Archive for kesäkuu 2015

Keskikesällä ravun intiimiydessä

21.6.2015

can_sols15Aurinko siirtyy rapuun kesäpäivän-seisauksessa 21. kesäkuuta hiukan ennen kahdeksaa illalla. Ravun ingressi aloittaa toisen ajallisen kokonaisuuden, kun ensimmäinen alkoi astrovuoden alussa oinaasta. Ravusta katsomme suuntaa syksyyn saakka. Karttana tämä merkinvaihdos ei ole kaikkein helpoimpia, sillä etenkin skorpioniin perääntynyt Saturnus on haastavissa kulmissa tällä hetkellä muihin taivaan tekijöihin. Auringon lähimmät apurit ovat kaukana eri merkeissä, Aurinko saa pärjätä yksin ravussa. Vaikka Kuu on merkkien tasolla hauskasti Auringon kanssa vastavierailussa, Kuun leijonan viimeinen aste sekään ei anna hyviä fiiliksiä. Tästä saattaisi astrologisesti uumoilla, ettei nyt ole luvassa vain lomailua.

Ravun ja kauriin johtavaa, feminiinistä merkkipolariteettia olen kutsunut selviytymisen akseliksi. Rapu on runsauden ja kasvun puolella, kun kauris symboloi tiiviyttä ja niukoilla eväillä pärjäämistä. Ravun merkin symbolissa on kuoren sisällä, keskellä turvassa eräänlainen äärettömyyden kahdeksikko. Suojautuminen on ravun juttu, sen ydin on herkkä, ja jos oma kolo on turvallinen (edes symbolisesti), voi rapu päästää varovaisuuden ja huolehtimisen varmistelusta sen verran, että näyttää ilonsa.

Ravussa on paljoutta, mutta ihan kuin se ei voisi itsekään uskoa sen olemassaoloon tai riittävyyteen vaan helposti liioittelee. Ei siis mikään ihme, että isouden oma planeetta Jupiter viihtyy ravussa niin hyvin että on ottanut sen omaksi ylennysmerkikseen. Rapu on siis pohjimmiltaan melko epävarma. Kuun omana merkkinä sen merkkisymboliikka kantaa vaihtuvuuden aaltoliikettä; jos ollaan aallonharjalla, rapu tietää että on olemassa myös pohjukka. Rapu on oppinut aiemmista huonoista kausista ja varautuu alati kurjuuden varalta, usein sen verran liioitellen että aina on uutta kasvamassa. Tämä on jatkuvuuden varmistamisen ja uusiutumisen merkki, eikä siksi ole ihme että rapu yhdistetään äitiyteen ja kotitöihin, näkymättömiin tehtäviin joita ei edelleenkään osata tarpeeksi arvostaa.

Kuun merkkinä ravussa on vaistot pinnalla, kun polaaripuolella kauriissa tukeudutaan järkeen ja logiikkaan. Vaistotoimintojakin helposti väheksytään, mutta niiden varassa ihmiskunta on selviytynyt. Rapu haistaa pelon ja sen tehtävänä on vaaralta suojautuminen. Ravun ja kauriin merkkipari käsittelee yhdessä pehmeyden ja kovuuden teemoja, ja ne ovat molemmat sekoittuneena kumpaankin merkkiin. Ravussa on suojapanssarinsa, ja kauriissakin on pehmoutta, vaikkei sitä ilmiselvän kovuuden alta heti paljastu. Mielialojensa mukaan käyttäytyvää rapua (teemana – ei vain Aurinkomerkkinä!) on joskus vaikea ymmärtää, jos tunne ja aavistus eivät kelpaa syiksi. Herkkää ja hempeätä tai mukautuvaa ei pidä sekoittaa keskenään: ravussa on tuikeutta ja päättäväistä voimaa – siksi koska tuntuu siltä.

can_solstice15Rapu tunnustelee elämänsä eteenpäin (joskus myös peräännytään); miltä tuntuu -fiilis ohjaa, ja rapu tekee vaistonvaraisesti karsintaa tuntemuksiensa pohjalta. Ikävän tuntuista hyljeksitään, vaarallisen tuntuista väistetään, ja tämä pätee niin ilmapiireihin kuin todelliseen käsien tuntumaan. Intiimiys on ravun mittari, parhaimmillaan kosketus on liki, iholla ja privaattia (vrt. ravun neljäs huone). Kannattaa muistaa, että johtavana merkkinä rapu ei ole pelkästään vastaanottavalla puolella saamassa ”kosketusta ja intiimiyttä”, vaan sillä on yhtä lailla tarve jättää toiseen ihmiseen jälki. Se haluaa todella liikuttaa, koskettaa, tuntea, olla merkityksellinen. Kauriin tyyli on etäisempää ja välillisempää, kauempaa ohjailua, opastamista, jopa määräilyä. Rapu on ihon alla, tiukasti saksilla kiinni, otteessa.

Rapu on eläiradan subjektiivisimpia merkkejä, ja vaikka joskus jäädään pyörimään minäkeskeisyyteen, on ravussa yleisinhimillisyyttä, mikä tavoittaa kollektiivisesti. Tästä syystä rapu on kaupankäynnin mestari, se tietää omakohtaisesti toisen tarpeet. Kaikesta huolehtiminen sujuu helposti, koska itseään tarkkaillen ja tutkiskellen rapu selvittää mistä on kyse, mitä tarvitaan, mikä tuntuu parhaimmalta, mikä iskee ytimeen. Rapu ei välttämättä jaa toisille antiaan suurta meteliä pitäen; et ehkä huomaa kiittää siitä mitä sait, tai et tänä päivänäkään tajua miten menit retkuun niin helposti.

