Pimennyksen kiihkeyttä ääripäissä

No nii, saadaan kääräistyä kevään pimennykset kun perjantaina viidentenä toukokuuta skorpionin täysikuu pimenee osittain. Kuunpimennys on miltei täsmälleen skorpionin merkin puolivälissä ja pimennys on meillä tarkimmillaan illalla puoli yhdeksän aikoihin. Kuunsolmut, jotka kohdistavat pimennyksiä merkkeihin, ovat jo aika lähellä härän ja skorpionin alkuasteita, eli jonkin verran on klappia Auringon ja Kuun vastakkaisuuteen ettei pimennys ole täydellinen. Vaikka pimennyssykli teknisesti päättyy tähän jälkimmäiseen pimennykseen, on varmaan syytä katsoa Kuun kierros täyteen härän merkin lopun uuteenkuuhun parin viikon päähän. Pimennyksillä on pitkä häntä kaikin tavoin, ei niitä noin vaan karisteta yltä.

Skorpionin pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella pimennysten sykliä. Alasolmun viesti on irtipäästävä ja lopettava, mikä sopiikin hyvin kevään jakson jälkimmäiseen pimennykseen. Jotain pitäisi saada käsiteltyä loppuunsa, tai pimennys voi osoittaa aikakauden tai asian päättymistä. Kun osaamme luovuttaa, antaa liukua pois, pimennys pääsee tekemään tehtävänsä. Joskus täytyy luopua ja hävittää, jotta tasapaino säilyy ja saadaan tilaa kasvaa. Alasolmun suunnassa ja varsinkin skorpionissa tämä todennäköisesti tekee kipeää, ja sitä enemmän mitä enemmän koettaa tarrautua kiinni.

Nyt kun solmut ovat olleet härässä ja skorpionissa, alkaa pimennyssaldo olla kohta täynnä kun solmut kesällä siirtyvät seuraaviin merkkeihin vaakaan ja oinaaseen. Ihan viimeinen näiden merkkien pimennys tämä ei kuitenkaan ole, sillä vielä syksyllä lokakuun lopussa saadaan Kuunpimennys härkään. Tällöin pimennyksen toinen osapuoli Aurinko on skorpionissa. Ja jos teidänkin silmiinne on osunut tästä kevään skorpionin pimennyksestä väite, että tämä olisi viimeinen Kuunpimennys skorpionissa kahdeksaantoista vuoteen, niin sellainen ei pidä paikkaansa. Kuunsolmujen kulku merkkiparien läpi on luonnollinen ja vääjäämätön, kuvatessaan Auringon ja Kuun kulkuja toisiinsa nähden, ja yhdeksän vuoden kuluttua solmut ovat toisinpäin. Silloin tulee taas uusia pimennyksiä härkään ja skorpioniin. Varmaan silti otamme mielellämme yhdeksänkin vuoden tauon vastaan.

Skorpionin Kuunpimennyksen tunnelman ratkaiseva tekijä on skorpionin merkkihallitsijan Marsin sijainti ravussa. Kumpikaan Kuu tai Mars ei koe oloaan helpoksi putousmerkissään. Tällaisessa merkkisijainnissa planeetta on kuin onnenpyörän pohjimmaisena, omaa kaikkein vähiten onnea ja tuuria, mutta toisaalta pohjakosketuksesta on vain yksi reitti pois, ylöspäin. Tämän alemmaksi ei voi mennä. On oikeastaan jännä että molempien Kuun ja Marsin putousmerkit ovat veden elementissä. Kuu ja Mars ovat yösektin planeettoja, jotka viihtyvät yleisesti ottaen paremmin juuri feminiinisissä merkeissä, joita veden elementin merkit ovat. Kuu on elämää ja kasvua ylistävä, ja se on hyvissä asemissa härässä, mikä symboloi kasvukautta, turvaa ja rehevyyttä. Vastapäätä skorpionissa iskee syksy, maatuminen ja kuolema. Mars saa toimintansa kuriin kylmässä kauriissa, mutta ravussa se katkaisee elämää. Kun Kuu ja Mars ovat näissä merkeissä, pimennys ei tietenkään tarkoita kaiken kuolemista, mutta teeman tasolla on kyse luopumisesta, poistamisesta.

Vesi elementtinä kertautuu tässä Kuunpimennyksessä. Veden elementin merkkejä pidetään tunnekeskeisinä. Skorpionissa korostuu ehdottomuus ja intensiivisyys. Kiinteä laatu saa pitämään kiinni, ja siksi paine kasvaa kunnes on pakko irrottaa. Skorpionissa on katharttinen sävy, eli vaikka prosessi on vaikea, se voi johtaa tervehdyttävään lopputulokseen. Feminiinisissä merkeissä tyyli on vastaanottavainen ennemmin kuin aloitteellinen, ja siksi Kuunpimennys skorpionissa osoittaa pohdittavia ja mietittäviä asioita. Skorpionissa laaditaan strategia ennen ”iskua”. Kiinteä laatu on paikallaanpysyvä, hitaasti tapahtuva, ja tämä on hyvä huomioida. Hosumalla, Marsin pikaistuksissa, voi tapahtua tuhoa. Tuntemuksiin upotaan. Skorpionissa yksityisyys on tärkeää, ja tästäkin syystä saattaa monen kohdalla vaikuttaa siltä ettei mitään tapahtuisi, ettei pimennys tunnu missään. Tämä juttu kysyy pinnaa enemmän kuin mikään muu pimennys, ja muutoinkin pimennyksen osoittama asia harvoin paljastuu juuri pimennyksen hetkellä. Voi mennä kauan ennen kuin skorpionin pimennyksen merkitys paljastuu, jopa niin kauan että saattaa olla vaikeaa osata yhdistää jo kauan sitten sattunutta juttua tai joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa seikkaa tähän skorpionin lopettamisen, päättämisen, eliminoinnin ja tuhoamisen teemaan. Tarkkailkaa erityisesti rakkauden ja inhon/vihan häilyväisiä rajoja, tunteet paljastavat mistä on kyse.

