosta kaikille!

Pääsiäisen ikoninen kartta

Juhlapyhien vietto on jäänyt vähälle nykyisin, ja Pääsiäisestäkin tulee ensimmäiseksi mieleen hulvaton brittikomedia Brianin Elämä. Se oli niin rankka elokuva, että kiellettiin useissa Euroopan maissa, mutta on sittemmin valittu kaikkien aikojen parhaimmaksi komediaelokuvaksi. Tarina kertoo Brianista, jota luullaan väärinkäsityksen johdosta messiaaksi. Mielenkiintoinen anekdootti on, että elokuvan rahoituksen puhui itse beatle George Harrison.

Monty Pythonin elävän sirkuksen joukon legendaarisen elokuvan ikonisen tunnuslaulun kirjoitti ryhmän käsikirjoittaja, näyttelijä ja lauluntekijä Eric Idle. Hän ei itseasiassa näytellyt Brianin roolia, mutta veti muutaman muun roolin produktiossa. Laulu Always look on the bright side of life, eli katso aina elämän valoisaa puolta, hupsuteltiin ristiinnaulitsemiskohtauksessa.

Kartta yllä on Astro-Seek ilmaispalvelusta. Sisäkehällä syntymäkartan planeetat sinisellä, ulkokehällä kakstoistaosat oranssilla.

Eric Idlen syntymäkarttaa voi pitää näyttelijän oppikirjaesimerkkinä. Aurinko oinaassa on Keskitaivaalla yhdeksännessä merkissä, mikä osoittaa uskonnollisia instituutioita. Nousuakseli on leijonassa, eli se on tuon ylennyksessään paistattelevan Auringon hallinnassa. Esiintyvälle henkilölle kovin edullinen asetelma. Uran, työn ja tekemisen alueella karttaa on hienosti Venus omassa härän merkissään. Venus symboloi taiteita. Samoin kuin Aurinko, myös Jupiter on ylennyksensä merkissä ravussa, mutta perin hankalassa kartankohdassa viimeisessä paikassa, ja myös sitä vastapäätä kauriissa vastamerkissään oleva Kuu kertoo hankalista asioista. Kahdestoista kohta on kärsimystä, mutta planeetta tällä alueella voi vetää teeman jotenkin hallitsemattomaksi tai liiallisuuksiin; mikä sopisi paremmin Jupiteriin kuin kirjoittaa ylioptimistinen viisu kristinuskon kärsimyksen kulminaatiosta, ristiinnaulitsemisesta. Kirkas Aurinkokin tempautuu teemaan mukaan kun katsotaan elämän valoisaa puolta.

Idle on kuvannut kouluaikaansa helvetilliseksi. Hän oli sisäoppilaitoksessa, ja poikajoukon ahdistavassa kiusaamisen ilmapiirissä omaksui hauskuuttajan roolin, mitä ilmeisimmin selvitäkseen järjissään tästä ajasta. Idle on maininnut, että kauhea kouluaika valmensi häntä hyvin Monty Pythonin sarkastiseen huumoriin. Kun koulussa ei ollut muuta tekemistä, hän opiskeli, ja sai lunastettua paikan Cambridgen yliopistossa, missä sitten tapasi muut Elävän sirkuksen jäsenet.

Eric Idle Brianin elämässä

Hellenistinen astrologia katsoo mielenkiintoisesti ja modernista näkökulmasta yllättävästi Saturnuksen näyttelemistä osoittavaksi planeetaksi. Idlen kartalla se on varsin lupaava, sektiin kuuluva ettei se ole harmintuojista vaikein, ja sijaitsee kaksosissa yhdennessätoista hyvän hengen paikassa. Tämä sijainti osoittaa lupausta siihen mitä tekee, koska tästä noustaan seuraavaksi päiväkierrossa tekemisen kymmenenteen kohtaan. Saturnuksen merkki kaksoset viittaa sekin mukavasti kaksikasvoisuuteen, siihen että on roolissa. Saturnuksen mieltäminen näyttelemisen osoittajaksi on peräisin Saturnalia karnevaalista, jossa juhlijoiden roolit käännetään nurinpäin; valtaapitävät palvelevat palkollisiaan. On viitteitä, että Saturnalian pidoissa käytettiin kasvoilla maskeja.

