Kevään astrotuulia

Millaisilla kuvioilla planeetat pöllyttävät meitä lähiaikoina? Astrologisessa ilmastossa on tulossa puuskia ja puhureita. Ajankuva vaikuttaa sykäyksittäiseltä, kuin trombi välillä pyyhkäisisi ylitse, sillä planetaariset kuviot ja tapahtumat tahtovat kerääntyä ja kasaantua. Toisista voi olla mukavaa kun tapahtuu, ja jotkut voivat uupua ja kaivata rauhallisempia tunnelmia.

Jo nyt talvella oli huomattavaa painetta kauriin merkissä, ja olemme juuri siirtymässä vesimiehen korostumiseen. Kaukainen ulkoplaneetta Pluto on edelleen prosessissa vaihtaakseen kulkemaansa merkkiä, ja se aivan hiljattain tuikkasi jälleen yhden jalan vesimiehen puolelle. Tästä johtuen Auringon perässä tulevat planeetat Merkurius, Mars ja Venus kulkiessaan ylittävät kaikki Plutoa nyt aivan uudenlaisissa tunnelmissa. Planeettojen voimien yhteensulautumat ovat vesimiehessä aivan erilaisia kuin mihin niin planeetat kuin mekin olemme tottuneet. Helmikuu on paljolti tätä vesimiehen merkin sarjatulta, ja pakko sanoa että ystävänpäivänä näyttää ilmapuntari kaikkein kamalimmalta: Mars kohtaa Pluton. Helmikuun puolivälin jälkeen silmin havaittavat planeetat sekä ulkoplaneetat kulkevat vain yhdellä kartan kulmalla, vesimiehen ja härän välisen neliöasetelman sisällä. Tätä voisi kutsua tiukkaan pakatuksi planeettavoimaksi. Kuu tietysti hujahtaa eläinradan merkkien läpi meistä katsottuna joka kuukausi – Kuulla voi olla yksinään iso työ nostaa esiin muiden merkkien asioita esille.

Kalojen ajan puolella jo, mutta kalenterin mukaan helmikuun sivulla vielä, saamme erikoisen kolmen kimpan kun Saturnus ja Merkurius ovat yhtä aikaa samassa asteessa Auringon kanssa. Saturnuksen vuosittainen sykli alkaa tästä, ja Merkuriuksen yläkonjunktio viskaa iltatähden puolelle.

Maaliskuussa alkaa kevään pimennyskausi, ja ensimmäinen Kuunpimennys saattaa olla normaalin kesy juttu. Mutta huhtikuussa alkaa roikua, ja pahoittelen jos kuulostan liian dramaattiselta. Jupiter lähestyy Uranusta siten että planeettojen pian totta oleva kohtaaminen alkaa olla tuntuisaa. Merkurius kääntyy perääntymään oinaassa. Venus ylittää Neptunuksen kalojen merkin lopussa (tämä voi olla ihanaa). Täydellinen Auringonpimennys tapahtuu oinaassa. Kaloissa Mars ottaa kiinni Saturnuksen ja pahikset jakavat voimansa. Merkuriuksen cazimissa planeetta perääntyy Auringon sydämeen ja syntyy uudelleen. Ja vihdoin 21. huhtikuuta tapahtuu odotettu ja hehkutettu vuoden isoin taivaallinen kontakti kun Jupiter kohtaa Uranuksen härän 21 asteessa. Tämä planeettojen kohtaaminen tapahtuu noin joka neljästoista vuosi, eli suhteellisen harvinaista boostia on tarjolla. Ja ennen kuin huhtikuu on taputeltu, Marskin vielä pinnistää Neptunuksen ylle.

Minun mielestäni vähempikin olisi riittänyt ja hengästyttää ajatellakin kaikenlaisia päällekkäisiä ja keskenään ristiriitaisia tuulahduksia, tai ehkä jopa räjähdyksiä ja pyörremyrskyjä. Me kaikki koemme yksilöllisesti tuon planeettaryöpsähdyksen. Eniten vaikuttaa mikä profektiovuosi teillä on huhtikuussa menossa ja miltä osin vuoden planeetta on tässä puhurissa mukana. Kenellä kartan rakenne on sellainen, että kulmapaikat ovat kiinteissä merkeissä, eli tuleeko Jupiterin ja Uranuksen iso juttu teille olennaiseen kohtaan, tai muuttuvamerkkisille iskeekö Marsin ja Saturnuksen yhtymä kipeästi, ja joillekin trooppisen oinaan merkin osoittama tietoisuus voi olla se kevään tärkein asia.

Jos ajanlaatu kiinnostaa tai huolestuttaa, katson kirjallisessa vuositulkinnassa näitä seikkoja, ja paljon muutakin planeettakulmien lisäksi. Teen myös nopeampia puhelintulkintoja, joissa voidaan yhdessä jutellen käydä läpi mitä on luvassa. Ollaan yhteyksissä ja tsemppiä kaikille taivaan tuijottelijoille!

Taaksepäin katsoen Merkuriuksesta

Ennen joulunaikaa mieleni ja sieluni paloivat halusta kirjoittaa Merkuriuksen perääntymisjaksosta, mutta tähän en saanut mahdollisuutta. Katsotaan siksi ajassa taaksepäin millainen retrokausi oli. Oikeastaan tämä sopii hyvin kauriista perääntymisen aloittaneen Merkuriuksen henkeen. Joulua edeltävällä viikolla urakoin valmiiksi asiakkaille itselle tai heidän läheisilleen luvattuja lahjatulkintoja, ja puolentoista vuorokauden aikana puursin joulusapuskat sen mitä ehdin. Voi kai ajatella, että minun Merkuriuksen perääntymisen aika tarkoitti ajankäytön arvioinnin epäonnistumista.