Advertisement

Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Miksi Merkurius perääntyy?

Astrologisen ajattelun ja tekemisen planeetalle Merkuriukselle on varattu oppijärjestelmässä poikkeuksellinen rooli. Merkuriusta koskee toisenlaiset säännöt ja periaatteet kuin muita planeettoja. Merkurius on juhlittu eli ylennyksessään omassa neitsyen merkissään, kun toiset planeetat saavat ylennyksensä merkin muualta eläinradalta (joko kolmio- tai sekstiilimerkistä omasta merkistä katsottuna). Miksi Merkurius toimii erityisen hyvin juuri neitsyessä sen kahdesta merkistä, eikä kaksosissa? Tähän valintaan saadaan ilmeisesti vastaus tarkastelemalla Thema Mundi opetuskarttaa, jossa kaksonen on sijoittunut hankalaan kohtaan kahdenteentoista merkkiin, mutta neitsyt suotuisammin kolmanteen paikkaan. Planeettojen ilon kohdalla, kartan alueella missä ne toimivat mieluiten tai luontevimmin, Merkurius on ainoa planeetta jonka ilon paikka on kulmalla, tärkeässä tai ratkaisevassa saranakohdassa. Merkurius voi iloita niin horisontin yllä kuin alla, eikä millään muulla planeetalla ole tällaista mahdollisuutta. Tämä osoittaa sektijakoa, eli sitä onko kyseessä päivä- vai yöplaneetta; planeettojen ilojen kartassa päiväporukka Aurinko, Jupiter ja Saturnus ovat horisontin yllä, ja vastaavasti yötiimi Kuu, Venus ja Mars alapuolella. Merkurius saa itse päättää, tai oikeammin Merkuriuksen asema Aurinkoon nähden määrittää sen sektin.

Merkuriuksen erityinen kyky olla rajojen molemmilla puolilla kertoo planeetan mielenkiintoisesta roolista, mitä ei kovin usein tuoda astrologiassa esille. Merkurius ylittää rajoja, se voi olla ”henkinen” ja kehollinen, tietoinen ja alitajuinen, ja ennen kaikkea Merkurius ylittää elämän ja kuoleman välisen rajan. Merkuriuksen työnä on sielun kaitsijana olo silloin kun maallinen elämä päättyy tai alkaa. Merkurius saattaa sielun rajan toiselle puolelle tai tuonpuoleiseen, miksi sitä halutaankin kutsua, ja samalla tavoin kuin sielu on valinnut uuden elämän, Merkurius saattaa sen uudestisyntymään.

Merkuriuksen toistuvat perääntymiset kuvastavat rajanylityksiä, joissa se vaipuu alas tuonelaan ja ilmestyy myöhemmin uudelleen näkyviin. Perääntyessään Merkurius on symbolisella saattokeikalla sielun opastajana. Näin ajatellen Merkuriuksen perääntymisten ajat voidaan katsoa sieluun yhteyden saamisen ajoiksi. Usein sanotaankin, että Merkuriuksen retron aikana mieli kääntyy sisäänpäin. Mieli tavoittelee sielua, tai ehkä tämä on toisinpäin, että sielu muistuttaa tällaisina aikoina itsestään. Sielu on valinnut elämän ja maallisen vaelluksen on tarkoitus täyttää tuo valinta. Tuntuu turvalliselta, että sielun tarkastusajat tapahtuvat juuri Merkuriuksen perääntymisissä, koska näitä saadaan kolmesti vuodessa.

Merkuriuksen perääntyessä hiljennytään tai uppoudutaan ajatuksiin, ja mikä olisi sen tärkeämpää pohtia kuin miksi olen täällä ja olenko oikealla tiellä elämässäni. Vastaako se mitä olen ja teen sielun valitsemaa osaa. Varsinkin tällaisessa Merkuriuksen perääntymisjaksossa kuin nyt sen tapahtuessa pimennysten aikaan tuntuu että ollaan tavallista syvemmissä vesissä, maailmojen välisessä rajatilassa. Ehkä sielun merkityksestä saa paremman otteen.

Merkurius perääntyy tyypillisesti vuoden jaksossa saman elementin merkeissä, joskus siten että perääntyminen päättyy toisen elementin puolelle. Nyt pitäydytään maan merkeissä koko ajan, keväällä härässä ja syksyllä neitsyessä. Merkuriuksen perääntyminen alkoi kohta Auringonpimennyksen jälkeen ja härässä pohditaan Venuksen teemoja. Pimennysten välinen aika voi olla tärkeä tai merkityksellinen heille, joiden kohtaloa Venus osoittaa. Tämä on hyvä ajankohta kelata mitä sanottavaa Venuksella on, miten se elämässä toteutuu, sillä ensi kesänä saadaan Venuksen perääntyminen leijonassa.