Idlen kartalla Saturnuksen kakstoistaosa eli planeetan dodekatemoria sijoittuu sekin Merkuriuksen hallitsemaan merkkiin neitsyeen. Planeetan kahdestoistaosa näyttää mikä on planeetan ydinolemus, ja Saturnuksen kohdalla se osoittaa sanataituruutta, kirjoittamisen kykyä resurssien, taitojen ja kykyjen alueella. Idlen tyylille oli ominaista verbaaliset omituisuudet, sanoilla leikkiminen.

Eric Idlelle on muuten omistettu oma asteroidi, numeroltaan 9620, ja se on hänen kartallaan jousimiehen 24 asteessa – Saturnisessa kohdassa jousimiehen merkkiä, viidennessä merkissä mikä kertoo hauskanpidosta ja luovuudesta.

Mitä kaikkea muuta kartasta nousee mieleen? Jos Pääsiäisenä on aikaa astroilla, kommentit ovat tervetulleita!

Merkuriusta näkyvissä

Miten Merkurius aprillaa meitä? Se tulee tänään näkyväksi iltatähtenä eli pääsee pois Auringon polttavien säteiden alta. Hellenistisen astrologian parissa uraauurtavaa työtä tehnyt Robert Schmidt piti tätä  näkyväksitulon hetkeä mahdollisesti tärkeimpänä vaiheena planeetan kierrossa. Kun planeetta on ollut pimennossa Auringon säteiden alla, sillä on ollut aikaa tarkastella asioita, pohtia ja miettiä, ja kun se tulee esille itsenään, on planeetalla jotakin kerrottavaa tästä matkasta.

Merkurius ja Venus antavat syklissään kaksi tällaista tärkeää ilmituloa, äänekkäämpi voi olla aamutähdeksi nousu horisontissa ennen Auringon nousua, ja miellyttävämpi kenties iltatähden näkyvyys taivaanrannalla kun Aurinko on laskenut. Astrologiassa katsotaan enimmäkseen keskiarvoa näkyviin tulolle 15 asteen etäisyydestä Aurinkoon. Tämä ei aina ole todellinen näkyvyyden kohta, sillä planeetta voi olla näkyvissä vähän ennemminkin, tai vasta vähän myöhemmin, riippuen sen asemasta taivaalla. Näin on ollut juuri tämänkertaisen Merkuriuksen näkyvyyden kanssa, sillä ilmeisesti ainakin jossain päin maailmaa Merkuriuksen on voinut nähdä jo aikaisemmin. Yhtä kaikki, astrologia on paljolti symboliikalla pelaamista, ja viidentoista asteen rajaa on helppo käyttää.

Merkurius on oinaassa 26 asteessa näkyviin tullessaan ja Aurinko 11 astetta oinasta. Meillä tämä etäisyys saavutetaan huhtikuun ensimmäisen päivän myöhään illalla 23:47. Kun on jo yöajasta kyse, molemmat ovat silloin horisontin alla näkymättömissä. Koska maailmalta on kuulunut, että Merkuriuksen voi jo nähdä, voidaan ajatella että kun Aurinko laskee horisonttiin noin iltakahdeksalta, Merkuriuksen voisi silloin nähdä läntisellä taivaalla.

Merkuriuksen sanottavan ja ilmoitettavan seikan luonteen juuret ovat sen aikaisemmassa kohtaamisessa Auringon kanssa. Yläkonjunktio tapahtui silloin kun Aurinko ja Merkurius olivat molemmat aivan Neptunuksen kyljessä 17. maaliskuuta. Arvattavaa on, että ajatukset on tuolloin olleet vähintäänkin ihmeellisiä, mielikuvituksellisia ja kummallisia. Neptunus on usein kaihoa jotakin tavoittamatonta kohtaan, ja kaihomieli oikeastaan sopii hyvin iltatähden tyyliin. Nyt oinaassa kulkiessaan Merkurius on kuitenkin äänekäs, umpirehellinen ja suorapuheinen. Sanotaan nyt mikä oli niin kummallista!

