Hömppäkuu

Tänään on täydenkuun päivä: 31. elokuuta iltapäivästä miltei viideltä täyttyy Kuu vastapäätä Aurinkoa kaloissa 8°33’. Ilmeisesti kaikki tietävät jo millainen Kuu on kyseessä? Harvinainen Blue Moon eli täysikuu sattuu kahdesti saman kalenterikuukauden aikana. Blue Moon on kansanomaisella tasolla mystinen, ja mystiikan teema kertautuu Kuun täyttyessä kaloissa ja loitontuvassa yhtymässä Neptunukseen. Astrologisesti Blue Moon ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa Täysikuu, se on edellisen Uuden Kuun täyttymys. Mutta olisihan se hauska ajatus, että harvinainen Blue Moon olisi merkittävämpi ja spesiaali. Jos joku haluaa, on vapaa tekemään tästä kuutamosta erityisjuhlan.

Suokaa anteeksi kun ristin tämän täydenkuun alentavaan sävyyn hömppäkuuksi. Jos jokin merkki käsittää hömpän, sen pitää juuri kalat sisällään. Esimerkiksi vaikka leijonassa on glamouria, on se paljon arvokkaampi. Kalat voi olla rehellisesti viihteellinen, ilman korkealle kurottavia päämääriä. Tämän Kuun täyttymyksessä on sävyjä mielikuvituksesta, lumovoimasta, fantasiasta ja illuusioista. Ehkä meillä on joskus oikein lupa irrottautua kovan maan pinnalta mystisiin sfääreihin.

Kuuta ja täydenkuun karttaa hallitsee Jupiter, joka muuten on kaksosissa enää parin asteen päässä pysähtymisestä. Jupiterista ei ole tällä kartalla viisaaksi hallitsijaksi, ja senkin vuoksi voidaan mennä liioitellen rajojen ulkopuolelle, hömpöttelemään, hassuttelemaan ja viihtymään. Kartan vahvimmat tekijät ovat Mars skorpionissa, Saturnus vaa’assa ja Venus ravussa, mutta paljon vahvemmin täydenkuun akselia koskettaa Chiron yhtymällään täyteen Kuuhun. Jos Chiron on haavoittumista, on sillä myös ennustukseen liitetty merkitys. Kokeillaanko siis tämän täydenkuun aikaan mystiikan rajoja ja omia ennustajan kykyjä?

Solmuakseli siirrähti tosiaan aikakaudesta toiseen, ja tässä täyttymyksen ajassa glamourinhohto kohtaa tarkoituksen ja menneestä saadun tuen: Merkurius leijonan lopusta sekä Neptunus kalojen alusta neliöivät solmulinjaa skorpionin ja härän viimeiselle asteelle. Menneisyyden hohto saattaa tässä asetelmassa voittaa, ja mieleeni tuli etsimättä Clark Gablen komia kuva, jonka juuri näin erään FB kaverin linkittämänä. Menneellä voi olla meille kerrottavaa, annetaan Tuulen viemän puhua.

Saabinen symboli täydellekuulle vie meidät minulle niin tuttuun hevoskilpailujen maailmaan. Ohjastaja laukkakisoissa. Onko ajassa loppukirin tunnelmaa? Symboli kertoo tilanteesta, jossa piiskataan itseään kunnianhimoiseen suoritukseen, kilpailuhenkisenä, jotta voittaisimme kilpakumppanit. Energianpurskahduksessa ei aina vaan huomata, onko lopputulos kilpailun arvoinen. Hevoskisathan ovat silkkaa hömppää, ajanvietettä. Pinnistelyllämme ei kenties ole mitään arvoa, paitsi taputuksien tuoma mielihyvä. Tarvitsisimme suhteellisuudentajua, mutta täydenkuun kartan mukaan ei sitä ole ainakaan Jupiterilta saatavissa. Vaikka planeetta liitetäänkin hevosiin. Suunnatkaa Saturnukseen te jotka voitte, 26° vaakaa.

Sallinette minulle pienen muistelohetken. Tämän täydenkuun päivitys ja Blue Moon toivat vahvan tunteen siitä, että jokin sykli tämän blogin suhteen on nyt täyttynyt. Blue Moon oli aiheena yhdessä ensimmäisistä päivityksistäni, linkitin sen nyt tähän vaikka minua nolostuttaa sen hapuilevuus. Jostainhan pitää aloittaa, ja kyllä tuon alun jälkeen olen joutunut koville sen suhteen mitä ja kenelle haluan kirjoittaa. Tämä täysikuu tulee Taikablogiin; Kuu täyttyy yhtymässä Jupiteriin, Aurinko loistaa blogin nousulla. Sitä en tiedä vielä, onko tämä rajapyykki vai mikä, mystinen aika saakoon näyttää.

Sinisiä hetkiä kaikille!

Solmuntulkintaa (esi-merkillisesti)

Kuunsolmut ovat todennäköisesti jo vaihtaneet merkkiä kun luette tätä, Kuun yläsolmu siirtyi jousimiehestä skorpioniin, nollasta viimeiselle 29 asteelle tänään 30. elokuuta viisi yli kuudelta. Ja kun on akselista kyse, alasolmu tietysti tekee samanlaisen tempun, kaksosten nolla-asteesta härän viimeiseen. Kuunsolmut liikkuvat hitaasti ja koko eläinradan halkomiseen menee sellaiset 19 vuotta. Kuunsolmu ei kuitenkaan ole mikään havaittava lenkki taivaalla, vaan laskennallinen leikkauspiste.

Olen siinä käsityksessä, että Kuunsolmu ajatellaan astrologiassa omaksi, aika mystiseksi tekijäkseen. Sitä ei kuitenkaan mielestäni pitäisi irrottaa Auringon ja Kuun tulkinnasta, sillä solmu on näiden kahden valon kulkuratojen kohtauspiste. Myös planeetoilla on solmunsa, eli missä planeetan rata leikkaa Auringon radan, ja näitäkin voi alkaa tutkiskella sitten kun tavallinen perusastrologia on kahlattu täydellisesti läpi. Mutta ei mennä vielä muihin solmuihin, koska Kuunsolmukin on tarpeeksi metka tekijä oppia.