Iloitaan keskikesän kauneudesta ja runsaudesta!

Mainokset

Toisenlaiset taajuudet

11.6.2015

me_ne_stat15Aivan ennenkuulumatonta tämä ei ole, mutta poikkeuksellista ja erikoista kuitenkin, että kaksi planeettaa kääntää kulkusuuntaansa yhtäaikaisesti Maasta katsottuna. Näin tapahtuu juuri nyt Merkuriukselle ja Neptunukselle. Viime kesänä voimiaan yhdistivät Saturnus ja Uranus, ja muistaakseni Venuksen ja Uranuksen pysähtymisen sykli on osunut viime vuosina parikin kertaa samaan aikaan. Jos kaksi pysähtyvää planeettaa sattuvat vielä olla keskenään kulmassa, on näiden kahden tekijän hegemonia ajassa kiistatta ylitse muiden. Nyt Merkurius ja Neptunus ovat väljässä neliökulmassa toisiinsa nähden; asteiden kanssa voisimme saivarrella onko kulmaa olemassa, mutta ajassa sellainen on nähtävissä. Merkurius on tavallaan koko perääntymisjaksonsa ajan pitänyt yllä kulmaa Neptunukselle, kun oli samanlaisen etäisyyden päässä retrojakson alkaessakin. Laajemmin ajanlaatua mittaavalle ravun ingressikartalle Merkuriuksen ja Neptunuksen välinen kulma jää vielä tarkemmin – kulma säilyy (symbolisesti) siis ilonamme aina syyspäivän tasaukseen saakka.

Tämän vahvemmiksi planeetat eivät periaatteessa juuri voi tulla kun ovat pysähtyneinä omissa merkeissään. Merkuriuksen suhteen pysähdys on ”ainutkertaisempi”, sillä hidas ulkoplaneetta kuten Neptunus nyt, sahaa edestakaisin merkkiä ylittäessään, ja pysähdyksiä tulee useita. Merkuriuksen pysähdyksen luonne retrojakson päättyessä on ulospäin avautuvampi – mutta en arvottaisi tätä paremmaksi tai ylipäätään miksikään verrattuna perääntymisen aloittavaan, sisäänpäin kääntyvään pysähdykseen. Molempia tarvitaan.

Siitä lähdetään että Merkurius ja Neptunus näkyvät ihmisissä ja ajassa, kovan kulman sekä kulkemiensa merkkien kautta. Neliötä en edelleenkään halua leimata vaikeaksi kulmaksi – se on vaan omanlaisensa energialtaan kuten kaikki muutkin kulmat. Neliössä on energiaa. Se on kuin yhtäkkiä taivaalta ropiseva raesade mikä pakottaa juoksemaan turvaan. Neliöön reagoidaan ennemmin selkäytimellä kuin tarkan harkinnan alla, niin pakottavaa on energian kutsu. Eli tästä yllämainitusta syystä en haluaisi nostaa päällimmäiseksi ajan tuntumaksi Merkuriuksen ja Neptunuksen osoittamia hankalia puolia kuten väärinymmärryksiä tai huijauksia. Kaikki puolet täytyy tiedostaa! Valinnan mahdollisuus on itsellä, kuinka planeettojen ja kulman luomaa voimaa käyttää.

Viime aikoina astrologiassa olen kaikkein eniten intoillut oman aktiivisuuden puolesta. Sen sijaan että ajateltaisi ja kyseltäisi, mitä jokin transiitti antaa ja tuo, haluaisin keikauttaa asetelman siten, että miten itse käyttäisi ajanlaatua parhaiten. Jokainen olemme omassa vaiheessamme ihmisenä kasvussa ja elämässä, tarvitsemme erilaisia asioita. Tässä on yksi syy siihen, etten tahtoisi että Merkuriuksen ja Neptunuksen sävyttämä aika jäisi kaikille vain syvän hämmennyksen jaksoksi. Voihan aika olla reipasta verbaliikkaa, lumoavaa liikettä, ajattelussa mielikuvituksen ulottuvuuksia, mystistä inspiraatiota (tämän taidan napata itselleni!), rahalahjoituksia hyväntekeväisyyteen tai vaikka hiljaisuusretriitti (no tässä viimeisessä ideassa kaksosen Merkurius taitaa joutua liian koville).

menestat15Lisäksi kun on kyse pitkästä ajanjaksosta ja asetelmasta muuttuvissa merkeissä, on viisainta pysyä mieletään avoimena näiden vahvojen planeettojen suhteen. Me luomme omilla odotuksillamme ajanlaatua – jos kovasti uskotaan ja pelätään väärinymmärryksiä (tai vaihtoehtoisesti jotakin muuta negatiivista puolta), sellaisen aktiivisesti ajatteleminen tahtoo nostaa juuri tuon ilmentymän esiin. Ei kannata fakkiutua odottamaan ikävyyksiä. Täällä blogissa saarnaa taas Jupiterin leimaama ”uskovainen” – oma mieli muokkaa jopa fyysistä todellisuuttamme.

Yksi Merkuriuksen ja Neptunuksen kulman viesti voisi olla se, että mielemme on muokattavissa. Positiivisesta asenteesta jää tutkitusti jälki solumuistiin. Ja on totta, että joissakin elämäntilanteissa on äärimmäisen vaikeaa ylläpitää sisäistä myönteisyyttä. Ikävät asiat harmittavat, mutta ikävyyttä ei poista siinä piehtarointi. Tulevina kuukausina, wörkitään mielemme kanssa ihan toisenlaisilla taajuuksilla?


%d bloggers like this: