Kysymyksiä Kuunpaluukartoista

Kuinka kokonaisesti Kuunpaluun kartta voi kertoa vaihtuvista ajanlaaduista? Jos lähtökohta kartassa on Kuu, mikä on aina samassa eläinradan kohdassa kuin omallakin kartalla, sen muodostamat kulmat ja sijainnin huone kertovat noin kuukauden ajan ydintapahtumista. Voiko muu Kuunpaluun kartta kertoa tuosta ajasta vielä lisää?

Nousumerkki on omasta mielestäni aina ratkaiseva, sillä se leimaa kuukauden tunnelmaa kenties jopa yhtä paljon kuin Kuu. Maamerkkiset nousut voivat olla yleisesti ottaen arkisia ja käytännöllisiä, kun ilmamerkin nousut viittaavat sosiaalisuuteen, älyllisyyteen ja ajatteluun. Tulen merkeissä on draivia, ja veden merkit vievät mahdollisesti sisäiseen tunne-elämään. Nousumerkin tarkasteluun yhdistän mielelläni sitä hallitsevan planeetan, esimerkiksi tämän kuluvan syklin ajaksi sain itse leimallisesti hyvin kuisen yleistunnelman, kun nousu on ravussa ja Kuu siis hallitsee sitä. Tällainen asetelma lisää Kuun painoarvoa entisestään paluukartalla, mutta samoin voi käydä, mikäli Kuulla ja nousua hallitsevalla planeetalla on välillään kulma; silloin nämä tekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Millainen merkitys voisi olla Kuunpaluun aikaan olleilla muilla planeettakuvioilla? Jos esimerkiksi tämän viikon Venuksen ja Jupiterin vastakkaisuus jää tarkkana Kuunpaluun kartalle, mahtaisiko sellainen antaa näiden planeettojen sävyjä korostuneemmin tuohon ajanjaksoon? Omaa paluukarttaani nyt leimaa Suurkolmio Kuun, Jupiterin ja Auringon välillä vesimerkeissä, ja näiden tekijöiden huoneet ovat mielestäni nyt olleetkin esillä.

Entäpä jos Kuunpaluun kartta antaisi viitteitä huoneiden kärkien kautta ihan kaikille elämänalueille, ja toimisi vähän kuin mini-Auringonpaluuna hetken ajan? Vai pitäisikö meidän tyytyä katsomaan ainoastaan Kuuta tältä kartalta? Havainnoistanne ja mielipiteistänne olisi mukava kuulla!

Katoamispiste

Transiittien eli planeettaylitysten ja -kulmien kestosta viriää toisinaan keskustelua astrologiassa. Olen saanut huomata, että tämäkin on asia, josta ilmeisesti ajattelen melko erilailla kuin useimmat harrastajat ja / tai kollegat. Aihetta koskeva teesini on seuraavanlainen: koska astrologia on subjektiivista, ei millekään transiitille voida asettaa yleistä eikä rajattua kestoa. Astrologia ei todellakaan ole niin helppoa, että tiettynä päivämääränä transiitti lakkaa olemasta, häviää, että olisi olemassa jokin maaginen raja, jota ennen energia oli aktiivista ja sen jälkeen sitä ei lainkaan ole.

Miten kauan transiitti voi kestää? Jos planeettaenergiaa vertaa horisonttiin häipyvään pisteeseen, on hyvin vaikea sanoa milloin sen viimeisen kerran tunnistaa; jokin voi estää näkemästä täysin kirkkaasti vaikka se ”kappale” vielä olisikin näkyvissä. Tulee mieleen myös sanonta, ettei show ole ohi ennen kuin paksu leidi on laulanut. Lisäksi olen sitä mieltä, että itse ei voi tehdä lujaa päätöstä, että tämä juttu olisi nyt, tällä kellonlyömällä, katsottu loppuun – planeetat voivat olla toista mieltä, varsinkin silloin jos mieli on ollut sellainen, että kärsimättömänä odottaa transiitin loppumista. Tämä usein kielii siitä, että planeetan osoittamaa teemaa ei transiitin aikana ole työstetty loppuun saakka.

Nykyään on tarjolla kattavia listauksia transiiteista päivämäärineen. Näihin tuijottaminen on petollista, koska listauksessa ilmoitettu päivämäärä yleensä tarkoittaa tarkkaa kulmaa, eikä tämä ole lähelläkään transiitin loppumista. Listauksestahan ei näy, jos vaikka hidas planeetta vuoden kuluttua pysähtyisi parin kaariminuutin päähän tarkasta kulmasta, mutta aivan varmasti sellainen edelleen tuntuisi.

Päivämääriin tuijottaminen on edelleen hämäävää, koska karttamme ovat yksilöllisiä, ja sen vuoksi kunkin transiitin vaikutuksen voimakkuus on yksilöllistä. Teknisen päivämäärälistauksen tieto ei tee eroa, kohdistuuko transiitti persoonalliselle kartantekijälle, tai esimerkiksi karttakuvion johtavalle planeetalle. Mitä tärkeämmässä asemassa planeetta kartalla on, esimerkiksi sen Almuten, sitä merkittävämpi kokonaisuuden kannalta on sille kohdistuva transiitti. Eivätkä nuo listaukset tiedä henkilökohtaista transiittihistoriaakaan (mitä ei muuten tiedä sokkona tulkintaa tekevä astrologikaan), sillä joskus olemme tehneet aikaisemmissa transiiteissa niin hyvää työtä, ettei isollakaan transiitilla ole paljoa sanottavaa (yleensä muutettavaa), ja silloin sen anti voi tuntua lyhyempikestoiselta – kyse on kuitenkin ennemmin laatu-erosta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä tärkeämpi / keskeisempi transiitin saava kartantekijä on, sitä voimakkaampi ja pitkällisempi on myös transiitin kesto ajassa.

On myös niin, että mikään transiitti ei operoi karttaa yksinään, vaan aina on olemassa muita vaikuttavia energioita, jotka estävät tai auttavat toteutumista. Yhteisvaikutuksesta olen mielestäni saarnannut ennenkin. Jos hitaan planeetan pitkäkestoinen transiitti ottaa koville, voi sen lomassa tapahtuva ajallisesti nopeampi juttu jäädä kuin hyllylle odottamaan parempaa ilmastoa, tai toisinpäin, jokin transiitti voi näyttäytyä etuajassa jos saisimme sen katsottua alta pois ennen toiseen asiaan keskittymistä. Päivämäärälista ei taida tällaistakaan paljastaa.

Ehdotukseni on, että transiitteja mietittäessä keskittyisimme ajan laatuun päivämäärien ja transiitin loppumisen odottamisen sijaan. Ehkä karttaa voisi vaikka värittää, jos energia paljastuisi tätä kautta helpommin: hitaan planeetan transiitille laaja ”suttu”, Marsille pyöreämpi punainen pallo, Uranuksen kulmille kirkkaat keltaiset salamat. Kun karttaansa on antanut ajan laaduillensa värit ja muodot, sitä kannattaa katsoa kauempaa – mikä erottuu selkeimpänä, mikä antaa pikantin sävyn, missä on painotusta (muista myös polariteetit), tällaisista tekijöistä transiitti rakentuu. Mitä enemmän väriä, sitä pidempään sen haalistuminen kestää.

Onnea ja iloa

Voisikohan tämä olla erittäin onnellinen viikko? Venus kauriissa tulee vastapäätä perääntyvää Jupiteria ravussa. Tämän enempää ei varmaan tarvitsisi sanoakaan! Taivaankannen suotuisimmat ja mukavimmat planeetat osuvat kontaktiin tarkimmin 19°45’ asteissa ja vastakkaisuus on voimakkain torstaina iltapäivällä noin puoli kahdesta kahteen saakka. Vastakkaisuus kestää kuitenkin hiukan tavallista pidempään, sillä Venus alkaa olla liikkeessään jo hidas, valmistellen tulevaa perääntymistään kauriin merkin lopusta lähtien. Samassa asteessa Venus ja Jupiter ovat, siis vastakkaisissa merkeissä, tästä päivästä puolestapäivästä aina huomisen myöhäisiltaan, ja kun annamme hiukan orbia eli vaihteluväliä vastakkaisuuteen niin herkkua kestää koko viikoksi.