Solmujen kohdalla on mielenkiintoista miettiä Auringon ja Kuun lisäksi sitä, mitkä planeetat hallitsevat Kuunsolmujen merkkejä itsellä. Juuri nyt olemme vaihtamassa Jupiterin hallitsemasta merkistä Marsin vallan alle, ja alasolmun osalta Merkuriuksen hallinnasta Venuksen huomaan. Kun Kuunsolmu näyttää elämän tarkoitusta ja suuntaa, viitteitä siitä mitä tuo oma polku käytännössä voisi olla, antavat Kuunsolmun merkki ja huone, solmujen hallitsijat, Auringon ja Kuun merkit ja huoneet, sekä näiden hallitsijat. Tässähän tulikin tekijöitä jo kasaan pienen tulkinnan verran?

Katsotaanko harjoitustehtävänä ryvettyneen sammakkoprinssin karttaa? Englannin Prinssi Harry on osoittanut jälleen kerran huonoa arvostelukykyä toimillaan. Mahtaisiko elämänopetus tulla ajallaan? Harryn Kuunsolmut kulkevat akselilla yläsolmu härässä, alasolmu skorpionissa ja 29 asteella. Kyseessä on siis solmujen puolituksen aika, jota yleensä pidetään haasteiden näyttäytymisen ajankohtana oman elämäntarkoituksen tai karman toteutumisen suhteen.

Prinssi Harry

Yläsolmu härässä sijaitsee neljännessä huoneessa, alasolmu vastaavasti kympissä skorpionissa. Tässä asetelmassa skorpionin ehdottomuus, draamanhakuisuus, veitsenterällä eläminen ovat toinen luonto, mutta tarkoitus olisi löytää sisimmän tasapaino, turvallisuus ja tyytyväisyys. Muistaakseni solmuista kirjoittanut astrologi Jan Spiller esitti, että tällaisella asetelmalla ihmisen tulisi tehdä jotakin täysin omaa, esimerkiksi perustaa pieni yritys.

Yläsolmua hallitsee Venus vaa’asta, omasta merkistään. Myös Kuu on Venuksen hallitsemassa merkissä härässä, mikä on Kuulle ylennysmerkki. Herkät Kuu ja Venus ovat siis edukseen kartalla, mikä ei välttämättä ole helppo asetelma nuorelle miehelle. Venuksen maailma voi kertoa elämäntehtävästä ihmisläheisissä yhteyksissä, ehkä taiteista, sekä rahasta. Alasolmun hallitsija on Mars jousimiehestä, ja tämä vauhdikas planeetta on OOB tilassa kartalla, jolloin alasolmun ”helpot” käyttäytymismallit lipsahtavat herkästi äärimmäisyyksiin; skorpionissa tuhoavaan käytökseen, seksuaalisuuden ylikorostamiseen, psyyken tasoilla leikkimiseen esimerkiksi huumeilla jne. Kun alasolmun edustama puoli on yleensä tuttuutensa vuoksi esillä, siihen turvaudutaan hädän hetkellä tai kun ei tunnisteta omaa päämäärää. Kun alasolmu on vielä julkisen maineen alueella karttaa, ollaan nyt nähty miten se saadaan ryvetettyä kuningashuoneen tasolla.

Prinssi Harry on Aurinkonsa merkiltä neitsyt, mikä on hänen onnekseen Merkuriuksen hallitsema. Hänellä on suuri potentiaali oppia, ja kahdeksannen huoneen Aurinko voi kuvastaa sisäistä transformaatiota. Merkurius on niin vahva kartalla, että tiedonhalua nuorella miehellä varmasti on, tosin se on tainnut tähän mennessä rajoittua enemmän urheiluun, matkusteluun ja näihin konkreettisempiin Merkuriuksen tarjoamiin alueisiin. Kun Aurinko ja Kuu ovat molemmat vakaissa maamerkeissä ja vesihuoneissa, elämän suunta näyttäisi minun mielestäni enemmän yksityisyyden rauhaan kuin kuningashuoneen edustustehtäviin. Millaisia tekijöitä te lisäisitte jotta Harry saisi Kuunsolmunsa tehtävän täytettyä?

Keskustelua saa käydä myös Harryn tulevista transiiteista. Miltä näyttää Saturnuksen, Uranuksen ja Pluton osalta? En malta olla mainitsematta, että viimeisen huoneen Jupiter on myös kartalla OOB planeetta, mikä on aika harvinaista, koska Jupiter on harvoin yltiöpäinen. Onkohan Pluton transiitti viime vuosina pitänyt Jupiterin kontrollissa, mutta nyt vapaudenhalu on riistäytynyt ”tutkimattomille teille”?

Mahdoinkohan tarjota makeat naurut tai edes vähän hihittelyjä tällä päivitykselläni sellaisille lukijoille, jotka sattuvat muistamaan minun Kuunsolmujeni asetelman?

Kohtaloni Vertex

Kartan akseleista Vertex-Antivertex linjan ymmärtäminen ja tulkinta on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi monelle harrastajalle, kuten myös itselleni. Vertaan mielessäni Vertexiä mielelläni Kuunsolmujen akseliin, sillä kumpaankin akseliin liittyy kohtalonomaisuutta. Kohtalolla en tarkoita tässä mitään pahamaineista vaan ennemmin suuntaa, omalle tielle osuvia asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Aina kun tulee kyse kohtalosta, vaikeusaste nousee, sillä oman kohtalonsa ymmärtäminen ei ole mikään pikkujuttu. Ihan kuin olen Kuun yläsolmustakin esittänyt, ettei sen pidäkään avautua helposti ja heti, sama lainalaisuuksien ja tehtävän selvittäminen pätee mielestäni myös Vertexiin. Onko meidän tarkoituskaan ymmärtää kohtaloamme kovin aikaisessa vaiheessa elämää? Tarkoituksen etsintä on oleellinen osa prosessia, eikä tietoisuus kohtalosta löydy (tai avaudu tai kirkastu) ilmaiseksi, koska sen eteen on tehtävä töitä. Koska Vertex akselina liittyy olennaisesti toisiin ihmisiin, on siinä piirteitä jotka näyttäytyvät vasta kontaktissa tiettyyn ihmiseen, sellaiseen jonka kohtalo on ”määrännyt” aktivoimaan Vertexin itsessä.