Alkuperäinen oletukseni Merkuriuksen perääntymisestä oli nurinkurinen tyypillisen syklin heittäytyminen päinvastaiseksi. Yleensä ja oletusarvoisesti planeettojen perääntymisissä alun pysähdys perääntymään nostaa pulmat esille ja alkujakso Merkuriuksen kyseessä ollessa Auringon kohtaamiseen saakka olisi se vaikein aika. Tällä kertaa mielestäni kävi toisin.

Merkurius lähti perääntymään kauriin merkin alkupuolelta, ja tässä oli kaksi puoltavaa kriteeriä, ettei tämä jakso kenties olisi maailman vaikein retrojakso. Merkurius oli hyvässä kulmassa myös perääntyvään Jupiteriin härässä, ja tällainen sutjakka kulma saattoi antaa tasapainoa, järjestystä ja jopa onnekkuutta. Tämän lisäksi Merkuriuksella ja kauriin merkkiä hallitsevalla Saturnuksella on jännä suopeus välillään: nämä planeetat tykkäävät yllättävästi toisistaan ja toimivat yhteisissä kulmissa usein tuloksellisesti. Tästä johtaen arvelin, että Saturnuksen merkki Merkuriuksen perääntymisen kohtana ei olisi erityisen hankala.

Merkuriuksen alakonjunktio eli kohtaaminen Auringon kanssa talvipäivänseisauksessa oli huikea ja harvinainen. Kauriin merkin ensimmäiset asteet ovat Merkuriuksen omaa rajausta, joten näissä kohdin Merkurius oli suojassa ja saattoi toimia itselleen luontaisella tavalla. Cazimin aika saattoi olla jopa käänteentekevä – olisi mukava kuulla millainen seisauspäivä teille oli?

Tämän jälkeen oletukseni oli, että Merkuriukselle käy köpelösti sen humpsahtaessa takaisin jousimiehen vastamerkkiinsä, eli tässä ilmeni se nurinperäisyys. Merkurius ei pääsisikään toipumaan ja keräämään voimiaan uudestisyntymänsä jälkeen vaan tämä perääntymisen jälkipuolisko olisi poikkeuksellisesti se vaativampi matkanosa. Jousimiehessä Merkuriusta odotti Mars (OOB-tilassaan äärimmäisyyksiin menevänä) ja tähän sotaisia nuolia ampuvaan sotilaaseen Merkurius törmäsi viime yönä 28. joulukuuta. Kun tällainen planeettavoimien sulautuminen uhkasi kaiken joulua, vähän hampaat irvessä odottelin räjähdyksiä, tulikivenkatkuisia yhteenottoja, viiltäviä sanoja. Onneksi olin väärässä, ainakin meidän pienen porukan joulunvieton osalta.

Merkurius saavuttaa pian perääntymisjakson lopetuksen ja pysähdyksen jousimiehen 22 asteessa toinen päivä tammikuuta. Jos vielä selviämme uudenvuoden vastaanottajaisista, ei tämä jakso tunnu ollenkaan vaikealta. Kun Jupiterin kauemmin kestävä pysähtyminen osuu samoihin aikoihin eli on tarkkana uudenvuoden aattona, on Merkuriuksella ja Jupiterilla jälleen yhteinen agenda ajassa. Molemmat ovat pysähtyneinä ajanlaadun voimakkaimpia tekijöitä, ja etenemään kääntymisessä on helpottava sävy. Planeetoilla ei ole jousimiehestä härkään kulmaa välillään, mutta Merkurius on Jupiterin merkissä, joten on tässä jonkinlainen yhteispeli kenties olemassa. Vuoden alku on näistä kääntymisistä johtuen epätavallisen toiveikkaan tuntuinen, ja toivon todella, että saisimme helpompia aikoja.

Silmiini ei nyt osunut tyypillisiä Merkuriuksen perääntymisen hankaluuksia uutisotsikoista, mutta toisaalta olin niin tulkintoihin uppoutunut, etten paljoa ulkomaailmasta tajunnut. Ehkä teidän silmiinne osui jotakin, minkä voisi katsoa sopivan Merkuriuksen retron henkeen? Jos mietitte omalta kohdaltanne Merkuriuksen kulkua kauriissa ja seisauksen jälkeen jousimiehessä, huomasitteko näissä ajankohdissa tunnelmissa tai tapahtumissa eroa?

Tulevia aikoja silmälläpitäen, kehotan kaikkia nauttimaan tästä vuodenvaihteesta, jos se hyvältä tuntuu. Ensi vuonna Mars nimittäin tekee tämänvuotiset Merkuriukset, eli se pysähtyy leijonassa ennen joulua ja peruuttaa itselleen vaikeaan merkkiin rapuun tammikuun alkupuolella 2025. Vuodenvaihteessa Mars on sitten vastapäätä vesimieheen siirtynyttä Plutoa. Tämä voi tehdä seuraavasta sydäntalvesta hankalan.

Jos haluatte makustella itsenne kannalta tulevia aikoja, tilatkaa minulta vuositulkinta (linkki kotisivulle). En ole vieläkään ehtinyt päivittää hinnastoon korotusta, joten edelleen on asiakasystävällinen aika sopia kaikenlaisista kirjallisista tulkinnoista, vaikka vähän pidemmälle keväällekin ajoitettuna (jonoon tämänhetkisellä hinnalla).

Onnea ja hyviä aikoja teille vuodelle 24!