Mitkä teidän mielestänne ovat Venuksen ja Jupiterin vastakkaisuuden keskeisimmät teemat? Oppositio kulmana kertoo vastavuoroisuudesta, antamisesta ja saamisesta, sekä tasapainon etsinnästä. Venus asettuu alttiiksi Jupiterin suurentavalle energialle. Perustasollaan Venuksen ja Jupiterin transiitit kertovat nautinnosta, yltäkylläisyydestä, ilosta, tyytyväisyydestä ja hyvistä ihmissuhteista. Ehkä Venuksen kauriin merkki pelastaa meidät liialliselta sokerikuorrutukselta, sillä ylenmäärin makea tämä yhdistelmä on; jopa transiittiguru Rob Hand kertoo, että huono päivä laihduttamiselle.

Planeettojen vastaavuudet eivät kuitenkaan aina näy ollenkaan maallisella ja konkreettisella tasolla, vaikka mukavaahan se olisi, jos yhtäkkiä ilmassa sataisi seteleitä. Taivaallinen kulma saattaa näyttäytyä esimerkiksi Venuksen edustamassa arvomaailmassa myönteisin tavoin, ja kannattaa muistaa että Jupiter on viisautta ja totuutta etsivä planeetta.

Omaa karttaa voi silmäillä 19 asteen kannalta, miten planeettojen vastakkaisuus sinne asettuu; antaako esimerkiksi aktiiviset kulmat toisiin johtaviin merkkeihin oinaaseen ja vaakaan näille asteille, tai kolmioita ja sekstiilejä härkään, neitsyeen, skorpioniin ja kaloihin. Monesta suunnasta olisi hyvää tarjolla!

Olisipa mukava päivä kohdata ihmisiä, vai mitä?

Kohtalotar Nemesis

Jos mytologia tuntee monia variaatioita Nemesiksen synnystä, taitaa astrologiassa olla lähes yhtä monta tapaa tulkita asteroidi Nemesistä. Tämän verrattain isokokoisen asteroidin löysi J.C. Watson jo vuonna 1872 (muuten sama heppu joka on bongannut Hekaten ja monta muuta mielenkiintoista murikkaa asteroidivyöhykkeeltä Marsin ja Jupiterin välistä) ja löytöhetkellään Nemesis oli 6°54’ kaksosia perääntyvänä, eli oppositiossa Aurinkoon jolloin se on ollut lähimpänä Maata ja helpoimmin havaittavissa.

Yön tyttäreksi kerrottu Nemesis kuvataan mytologiassa ja taiteessa siivekkäänä neitsytjumalattarena. Nemesikseen liitettyjä määreitä ovat ainakin omenapuun oksa, ohjakset, ruoska, miekka ja vaaka; nykytaiteen kuvituksessa mitä ilmeisimmin miekka ja vaaka ovat vakiintuneet Nemesiksen aseiksi.

Nemesiksellä on huono maine, sillä se yhdistetään katkeraan kohtaloon. Itseasiassa Nemesis on lahjomaton  kohtalon lähetti, sillä sen tehtävänä on tasapainottaa onnea ja epäonnea; se antaa oikean annoksen jokaiselle. Vanhan kansan sanonta itku pitkästä ilosta on tismalleen Nemesistä. Nemesis on nimensä mukaisesti se, joka antaa ansionsa mukaan. Se valvoo lain moraalista kunnioittamista, ja toimii siksi omantunnon äänenä. Nemesis on kuin häpeän työpari. Se kostaa hybrikseen sortumiseen. Tämä asteroidi suhteuttaa hyvän onnen määrää ihmisten keskuudessa, eli jota Fortuna on liiaksi suosinut, Nemesis antaa menetyksiä ja surua. Ilmeisesti Nemesis ei kuitenkaan anna koskaan sitä hyvää onnea, vaan sen jakelusta huolehtivat muut (jumalat, asteroidit, kartantekijät jne.).