Merkuriuksen perääntymisen tärkein oivallusten ja selkiytymisen aika on sen kohtaaminen Auringon kanssa. Cazimi eli Auringon sydämessä olon aika ajoittuu 1. toukokuuta aamupäivästä noin puoli kahdestatoista 2. toukokuuta myöhäiseen iltapäivään vähän yli viiteen. Auringon antaman tietoisuuden jälkeen on vielä pohdittavaa, ja miettimisen tulosta voi odottaa kun Merkurius vapautuu Auringon säteiden alta. Se nousee aamutähdeksi teknisesti ottaen 12. toukokuuta kun Merkurius on kuudennessa asteessa härkää ja Aurinko 15 astetta edellä. Mietin Merkuriuksen näkymistä aamutähtenä, mielestäni härän merkissä on se vaikeus että se nousee meillä niin nopeasti: Aurinko seuraa vain muutamien minuuttien kuluttua kun Merkuriuksen voisi nähdä aamutaivaan horisontissa. Jos Merkuriuksen perääntymisen sisimmän tutkimisesta seuraa tehtävää, muutettavaa tai hoidettavaa, Merkurius kääntyy etenemään 15. toukokuuta aamulla. Vielä voisi malttaa pienen hetken ja odotella Jupiteria härkään? Hyvältä näyttää!

Auringonpimennyksestä Eiku mielenmuutos

Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.

Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.

Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.

Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.

Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.

Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!

Jupiterin uusi kirkkaus

Jupiterin cazimi on tämän kevään valoisin ja kohottavin planetaarinen tapahtuma, ja se voi olla koko kalenterivuoden paras juttu koska mitään kovin erikoista ei ole tarjolla pitkään aikaan. Cazimi on se hetki kun planeetta kohtaa kierrossaan Auringon. Uuden Kuun syntymän saamme joka kuukausi, ja tämä kierto on verrattavissa kaikkiin planeettoihin. Nopeat lähellä Aurinkoa kiertävät Merkurius ja Venus ottavat itse tähteä kiinni, mutta hitaammin liikkuvien Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen kanssa se on Aurinko mikä eläinradan asteissa kohtaa hitaammin liikkuvan tekijän ja synnyttää tämän uudelleen.

Jupiterin hetki on tarkimmillaan 12. huhtikuuta keskiviikon puolella yöllä yhden aikoihin. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää Auringon kanssa kutsutaan Auringon sydämessä oloksi ja sen oppien mukaan cazimi tapahtuu silloin kun planeetat ovat yhden asteen sisällä toisistaan. Näin ollen Jupiterin uudelleensyntymä tapahtuu pääsiäismaanantain iltapäivän varttia yli neljän ja torstain aamun noin puoli kymmenen välillä.

Jupiterin, ja muidenkin ulkoplaneettojen sykli Auringon kanssa alkaa joka vuosi, ja tällä kerralla Aurinko kirkastaa Jupiterin oinaassa, Auringon ylennysmerkissä, 21 asteessa. Siksi tämä cazimi on erityisen kirkas ja valoisa luonteeltaan. Aivan ilman synnytyskipuja ei uuteen kauteen päästä, sillä oinasta hallitsee Mars, joka parhaillaan matkaa ravussa, putousmerkissään, ja siis hankausta ilmentävän neliökulman etäisyydellä. Aurinko hallitsee tätä juhlaa selkeimmin, mutta ei Jupiterin itsensä asiat aivan huonosti ole. Jupiter kerää tulen elementissä ollessaan hyvää tuulta, saa yhteisön tukea, sillä se on yöaikaan tulen elementin kolminaisuushallitsija. Meillä käy siis tuuri kun meidän asteillamme cazimin tarkka hetki tapahtuu yöllä.

Jupiterin uudelleensyntymä voi olla uusi idea tai innostus, mikä planeetan oman luonteen mukaisesti liittynee johonkin mukavaan, menestystä tuovaan ja oloja vakauttavaan asiaan. Oinaan hengessä tykkään merkin rehellisyydestä ja suoruudesta, jopa fyysisestä eteenpäinmenon voimasta. Oinaassa raivataan uutta polkua, ja siksi tämä Jupiterin cazimi on poikkeuksellisen tuore ja uutta luova. Mukana saattaa olla ripaus glamouria tai suostuttelun kykyä, jolloin uusi syntyvä Jupiterin osoittama menestys ei ole luonteeltaan väkivaltaisen valloittava, kuten voisimme muutoin oinaassa ajatella näin olevan.

Jupiterin ja Auringon yhtymän hetkestä ei kuitenkaan voi odottaa oivallusta tai idean julkituloa juuri tuolla hetkellä, sillä syntymä on kuten vauva, jonka pitää hetki kasvaa ilmoittaakseen potentiaalinsa. Tällainen ilmoituksen ajankohta tapahtuu kun Aurinko on liikkunut riittävän etäälle Jupiterista, kun Jupiter vapautuu sen polttavien säteiden alta ja nousee aamutaivaalle omassa kirkkaudessaan kertomaan näkemyksensä ja mielipiteensä millaista kurssia aikoo tämän vuoden käydä, minkä suunnan aikoo ottaa. Säteistä vapautumisen hetki ajoittuu meillä toukokuun toiseen päivään. Ehdimme siis hyvin pohtia miten Jupiterin viisautta ja suotuisaa tuulta nyt käytämme.

Vaikka Jupiter on ajanlaadun keskiössä ollessaan Auringon sydämessä, uudestisyntymä ei ole aivan kaikille yksilöille tasapuolisesti yhtä upea. Tulen elementin nousumerkin omaavat todennäköisesti saavat tästä parhaiten irti, kun cazimi tapahtuu oinaassa tai Jupiterin kaltaisessa kulmassa leijonaan tai jousimieheen. Oinaan merkin sijaintia syntymäkartalla voi pohtia (kokomerkkipaikoin) minkä paikan teemat näyttäytyvät, esimerkiksi leijonanousulla opiskelu, uusi ideologia tai uskoon hurahtaminen, tai jousimiesnousulla uusi harrastus, luomisvoima tai lapsen tulo maailmaan.