Varoituksen sanoja uudesta Marsista

Loppuvuoden planeettatapahtumista Mars on mielenkiintoinen ja saattaa olla merkittävääkin mitä Marsille tapahtuu. Marsin synodinen sykli eli kierto suhteessa Aurinkoon on loppumassa. Sykli on ajallisesti pikkuisen yli kaksi vuotta pitkä, ja voisi äkkiä kuvitella että Mars ja Aurinko kohtaisivat parin vuoden välein suurinpiirtein samalla alueella eläinrataa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Marsin oma rata on melko elliptinen ja tästä syystä kiertoon tulee epäsäännöllisyyksiä.

Mars on Aurinkoa hitaampi eli tällöin se on Aurinko joka ottaa Marsin kiinni, samoin kuin se tekee Jupiterille ja Saturnukselle näiden keskinäisissä sykleissä. Samalla Marsin kulkunopeus on paljon lähempänä Auringon vauhtia, jolloin ne kulkevat pitkään toistensa lähituntumassa. Kun planeetan oma synodinen sykli pääsee alkuun planeetan omassa merkissä, saa tuo tuleva sykli vahvuuden symboliikan. Tällainen vaatii sen, että tiettyyn vuodenaikaan (Auringon kierto) planeetta kulkee omassa merkissään. Merkurius, joka on lähimpänä Aurinkoa, saa todennäköisimmin näitä Auringon kohtaamisia omassa merkissään. Tänä vuonna näin kävi neitsyessä, mutta ei kaksosissa.

Planeetan vahvuus omassa merkissään alkavasta syklistä johtuu merkin tuomasta edusta, jossa se on kotimerkissään niskan päällä Aurinkoon nähden. Kotimerkki suojelee planeettaa Auringon polttavilta säteiltä. Muissakin merkeissä kuin omassa kotonaan alkavista sykleistä planeetta voi saada pientä kivaa etua, jos Auringon kohtaaminen eli cazimi sattuu tapahtua planeetan omassa rajauksessa. Rajaukset ovat kuitenkin vain muutaman asteen alueita merkin sisällä, ja etu poistuu kun tästä edetään pois: koska Mars ja Aurinko kulkevat melko pitkään lähekkäin, se jää väistämättä kohta säteiden alle. Skorpionissa Auringon kohtaavaa Marsia säteiden vaikutus ei haittaa.

Astrologisissa piireissä on viime kuukausina ollut puhetta Marsin tulevasta uudestisyntymisen hetkestä, että sen tapahtuminen skorpionissa olisi harvinaista. Tilastojen mukaan skorpioni ei ole mitenkään äärimmäisen epätavallinen paikka Marsin ja Auringon kohtaamiselle, sillä näin on käynyt 1900-luvulla neljästi. Vielä harvinaisempia ovat olleet oinas, härkä, jousimies, kalat ja etenkin vesimies, missä Mars ja Aurinko ovat olleet yhtymässä vain kahdesti vuosina 1932 ja 1964.

Nyt kun Marsin ”uudenkuun” aika koittaa lauantaina 18. marraskuuta aamusta, tätä alleviivaa ja nostaa esille alkuviikosta uudenkuun eli Kuun ja Auringon kohtaaminen. Uusi kuunkierto alkaa viitisen astetta ennen kuin Marsin cazimi on 25° skorpionia, ja Mars on tässä tietysti mukana vain parin asteen päässä. Aikaisemmissa Marsin syklien alkukohdissa skorpionin uusikuu on ollut paljon tiukemmin, eli nyt tapahtuva korostus ei sekään ole osumista tiukoin. Esimerkiksi vuonna -44 uusikuu syntyi noin päivää sen jälkeen kun Mars ja Aurinko kohtasivat, ja kaikki kolme olivat samassa asteessa. Samoin tapahtui -59 ja Aurinko, Kuu ja Mars olivat jälleen samassa asteessa. Edellisessä skorpionissa olleessa Marsin syklin aloituksessa -91 uusikuu syntyi ennen cazimia ja Mars oli uudenkuun aikaan asteen etäisyydellä valoista. Toivottavasti tämä lohduttaa kaikkia, jotka ovat kauhistellen katselleet uudenkuun raivokasta henkeä; ennemmin on ollut paljon ”pahempia”. Nyt on tietysti aika hurjan näköisesti Uranus näitä skorpionin tekijöitä vastapäätä, mutta ennenkin on ollut jännästi: -59 Marsin cazimissa oli Neptunus mukana samalla asteella.

Planeetan kierron alkukohta antaa symbolisen merkityksen seuraavalle parin vuoden jaksolle. Vahvan Marsin saaminen ajanlaatuun voi jakaa vastaanottoa, sillä Marsin voimiin kuuluu erottaa toisistaan, katkaista ja aiheuttaa eripuraa. Skorpionissa on salaamisen piirre, ja Marsista skorpionissa on sanottu sen olevan sala-ampuja kun oinaassa Mars hyökkää äänekkäästi ja näkyvästi. Mars pitää aikeensa visusti itsellään, suunnittelee tekonsa tarkkaan ja voi jopa iskeä niin ettei kukaan muu huomaa. Toisaalta vahva Mars voi kohdistaa voimansa puolustautumiseen, suojautumiseen tai rohkeaan uuteen alkuun. Vastapäinen Uranus saattaa innostaa yllätyksiin, mutta kiinteässä laadussa planeettojen vastakkaisuus ei ole luonteeltaan nopea. Toisaalta tuho voi olla sitäkin totaalisempaa; harmillisesti Marsin ja Uranuksen vastakkaisuus usein ilmentää onnettomuuksia. Mars on ollut kauan heikoilla kulkiessaan eläinradalla, ensin oli se pitkä perääntyminen kaksosissa, ravun ylitys putousmerkin hankaluuksissa, leijonassa rankkoja planeettakulmia, neitsyessä vastakkaisuus Saturnukseen ja vaa’assa vastamerkin haasteet.  En ihmettelisi, jos Mars hautoisi nyt jonkinlaista revanssia.