Nemesiksen astrologista tulkintaa on ehdotettu syntipukin kohdaksi, omaksi akilleen kantapääksi, mustan pedon paikaksi, syyllisen etsinnäksi ja osoittajaksi, ylipäätään vihollisen tunnistamisen kohdaksi tai ongelmakohdaksi. Nemesis on myös nähty kuin Auringon eli egon varjopuolena, kohtana missä on itse itsensä vihollinen, ja siksi itsetuhoisuuden paikkana. Nemesis voisi toimia myös tiedostamattomalla tasolla toisten ihmisten negaatioiden toteutumisien kohtana, tai itse niiden toteuttajana. Nemesiksen merkin ja huonesijainnin kautta voisi koettaa päätellä, millaisia ovat nämä negatiiviset toiset voisivat olla.

Jäin pohtimaan Nemesiksen perimmäistä tehtävää, onnen ja epäonnen häiriötilojen tasapainottamista. Miksei myös tämä voisi näkyä suoraan kartasta, eli merkin ja huoneen mukaisesti kertoisi missä asioissa ja millaisella areenalla saamme ansioimme mukaan, missä kohtaamme menetyksiä ja murhetta. Nemesistä voisi olla myös mielenkiintoista tutkia suhteessa Hybris asteroidiin.

Haluatte varmaan löytää kohtalon paikkanne? Nemesiksen löytää esimerkiksi astro.comin ilmaiskartoista kun kirjoittaa valikkosivun alaosan lokeroon asteroidin numeron 128, ja Hybris on 430 jos sen haluatte tsekata samalla, pilkku vain väliin. Minulla se sattui todella keskeiseen paikkaan aivan Keskitaivaan tuntumaan, eikä taida olla ollenkaan sattumaa, että olen julkisessa elämässä, lähinnä työelämässä, törmännyt niin moneen selkäänpuukottajaan. Onko kukaan havainnut Nemesiksen näkyvän ajassa – jos jotakin kohtalokasta on sattunut, miten asteroidi on silloin sijoittunut? Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne, miten ymmärrätte oman karttanne Nemesiksen.

Nyt Nemesis on 6°10′ oinasta, eli napsuu perääntyvän Uranuksen kanssa yllättävästi. Voiko kenelläkään olla Nemesiksen paluu?

Minne Aurinko jäi Kuunvaiheessa?

Taika ei sitten vastaa solmuun menneistä ajatuksista! Nyt tulee niin kummallisia pohdintoja, että saatte vääntää itsellenne mallin rautalangasta, eli piirtää kynän ja paperin kanssa, jotta ollenkaan pysyisitte perässä. Ei tämä ydinfysiikkaa sentään ole, mutta pelkään pahoin että kun näinpäin ei olla totuttu karttaa kääntämään, hahmottaminen voi olla aluksi vaikeaa.

Kun astrologiassa puhutaan Kuunvaiheista, tulkinnoissa keskitytään yksinomaan Kuuhun, vaikka itseasiassa kyse on Auringon ja Kuun välisestä suhteesta. Auringon osuus skipataan täysin. Jos kääntäisimme katsannon hetkeksi takaperoiseksi, ja katsoisimme millaiselta kuunvaiheen alueelta Aurinko osallistuu Kuun vaiheen määrittämiseen. Tällä tuskin on tulkinnallisesti mitään merkitystä, mutta jos on viikonloppuna liikaa aikaa, miksei voisi tätäkin pohtia.

Aluksi tarvitsee jakaa oma syntymäkartta Kuunvaiheiden määrittämiin kahdeksaan sektoriin. Ei tämä ole vaikeaa, etenkin jos kokonaan unohtaa hetkeksi oman kartan huoneet ja akselit, ja antaa Kuun piirtää vaiheittensa mukaan kuin kahdeksan uutta huonetta kartalle. Selkeimmän tuloksen saa karttaan, missä ei ole merkitty aspektiviivoja keskelle.