Mahdollisuuksia antavaa Jupiterin uutta kierrosta kaikille!

Merkuriusta näkyvissä

Miten Merkurius aprillaa meitä? Se tulee tänään näkyväksi iltatähtenä eli pääsee pois Auringon polttavien säteiden alta. Hellenistisen astrologian parissa uraauurtavaa työtä tehnyt Robert Schmidt piti tätä  näkyväksitulon hetkeä mahdollisesti tärkeimpänä vaiheena planeetan kierrossa. Kun planeetta on ollut pimennossa Auringon säteiden alla, sillä on ollut aikaa tarkastella asioita, pohtia ja miettiä, ja kun se tulee esille itsenään, on planeetalla jotakin kerrottavaa tästä matkasta.

Merkurius ja Venus antavat syklissään kaksi tällaista tärkeää ilmituloa, äänekkäämpi voi olla aamutähdeksi nousu horisontissa ennen Auringon nousua, ja miellyttävämpi kenties iltatähden näkyvyys taivaanrannalla kun Aurinko on laskenut. Astrologiassa katsotaan enimmäkseen keskiarvoa näkyviin tulolle 15 asteen etäisyydestä Aurinkoon. Tämä ei aina ole todellinen näkyvyyden kohta, sillä planeetta voi olla näkyvissä vähän ennemminkin, tai vasta vähän myöhemmin, riippuen sen asemasta taivaalla. Näin on ollut juuri tämänkertaisen Merkuriuksen näkyvyyden kanssa, sillä ilmeisesti ainakin jossain päin maailmaa Merkuriuksen on voinut nähdä jo aikaisemmin. Yhtä kaikki, astrologia on paljolti symboliikalla pelaamista, ja viidentoista asteen rajaa on helppo käyttää.

Merkurius on oinaassa 26 asteessa näkyviin tullessaan ja Aurinko 11 astetta oinasta. Meillä tämä etäisyys saavutetaan huhtikuun ensimmäisen päivän myöhään illalla 23:47. Kun on jo yöajasta kyse, molemmat ovat silloin horisontin alla näkymättömissä. Koska maailmalta on kuulunut, että Merkuriuksen voi jo nähdä, voidaan ajatella että kun Aurinko laskee horisonttiin noin iltakahdeksalta, Merkuriuksen voisi silloin nähdä läntisellä taivaalla.

Merkuriuksen sanottavan ja ilmoitettavan seikan luonteen juuret ovat sen aikaisemmassa kohtaamisessa Auringon kanssa. Yläkonjunktio tapahtui silloin kun Aurinko ja Merkurius olivat molemmat aivan Neptunuksen kyljessä 17. maaliskuuta. Arvattavaa on, että ajatukset on tuolloin olleet vähintäänkin ihmeellisiä, mielikuvituksellisia ja kummallisia. Neptunus on usein kaihoa jotakin tavoittamatonta kohtaan, ja kaihomieli oikeastaan sopii hyvin iltatähden tyyliin. Nyt oinaassa kulkiessaan Merkurius on kuitenkin äänekäs, umpirehellinen ja suorapuheinen. Sanotaan nyt mikä oli niin kummallista!

Marsin perääntymisestä kaksosissa

Jokainen planeettojen liikkeitä ja astrologiaa seuraava on varmasti tietoinen Marsin perääntymisestä kaksosissa. Mars perääntyy parin vuoden välein ja perääntymisen pituudet hieman vaihtelevat ollen hieman alle kaksi ja puoli kuukautta. Silloin kun Marsin perääntyminen tapahtuu vain yhden eläinradan merkin sisällä, kuten nyt, tuntuu että planeetta kulkee ikuisuuksia yhdessä ja samassa merkissä. Mars tuli kesän lopussa kaksosiin ja pääsee rapuun vasta ensi keväänä maaliskuun loppupuolella. Pitkältä ajalta saattoi tuntua myös vuoden 2014 kevät, kun Mars perääntyi vaa’assa ja oli samassa merkissä yli seitsemän kuukautta. Tällaisina Marsin vuosina tuntuu yksi merkki saavan suhteettoman paljon Marsilta huomiota. Kun Marsin perääntyminen tapahtuu kahden merkin välillä, kuten 2018 vesimiehestä kauriiseen tai sitä ennen 2016 jousimiehestä skorpioniin, tuntuu ajatuksena helpommalta että perääntyminen osuu laajemmalle alueelle karttaa; vastuu jakautuu.

Marsin perääntymisen voi jakaa kolmeen osaan. Alussa on ensimmäinen pysähdys ja käännös perääntymään, keskivaiheessa planeetan vastakkaisuus Aurinkoon, ja lopuksi tuleva toinen pysähdys ja kulkusuunnan oikaisu. Käännöksissä tottakai tunnelmaan vaikuttaa mitä muutoin ajassa tapahtuu, millaisessa merkissä Marsin pysähdys on ja millaiset kontaktit sillä on muihin planeettoihin. Perääntymistä kuvataan vanhoissa teksteissä sairasvuoteeseen joutumisena, planeetta on silloin vähissä voimissa. Perääntymisen alun pysähdys on tunnelmaltaan ärhäkkä ja vaikea, mutta loppua kohti tultaessa toivo herää, jolloin fiilis on jo huojentuneempi.