Uusi Mars ei kauaa ehdi puhkua skorpionissa, sillä vajaan viikon päästä syklin aloituksesta Mars siirtyy Auringon perässä jousimieheen. Marsille tulee takaisku, sillä oma merkki ei enää suojele sitä Auringon säteiltä ja varsinkin joulukuun alussa Mars jää pahasti Auringon polttamaksi. Lisäksi se iskeytyy painostavaan kulmaan Saturnukseen kalojen alussa; tämä lienee talven vaikeimpia planeettakontakteja. Ehkä Mars koettaa saada Saturnuksesta syntipukin kärsimilleen vääryyksille. Jotain hyvää sentään ajassa on, sillä vaikka jousimies alkaa olla OOB hyppäykselle altista aikaa, Mars ei ihan vielä tässä tarkassa kulmassaan ole ylittänyt deklinaatiorajaa. Hulluttelun korkeuksiin Mars kimahtaa 21. joulukuuta ja on tuossa arvaamattomassa tilassa yhä kun vapautuu Auringon pinteestä noin 9. tammikuuta. Näihin aikoihin Mars pitäisi näkyä aamutaivaalla ennen auringonnousua, mutta en ole aivan varma miten OOB sekoittaa planeetan näkyvyyttä (voi olla että OOBin takia Mars pysyykin pidempään piilossa, mutta voin olla tässä päättelyssäni väärässä). Jos Mars järjestää jotakin yllättävää, voisimme tarkkailla planeetan kulkua jousimiehen merkin lopussa: viimeiset asteet ovat Marsin omaa rajausta ja planeetta saattaa ampua jos minkälaisia nuolia kun sillä on pääsy jouskarin asevarastoon. Nämä kohtalonhetket ajoittuvat 31. joulukuuta iltapäivästä 4. tammikuuta iltapäivään. Varovasti rakettien kanssa vuodenvaihteessa! Kun Mars jossain vaiheessa tammikuun 9. päivän tienoilla on phasisvaiheessaan eli näkyviin tulossaan, planeetta on ylennyksensä merkissä kauriissa jälleen vahva. Ehkä meidän tulee antaa Marsin tehdä mitä sen kuuluu tehdä.

Hyvisten kesästä syksyyn

Tarkastelen nopeasti Jupiterin ja Venuksen kulkuja lähikuukausien aikana. Jupiter lähti valloittamaan uuden merkin maailmaa härkää toukokuun puolessavälissä, ja muutama päivä sitten Venus siirtyi leijonaan. Hyväntekijäplaneetat ovat paljon tavallista pidempään aktiivisessa kontaktissa toisiinsa neliömerkeissä, johtuen Venuksen perääntymisestä.

Jupiter ylittää yhtä eläinradan merkkiä yleensä noin vuoden ajan. Joskus merkkiylitys menee pirstaleiksi Jupiterin sahatessa kahden merkin väliä, kuten viimeksi kävi kalojen ja oinaan ylitysten kohdalla. Nyt härässä on sopivan osuvaa, että merkissä pysytään säntillisesti, eikä mennä edestakaisin. Kiinteän elementin merkkiin tällainen eheys istuu parhaiten. Hellenistisessä astrologiassa kiinteää elementtiä kuvataan sanalla solid, minkä merkityksiin kuuluu yhtenäinen, vakaa, luotettava ja yhtäjaksoinen.

Venus kulkee yhdessä merkissä hieman reilut kolme viikkoa silloin kun sen liike on normaalin nopea, mutta perääntymisjakso jumittaa sen useaksi kuukaudeksi noin parinkymmenen asteen alueelle. Nyt retro käydään vain yhden merkin sisällä leijonassa, alkaen heinäkuun loppupuolelta leijonan merkin lopusta ja päättyen syyskuun alussa leijonan 12 asteeseen. Neitsyeen Venus menee vasta lokakuun 9. päivänä.

Jupiterin ja Venuksen välisessä taivaskeskustelussa (vai taivastelussa?) Venus ruokkii Jupiteria sen merkissä, mutta Jupiter on keskinäisessä merkkikulmassa päällepäsmärin asemassa. Hellenistisessä kulmaopissa jos leijona asetetaan nousumerkiksi, härkä on silloin Keskitaivaalla eli ”yläkympissä”. Aktiivisuus ja menestys tulevat leijonaan härästä. Venuksen kotimerkissä ollessaan Jupiter saa Venukselta ”materiaalin”, ja pääasia on että planeetat tavoittavat toisensa. Jupiterille on siis hyväksi, että sillä on kontakti merkin omistajaan. Venukselle taas on eduksi, että sen kotimerkissä on suotuisa planeetta, eli kyllä Jupiter jelppii Venusta sen kulkiessa leijonassa. Jupiter on päiväplaneetta, jolla on tietynlainen yhteys horisontin yläpuoleen liittyviin elementteihin, vahvemmin tuleen mutta hieman myös ilmaan. Jupiter on tulen elementin kolminaisuushallitsija yöaikaan, eli se pääsee petaamaan millaista tuulta Venus saa leijonassa osakseen. Näin ajatellen Venuksen perääntyminen juuri tässä merkissä, tähän aikaan, ei ole kovin paha juttu.