Piirrä Kuusta suora viiva eläinradan vastakkaiselle puolelle osoittamaan omaa, henkilökohtaista täydenkuun kohtaasi. Esimerkiksi jos Kuu sijaitsee 3°45’ härkää, oma täysikuu tulee skorpioniin samaan asteeseen. Sitten piirrä puolikuun kohdat tasan neliöihin, saman laadun merkkeihin Kuun kummallekin puolelle, esimerkin tapauksessa kasvava puolikuu tulisi 3°45’ leijonaan ja vähenevä puolikuu tätä vastapäätä vesimieheen. Nyt kartalla pitäisi olla iso rasti, karttaympyrä piirrettynä neljään yhtäsuureen sektoriin?

”Väli-ilmansuunnat” saa jakamalla jokaisen sektorin kahtia, eli laskemalla oman Kuun asteluvusta eteenpäin tasan 45 astetta, ja piirtämällä viivan tästä asteesta taas vastakkaiselle kartanpuolelle oppositiokohtaan. Näin omasta Kuusta katsottuna oikealle tulee Uuden Kuun vaiheeksi Kuuta seuraavat 45 astetta, ja viivan toiselle puolelle jää sirppikuunvaihe (ja vastapäätä on siemenkuun vaiheen alkamisen kohta). Neliökohtaan pitäisi ollakin jo merkittynä kasvava puolikuu, ja sen jälkeen hullukuunvaihe löytyy saman laadun merkistä kuin mistä sirppikuukin alkoi. Eli puolikuun ja täydenkuun väliin, keskipisteeseen, piirretään taas viiva oppositiokohtaan, mikä merkitsee samalla Vanhan Kuun vaiheen alkamiskohtaa.

Toivottavasti löysitte omalta kartaltanne omien Kuunvaiheittenne rajat. Piirtäminen aloitetaan siis Kuusta! Nyt kun kartta on jaettu kahdeksaan yhtä suureen sektoriin, Kuusta alkaen Uusi Kuu, Sirppikuu, Puolikuu, Hullukuu, Täysikuu, Siemenkuu, vähenevä Puolikuu ja Vanha Kuu. Nämä voi vaikka kirjoittaa kartan ulkoreunalle jokaisen sektorin kohdalle, jottei niitä tarvitse muistella. Kun omat vaiheet on kerran löydetty, karttaa voi käyttää esimerkiksi Kuun transiittien seuraamiseen; milloin itsellä tulee oma henkilökohtainen täysikuu, tai aktiivinen puolikuun kohta, ja se kaikkein tärkein eli Kuun paluu.

Kun kartta on jaoteltu uusiksi omien kuunvaiheiden mukaan, mihin Kuunvaiheeseen Aurinkonne sijoittuu? Tämä riippuu tottakai siitä omasta Auringon ja Kuun välisestä vaiheesta. Esimerkiksi Uuden Kuun ihmisillä Aurinko on suht lähellä, ja sen pitäisi olla vanhan balsamisen Kuun vaiheen alueella. Jos oma kuunvaihe on sirppikuu, Auringon pitäisi olla sektorissa nimeltä vähenevä puolikuu. Jos oma kuunvaihe on kasvava puolikuu, tässä mallissa Aurinko sijoittuu siemenkuun kohtaan. Ja heillä, jotka ovat täydenkuun vaiheen aikaan syntyneitä, Aurinko sijoittuu hullunkuun sektorille. Ja niin edelleen. Hahmottuuhan?