Australialainen astrologi, mielestäni meidän aikamme yksi kiinnostavimmista, Shu Yap kertoi, että Marsin perääntymisen keskivaihe on haastavin. Viidentoista asteen taival Auringon vastakkaisuudessa, seitsemän ja puoli astetta ennen vastakkaisuutta ja saman verran sen jälkeen, on Marsin kulussa verhottu (curtailed passage). Kun Mars perääntyessään matkaa kiertoradallaan lähimpänä Maata, planeetta yleensä näkyy taivaalla selkeästi. Verhotun polun aika on erilainen, sillä planeetan ollessa vastapäätä Aurinkoa eli nousemassa horisontista samaan aikaan kuin Aurinko laskee, Marsin näkyvyys taivaalla häiriytyy. Tästä johtuen Mars toimii kuin piilosta, se iskee kätköistä, jolloin sanonta ’tuli puun takaa’ on paikallaan. Tällainen varjossa piilevä Mars on ilkeä.

Marsin perääntymisessä olemme nyt juuri tässä hankalimmassa vaiheessa. Aurinko tuli 7,5 asteen etäisyydelle vastakkaisuudesta pari päivää sitten, ja tarkka Auringon ja Marsin vastakkaisuus tapahtuu 8. joulukuuta aamulla. Mars pääsee pois verhotusta kulustaan 13. päivänä kun Aurinko on etääntynyt jousimiehen merkin viimeiselle kolmannekselle.

Marsin perääntymisen aika tuntuu ajatuksen tasolla kurjalta ja hurjalta, mutta planeetta ei välttämättä ole kaikille yhtä hankala. Milloin Mars on hankalimmillaan? Tämä riippuu oman kartan rakenteesta ja henkilökohtaisesta ajanlaadusta. Jos Mars sattuu olla profektiossa vuoden planeetta, sen transiitit ovat kaikkein tuntuisimpia. Jos nousuakseli on kaksosissa, Mars kulkee silloin kaikkein henkilökohtaisimmalla kartan alueella, ja näin sen harmit tulevat itselle, kohdistuen esimerkiksi terveyteen. Myös silloin kun nousussa on mikä tahansa kaksittainen merkki (modernissa astrokielessä muuttuva: neitsyt, jousimies ja kalat kaksosten lisäksi), Marsin perääntyminen tapahtuu kartan aktiivisimmilla alueilla. Rapu-, skorpioni ja kaurisnousuiset vastaanottavat tämän perääntymisajan hankalimpiin kartankohtiinsa, mistä voi koitua elämään ikäviä asioita. Voi pitää silmällä myös kaksosten merkissä omalla kartalla sijaitsevia tärkeitä planeettoja, esimerkiksi nousumerkin hallitsijaa tai taivaallisia valoja Aurinkoa ja Kuuta. Marsin perääntyminen saattaa mennä sivuun omasta elämästä etenkin silloin, jos kaksosten merkki on helpommissa akselilta putoavissa kohdissa (vaaka- ja oinasnousuiset). Planeetan kulkemiset taivaalla, transiitit kuten astrologian kielellä sanomme, eivät aina kohdistu itseen, vaan voivat näkyä elämässä muiden ihmisten kautta; reagoimme näihin tapahtumiin kokemuksemme ja oppimme ohjaamina.

Marsin perääntymisen haasteita voivat olla mielialan heilahtelut, kiukku, ärtyneisyys ja riidat. Mars on tahdon planeetta, ja oman tahdon ilmaiseminen voi hankaloitua tai estyä useista syistä. Mars liittyy aloituksiin, kilpailunhaluun ja valloituksiin, ja oikeastaan aivan kaikenlainen toiminta on nyt hankalaa, joskus jopa vaarallista. Marsin asioita ovat teräaseet (myös sotaisat aseet) joten ollaan varovaisia saksien, veitsien ja neulojen kanssa. Terveydessä Marsin juttuja ovat kuume, tulehdukset ja vereen liittyvät seikat, mutta koska Mars liittyy vitaalisuuteen ja kuntoon, voi kaikenlaisia terveysongelmia ilmentyä. Kaksosissa perääntyvästä Marsista varoitetaan erityisesti kanssakäymisessä, eli malta ennen kuin lankeat someraivoon. Hankaluutta lisää se, että kaksonen on merkkejä joissa planeetat kulkevat normaalin kallistuskulmarajan ulkopuolella; Mars on erityinen, villi ja yllättävä.

Mietin aina ”taivaan osoittamalla tavalla” elämistä, miten omat toimet ajoittuvat ja sopeutuvat luontevimmin planeettavoimiin. Näin ajatellen Marsia perääntymisvaiheessa pitäisi ”käyttää” ennemmin kuin tukahduttaa. Marsilla ei ole samalla tavoin positiivisia voimiaan perääntymisen aikana, kuten esimerkiksi puolustuskykyä tai rohkeutta. Olen ehkä astrologisesti kerettiläinen kun tuumin, että jonkinlainen riitakin voi olla terveellisempi vaihtoehto kuin Marsin hautaaminen elävältä. Omaa tahtoa kannattaa erityisesti tarkastella sen jälkeen kun Marsin verhottu kulku päättyy joulukuun puolivälin tienoilla. Kaikki varmaan odotamme tammikuun 12. päivää jolloin Mars päättää perääntymisensä. Astrologinen näkemykseni tarkkojen astemäärien ja ajankohtien suhteen on laveampi ja enemmän teemakohtainen. Marsin kulkuun kaksosissa liittyy tämä hankala perääntymisen aika, ja siksi koko sen matkaa kaksosissa voi tarkastella varauksella. Toki olisi mukava yllätys jos jo talvella helpottaisi.