Jos ajatellaan Jupiterin kannalta härän merkin ylityksen vuotta, sille ei ole kaikkein onnekkain asia että merkin hallitsijan peruutus osuu tähän aikajaksoon. Perääntyvä planeetta kun katsotaan tehottomaksi tai joskus vaikeaksi, ja tähän väärään suuntaan menevään kulkuun liittyy toisenlaisuutta, jopa kapinallisuutta. Venuksen ollessa nopealiikkeinen sisäplaneetta se muuttaa merkkiä useasti vuoden aikana, eli Jupiterille tuleva huolto ja passaus vaihtelevat tyyliltään. Nyt kuitenkin Venus on leijonassa nimenomaan leijonanosan siitä ajasta minkä Jupiter sen merkissä on, jolloin voidaan ajatella että näinä kuukausina tulee esille Jupiterin härkävuoden ydin. Tähän ytimeen yhdistyy olennaisesti tietoisuus tai varjo siitä, että Venus perääntyy. Voidaan siis päätellä, että kesän ja pitkälle syksyyn Jupiterille on suhteellisen mukavaa olla härässä, hyväntekijän rehevässä merkissä, mutta varsinaisia taivaita ei nämä kuukaudet ehkä avaa.

Ajanlaatua voi ajatella yleisenä ilmastona, mutta tarkempi planeettojen anti näyttäytyy tietysti omaa syntymäkarttaa vasten. Lähtökohta on profektiossa, eli onko jompikumpi planeetta tänä aikana itsellä ajan herran asemassa; tämä osoittaa mitkä planeettakulut ovat olennaisia. Kokomerkkipaikoin karttaa tarkasteltuna voi tuumia millaisilla elämänalueilla härkä ja leijona kartalla ovat. Jos kiinteät merkit ovat kulmilla (ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs merkki), silloin Jupiterin ja Venuksen keskinäisellä pitkällä keskustelulla voi olla merkitystä, vaikka planeetat eivät profektiossa olisikaan hallintavuorossa. Jupiter osoittaa menestystä ja Venus mukavuutta, tiivistetysti ilmaistuna. Nämä ovat varmasti tervetulleita asioita kaikenlaisissa muodoissaan!

Pimennyksen kiihkeyttä ääripäissä

No nii, saadaan kääräistyä kevään pimennykset kun perjantaina viidentenä toukokuuta skorpionin täysikuu pimenee osittain. Kuunpimennys on miltei täsmälleen skorpionin merkin puolivälissä ja pimennys on meillä tarkimmillaan illalla puoli yhdeksän aikoihin. Kuunsolmut, jotka kohdistavat pimennyksiä merkkeihin, ovat jo aika lähellä härän ja skorpionin alkuasteita, eli jonkin verran on klappia Auringon ja Kuun vastakkaisuuteen ettei pimennys ole täydellinen. Vaikka pimennyssykli teknisesti päättyy tähän jälkimmäiseen pimennykseen, on varmaan syytä katsoa Kuun kierros täyteen härän merkin lopun uuteenkuuhun parin viikon päähän. Pimennyksillä on pitkä häntä kaikin tavoin, ei niitä noin vaan karisteta yltä.

Skorpionin pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella pimennysten sykliä. Alasolmun viesti on irtipäästävä ja lopettava, mikä sopiikin hyvin kevään jakson jälkimmäiseen pimennykseen. Jotain pitäisi saada käsiteltyä loppuunsa, tai pimennys voi osoittaa aikakauden tai asian päättymistä. Kun osaamme luovuttaa, antaa liukua pois, pimennys pääsee tekemään tehtävänsä. Joskus täytyy luopua ja hävittää, jotta tasapaino säilyy ja saadaan tilaa kasvaa. Alasolmun suunnassa ja varsinkin skorpionissa tämä todennäköisesti tekee kipeää, ja sitä enemmän mitä enemmän koettaa tarrautua kiinni.

Nyt kun solmut ovat olleet härässä ja skorpionissa, alkaa pimennyssaldo olla kohta täynnä kun solmut kesällä siirtyvät seuraaviin merkkeihin vaakaan ja oinaaseen. Ihan viimeinen näiden merkkien pimennys tämä ei kuitenkaan ole, sillä vielä syksyllä lokakuun lopussa saadaan Kuunpimennys härkään. Tällöin pimennyksen toinen osapuoli Aurinko on skorpionissa. Ja jos teidänkin silmiinne on osunut tästä kevään skorpionin pimennyksestä väite, että tämä olisi viimeinen Kuunpimennys skorpionissa kahdeksaantoista vuoteen, niin sellainen ei pidä paikkaansa. Kuunsolmujen kulku merkkiparien läpi on luonnollinen ja vääjäämätön, kuvatessaan Auringon ja Kuun kulkuja toisiinsa nähden, ja yhdeksän vuoden kuluttua solmut ovat toisinpäin. Silloin tulee taas uusia pimennyksiä härkään ja skorpioniin. Varmaan silti otamme mielellämme yhdeksänkin vuoden tauon vastaan.