Itselleni Vertexin merkitys on avautunut oivalluksesta, että se on oman kartan akseli, ja se kuvaa ennemmin itseäni kuin muita. Vertex yhdistää yksilön kollektiiviin, mutta hyvin kohtalonomaisella (tai karmallisella) tavalla. Tavallaan Vertex osoittaa paikan yhteisössä, sen merkki ja mahdollisesti sijaintikin saattaa kertoa tavoista ja ilmapiiristä, mikä osoittautuu suunnaksi toisten ihmisten keskuudessa. Vertexin nimitys tulee latinankielen sanasta vertere, mikä kertoo käännekohdasta. Kääntyminen tarkoittaa myös muutosta, käännähtämistä tai pyörähtämistä, suunnanmuutosta; siis kohtaa missä tullaan tietoiseksi kohtalosta, minkä ymmärtämisen jälkeen ei mikään ole niin kuin ennen, vedenjakajaa omalla elämänpolulla.

Käytän tuota mahdollisuus-lauseketta viittaamaan Vertexin huonesijainnin merkitykseen, koska en ole tehnyt tästä riittävän laajaa tutkimusta tai vertailua esittääkseni mitään ideaa kummempaa. Vertex sijoittuu aina länsipuolelle (oikealle) kartalla, ja meidän leveysasteillamme deskendentin viereisiin huoneisiin 5, 6, 7 ja 8. On mahdollista, mutta harvinaisempaa, että Vertex livahtaisi ysin tai nelosen puolelle. Mielestäni sillä, mihin huoneeseen Vertex tulee, saattaa olla merkitystä sen areenan muodossa, mistä yksilö kohtalonsa tapaa. Kärjistetysti kasihuoneen Vertex osoittaisi kohtaloa jakaa asioita toisten kanssa, seiskahuoneessa on kohtalo käydä läpi asioita kasvokkain, kuudennen huoneen Vertex on kenties uhrautuva tai arkinen, ja viidennessä huoneessa painopiste on luomistyössä, ”synnyttämisessä”.

Toinen erittäin merkittävä oivallus Vertexistä tuli Kreivilän antina. Vertex on sidoksissa nousuakselin merkkiin, ja tietyllä nousumerkillä voi olla parinaan tietynmerkkinen Vertex. Nousuakselihan on olennainen osa minuutta ja olemusta, eräät astrologit ovat sitä mieltä että se on vielä enemmän persoonassa esillä kuin Aurinko tai Kuu, joten miten nousuakseliin sidottu Vertex voisi kuvata vain toisia ihmisiä? Vertex täydentää nousun osoittaman asenteen suunnaksi.

Vertexin merkitystä on esitetty myös eräänlaisena huippuna tai yhteenvetona, sillä etymologisesti sana merkitsee kruunausta tai töyhtöä. Siksi Vertex on todellakin osoittamassa suuntaa, se on kohtalon lipunpaikka kartalla.

Näin minä olen tämän pähkäillyt. Nousuni on jousimiehessä, ja alkupään asteilla nousuissa Vertex on ravussa, loppupään asteilla leijonassa; minulla siis leijonassa. Nousujouskarin elämänasenne on rento, hauska, filosofinen, avoin ja näkemyksellinen. Minun kohtalokseni tulee toteuttaa jousimiehen teemojani (toki yhdessä kartan kokonaisuuden kanssa) leijonan teemoissa; luovasti, itseni esille tuoden, rohkeasti. Leijonan elämänalueita voisivat olla auktoriteetti, rakkaus, lapset, vapaa-ajan vietto, raha, ja esimerkiksi astrologi Maarit Laurento ottaa leijonan kohdalla esille oman kutsumuksen toteuttamisen.

Toisaalta samaan vyyhteen täytyy muistaa lisätä Antivertexin teemat, koska ei Vertex ole mikään akseli ilman polariteettiään. Vesimiehen teemoja ovat esimerkiksi tutkiminen, vertaisryhmät, älyllisyys.

Kenties te lukijatkin voisitte harjoitella Vertexin kohtalonne yhteenlaskua. Yksi osa nousun merkistä, toinen osa Vertexistä, ja mitä saatte summaksi? Millaisin teemoin Vertexinne merkki (ja kenties huonesijainti) kertoo paikastasi yhteisössä? Kuka tunnistaa lunastaneensa oman paikkansa, kenellä on matka vielä kesken?

Sulokulma

Taiassa mennään laidasta laitaan, kun eilen arvosteltiin ja kritisoitiin, tänään tutkitaan suloisinta kulmaa. Näin minä olen noviilin ymmärtänyt; sen luonne on miellyttävä, hellä, ymmärtäväinen, salliva ja anteeksiantava, kaiken kaikkiaan todella suloinen. Jos noviilin kiteyttäisi yhteen sanaan, valitsisin sellaiseksi epäitsekkyyden.

Noviili kuuluu pikkukulmiin eli minoreihin, ja tässä karttaympyrä jaetaan yhdeksällä, jolloin noviilin kulmaksi saadaan 40°. Ysi numerona kertoo henkisestä täydentymisestä ja täyttymyksestä, ja se tekee noviilin ennemmin sisäisten tuntojen ilmaisijaksi kuin tekojen tasolla tapahtuvaksi toiminnaksi. Yleensäkin vähäisimmille kulmille astrologiassa suodaan aika vähän asteissa vaihteluväliä eli orbia; joissakin yhteyksissä on annettu viisi astetta, mutta se taitaa olla liikaa. Kaksi, korkeintaan kolme astetta saattaa olla toimivin ratkaisu tulkinnoissa.

Planeetoista noviilia on luonnehdittu Neptunuksen kaltaiseksi, toisaalla Jupiterin tyyppiseksi, ja minun mielestäni sen määreet ovat osittain Venuksenkin kaltaisia. Noviilin ymmärtämisessä tärkeintä on sen hienostunut, henkinen luonne. Se on vaimea kulma, jota saa herätellä ja houkutella esiin. Se ei pyri esille vaan toimii ennemmin taustalla.

