Archive for helmikuu 2019

Uranusta sulattelemassa

28.2.2019

Uranus on oinaan merkissä enää muutaman päivän, kun ensi viikolla keskiviikkona 6. maaliskuuta planeetta siirtyy härkään ”ikuisesti” – tällä tarkoitan sitä, että te jotka nyt luette tätä juttua, ette koskaan enää saa Uranus oinaassa aikaa, koska planeetan kiertoaika eläinradalla on ihmisen ikä. Uranus kurkkasi viime vuonna muutaman kuukauden uutta merkkiään, mutta ulkoplaneettojen merkkisiirtymät eivät koskaan ole kerrasta poikki. Useiden kuukausien perääntymisjaksot vievät ne uudelleen aiemmin katsottuihin asteisiin, ja ihan kuin transiiteissakin, planeetan merkinvaihdos on ennemmin ajanjakso kuin yksittäinen tapahtuma jollakin kellonlyömällä.

Viimeiset kuukaudet oinaassa ovat Uranuksen teemoissa aikaisempien vuosien aikaansaannosten summauksen aikaa. Kovaa aikaa on ollut, mutta toistaiseksi on vältytty massiivisilta katastrofeilta, esimerkiksi uudelta maailmansodalta. Tämäkin olisi sopinut niiden vallankumousten jatkeeksi, joita viime vuosina olemme todistaneet. Yllätyksiä symboloiva ravisteleva planeetta oinaan spontaanissa luonteessa on tuonut uudistuksen tuulta tsunamin tai taifuunin kaltaisesti. Ja silti saamme huomata, että maailma ei ole valmis, eikä välttämättä edes kauhean hyvällä tolalla.

Teitä saattaa olla toisiakin, jotka riemuitsette kun Uranus viimein karistaa oinaan kärkevyyden itsestään. Minä en ainakaan kaipaa sitä tietynlaista minä-minä-kulttuuria, mikä on viime vuosina kukoistanut. Itsekkyys voisi hyvin vaihtua inhimillisemmäksi, kestävää kehitystä huomioivaksi. On selvää, että mukavan lupsakassa härässäkin Uranus jatkaa tyylilleen ominaista herättelyä tärkeisiin asioihin, eivätkä asiat härän hyvinvointiin ja maan tilaan keskittyvissä piirteissä ole lainkaan vähemmän tärkeitä.

Monien omilla kartoilla on rytissyt Uranuksen raivatessa oinasta läpi, elämät on mullistuneet ja kääntyneet joillakin kokonaan ympäri. Tulevina päivinä on hyvä hetki tutkiskella mitkä asiat menivät uusiksi, ovatko ne hyvin nyt, mitä jäi käteen Uranuksen visiitistä oinaassa. Miten teillä kävi vuoden 2010-11 jälkeen, mikä yllätti eniten?

Mainokset

Kaaosteoriaa

26.2.2019

Merkurius kurmuuttaa ja kurittaa meitä perääntymis-jaksossaan maaliskuussa. Merkuriuksen retrojaksoja tulee noin kolmesti kalenterivuodessa kun piskuinen planeetta Auringon lähettyvillä näyttää peruuttavan eläinradan asteissa Maasta katsottuna. Jotkut näistä ajanjaksoista menevät ohi ilman että mitään erityisen vaarallista tapahtuu. Harvoin Merkuriuksen perääntymiseen kerääntyy näin paljon symbolisesti enteellisiä ”merkkejä” kuin pian alkavassa retroilussa.