Skorpionin Kuunpimennyksen tunnelman ratkaiseva tekijä on skorpionin merkkihallitsijan Marsin sijainti ravussa. Kumpikaan Kuu tai Mars ei koe oloaan helpoksi putousmerkissään. Tällaisessa merkkisijainnissa planeetta on kuin onnenpyörän pohjimmaisena, omaa kaikkein vähiten onnea ja tuuria, mutta toisaalta pohjakosketuksesta on vain yksi reitti pois, ylöspäin. Tämän alemmaksi ei voi mennä. On oikeastaan jännä että molempien Kuun ja Marsin putousmerkit ovat veden elementissä. Kuu ja Mars ovat yösektin planeettoja, jotka viihtyvät yleisesti ottaen paremmin juuri feminiinisissä merkeissä, joita veden elementin merkit ovat. Kuu on elämää ja kasvua ylistävä, ja se on hyvissä asemissa härässä, mikä symboloi kasvukautta, turvaa ja rehevyyttä. Vastapäätä skorpionissa iskee syksy, maatuminen ja kuolema. Mars saa toimintansa kuriin kylmässä kauriissa, mutta ravussa se katkaisee elämää. Kun Kuu ja Mars ovat näissä merkeissä, pimennys ei tietenkään tarkoita kaiken kuolemista, mutta teeman tasolla on kyse luopumisesta, poistamisesta.

Vesi elementtinä kertautuu tässä Kuunpimennyksessä. Veden elementin merkkejä pidetään tunnekeskeisinä. Skorpionissa korostuu ehdottomuus ja intensiivisyys. Kiinteä laatu saa pitämään kiinni, ja siksi paine kasvaa kunnes on pakko irrottaa. Skorpionissa on katharttinen sävy, eli vaikka prosessi on vaikea, se voi johtaa tervehdyttävään lopputulokseen. Feminiinisissä merkeissä tyyli on vastaanottavainen ennemmin kuin aloitteellinen, ja siksi Kuunpimennys skorpionissa osoittaa pohdittavia ja mietittäviä asioita. Skorpionissa laaditaan strategia ennen ”iskua”. Kiinteä laatu on paikallaanpysyvä, hitaasti tapahtuva, ja tämä on hyvä huomioida. Hosumalla, Marsin pikaistuksissa, voi tapahtua tuhoa. Tuntemuksiin upotaan. Skorpionissa yksityisyys on tärkeää, ja tästäkin syystä saattaa monen kohdalla vaikuttaa siltä ettei mitään tapahtuisi, ettei pimennys tunnu missään. Tämä juttu kysyy pinnaa enemmän kuin mikään muu pimennys, ja muutoinkin pimennyksen osoittama asia harvoin paljastuu juuri pimennyksen hetkellä. Voi mennä kauan ennen kuin skorpionin pimennyksen merkitys paljastuu, jopa niin kauan että saattaa olla vaikeaa osata yhdistää jo kauan sitten sattunutta juttua tai joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa seikkaa tähän skorpionin lopettamisen, päättämisen, eliminoinnin ja tuhoamisen teemaan. Tarkkailkaa erityisesti rakkauden ja inhon/vihan häilyväisiä rajoja, tunteet paljastavat mistä on kyse.

Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Miksi Merkurius perääntyy?

Astrologisen ajattelun ja tekemisen planeetalle Merkuriukselle on varattu oppijärjestelmässä poikkeuksellinen rooli. Merkuriusta koskee toisenlaiset säännöt ja periaatteet kuin muita planeettoja. Merkurius on juhlittu eli ylennyksessään omassa neitsyen merkissään, kun toiset planeetat saavat ylennyksensä merkin muualta eläinradalta (joko kolmio- tai sekstiilimerkistä omasta merkistä katsottuna). Miksi Merkurius toimii erityisen hyvin juuri neitsyessä sen kahdesta merkistä, eikä kaksosissa? Tähän valintaan saadaan ilmeisesti vastaus tarkastelemalla Thema Mundi opetuskarttaa, jossa kaksonen on sijoittunut hankalaan kohtaan kahdenteentoista merkkiin, mutta neitsyt suotuisammin kolmanteen paikkaan. Planeettojen ilon kohdalla, kartan alueella missä ne toimivat mieluiten tai luontevimmin, Merkurius on ainoa planeetta jonka ilon paikka on kulmalla, tärkeässä tai ratkaisevassa saranakohdassa. Merkurius voi iloita niin horisontin yllä kuin alla, eikä millään muulla planeetalla ole tällaista mahdollisuutta. Tämä osoittaa sektijakoa, eli sitä onko kyseessä päivä- vai yöplaneetta; planeettojen ilojen kartassa päiväporukka Aurinko, Jupiter ja Saturnus ovat horisontin yllä, ja vastaavasti yötiimi Kuu, Venus ja Mars alapuolella. Merkurius saa itse päättää, tai oikeammin Merkuriuksen asema Aurinkoon nähden määrittää sen sektin.

Merkuriuksen erityinen kyky olla rajojen molemmilla puolilla kertoo planeetan mielenkiintoisesta roolista, mitä ei kovin usein tuoda astrologiassa esille. Merkurius ylittää rajoja, se voi olla ”henkinen” ja kehollinen, tietoinen ja alitajuinen, ja ennen kaikkea Merkurius ylittää elämän ja kuoleman välisen rajan. Merkuriuksen työnä on sielun kaitsijana olo silloin kun maallinen elämä päättyy tai alkaa. Merkurius saattaa sielun rajan toiselle puolelle tai tuonpuoleiseen, miksi sitä halutaankin kutsua, ja samalla tavoin kuin sielu on valinnut uuden elämän, Merkurius saattaa sen uudestisyntymään.