Hitaus saattaa liittyä olennaisesti noviilin toteutumiseen. Se symboloi kasvua ja kehitystä, tällainen kulma avautuu hitaasti ja se vihkii maailmaansa ajan kanssa. Näin ollen noviilissa on tulevaisuuden siemen, sillä tästä kulmasta nähdään mihin suuntaan on potentiaalia kehittyä. Noviili symboloi elämän ymmärrystä. On myös esitetty, että noviiliin liittyisi luopumisen teemoja ja uhrautumista. Aika mystinen tämä kulma kuitenkin on, sillä hiljaisuudessaankin se on universaali, liittyen kaikkeuden oivaltamiseen ja merkityksien näkemiseen.

Noviili on hyvyydessään luettavissa helppoihin kulmiin, mutta todellinen helppous paljastuu vasta tässä kulmassa olevien planeettojen energioiden väliltä. Pehmeillä planeetoilla kuten Kuulla, Venuksella ja Neptunuksella (tästäkin voidaan olla montaa mieltä..) noviili vastaa hyvin planeetan omaa energiaa, mutta saattaa jäädä näiden planeettojen kesken turhankin vaimeaksi. Jupiter onnistuu yleensä hienosti minkä tahansa kulman kanssa, ja Merkurius sopeutuu mukautuvuudessaan mihin vaan. Hankaavat planeetat Mars, Saturnus, Uranus ja Pluto voivat saada noviilikulmassa yllättäviä ilmentymiä, jollaisia ei yleensä tavata ottaa huomioon näiden planeettojen kohdalla.

Kaikissa esimerkeissä noviilia ei ole yksinkertaista tulkinta vain positiiviseksi henkisyydeksi, vai miten te näkisitte Norjan massamurhaaja Breivikin kartan noviilit Venuksen ja Marsin sekä Jupiterin ja Saturnuksen välillä? Löytyykö omilta kartoiltanne tällaista vaimeaa suloutta, ja miten näette kulman kertovan oman kasvunne suunnasta?

Negaatioista

Minun ei pitänyt valittaa, mutta tämä teema on puskenut esiin viime päivinä niin yllättävän voimakkaasti, kuin vaan Auringon mentyä neitsyeen voi tapahtua, että annoin periksi (kuten kalat tekevät). Negatiivinen asenne, asioista valittaminen ja kritisointi ovat herättäneet keskustelua. Talouselämä-lehtikin katsoi tarpeelliseksi kertoa, mitä negatiivisilla ihmisillä ja valittamisella itsensä ympäröiminen ihmiselle tekee.

Mutta syntyykö kritiikki tyhjästä? Jos on kritiikkiä, silloin on joku kokenut jonkin asian toimimattomaksi, eikä tällaista pitäisi yleisellä ilmapiirillä tukahduttaa, sillä silloinhan mitään ei koskaan korjattaisi eikä edistystä tapahtuisi. Minä vähän pelkään, että nyt Neptunuksen aikaan kaloissa meidät on vallannut kummallinen hyväksyvyyden ja suvaitsevuuden ilmiö, jossa kritiikki ei olekaan enää hyväksyttävää. Yhteisön paine karsii negatiiviset soraäänet pois, meidän tulee osoittaa vahvuuttamme olemalla samaa mieltä, eikä varsinkaan omaa pesää saa liata.

Kritiikin esittäjäkin on ansainnut tukensa, sillä tällainen ihminen on valpas, ja hänen toimintansa saattaa pelastaa meidät paljolta hankaluudelta. Kriitikko ja arvostelija on usein huonojen uutisten tuoja, mutta meidän ajassamme (Neptunus kaloissa, Saturnus vaa’assa) ei tästä tykätä, koska on miellyttävämpää piilottaa pää pensaaseen kuin ryhtyä töihin. Lisäksi kritiikkiin suhtaudutaan hirvittävän omakohtaisen herkkänahkaisesti, ja asiastakin sanominen on henkilökohtainen moite. Miksi me emme kestä arvostelua? Mielestäni on kauhea harha, jos luulemme kaikkien asioiden olevan todella hyvin. Joku ihminen tai taho on aina tehnyt tai toteuttanut asiat, joista moite esitetään. Eikö tällaisen pitäisi auttaa katsomaan toimintaa rehellisesti? Nyt näyttää siltä, että aika harva on tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta.

Saattaa olla, että tätä lukiessaan moni on jo halunnut muistuttaa ikuisista marisijoista ja nalkuttajista. Tämä ryhmä on kuitenkin marginaalia, jonka olemassaoloon vedoten ei saisi tehdä tyhjäksi asiallista kritiikkiä ja parannusehdotuksia. On totta, ettei arvostelija ole välttämättä ollenkaan oikeassa, mutta keskustelua ei saisi tyrehdyttää heti alkuunsa. Ja minua erityisesti risoo nalkuttamisen yhdistäminen naiseuteen, mutta edelleenkin yhteiskuntamme toimii tällä periaatteella, jos olet nainen, valitat tyhjästä, mutta miehen esittämänä sama onkin yhtäkkiä arvokasta ja rakentavaa kritiikkiä.

On kuitenkin vissi perä siinä, että negatiivisuudessa vellominen tuottaa pahaa oloa. Jos ei huomaa iloita elämän pikku yllätyksistä, mysteereistä ja kauneudesta, elämänilo puuttuu. Jos antaisimme positiivista palautetta samassa määrin kuin joudumme antamaan arvostelua? Minä olen juuri tätä kirjoittaessa saanut huikeat määrät kehuja, eli positiivista palautetta niin blogista kuin tulkinnoistakin – ja siksi kupissani on nyt hyvin tilaa moittellekin!

Onko tämä positiivisuuden vaatimus meidän ajassamme teidän mielestänne tuota mainitsemaani Neptunusta kaloissa, vai olisiko se viime aikojen Kuun yläsolmua optimistisessa jousimiehessä, vaiko Saturnuksen hillintää vielä vaa’assa? Minä kertakaikkiaan kieltäydyn uskomasta, ettei kyse ole laajasta ilmiöstä, ja kommenteissa on tilaa kritisoinneille näkemyksestäni!

Taiteellisia visioita vai erotiikkaa?