Intialaista sävyä kulmiin

Tässä kirjoituksessa ei käsitellä meikkausohjeita, ja tämän lisäksi toivon, ettei esittelemääni ajattelua käsitetä kulttuuriseksi omimiseksi. Länsimaisen astrologian perusteita opiskellessani muutama vuosi sitten opinnoissa käytiin läpi joitakin yhtymäkohtia hellenistisen ja veda-astrologian välillä. Näiden eri alueiden astrologianäkemyksissä on tekniikkatasolla paljon samaa, jopa siinä määrin että voi hyvin ajatella näiden olevan lähempänä toisiaan näkemyksellisesti kuin esimerkiksi hellenistinen astrologia ja nykypäivän moderni astrologia ovat.

Kartan kulmapaikkoja voi sävyttää tai selittää lainaamalla intialaisen kulttuurin keskeisimpiä käsitteitä. Nousumerkki, ensimmäinen kulma, on tässä ajattelussa dharma. Olemus, kysymys kuka minä olen, on koko kartan ydin. Dharma voidaan mieltää elämäntehtäväksi, tai ennemminkin velvollisuudeksi täyttää tuo tehtävä. Dharma on oivallus siitä miksi on olemassa ja mitä tehtävää on tullut tekemään. Nousumerkki kuvastaa elämän kulkua ja siksi siitä on luettavissa elämän tarkoitus.

Kartan korkein kulmapaikka on artha, tai ainakin lähinnä käsitteen materiaaliseen puoleen keskittyminen, kuin oravanpyörässä olo. Kymmenes merkki on tekemisen kohta, se mitä puuhataan enimmäkseen, ja tämä yleensä leimaa ihmistä yhteiskunnassa johonkin rooliin. Karma tarkoittaa tekoja, joilla on seurauksensa, ja tämä kartan paikka osoittaa mikä seuraus elämällä on.

Laskeva seitsemäs paikka on kaama (luulin aina että se on kama, mutta wikipediasta huomasin suomenkielisen kirjoitusasun). Tässä kulmapaikassa sijaitsee sosiaaliset ympyrät, ja kaama liittyy aistillisiin ja sosiaalisiin nautintoihin. Seiska on kohta jossa yhdytään osaksi kokonaisuutta, antaudutaan toiselle, ja osoitetaan palvontaa. Tämä on Auringon päiväkierrossa se hetki kun päivän työ on tehty ja keräännytään yhteen viettämään vapaata.

Kartan pohjukan neljäs kulmapaikka on mokša, mikä yökohdassa kuvastaa elämän päättymistä ja sen päämäärää. Mokša tarkoittaa vapautumista jälleensyntymisen kierrosta, tilaa jossa löydetään yhteys sieluun. Neljäs kartankohta osoittaa mitä sielu oppii tästä elämänkierrosta, mikä on ollut koko jutun pointti että täällä ollaan, eli kyse on varsin syvällisistä asioista. Niin syvistä, että ne voi mieltää pinnanalaisiksi tai pohjimmaisiksi syiksi, tai jopa piilotetuiksi aarteiksi.

Neljän kulmakohdan teemat saavat merkityksiä, jotka ovat vähän vaikeita kuvata (liian esoteerisia), ja siksi tämäntyyppinen selitysmalli yleensä puuttuu typistetyistä luetteloista mitä kartankohdat tarkoittavat. Toivottavasti tämä lyhyt hahmotelma antoi teille lisää ajateltavaa kulmapaikoista. Missä moodissa sinun karttasi kulmat ovat; käänteentekevässä trooppisessa, kiinteässä vai kaksittaisissa merkeissä? Onko jokin kulmista muita kohtia painokkaampi, ja löydätkö sen merkityksen vastaavuuden omasta elämästäsi?