Talventulon tietäjät

Merkurius ja Venus ovat kulkeneet jo jonkin aikaa nätisti yhdessä. Planeettojen käsikynkkä alkoi jo skorpionin merkin puolelta kun molemmat Merkurius ja Venus olivat tiukemmin Auringon säteiden piilottamina, marraskuun toisena viikonloppuna. Hellenistisessä astrologiassa silmätään kolmen asteen etäisyyttä planeettojen kesken, eli kolmen asteen etäisyydellä kaksi kulkijaa ovat toisiinsa sitoutuneita, jolloin niiden voima yhdistyy. Tämä yhteinen tarkoitus tai suunnitelma alkaa nyt etääntyä, kun Merkurius on ohittanut Venuksen ja loittonee siitä kolmea astetta kauemmaksi perjantaina 2. joulukuuta. Planeetat saavat vielä yhteisvoimin kokea vastakkaisuuden eläinradan toisella puolella kaksosissa perääntyvään Marsiin, mutta kulmat pysähdystään tekevään Neptunukseen kaloihin tehdään omin voimin.

Olette voineet tunnistaa Merkuriuksen ja Venuksen yhteispelin viime viikkoina, ehkä sisimmän kepeytenä ja innostuksena, ja kenties tiedonhaluna tai sosiaalisten kontaktien virkistävyytenä. Merkurius ja Venus ovat kuitenkin olleet yhä perässään kulkevan Auringon kirkkauden alla piilossa, joten ehkä tässä on enemmän muhinut pinnan alla kuin ollut esillä. Jos omalla syntymäkartalla Merkurius ja Venus ovat samalla tavoin kolmen asteen sisällä toisistaan, on näiden planeettojen kulku saattanut olla tuntuisampaa, vaikka oman kartan sijainti olisi eri merkissä kuin nyt jousimiehessä. Planeettojen kulut taivaalla voivat resonoida voimakkaammin, jos oman kartan rakenne on samankaltainen.

Vaikka Merkurius ei oletetusti ole parhaimmillaan jousimiehessä, planeetan vastamerkissä, on sen kulku tällä kerralla tapahtunut suotuisten tähtien alla, eli Venuksen kanssa yhdessä ja Jupiterin auttaessa hienosti kaloista. Aina planeetan kulku vastamerkissään ei tapahdu näin hyvässä ohjauksessa. Tästä syystä katson, että Merkurius on toteutunut tavallista paremmin, ja on toivottavasti väistetty noloimmat fanatismin kaninkolot. Venus jousimiehessä on yleensä palavasti kiinnostunut aatteista ja filosofioista, mutta Jupiterin upea sijainti kaloissa on todennäköisesti tasannut intomielisiä huippuja. Otetaan silti seikkailuihin varaus, sillä molemmat planeetat keikkuvat matkassaan kallistuskulman yläpuolella eli oobiksi kutsutussa poikkeustilassa.

Merkuriuksen ja Venuksen yhteinen kulku ei sinällään ole yhtään epätavallista. Molemmat planeetat kiertävät syklissään Aurinkoa, kulkien sitä kohti ja taas etääntyen, joten on aika tavallista että Merkurius ja Venus viettävät aikaa samassa eläinradan merkissä.

Se mikä on huomionarvoista ja tärkeää Merkuriuksen ja Venuksen liikkeessä kohtapuoliin, on planeettojen pääsy pois Auringon säteiden alta. Näiden lähiplaneettojen yhtymän Aurinkoon, yläkonjunktion, sanotaan siirtävän planeetan iltatähden asemaan. Kun ajatellaan planeetan kulkua piilossa, näkymättömissä Auringon säteiden alla, muutos iltatähdeksi on meille vielä salaisuus, ja se paljastuu todeksi vasta kun planeetta oikeasti näkyy iltataivaalla Auringonlaskun jälkeen. Näkyväksitulon hetki on planeetan kulussa mahdollisesti sen kaikkein tärkein kohta, koska tällöin planeetta ”tekee itsestään numeroa”, ilmoittaa itsestään. Siksi siis Merkuriuksella ja Venuksella on kohta sanottavaa, kun ne kertovat mitä ovat oivaltaneet aikaisemmassa yhtymässään Aurinkoon. Planeettojen asia tai viesti voi olla yleismaailmallinen juttu, mutta myös hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Jos planeetta ilmestyy näkyväksi itselleen hyvässä merkissä, tätä pidetään astrologisessa magiassa niin vahvana hetkenä, että sitä käytetään rituaaleissa. Iltatähden näkyvyys on erityisesti Venukselle mieluinen, koska iltatähteyden luonne on suloinen ja suosiota tuova.

Opettajani Adam Elenbaas muistutti, kuinka tärkeää on tarkastella planeetan koko sykliä, eikä vain Auringon säteiden alta pääsyn kohtaa. Hän osoitti videossaan, miten kummankin Merkuriuksen ja Venuksen voimahetki kytkeytyy aikaisemmin syksyllä koettuihin pimennyksiin. Asia mistä planeetta tässä ’phasis’ hetkessään ilmoittaa, saa syntynsä tai oivalluksensa sen kontaktista Aurinkoon. Tämä tapahtui kummankin planeetan kohdalla pimennyksissä. Marraskuun alussa Kuunpimennyksen hetkellä Merkurius oli Auringon sydämessä eli cazimissa; tämä on äärimmäisen voimallinen kohta planeetan syklissä. Venus taas oli Auringon tuntumassa, mukana pimennyksessä, kun Auringonpimennys tapahtui lokakuun loppupuolella. Kun pimennykset ulottavat lonkeronsa voimallisella tavalla ajanlaatua ja tapahtumia osoittaviin planeettojen huippuhetkiin, ovat Merkuriuksen ja Venuksen iltatähden kirkkauden kohdat nyt alkutalvesta erityisen painokkaat. Syksyn pimennyssyklin vuoksi kannattaa erityisesti olla hereillä ja tarkkailla mitä tapahtuu maailmalla ja omissa ympyröissä silloin kun Merkurius ja Venus näkyvät iltataivaalla. Teknisesti phasis tapahtuu silloin kun planeetta on etääntynyt 15 asteen päähän Auringosta, mutta tämä on eräänlainen ”keskiarvo”, sillä planeetta saattaa toisinaan tuikahtaa näkyviin aikaisemminkin; tämä riippuu astronomisista seikoista planeetan kulkuradassa suhteessa ekliptikaan.