Voiko taiteilija tietoisesti muuttaa ilmaisunsa tapaa, vai onko taide aina sisäisen vision ilmaisua? Tällaista olen pohtinut tänä viikonloppuna kun taivaalla on Auringon ja Neptunuksen oppositio. Näin väitetään amerikkalaisen modernistin Georgia O’Keffen tehneen, muuttaneen aihevalintaansa töihinsä vastalauseena teostensa tulkinnoille. Tällainen nostattaa minulla kulmia, ja astrologian välinein hyökkäsin tutkimaan tätäkin kysymystä.

O’Keffeä pidetään aitoamerikkalaisena taidemaalarina, sillä hän sai koulutuksensa ja vaikutteensa yksinomaan kotimaassaan. O’Keffe syntyi Suurten järvien alueella maitotilallisen perheeseen Wisconsinin maaseudulla 1880-luvun jälkipuolella. Taitelijan ammatti oli vakaa päämäärä jo lapsuudesta, mutta ennen maineen kertymistä taiteilijana hän elätti itsensä opettajana. Läpimurto tuli galleristi ja valokuvaaja Alfred Stieglitzin avustamana, jonka kanssa O’Keffe sittemmin avioitui. O’Keffe arvostetaan nykyään merkittäväksi modernistiksi, ja hänen värikylläisiä kukka-aiheitaan on tulkittu seksuaalisuuden ja eroottisuuden osoittajina. O’Keffe ei allekirjoittanut itse tätä tulkintatapaa (vaikka ilmeisesti se oli alun perin hänen aviomiehensä lanseeraama), ja siirtyi abstraktimpaan esitystapaan vastalauseena vastaanotolleen. Taiteilijan itsensä mukaan teoksissa on kyse hänen omista sisäisistä, taiteellisista visioistaan.

O’Keffen syntymän kellonaika ei käsittääkseni ole tiedossa, mutta löysin netistä ilman lähdetietoja olevan kartan aamun ajalle 7:30. Yhtä hyvin tällä kartalla voidaan pelata, vaikka totuus saattaa olla vähemmän hurja ja osoitteleva. Skorpionin merkki pamahtaa kartalta epätavallisen voimakkaana esille; Auringon ja Jupiterin yhtymä skorpionissa, perääntyvä Merkurius sekä ilmeisesti myös Kuu ovat kaikki kartalla skorpionissa, ynnä tällä aamun kellonajalla nousuakseli, mikä vielä istuu skorpionin viimeiselle kriittiselle asteelle. Jos ihminen on tripla-skorppari, voiko hän tehdä mitään niin ettei seksuaalisuuden teema pursua hänen olemuksestaan esille?

Vastapäätä skorpionin planeettoja on härässä taiteellisuuden tärkein tekijä, luovuuden ja mielikuvituksen planeetta Neptunus. Tämä on kauniin visionäärinen asetelma, jossa herkkä taidenäkemys purkautuu kiihkeän egon kautta tarkasti kontrolloituun muotoon. Taide- ja kauneuskäsitykseen tuo osansa luonnollisesti myös Venus, ja se on O’Keffen kartalla kauniisti omassa merkissään vaa’assa, ja väljässä yhtymässä Uranukseen, mikä mahdollistaa nousun korkeammalle kuin yleisön miellyttäminen ja konservatiivinen ote.

Skorpionissa sijaitsevia planeettoja hallitsee Mars, mikä on kartalla neitsyessä, näppärän tekniikan merkissä. Neitsyttä ei pidetä osoittelevan seksuaalisena merkkinä, mutta maan elementin kautta suhde seksuaalisuuteen on ennemmin terve ja jokapäiväisesti esillä kuin tukahdutettu.

Kartan Saturnusta voisi pitää heikkona lenkkinä, vastamerkissään leijonassa, mutta Saturnus on vain hitusta vaille pysähtynyt, joten se on mitä todennäköisimmin ollut merkittävä kurinalainen tekijä O’Keffen persoonassa. Saturnus leijonassa kertoo luovasta työstä, ja mahdollisesti huomion tarpeesta.

Aamun kellonajalla Vertex-akseli sijoittuisi rapuun, mutta sen merkki on tosiaan riippuvainen nousuakselin kohdasta. Ravun herkkyys sopisi silti taiteelliselle ihmiselle hyvin, etenkin kun valkoinen väri näyttää olleen punaisten ohella O’Keffelle rakas.

Taiteiden planeetta Neptunus näyttää olleen Venuksen ohella O’Keffelle tärkeä. Hän on kertonut elämänsä muuttuneen täysin vuonna 1929 kun hän vieraili New Mexicossa. Karut maisemat puhuttelivat häntä, ja myöhemmin miehensä kuoltua O’Keffe muutti kokonaan aavikkoseudulle. Mutta toisaalta, olisiko jonkinlainen taiteellinen murros tapahtunut jokatapauksessa tuon vuoden aikana? Uranus kulki transiittina hänen Venustaan vastapäätä, ja progressiivinen Kuu tavoitti Neptunuksen. Lisäksi Kuunsolmu ja Jupiter kulkivat härässä skorpioniplaneettoja vastapäätä, siis alasolmu ylitti Auringon ja osoitti entisestä irtipäästön aikaa, Jupiterin tarjotessa uusia näkökulmia.

Millaiseen tulokseen te päätyisitte kartan perusteella, kuvasiko O’Keffe erotiikkaa vai taiteellisia visioitaan?

Kolmikantaohjeesta

Onko teissä astroharrastajissa sellaisia, jotka tulkitsette transiitteja edistyskarttaanne nähden? Tuon jonkin aikaa sitten taivaalla sattuneen Marsin ja Saturnuksen kohtaamisen (vaa’assa) vuoksi jouduin huomaamaan planeettaparin tunnelman ja energian ennemmin progekarttaani nähden kuin transiittina syntymäkartalleni. Tämä pisti miettimään, näyttäytyvätkö muutkin transiitit yhtä voimakkaina progella, ja tämä taas nosti toisenlaisen ahaa-elämyksen ilmoille.