Merkuriuksen toistuvat perääntymiset kuvastavat rajanylityksiä, joissa se vaipuu alas tuonelaan ja ilmestyy myöhemmin uudelleen näkyviin. Perääntyessään Merkurius on symbolisella saattokeikalla sielun opastajana. Näin ajatellen Merkuriuksen perääntymisten ajat voidaan katsoa sieluun yhteyden saamisen ajoiksi. Usein sanotaankin, että Merkuriuksen retron aikana mieli kääntyy sisäänpäin. Mieli tavoittelee sielua, tai ehkä tämä on toisinpäin, että sielu muistuttaa tällaisina aikoina itsestään. Sielu on valinnut elämän ja maallisen vaelluksen on tarkoitus täyttää tuo valinta. Tuntuu turvalliselta, että sielun tarkastusajat tapahtuvat juuri Merkuriuksen perääntymisissä, koska näitä saadaan kolmesti vuodessa.

Merkuriuksen perääntyessä hiljennytään tai uppoudutaan ajatuksiin, ja mikä olisi sen tärkeämpää pohtia kuin miksi olen täällä ja olenko oikealla tiellä elämässäni. Vastaako se mitä olen ja teen sielun valitsemaa osaa. Varsinkin tällaisessa Merkuriuksen perääntymisjaksossa kuin nyt sen tapahtuessa pimennysten aikaan tuntuu että ollaan tavallista syvemmissä vesissä, maailmojen välisessä rajatilassa. Ehkä sielun merkityksestä saa paremman otteen.

Merkurius perääntyy tyypillisesti vuoden jaksossa saman elementin merkeissä, joskus siten että perääntyminen päättyy toisen elementin puolelle. Nyt pitäydytään maan merkeissä koko ajan, keväällä härässä ja syksyllä neitsyessä. Merkuriuksen perääntyminen alkoi kohta Auringonpimennyksen jälkeen ja härässä pohditaan Venuksen teemoja. Pimennysten välinen aika voi olla tärkeä tai merkityksellinen heille, joiden kohtaloa Venus osoittaa. Tämä on hyvä ajankohta kelata mitä sanottavaa Venuksella on, miten se elämässä toteutuu, sillä ensi kesänä saadaan Venuksen perääntyminen leijonassa.

Merkuriuksen perääntymisen tärkein oivallusten ja selkiytymisen aika on sen kohtaaminen Auringon kanssa. Cazimi eli Auringon sydämessä olon aika ajoittuu 1. toukokuuta aamupäivästä noin puoli kahdestatoista 2. toukokuuta myöhäiseen iltapäivään vähän yli viiteen. Auringon antaman tietoisuuden jälkeen on vielä pohdittavaa, ja miettimisen tulosta voi odottaa kun Merkurius vapautuu Auringon säteiden alta. Se nousee aamutähdeksi teknisesti ottaen 12. toukokuuta kun Merkurius on kuudennessa asteessa härkää ja Aurinko 15 astetta edellä. Mietin Merkuriuksen näkymistä aamutähtenä, mielestäni härän merkissä on se vaikeus että se nousee meillä niin nopeasti: Aurinko seuraa vain muutamien minuuttien kuluttua kun Merkuriuksen voisi nähdä aamutaivaan horisontissa. Jos Merkuriuksen perääntymisen sisimmän tutkimisesta seuraa tehtävää, muutettavaa tai hoidettavaa, Merkurius kääntyy etenemään 15. toukokuuta aamulla. Vielä voisi malttaa pienen hetken ja odotella Jupiteria härkään? Hyvältä näyttää!

Auringonpimennyksestä Eiku mielenmuutos

Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.

Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.

Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.

Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.

Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.

Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!

Jupiterin uusi kirkkaus

Jupiterin cazimi on tämän kevään valoisin ja kohottavin planetaarinen tapahtuma, ja se voi olla koko kalenterivuoden paras juttu koska mitään kovin erikoista ei ole tarjolla pitkään aikaan. Cazimi on se hetki kun planeetta kohtaa kierrossaan Auringon. Uuden Kuun syntymän saamme joka kuukausi, ja tämä kierto on verrattavissa kaikkiin planeettoihin. Nopeat lähellä Aurinkoa kiertävät Merkurius ja Venus ottavat itse tähteä kiinni, mutta hitaammin liikkuvien Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen kanssa se on Aurinko mikä eläinradan asteissa kohtaa hitaammin liikkuvan tekijän ja synnyttää tämän uudelleen.

Jupiterin hetki on tarkimmillaan 12. huhtikuuta keskiviikon puolella yöllä yhden aikoihin. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää Auringon kanssa kutsutaan Auringon sydämessä oloksi ja sen oppien mukaan cazimi tapahtuu silloin kun planeetat ovat yhden asteen sisällä toisistaan. Näin ollen Jupiterin uudelleensyntymä tapahtuu pääsiäismaanantain iltapäivän varttia yli neljän ja torstain aamun noin puoli kymmenen välillä.

Jupiterin, ja muidenkin ulkoplaneettojen sykli Auringon kanssa alkaa joka vuosi, ja tällä kerralla Aurinko kirkastaa Jupiterin oinaassa, Auringon ylennysmerkissä, 21 asteessa. Siksi tämä cazimi on erityisen kirkas ja valoisa luonteeltaan. Aivan ilman synnytyskipuja ei uuteen kauteen päästä, sillä oinasta hallitsee Mars, joka parhaillaan matkaa ravussa, putousmerkissään, ja siis hankausta ilmentävän neliökulman etäisyydellä. Aurinko hallitsee tätä juhlaa selkeimmin, mutta ei Jupiterin itsensä asiat aivan huonosti ole. Jupiter kerää tulen elementissä ollessaan hyvää tuulta, saa yhteisön tukea, sillä se on yöaikaan tulen elementin kolminaisuushallitsija. Meillä käy siis tuuri kun meidän asteillamme cazimin tarkka hetki tapahtuu yöllä.