Merkuriuksen näkyväksi tulon hetki tapahtuu aivan juuri ennen planeetan siirtymää jousimiehestä kauriiseen, eli jousimiehen 29 asteella 6. joulukuuta. Merkuriuksen kannalta on tietysti kurjaa, että sen huippuhetki tapahtuu vastamerkissä, missä planeetta on vähän hukassa. Merkurius kuitenkin saa vielä suojeluksen isännältään Jupiterilta, mikä ei ole onneksi vielä siirtynyt kaloista pois. Kuunpimennys, minkä aikaisia asioita roiskahtaa pinnalle, tapahtui härässä ja yhtymässä shokeeraavaan, yllätykselliseen Uranukseen (repikää siitä… auts) ja Merkuriuksen tiedostaessa skorpionissa erityisen syvällisiä tai dramaattisia kysymyksiä. Näistä vihjeistä voi päätellä, että jotakin aika vavahduttavaa voi tapahtua.

Venuksen iltatähden kirkkaus paljastunee meille juuri joulun alla 23. päivänä, jolloin Venus on 16 asteessa kaurista. Iltatähden Venus pitää maan elementin merkeistä, ja kauriin hallitsija Saturnuskin on teräskunnossa. Vaikka Venus ei lokakuisen Auringonpimennyksen aikaan ollut täsmällisesti Auringon sydämessä, saattaa tuo skorpionin merkin alun pimennys hehkua meille ehdottomuutta, päättäväisyyttä, kenties jopa määrätietoista julmuutta (muistetaan että merkin hallitsija Mars valmistautui juuri aloittamaan pitkän ja tuskallisen peruutuksensa kaksosissa). On tässä katharsiksen makua.

Jupiterin viimeiset hetket

Jupiter on kulkenut omassa maskuliinisessa kotimerkissään jousimiehessä (se feminiininen valtakunta on kalat) viime syksystä, lokakuun 8. lähtien. Planeetta näyttäytyy omassa merkissään tyytyväisenä, ja voidaan olettaa että Jupiter toteutuu jousimiehessä oikein sujuvasti, koska Jupiter päiväplaneettana viihtyy parhaiten maskuliinisissa merkeissä.

Jupiterin onnen aika alkaa käydä vähiin, sillä planeetta siirtyy seuraavaan kauriin merkkiin joulukuun alussa, toisena päivänä. Tunnen jo eroahdistusta tästä, sillä kestää taas kauan ennen kuin taivaankannen suotuisin planeetta pääsee kulussaan itselleen sopivaan ja luontevaan merkkiin.

Ennen kuin Jupiterin jyrkkä pudotus planeettojen hierarkiassa ajanlaadun tasolla käy toteen, me saamme nauttia eräänlaisesta loppuhuipennuksesta Jupiterin jousimiehen ylityksessä. Näitä suotuisia hetkiä ajassa on luvallista käyttää ajoittamaan omaa toimintaa, eli tehdä näiden ajankohtien alla valintoja ja tekoja, joille toivoo Jupiterin sävyttämää onnea ja menestystä, kasvua ja eteenpäinmenoa. Tällaista astrologian käyttöä voi kutsua oman vapaan tahdon toteuttamiseksi, kun samalla huomioi ajanlaadun.

Venus siirtyi jousimieheen marraskuun alussa ja ehtii tavoittaa Jupiterin ennen kuin se päättää kulkunsa omassa merkissään. Tämä on tavattoman hienoa, suotuisaa ja onnekasta kun taivaankannen parhaimmat planeetat kohtaavat. Venuksen ja Jupiterin yhtymä on tarkimmillaan 24. marraskuuta iltapäivällä, mikä osuu sunnuntaiksi. Planeettojen kohtaamisissa aika jolloin nopeampi tekijä lähestyy hitaampaa, on yhtymän kerääntymisen ja teemojen esiintulon aikaa. Ensi viikko on tässä mielessä kaikkein suotuisinta aikaa kun Venus lähestyy Jupiteria. Hellenistisessä astrologiassa katsotaan kolmen asteen rajaa sille, että tapahtuu yhteensulautuminen. Näin katsottuna planeettojen kohtaaminen on intensiivisimmillään 21. marraskuuta alkaen. Venus ja Jupiter kohtaavat 28 asteessa jousimiestä, mutta tämä valaisee ihan koko merkkiä. Kannattaa siis tehdä oma kartta merkkipaikoilla, tai laskea monesko paikka jousimies on omasta nousumerkistä lukien.

Vain pari päivää tuon onnenkantamoisen jälkeen syntyy uusikuu jousimiehessä, 26. marraskuuta hieman iltapäivän viiden jälkeen, jousimiehen 4 asteessa. Tämä uusikuu, Kuun ylitys jousimiehen alussa olevalle Auringolle, osoittaa viimeistä erityisen onnekasta uuden alun kohtaa, kun ajatellaan kuunkiertoja silloin kun suotuisin planeetta Jupiter hykertelee oloaan kotimerkissään. Uudenkuun sävy on erityisen suotuisa kun hallitsijaplaneetta on samassa merkissä, nyt siis Jupiter jousimiehessä.