Olen paasannut ihan kyllästymiseen asti Neptunuksen ylityksestä Auringolleni, joka on vasta alussa. Tässä Neptunuksen ilmentymässä on olemassa toisenlainenkin taso, jota en ollut tosissani miettinyt ennen kuin nyt. On nimittäin käynyt niin, että edistyskartalla Venus on edennyt kalojen merkin alkuun ja on melko pian tulossa Auringolleni. Aivan ihanaa, voitaisi ajatella, mutta kun se ei ole koko totuus. Samaan aikaan Neptunus on transiittina ylittämässä proge-Venusta.

Tuollaisesta Neptunuksen ylityksestä Venukselle minulle tulee kiusallisen syyhyävä deja-vu tunne: tämän olen kokenut ennenkin. Been there, done that. Siitä on jo erinäisiä vuosia kun Neptunus ylitti syntymäkarttani Venuksen, mutta muistan kuin eilisen päivän tuon ajanjakson fiilikset. Ihanaa hullaantumista, mikä pisti elämäni täysin sekaisin. Olisinko oppinut tuosta mitään, kun nyt saan uusinnan progen kenties sisäisemmällä tasolla?

Toinenkin hiukan samaa ihmissuhteiden ilmapiiriä rankova juttu on kohta meneillään progekartallani. Iso kierähdys tapahtuu lokakuussa kun nousuakselini siirtyy progella oinaasta härkään. Olen tässä jo puolisen vuotta tunnustellut samaa kuviota Auringonpaluukarttani kautta, jossa siis on meneillään härkänousuinen vuosi; tuntenut itseni ihmeen viilipyttymäiseksi, tasaiseksi ja hitaasti käynnistyväksi. Tätäkö on siis luvassa kohta kaksinkertaisin kartoin?

Kun parhaillaan progen nousuni on siis kriittisellä viimeisellä asteella, ei ihme jos moni asia vähän risoo. Onhan tämä viimeinen hetki sauhuta aggressioita esiin. Kun nousulla tulee muutosta, tapahtuu sama merkinvaihdos laskuakselin eli ihmissuhteiden puolella karttaa. Laskuakselini vaa’asta siirtyy skorpioniin. Ja transiittina miltei samoihin aikoihin kuin Saturnus siirtyy vaa’asta skorpioniin. Tämänkin olen muuten kokenut (Big time!) aikaisemmin, Saturnuksen transiitin isossa seiskahuoneessani.. En odota, että sama kertaantuu uudelleen elämässäni, tai ainakin koska nyt tiedostan mitä on luvassa, taistelen erilailla kuin viimeksi. Nyt on helppo uhota taistelua kun progen nousu on siellä kriittisellä asteella.

Jos olisin itselläni asiakkaana, muistuttaisin tietysti syntymäkartan ihmissuhdeteemasta, läksyn paikasta eli Venuksesta kauriin viimeisellä asteella, jota tämänhetkinen progenousuni kivuliaasti neliöi. Tälläkin tasolla siis pyöritään saman teeman ympärillä. Lisään tähän, että sellaisena vuonna kun Auringonpaluussani on nousulla härkä, ja ajan herrani eli Time Lord on Venus.

Jos olen ohjeissani kartan tulkinnoista ja synteeseistä koettanut painottaa, että tulee etsiä saman teeman näkymistä eri tasoilla, kolmikantaa, niin tässä jakkarassa on samanlaisia sorkkia vähän turhankin monta. Puhumattakaan luonnollisesti siitä, että tavistransiiteissa Saturnus tulee vielä kerran neliöimään tuota vimppa-asteen Venustani, mikä siis ajan herra -ajattelun mukaan on eräs tämän vuoden tärkeimmistä transiiteistani, koska se kohdistuu juuri Venukselle.

Että tällainen käytännön esimerkki elävästä elämästä tällä kertaa. Ehkä teidänkin elämässänne tulee eteen aika, jolloin jokainen tienviitta osoittaa samalle polulle.

Omat astrologiset mysteerit

Sovitaanko heti kättelyssä, että tänään nostetaan vaan aiheita ja asioita keskusteluun, eikä kukaan koe olevansa tyhmä ja tietämätön. Astrologiaa voi ihmetellä ja kummastella, eikä kenenkään tarvitse tietää siitä kaikkea.

Halusin kysyä teiltä, mikä juttu astrologiassa on jäänyt mysteeriksi. Mitä asiaa ette kertakaikkiaan käsitä? Ehkä toiset tulevat kertomaan, miten he ovat saman asian pähkäilleet, ja jutustelun kautta voidaan saada kaikki uusia ideoita.

Esitän pohjustukseksi pari omassa ajattelussa jäytänyttä, avautumattomiksi jäänyttä umpiota. Minä en kertakaikkiaan tajua mihin astrologiasta on kadonnut vesimiehen merkistä perinteisen astrologian näkemys sen teemoista. Astrologisessa kirjallisuudessa on yksinomaisena vaihtoehtona moderni näkemys, minkä mukaan vesimies on innovatiivinen, kapinallinen ja yksilöllinen. Siis hei haloo, perinteisen astrologian mukaan vesimiestä hallitsee Saturnus, mikä ei planeettaenergiansa mukaan ole sinnepäinkään. Lisäksi mielestäni vesimiehen paikka eläinradalla sotii tuota yksilöllisyyden teemaa vastaan; eläinradan alkupään merkit oinaasta leijonaan edustavat minää, ja vaa’asta lähtien suuntaavat kohti toisia ihmisiä. Kun Vesimies on toiseksi viimeinen merkki, sen pitäisi olla hyvinkin globaali (jos kalat ottavat haltuun koko universaalin).

Miten vesimiehessä sijaitseva mikään planeetta voisi kertoa kapinasta, kun sitä hallitsee Saturnus, joka tahtoo pysyviä ratkaisuja. Ja jotenkin miellän johtavan laadun merkit enemmän innovatiivisuudesta kertoviksi kuin kiinteän laadun edustaman vesimiehen. Tässä on siis monta ristiriitaa, joihin en ole löytänyt tyhjentävää vastauksta miksi-kysymyksilleni.