Jupiterin uudelleensyntymä voi olla uusi idea tai innostus, mikä planeetan oman luonteen mukaisesti liittynee johonkin mukavaan, menestystä tuovaan ja oloja vakauttavaan asiaan. Oinaan hengessä tykkään merkin rehellisyydestä ja suoruudesta, jopa fyysisestä eteenpäinmenon voimasta. Oinaassa raivataan uutta polkua, ja siksi tämä Jupiterin cazimi on poikkeuksellisen tuore ja uutta luova. Mukana saattaa olla ripaus glamouria tai suostuttelun kykyä, jolloin uusi syntyvä Jupiterin osoittama menestys ei ole luonteeltaan väkivaltaisen valloittava, kuten voisimme muutoin oinaassa ajatella näin olevan.

Jupiterin ja Auringon yhtymän hetkestä ei kuitenkaan voi odottaa oivallusta tai idean julkituloa juuri tuolla hetkellä, sillä syntymä on kuten vauva, jonka pitää hetki kasvaa ilmoittaakseen potentiaalinsa. Tällainen ilmoituksen ajankohta tapahtuu kun Aurinko on liikkunut riittävän etäälle Jupiterista, kun Jupiter vapautuu sen polttavien säteiden alta ja nousee aamutaivaalle omassa kirkkaudessaan kertomaan näkemyksensä ja mielipiteensä millaista kurssia aikoo tämän vuoden käydä, minkä suunnan aikoo ottaa. Säteistä vapautumisen hetki ajoittuu meillä toukokuun toiseen päivään. Ehdimme siis hyvin pohtia miten Jupiterin viisautta ja suotuisaa tuulta nyt käytämme.

Vaikka Jupiter on ajanlaadun keskiössä ollessaan Auringon sydämessä, uudestisyntymä ei ole aivan kaikille yksilöille tasapuolisesti yhtä upea. Tulen elementin nousumerkin omaavat todennäköisesti saavat tästä parhaiten irti, kun cazimi tapahtuu oinaassa tai Jupiterin kaltaisessa kulmassa leijonaan tai jousimieheen. Oinaan merkin sijaintia syntymäkartalla voi pohtia (kokomerkkipaikoin) minkä paikan teemat näyttäytyvät, esimerkiksi leijonanousulla opiskelu, uusi ideologia tai uskoon hurahtaminen, tai jousimiesnousulla uusi harrastus, luomisvoima tai lapsen tulo maailmaan.

Mahdollisuuksia antavaa Jupiterin uutta kierrosta kaikille!

Merkuriusta näkyvissä

Miten Merkurius aprillaa meitä? Se tulee tänään näkyväksi iltatähtenä eli pääsee pois Auringon polttavien säteiden alta. Hellenistisen astrologian parissa uraauurtavaa työtä tehnyt Robert Schmidt piti tätä  näkyväksitulon hetkeä mahdollisesti tärkeimpänä vaiheena planeetan kierrossa. Kun planeetta on ollut pimennossa Auringon säteiden alla, sillä on ollut aikaa tarkastella asioita, pohtia ja miettiä, ja kun se tulee esille itsenään, on planeetalla jotakin kerrottavaa tästä matkasta.

Merkurius ja Venus antavat syklissään kaksi tällaista tärkeää ilmituloa, äänekkäämpi voi olla aamutähdeksi nousu horisontissa ennen Auringon nousua, ja miellyttävämpi kenties iltatähden näkyvyys taivaanrannalla kun Aurinko on laskenut. Astrologiassa katsotaan enimmäkseen keskiarvoa näkyviin tulolle 15 asteen etäisyydestä Aurinkoon. Tämä ei aina ole todellinen näkyvyyden kohta, sillä planeetta voi olla näkyvissä vähän ennemminkin, tai vasta vähän myöhemmin, riippuen sen asemasta taivaalla. Näin on ollut juuri tämänkertaisen Merkuriuksen näkyvyyden kanssa, sillä ilmeisesti ainakin jossain päin maailmaa Merkuriuksen on voinut nähdä jo aikaisemmin. Yhtä kaikki, astrologia on paljolti symboliikalla pelaamista, ja viidentoista asteen rajaa on helppo käyttää.

Merkurius on oinaassa 26 asteessa näkyviin tullessaan ja Aurinko 11 astetta oinasta. Meillä tämä etäisyys saavutetaan huhtikuun ensimmäisen päivän myöhään illalla 23:47. Kun on jo yöajasta kyse, molemmat ovat silloin horisontin alla näkymättömissä. Koska maailmalta on kuulunut, että Merkuriuksen voi jo nähdä, voidaan ajatella että kun Aurinko laskee horisonttiin noin iltakahdeksalta, Merkuriuksen voisi silloin nähdä läntisellä taivaalla.

Merkuriuksen sanottavan ja ilmoitettavan seikan luonteen juuret ovat sen aikaisemmassa kohtaamisessa Auringon kanssa. Yläkonjunktio tapahtui silloin kun Aurinko ja Merkurius olivat molemmat aivan Neptunuksen kyljessä 17. maaliskuuta. Arvattavaa on, että ajatukset on tuolloin olleet vähintäänkin ihmeellisiä, mielikuvituksellisia ja kummallisia. Neptunus on usein kaihoa jotakin tavoittamatonta kohtaan, ja kaihomieli oikeastaan sopii hyvin iltatähden tyyliin. Nyt oinaassa kulkiessaan Merkurius on kuitenkin äänekäs, umpirehellinen ja suorapuheinen. Sanotaan nyt mikä oli niin kummallista!