Täsmällistä aloituksen ajankohtaa asialle, minkä toivoo onnistuvan, kasvavan ja lisääntyvän, voi katsella hetkestä jolloin Kuu lähestyy Jupiteria, mutta on jo tarpeeksi kaukana ettei Auringon polttavat asteet vahingoita sitä. Esimerkiksi 28. päivän aamu näyttää hyvältä, vaikka kymmenen yli yhdeksän, jolloin Kuu on juuri lähestymässä Jupiteria, kun ne kohtaavat sitten myöhemmin iltapäivän alkaessa noin yhdeltä; uudenkuun aloitus olisi siis hyvä lanseerata ennen kuin Kuu on ylittänyt Jupiterin.

Tässä siis pari hyväntahtoista vinkkiä miten Jupiterin kulkua jousimiehessä vielä ehtii käyttää.

Eteenpäinmenon innostus vai kapina?

Blogin päivitystauko on venynyt suunniteltua pidemmäksi (feissarin sivulla on ollut esillä jotakin pientä kesälläkin). Tauko periaatteessa liittyy tämän päivän aiheeseen, Jupiteriin, sillä olen planeetan perääntymisen aikana koettanut sulatella opittua ja muodostaa uudelleen näkemystäni astrologiasta. Toki tämä on ollut itsekästä kun olisi voinut keskittyä tulkintajonoon tai kirjoittaa edes pimennyskaudesta.

Jupiterin huhtikuussa alkanut perääntymisjakso on nyt päätöksessä ja syksyn ajan planeetta kirii hallitsemansa jousimiehen merkin puoliskon yli. Jupiterin pysähdyksen keskikohta osuu sunnuntaille 11. elokuuta iltapäivään, mutta jo tänään 8. elokuuta planeetta saavuttaa pysähdyksen asteen ja kaariminuutin 14°30’ jousimiestä. Koska Jupiter on melko hidas planeetta, se on pysähdyksissä pidempäänkin kuin tuohon mainittuun keskikohtaan tässä liikkeessä; efemerideissä liikahdetaan seuraavaan kaariminuuttiin ensi viikon keskiviikkona 14. elokuuta. Keskimäärin viikon verran Jupiter on voimakas ja päällimmäinen tekijä ajanlaadussa.

Ja mikä sen ihanampaa ja kohottavampaa kuin aika raskaan pysähdyskauden ja Merkuriuksen perääntymisen jälkeen saadaan nauttia eteenpäinmenon merkeistä. Jupiter ja Aurinko olivat eilen tasan kolmioaspektissa toisiinsa – näin tapahtuu aina planeetan ollessa lähellä pysähdystä ja suunnan vaihdosta – ja kulma voidaan astrologisesti katsoa parhaimmaksi mitä taivaskuviot voivat ikinä tarjota. Tulen elementin innokkuudessa ja lennokkuudessa kolmio on täysin omalla paikallaan, elementissään kuten voisi ilmaista. Planeettojenvälisistä kulmista kolmiossa on Jupiterin luonnetta, sillä sen perimmäinen idea on rakentua juuri taivaan valojen ja Jupiterin välille, osoittamaan suotuisuutta, myönteisyyttä, hyvää ja kasvua.

Jupiterin pysähdys ei ole taivaalla yksin, sillä myös Uranus tekee kääntymystään härän merkin alussa tähän aikaan. Mitenkään tavatonta tämä ei ole, että kaksikin planeettaa on samaan aikaan stopissa, vaikkei näitä taivaan planeettatekijöitä niin montaa olekaan. Uranuksen pysähdyksen keskikohta härän 6°36’ tulee maanantaina 12. elokuuta aamuyöllä, mutta Jupiteria hitaampana kulkijana myös sen pysähdys ottaa ajallisesti kauemmin: Uranuksen voi katsoa efemeridin mukaan pysähtyneeksi 6. elokuuta ja sen perääntyminen alkaa näkyä vasta 18. päivänä planeetan liikkeessä.

Jupiter ja Uranus ovat monella tavalla sukulaisplaneettoja (vaikka toki Jupiter lainasi paljon symboliikastaan Neptunukselle silloin kun planeetta löytyi). Molemmissa on jokapäiväisyyttä kaihtavaa erityisyyttä, mikä torjuu rutiineja (kelpaako tämä syyksi ettei tulkintajonon kimppuun käydä vieläkään?). Planeetoissa on älyllisyyttä ja näiden yhteisistä voimista odotetaan usein suuria keksintöjä. Jupiter ja Uranus ovat kapinallisia, haluavat laatia sääntönsä itse, mikä selkeästi mahdollistaa paljon – eli voidaan taas ajatella laajemmalle, nähdä suuria kokonaisuuksia. Kapinallisuus ryöhähtää silloin ikävämpiin suuntiin jos ei ole mukana moraalia ja etiikkaa.

Voi olla, että pysähtyneiden voimaplaneettojen korostunutta laatua on mahdotonta toteuttaa yhtä vahvasti molempia. Todennäköisesti oman kartan tekijät ja ajalliset indikaattorit näyttävät, kumpi on oma kapinakenraali. Näin siksi, että planeetat eivät oikeastaan kohtaa taivaalla, koska jousimiehestä ja härästä ovat toisiinsa nähden aversioissa eli sokeassa kulmassa. Tietyt merkit kuitenkin nappaavat kulmia kummastakin, esimerkiksi ajankohtainen leijona (neliö Uranukselta, kolmio Jupiterilta).

Innostaako syksyn tulo? Miten teidän kesänne sujui, selvisittekö pimennyksistä (paitsi eihän tätä vielä varmasti tiedä koska pimennykset toimivat ajallisesti niin pitkän aikaa)?