Eikö siis meille perinteisestä astrologisesta selitystavasta kiinnostuneille anneta muuta mahdollisuutta kuin tehdä kompromissi vesimiehen kohdalla moderniin suuntaan? Miksei vesimiehessä tunnu enää olevan häivähdystäkään Saturnuksen piirteitä? Tällaisia olen pohtinut, ja minun on hirvittävän vaikea tulkita tätä merkkiä millään tasolla, koska takaraivossani on koko ajan tunne, että ihan kuin pettäisin omat periaatteeni.

Toinen musta aukko minun astrologiassani on Aurinkokaari (edistysmenetelmä missä jokaista kartantekijää edistetään noin aste per vuosi), mutta tämä johtuu ihan kokonaan omasta laiskuudestani, etten ole ottanut selvää sen toteutumisen periaatteista. Tämän otin nyt esimerkiksi lähinnä siksi, että oma mysteeri voi olla mikä tahansa juttu astrologiassa, niin teema kuin menetelmäkin.

Aurinkokaarta en ole koskaan saanut toimimaan omalla kartallani. Olen ”syyttänyt” tästä karttani rakennetta, sen järkyttävää kala-stellium-keskeisyyttä. Aurinkokaari ei ole näyttänyt mitään ihmeellistä silloin kun omasta mielestäni minulle on tapahtunut, enkä saa sopimaan mihinkään erityisiin tapahtumiin esimerkiksi Aurinkokaarella tapahtuneita planeettojen merkinvaihdoksia. Planeettaylityksiä ei ole juuri ollut, koska stelliumini on siirtynyt omalla kartallani tyhjään kohtaan. On jäänyt mysteeriksi, miten toisilla se on kuin kello; minun kelloni taisi jäädä vetämättä.

Millaisen astrologisen lainalaisuuden toiminnan periaatetta et ole nähnyt tai hyväksynyt? Tämän aiheen halusin ottaa esille etenkin siksi, että vaikka minä olen jäänyt vuosikymmeniksi jumiin joihinkin asioihin, teidän ei tarvitse, kun yhdessä jaamme tietoa, näkemyksiämme ja kokemuksiamme.

Latautunutta Mars-aikaa

Jos tänään joudutaankin vielä hiukan kipristelemään, niin kohta helpottaa. Tämä astrokielinen maalailu tarkoittaa selkokielellä sitä, että Mars on vielä tänään 23. elokuuta päivän ajan vaa’an kriittisessä viimeisessä asteessa, ja voi tuntua ärsyttävän hankalalta (etenkin jos omalla kartalla on näitä vimppa-asteen läksyjä), mutta illalla ennen puolta seitsemää Mars siirtyy skorpioniin.

Ainakin minä katson tämän suureksi juhlaksi Marsille. Mars hallitsee skorpionin merkkiä ja pääsee siis omalle alueelleen, missä sen energia on vahvaa ja sujuvaa. Sanon kaiken tuon yhtä itsevarmasti kuin Mars tekisi, näin on, ja modernin astrologian uusi planeettalöydös Pluto saa jäädä kanssahallitsijan sivurooliin.

Millainen Mars on skorpionissa? Tätä voisi tuumia siltä kannalta, mikä on Marsin perusolemus – sellainen Mars on skorpionissa. Sotaisa, kilpailunhaluinen, voimakas, piinkova, vahvatahtoinen, urheilullinen, rohkea ja aloitteellinen. Mars saa toki aivan omiakin sävyjä skorpionin merkistä. Kun Mars on veden elementin merkkien yöaikainen hallitsija, mukaan tulee yön symboliikka: pimeys, salaperäisyys, peitellyt teot, varjossa toiminta eli avoimen ilmaisun välttäminen. Jos Mars oinaassa hyökkää kuin intiaanilauma sotahuudoillaan pelotellen, skorpioni-Mars ampuu väijyksistä tai puukottaa selkään. Skorpionin merkki liittyy psyykeen, ja tästä voidaan johtaa edelleen, että skorpionissa Mars on vaistonvarainen. Hälytysjärjestelmä on kaiken aikaa päällä (tämä tarkoittaa sitä skorpioniin yhdistettyä epäluuloa).

Skorpioni on kiinteä merkki, ja äkkiseltään voisi ajatella, ettei Marsin eteenpäin menevä tyyli oikein sovi kiinteän laadun kanssa yhteen. Mars on astrologisessa symboliikassa Venuksen vastapari, ja aivan kuin Venuksellakin on hallinnassaan johtava ja kiinteä merkki, näin on Marsillakin. Johtavassa oinaassa Mars on räjähtävä, mutta spontaani ja spurttiluonteinen, kun kiinteässä skorpionissa liike on kontrollin alla. Vaanivissa pedoissa on skorpioni-Marsin luonnetta: saalista voidaan väijyä vaikka kuinka kauan kunnes oikealla hetkellä suoritetaan tuhoava täsmähyökkäys. Tämä vertaus ei kuitenkaan tarkoita, että Mars skorpionissa olisi erityisen tuhoava, ainoastaan sitä että tässä merkissä Marsin energialla on täsmällinen suunta, se on kurinalaista, pitkäjänteistä ja suunniteltua. Vertaillaan lisää: Mars oinaassa on kuin riehakas pojankloppien joukko, joka laskee polkupyörillään mäkeä alas, kädet irti ohjaustangosta, riemuiten vauhdin ja vaaran tunteesta omakohtaisesti. Tuhoa voi toki tulla, mutta se ei ole niin suunniteltua. Skorpionissa Marsin tekeminen on strategista, säänneltyä, ja syyt ovat monimutkaisemmat kuin silkka lapsellinen riemu (esimerkiksi selviytymistaistelut, suvunjatkaminen, kosto).

Meillä on edessämme vahvan toiminnan kausi. Vaikka käytin aika väkivaltaisia esimerkkejä kuvatakseni Marsin luonnetta skorpionissa, ei tulevan ajan tarvitse olla yhtään sen väkivaltaisempi kuin yleensä, eivätkä esimerkkini olleet kehotus kenellekään ryhtyä tuhoaviin tekoihin. Marsia skorpionissa ohjaa äärimmäisen vahvat tunteet, ja teon taustalla oleva tunne voi olla yhtä hyvin intohimoinen rakkaus kuin vihakin. Koska lataus tulee olemaan vahva, on hyvä katsoa mitä voimallaan tekee. Meillä on mahdollisuus saada paljon aikaan, joten miksi ihmeessä pelkäisimme, kun ei Mars skorpionissa ainakaan pelkää, mitään.

Koska Mars on nyt kulkunopeudessaan vauhdikas, se viipyy skorpionissa ainoastaan vähän reilun kuukauden. Kun Saturnus lokakuun alussa siirtyy myös skorpioniin, lähtee Mars miltei samantein ”toisesta päästä ulos”.

Eihän tässä voi kuin toivottaa vahvaa Mars-aikaa kaikille? Pidetäänkö Mars-henkisesti kilpailu siitä, kuka saa nyt voimakkaimmat Marsin energiat itselleen? Minä ainakin saan monta sujuvaa kolmiota transiitteina – mitäs teille tulee?

Neidon ja linnun aikaan

Illalla saadaan etsiä villasukat jalkaan ja hiljentyä vaimeaan hissutteluun. Mitä tällainen heitto astrologian yhteydessä tarkoittaa? Sitä että Aurinko siirtyy tänään 22. elokuuta vähän kahdeksan jälkeen leijonasta neitsyeen. Syksy saapuu vääjäämättä ja saadaan jättää hyvästit sydänkesän loistolle, lämmölle ja varsinkin lekottelulle.

Eläinradan vierekkäiset merkit tapaavat olla keskenään hyvin erilaisia, mutta mielestäni tämä leijonan vaihtuminen neitsyeen on yksi isoimpia ja totaalisimpia muutoksia tunnelmasta toiseen. Leijonan ajassa on oltu esillä, ilmaistu itseä kumealla rintaäänellä ja itsevarmuutta huokuen, mutta neitsyen aika vetäytyy sivuun, taustalle ja syrjäänkin. Vaikka neitsyt olisi kuinka kaksittainen merkki, minusta sen toteutumisessa on aika paljon yksinäisyyttä. Moni neitsyt-tyyppi kaipaa yksinoloa (vrt. leijonalla on hovi ympärillään).

Toinen iso ero leijonan ja neitsyen välillä on vapaa-ajan ja työn reviirit. Leijona arvostaa hauskuutta, seurustelua, juhlintaa, kaikenlaista mikä saa viihtymään. Neitsyessä tärkeintä on työ, aikaansaavuus, ahkerointi, ja aika usein tätä tehdään kuin hampaat irvessä pingottaen (vrt. härän rauhallinen työtahti). Neitsyessä on hermostuneisuutta, mikä kyllä voi terveellä tavalla valpastuttaakin. Aikansa kutakin, ja nyt on kuherruskuukausi monessakin mielessä ohitse, leijonan ajan hauskanpito ja lekottelu täytyy vaihtaa hihojen käärimiseen, puuhaamiseen, asioiden laittamiseen kuntoon.

Auringon siirtyessä neitsyeen saatetaan joutua oikein vakavassa mielessä puntaroimaan suuntaa, sillä siirtymäkartalla Auringon tarkimmat kulmat on sen neliöt Kuunsolmujen akselille. Ajassa on astrologisen symboliikan mukaan myllerrystä: Mars on vaa’an viimeisellä kriittisellä asteella, Uranus ja Pluto neliöivät aina vaan toisiaan, Aurinko joutuu vastavuoroisuuksien vaikutuksiin Neptunuksen kanssa ja Kuu on vähintäänkin kiusaantunut alennuksessaan skorpionissa. Onneksi edes Merkuriuksella ja Jupiterilla säteilee kirkkaasti? Helppo kulma Merkuriuksen ja Jupiterin väliltä säteilee Auringollekin, koska Merkurius on yhä sen merkissä leijonassa, kun Aurinko siirtyy Merkuriuksen merkkiin neitsyeen (= vastavierailu). Kun nousu on Saturnuksen hallitsema (Hesassa veskari, Oulussa kauris), nousee ajan hengeksi vastuullinen, älyllinen työskentely.

Auringon haasteiksi paljastuu tulevan kuukauden ajaksi Neptunuksen vastakkaisuus, joka on sikäli merkittävä että se on myös avaruudessa oikeasti olemassaoleva vastakkaisuus, kontraparalleeli. Toinen avaruustasoinen vastakkaisuus on Marsiin, johon siis eläinradan asteissa Aurinko on näennäisen helpossa sekstiilissä. Ajan hengessä saattaa esiintyä valheellisuutta, väärinymmärrystä, väistelyä tai uhrautumista jos perääntyvän Neptunuksen henkeä ei saada myönteiseksi. Mutta auttaako myönteinenkään Neptunuksen voima neitsyeen siirtyvää Aurinkoa saamaan parhaan irti itsestään? Marsin jännä suhde Aurinkoon toistaa mielestäni tuota petoksen meininkiä, näennäisesti tehdään yhdessä asioita mutta kyllä tässä taitaa joku vetää välistä omaan taskuunsa.

Olenpas minä nyt ikävällä tuulella! Taidan murjottaa kun työnteko ei oikein maita? Arvostelen ja marisen, ja toteutan neitsyen teemoja puhtaimmillaan.

Kun neitsyen symbolissa on neito ja lintu (no yleensä viljantähkä mutta lintuakin on käytetty), ennustan nyt vaikka seuraavasti tulevalle vuodelle neitsyille: neito-neitsyet merkin alusta 12 asteeseen ovat muutoksen ja väännön alla. Merkin alun neidot ovat päästään pyörällä, ja monet kärsivät epämääräisistä terveysongelmista, tai jopa maineensa menettämisen kaltaisista hämmennyksistä. Uudistus ei tule helpolla heille, joiden Aurinko on asteissa 7 – 12 neitsyttä (Uranusta ja Plutoa annetaan yhtäaikaa), ainakaan ennen kuin Saturnus pääsee siirtymään myöhemmin syksyllä skorpioniin. Lintu-neitsyet joilla Aurinko on kahdella jälkimmäisellä kolmanneksella neitsyen merkistä, saavat laajentaa näkemystään, tietoaan ja reviiriään vapaammin.

Järkevää neitsyen aikaa kaikille sekä tarpeellisia Auringonpaluita itse neitsyille!