Ravustuskauden päätteeksi tutkiskellaan rapumaista aaltoliikettä. Ravun teemaan kuuluu olla kuin Suomen suvi; jos hetken lempeästi paistelee, pian jo ropsauttaa niskaan. Astrologisesti veden elementti selitetään tunteelliseksi, ja johtavassa merkissä pidetään päätösvalta tunteesta itsellä. Tuntemukset ovat sisäsyntyisiä siten että omakohtainen kokemus värittää.
Ravun tunneskaala ei ole aivan samalla tavoin joko-tai mustavalkoinen kuin skorpionilla, vaikka kyllä tässäkin on liikettä kahden ääripään välillä. Ravussa fiilisten vaihtuminen on lähtökohta, vaikkei merkki muuttuva olekaan. Vaihtelun aaltoliike ei ole lainkaan tasaista, siis ennalta-arvattavaa. Iloista myönteisyyttä saattaa kestää vaikka seitsemän ja puoli päivää, ja nurjamielisyyttä sen perään kaksi, tai sitten toisinpäin. Jokaisella ravunmerkkisellä tai kartankohdassa, missä merkki on, sykli on yksilöllinen. Saattaa olla mahdollista päätellä muun kartan antamasta kokonaisuudesta, millainen sävy voisi enimmäkseen olla vallitseva.
Tuumin, onko rapu omien tunteittensa vallassa kuin kuplassa, missä mikään muu kuin sisäinen muutos ei käännä tunteen laatua. Auttaako vaikka toinen kuinka koettaisi silittää myötäkarvaan, tähän voivat hyvin rapua edustavat henkilöt esittää kokemuksiaan. Rapu on siis aito ja rehellinen, sen on mahdotonta esittää ja näytellä, jos ei itsestä tunnu siltä. Samalla voidaan vielä pohtia, olisiko merkki jossain määrin omien ennakkokäsitystensä vanki, jos ulkopuolista informaatiota ei tavallaan oteta vastaan (omaehtoisesti etsittyä vain). Jos verrataan toisten veden elementin merkkien tyyliin, skorpionissa tuntemukset heräävät enemmän reaktiona kontaktiin, ja kaloissa tietysti koko universumi heilauttelee ihmisparkaa. Rapu pitää oman päänsä. Jos ei tunnu kivalta, niin on mahdotonta.
Ravulle ominainen toiminnan tyyli on aaltoilu. Se ei pysy yhdessä ja samassa, tasaisena. Sanotaan myös, että aika ajoin rapu vetäytyy, kuten rapu-eläin ryömisi takaisin koloonsa. Tämä voisi olla vuorovesimäistä, mikä hyvin sopisi teemallisesti Kuun omaan merkkiin. Vatvominen terminä liitetään myös rapuun, ilmeisesti melko lailla samaa, entiseen palaamista. Millaista käytännössä on tehdä asioita, jos on oltava kuin valtamerilaivan kannella? Voidaan ajatella, että ravussa kestävyys ja keskittyminen saavat huippuja, mutta välillä väistämättä herpaantuvat. Tässä yhteydessä voi verrata toiseen johtavan laadun merkkiin oinaaseen, mille on tyypillistä alun spurtti. Vähemmän me tiedämme niistä ajoista, jolloin oinas ei ole lähtöponnistuksessa. Ehkä ravun kohdalla kiinnitetään liikaa huomiota vetäytymiseen. Sisäänpäin kääntymisen ajat selkeyttävät tilanteita ja asioita. Olemisen aaltoilu voi ravulle olla itsesuojelukeino, samanlainen kuin taistelussa kiemurteleva eteneminen; jos ei saa otetta, ei voi satuttaa.
Kuten aikaisemmissakin merkkien vatvomisissa täällä blogissa, voisimme miettiä omaa karttaa sen kautta, missä ravun merkki on ja miten aaltoliike siellä ilmenee. Mikä ei pysy tasaisena? Ja ehkä ennen kaikkea tästä näkökulmasta – miltä se tuntuu kun ei ole tasaista?
Astrologian Taika 