Merkurius pysähtyy perääntymisjakson aluksi aamupäivällä tiistaina 5. maaliskuuta, kun pysähdyksen tarkka keskikohta osuu iltaan, ja perääntyminen varsinaisesti alkaa kuudennen päivän aikaisesta aamusta. Merkuriukselle ensinnäkin sen kulkema kalojen merkki on kehnoin kaikista eläinradan alueista, kaloissa Merkurius ei ole luonteva eikä viihdy. Jo tästä voidaan heristää tuntosarvia, että kaloissa tapahtuva perääntymisjakso saattaa olla haastava. Vielä sattuu niin merkillisesti, että perääntymisjakso alkaa kalojen merkin viimeiseltä asteelta. Tämä on kuin eläinradan vihonviimeinen loukko, viimeinen posti, kaiken päättymisen symboli. Jos merkkien viimeisiä asteita tulkitaan muutoinkin erityisen herkiksi tai jopa karmallisiksi kartankohdiksi, niin kaloissa eläinradan päättävä aste pitää sisällään tupla-annoksen viimeisyyden symboliikkaa. Tähän aikaan kun Merkurius pysähtyy, elämme erittäin vanhankuun aikaa, tietysti kalojen merkissä tämäkin. Tunnelmaan sopii liiankin hyvin, että Aurinko on tuolloin yhtymässä Neptunukseen kalojen merkin puolivälissä.

Kalojen merkin ja Neptunuksen avainsanastot ovat astrologiassa iloisesti toisiinsa sekoittuneet. Hämmennystä, sekavuutta, erehdyksiä, petoksia, poisliukumisia ja irtautumisia on tunnelmissa. Ajanjakson vahvuutena voisi ajatella luontevaa yhteyttä psyykkisiin tasoihin ja alitajuntaan, jotka avautuessaan voisivat viestiä tärkeistä seikoista. Ennakkoluulottomuudessa, luovuudessa ja taiteessa kalojen Merkurius voi olla kivoimmillaan, harmi vaan että planeetan kanssa täytyisi koettaa elää arkeakin maaliskuussa. Tervettä järkeä, realismia ja maadoitusta tarvitaan tiedostamattomien seikkailuissa, sillä ajan sävy on voittopuolisesti kaaosta, mielen hulluutta, absurdia.

Merkuriuksen perääntymisjaksossa pysähdyksien ohella tärkeä kohta on sen kohtaaminen Auringon kanssa, alakonjunktio jota kutsutaan uuden Merkuriuksen syntymäksi. Tämä tapahtuu kalojen 24 asteessa 15. maaliskuuta yöllä noin aamuneljältä. Aurinkoa ja Merkuriusta hallitseva Jupiter, kukkea omassa jousimiehen merkissään, on tuolloin miltei tasan neliökulmassa alakonjunktion juhlaan. Jupiter kasvattaa ja liioittelee, ruokkii ja yllyttää. Haluammeko ihmeellisen, mielikuvituksellisen, täysin pitelemättömän Merkuriuksen leiman tulevan ajanjakson ajattelua ja kommunikaatiota leimaamaan? Viestinnän kaaoksen kanssa pitäisi tulla toimeen, vaikka kuinka oltaisi sekopäitä kaikki.

Merkuriuksen perääntymisjakso kestää maaliskuun loppupuolelle. Torstaina 28. maaliskuuta aamusta Merkurius tulee pysähdyksen kohtaan, mikä on sitten tarkimmillaan iltapäivällä. Merkuriuksen pysähdykset ottavat noin päivän verran, ehkä vuorokauden vaihtuessa pysähdyksen painokkuus kaikkoaa. Tämä viimeinen stoppi tapahtuu kalojen 16 asteessa – haluatteko tietää missä Neptunus tuolloin on? Samassa asteessa. Osoitteleva symboliikka pitää ryhtinsä.

Erityisen jänniä alleviivauksia ajanlaatuun Merkurius tarjoilee heille, jotka synttäreitään viettävät pysähdyksien päivinä, 5. ja 28. maaliskuuta, sekä Merkuriuksen paluita saaville joilla syntymäkartan Merkurius on kalojen merkin jälkimmäisellä puoliskolla. Omakohtaisia erityissekaannuksia saattaa olla luvassa heille, joiden oman kartan planeettoja tai akseleita uppoaa tälle retroalueelle 16-29 astetta kaloja. Kyllä tällaiselle pitäisi perustaa oma tukiryhmänsä, joku retromerkun viattomat kalauhrit. Olisiko teillä tarvetta?


%d bloggers like this: