Oinaasta uusi astrovuosi

Lehti on kääntynyt, uusi astrologinen vuosi on alkanut viime yönä kun Aurinko siirtyi oinaaseen. Auringon tulo ensimmäisen johtavan merkin alkuun, eläinradan aloituksen pisteeseen, symbolisesti uuden aloituksen kohtaan Aries Pointille kertoo alkavan vuoden teemoista. Tämä on kuin maapallon Auringonpaluu.

Tätä oinasingressiä ”varjostaa” eilinen täydellinen Auringonpimennys. Ingressiin siirtyminen jää nyt pimennyssyklin keskelle, kun parin viikon päästä saamme täydellisen Kuunpimennyksen vaa’an merkin puolivälin tienoilla. Pimennyksien ajankohdat eli kohdat eläinradalla määrittyvät Kuunsolmuparin liikkeen mukaan, ja kun nyt solmut ovat vaa’an ja oinaan merkkiparissa, on luonnollista että pimennys osuu aika liki tätä ingressin hetkeä. Syklisesti tällainen tilanne siis toistuu aina silloin kun Kuunsolmujen pää tai häntä, ylä- tai alasolmu ylittää oinaan merkkiä. Pimennysjaksoon osuva oinasingressi voisi olla kohtalokkaampi vuosi, jollakin tavoin, enkä osaa määritellä mikä tuo tapa voisi olla – merkitseekö se ajan rankkuutta tai isojen ratkaisujen aikaa vai mitä. Astrologisesti tämä nostaa kysymyksiä esille, vastaukset näemme tulevaisuudessa.

Onko Auringon siirtyminen oinaaseen tänä vuonna sitten erityisen kohtalokas? Karttana ingressikartta tuuppaa Jupiteria esille, jättäessään sen ainoana tekijänä horisontin yläpuolelle. Jupiter perääntyy vielä leijonassa, Auringon omassa merkissä siis, mutta kyllä se kohta jo kääntyy. Tällä kartalla Uranuksen ja Pluton neliökulma on planeettojen välillä kaikkein tarkin – sen pitäisi siis ingressin kautta valaa energiaansa koko vuoteen. Mahtoiko joku huokailla tämän Uranus-Pluto asetelman heikkenemistä ja laantumista? Jos ingressikartan voimaan on uskomista, näin ei tule tapahtumaan. Vuosikymmenen merkittävin neliö on täällä taas!

Jos ingressikartan vahvuuksia tutkitaan, ainakin minun huomioni kiinnittyy eniten Marsiin. Meidän asteillamme kartan nousumerkiksi tulee skorpioni, jolloin Mars hallitsee omasta oinaan merkistään niin Aurinkoa, Kuuta kuin nousua. Ollessaan yhtymässä Uranukseen, väljästi ja loittonevassa kontaktissa, mutta yhdistelmä näyttää edelleen dynaamiselta. Tulisiko tämä tulkita toiminnan vuodeksi, aggressiivisuuden vuodeksi, oikeuksien puolustamisen vuodeksi? Mitkä teidän mielestänne on Marsin kaikkein olennaisimmat toteutumisen ja näyttäytymisen tavat yleisesti ajan hengessä?

Ja onnea vaan iloisesti kaikille Aurinko-oinaan omalla kartallaan omaaville, tuleville synttärisankareille. Moni oinas on yhä muutosprosesseissa kun ajan suurin muutospaine kohdistuu voimakkaimmin johtaviin merkkeihin. Vaikka se oma Aurinko ei nyt juuri olisikaan täsmälleen kontaktissa Uranukseen ja sen myötä Plutoonkin, kohdistuu ajan hermo ilmeisesti voimakkaimmin juuri tänne kartan alkumerkkiin. Toivottavasti asetelma jaksaa edelleen innostaa ja tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin että taisteluväsymys alkaisi jo painaa.

Nyt oinasingressin ”vuorokautena” vietetään Kansainvälistä astrologian päivää. Olisi sopiva hetki jakaa kaikenlaisia ajatuksia astrologiasta, mikä kiinnostaa, mitä se itselle merkitsee, miten astrologiaa käytätte ja mitä se antaa? Mikä on mielestänne astrologian asema tällä hetkellä, onko asiat paremmin meillä kuin muualla maailmassa, vai toisinpäin? Missä teidän nähdäksenne se kansainvälinen astrologia luuraa? Aiotteko juhlistaa astrologiaa tänään jollakin tavoin?

Harvinaisen rikkonainen

Naistenpäivän kunniaksi Taika on polttanut päreensä, repii tukkaansa ja on kuin persiiseen ammuttu karhu. Tämä varoitukseksi, blogi saattaa sisältää provokaatiota.

Astrologian alalla sukupuoltenvälinen tasa-arvo tuntuu olevan välillä hakusessa, ja sitä on toisinaan vaikea noudattaa. Harrastajakunta on naisistunut, mikä on siinä mielessä lyönyt ikävän leiman astrologiaan, että tämä olisi ompelukerhomaista (mitä ihmeen pahaa on ompelussa?) akkojen kaakatusta. Olen kuullut joidenkin miespuolisten, astrologiasta kuitenkin kiinnostuneiden, empivän tulemista mukaan alan tapahtumiin, koska paikalla on niin kamalan paljon naisia. Onhan se pelottavaa.

Joskus omat ennakkoluulot on nieltävä, jos juttu sinällään kiinnostaa. Tuntematta henkilöä, oletan että yritysjohtaja Sari Baldauf ei ole vältellyt yritysmaailmaa sen vuoksi, että suurin osa sen johtoportaasta on miehiä. Hän ilmeisesti tietää mitä osaa, eikä anna sukupuolensa nousta esteeksi toteuttaa osaamistaan.

Heitän lonkalta, että astrologian harrastajissa olisi suurinpiirtein 95% naisia ja 5% miehiä. Luvut saattavat olla todellisuudessa vähemmän kärjistyneet, ja sitä todellakin toivon. Astrologisen sisällön tuottamisessa suhdeluku onkin jo kokonaan toinen. Nimekkäitä astrologian harjoittajia on miehiä miltei enemmän kuin naisia. He ottavat tilansa alallamme vaivattomasti, ja heille myös annetaan tilaisuuksia nousta esiin. Tulisiko harjoittaa hieman enemmän sukupuolisidonnaista enemmistöperiaatetta esimerkiksi luennoitsijoiden valinnassa, siten että jos vuoden aikana maassamme olisi esimerkiksi korkeintaan 50 astrologista luentotilaisuutta, näitä buukattaisi periaatteella että miespuolinen astrologi luennoisi kolme kertaa? Joskus nimittäin tuntuu omituiselta sekin, että kovin usealla luennolla mies luennoi, ja kuulijakunta koostuu lähes yksinomaan naisista. Toivottavasti tämä skenaario huvittaa teitä, ja toisaalta saa pohtimaan, miksi näin on.

Tällä hetkellä maamme kolmessa astrologisessa yhdistyksessä on puheenjohtajana nainen. Mielestäni tähän ei pitäisi erityisesti tuijottaa, sillä mikään yhdistys ei ole yhtä kuin puheenjohtajansa. Hedelmällisempää olisi tarkastella kunkin yhdistyksen johtokuntien koostumusta sukupuolen mukaan. Veikkaan että tässä pomppaisi esille piirre, että piirissämme astrologiaa ”puuhaavat” naiset. Meillä esimerkiksi TASissa koko sinä aikana kun olen ollut mukana toiminnassa, ei ole johtokunnan jäsenenä ollut miespuolisia henkilöitä. Henkilökohtaisesti koen tämän seikan valitettavana.

Melko tavallista lienee sekin, että jos astrologisen yhdistyksen johtokunnassa on mukana mies, tämä valitaan ”automaattisesti” puheenjohtajaksi tai vähintään varapuheenjohtajaksi, riippumatta henkilön osaamisesta ja sopivuudesta tehtävään. Viittaan tällä ylemmäksi, miehille annetaan tilaa helposti. Idealisti kun olen, soisin että jokainen saisi mahdollisuutensa pätevyytensä mukaan.

Vaikka astrologian alalla on selvästi nähtävissä vinoutumaa sukupuolten osallistumisessa ja näkyvyydessä, tästä huolimatta haluaisin pitää astrologian pitkälle sukupuolineutraalina asiana. Tulkinnallisesti astrologiassa pidän jopa haitallisena, jos astrologisia teemoja yritetään sitoa jompaankumpaan sukupuoleen. Annetaan miesten pitää Venuksensa koko-naisina tai vailli-naisina, ihan samalla tavoin kuin suodaan jokaisen naisen persoonaan tilaa Marsille, oli se sitten umpi-nainen tai auki-nainen.

ps. tuo alun kiukuttelu johtui täysin henkilökohtaisten miespuolisten tuttavien viesteistä ”onnea naistenpäivänä”. Ottaisin mieluummin todellista tasa-arvoa ja ihan jokaisena päivänä.

 

Taianomainen aikakäsitys

Kun tarpeeksi syvällä piehtaroi astrologiassa, aikakäsitys tuntuu muuttuvan. Minulle on kokonaan menettänyt merkityksensä minkä numeroinen viikko mahtaa olla menossa, eikä kuukauden nimikään ole aina niin oleellista. Sen sijaan aikaa tulee mitattua esimerkiksi siten, milloin Merkuriuksen perääntymisjakso on, tai mihin pariviikkoiseen osuu hitaiden ulkoplaneettojen pysähtymisien pariviikkoiset, ja jo ihan siten missä merkissä Kuu minäkin päivänä kulkee. On itseasiassa harvinaista, että enää edes katson normaalia kalenteria (paitsi V8 Magazinen kalenterin kuukauden autoa) ja siksi oli ilahduttavaa huomata yllättäen, että Taika on saanut nimipäivän. Oikein hyvää Tai’an päivää siis kaikille!

Ajasta tosiaan halusin kirjoittaa blogiin, mutta pohjustan vielä vähän. Olen itsekin tituleerannut astrologiaa loistavaksi itsetuntemuksen välineeksi, mutta vähitellen on alkanut tuntua ihan siltä, että tässä olisi sorruttu kliseiseen korulauseeseen. Sen allekirjoitan, että astrologia tosiaankin on väline – näin minä sen pitkälti näen. Jos omasta persoonasta kertovaa välinettä ei hallitse, tai etenkin jos ei kykene tai halua lukea välineen kertomia asioita, se alkaa olla itsetuntemuksen kannalta ihan yhtä tyhjän kanssa.

On provokatiivista esittää, mutta annan nyt palaa, koska ajassa on paljon rohkeata oinasta ja isoja jännitteitä: astrologian opiskelu ei millään lailla takaa automaattisesti itsetuntemuksen syvenemistä tai kasvua. Kyllä sen ihmisen ja opiskelijan on tästä huolimatta tutkiskeltava asioita tietoisesti. Monta kertaa on nähty näitä vesi-hanhen-seljästä tapauksia, joissa ei olla halukkaita näkemään sitä, mitä astrologinen symboliikka osoittaa. Hienokin väline tulee banaaliksi, jos siitä ei ole mitään hyötyä.

Astrologia ei ole helppoa, vaan monitasoista ja -syistä. Omien piirteiden tunnistamista ja hyväksymistä avaa astrologisella symboliikalla revittely äärirajoille saakka kuten aivoriihessä. Ei ole pakko jäädä jumiin astro-keittokirjan ensimmäiseen avainsanaan, ja olettaa, että kun en nyt tunnista tätä itsessäni ja elämässäni, on astrologia väärässä. Symboliikalla pelaaminen vaatii paljon aikaa ja taitoa, koska eihän se niin mene, että mitä tahansa asioita voisi yhdistää mihin tahansa planeettaan. Tämä kaikki täytyy opiskella, mitä mikäkin edustaa – ja monesti homma repeää jo tässä, sillä astrologian alalla ei olla vieläkään pystytty naulitsemaan kaikkia käsitteitä vastaamaan jotakin tekijää tai vain yhtä tekijää.

Nuo kaikki esittelemäni reunaehdot pätevät ihan samalla tavalla ajan ilmiöiden ja energialatausten kuvaamiseen. Silti ajan kuvaamisessa astrologia näyttäytyy, ainakin minulle, vähän vielä loistavampana välineenä kuin persoonan eri puolien osoittajana.

Nyt alan lähestyä sitä, mikä tällä kerralla oli itseasiassa mielessä. Ajasta me emme pääse eroon astrologiassa, vaikka sitten kuvailisimme astrologialla itseämme. Itse pidän aikaa tärkeämpänä kuin paikkaa, mutta arvotuksista saadaan olla kukin omaa mieltä. Aika vaikuttaa meihin, aika on muovannut sellaiseksi kuin tässä-ja-nyt on, ja se vaikuttaa siihenkin, miten minä/minuus nyt koetaan. Ajalta ei pääse karkuun vakuumiin. Näistä syistä pidän mielekkäämpänä tutkia astrologisesti minää suhteessa aikaan, verrattuna pelkän minän (syntymäkartta) analyysiin. Tapoja on monia, tekniikan saa itse valita.

Tämä on edelleen provokatiivista, mutta saattaisiko olla jopa harhauttavaa jäädä haikailemaan itsetuntemusta, jos olemme prosessissa koko ajan. Olisiko mielekkäämpää keskittyä prosessiin – sana muuten tarkoittaa edistymistä.. Historiansa on hyvä tuntea, olla selvillä taustoista, juurista, alkulähteestä, mutta emmehän halua jäädä taustalle vaan edetä tyvestä puuhun. Oman kasvun tunnistaminen ja minän asettaminen tämänhetkiselle kohdalle kasvukäyrää saattaisi olla avartavaa, itsetuntemuksen kannalta.