Tuo täytyy todennäköisesti piirtämällä piirtää itselle, jotta Auringon sijainnin sektorin näkee. Ja sitten pitäisi tulkita tätä vuoropuhelua jotenkin. Esimerkiksi itselläni uudenkuun intoilijana Aurinko on siis balsamisessa kohtaa, ja mielestäni tämä asetelma kertoo intuition ja vaistojen impulsiivisuudesta ja laukkaavuudesta, mutta Auringon tahtopuolen mahdollisesta syvällisyydestä (tai kyllästymisestä tai helposti luovuttamisesta, kuten haluatte). Toinen esimerkki jossa syntymäkartan vaihe on siemenkuu (toimittaja, opettaja), ja Aurinko tulee kuunvaiheittain jaoteltuna kasvavan puolikuun kohtaan; tämä ihminen ei sammaloidu vaan aloittaa hengästyttävään tahtiin aina uutta. Kolmas esimerkki syntymäkartan Kuusta hullunkuunvaiheessa, jossa Aurinko sijoittuu kuunvaiheitten mukaiseen täydenkuun vaiheeseen; hän on pilkunviilaaja, ja raivostuttavan usein saavuttaa sillä täydellisyyden. Millainen eheys ja kokonaisuus löytyy sitten täydenkuun aikaan syntyneiltä, joilla Aurinko sijoittuu kuunvaiheiden sektoreissa hulluun vaiheeseen? Onko niin, että vaikka suunta on kovasti kohti ihmisläheisyyttä, on tätä vaakavaiheen balanssia todella vaikea käytännössä saavuttaa, koska Auringon tahtopuolen ”valmius” yrittää liikaa, pingottaa ja hermostuttaa kaikki?

Mahtaisiko tämä yhteispeli Auringon ja Kuun välillä toimia jopa niin, että Aurinko kertoo tahdosta ja minuuden toteutumisesta myös näin takaperoisesti ajateltuna, kuin jonkinlaisena kuunvaiheen ”puolikkaana”? Että kuunvaihe ei olisikaan yksinomaan Kuun juttu, eikä olemus olisi yksinomaan kuunvaihetta, vaan kahden erilaisen ”vaiheen” summa?

Keitä en onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta täysin pudottamaan veneestä, kertokaa miten itse miellätte omalla kohdallanne kuunvaiheen ja Auringon sijainnin kuunvaiheittain mitattuna – millainen vuoropuhelu ja komppaus valoillanne on käynnissä?

Näkemys ja ajan henki

Aamuyöllä Aurinko tuli muutoksen tuuliin siirtyessään jousimiehen merkkiin joitakin minuutteja ennen kuutta. Kun tämä tapahtui meillä ennen Auringon nousua horisontista (askendentin ylitys), jäi Aurinko kartan toiseen huoneeseen. Jousimiehessä Auringon uudeksi hallitsijaksi tuli Jupiter, hyvin onnellisesti siis, ylennyksessään vaikkakin perääntyvä suuruuden planeetta. Kuu vielä sattui kirkastamaan Jupiterin tarkalla yhtymällä, ja tämä tapahtui yhdeksännessä jousimiehen huoneessa, joten oikein hyvin alkoi Auringon tie näkemyksen ja jalon anteliaisuuden merkissä.

Jousimiesmäisyys voi olla niin kovin monenlaisia asioita, kun merkki on muuttuva eli kaksittainen. Vaihtoehtoja riittää tulevaksi kuukaudeksi ajan henkeen. Meillä on korkean henkinen jousimies, joka elää ideologiassa, aatteessa, uskossa ja näkemyksessä. Ja on ruumiillinen jousimies, mitä ei saisi väheksyä huonommaksi; tämä on reipas, rohkea, uutta etsivä. Molemmat puolet ovat suurpiirteisiä, myönteisesti katsovia, ikuisesti hyvään uskovia. Jousimies on joviaali, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Sanakirjan mukaan hyväntahtoisuutta ja leppoisuutta. Voiko tulen elementin merkki kuitenkaan olla kovin leppoisa; no ehkä siinä kuin leijonakin voi olla laiska.

Muuttuvaan merkkiin tulo ajassa kertoo muutoksen olevan jo tulossa, ja sitä pitäisi alkaa tähyillä, etsiä totuus tulevasta reitistä ja valinnoista. Jousimies nimenomaan katsoo tulevaisuuteen, ja se voi olla yksi sen heikkouksista. Me voimme suhtautua aikaan tällä hetkellä kuin kärvistellen, sitten jouluna levätään, vaikka pitäisi nähdä tämän hetken mahdollisuudet ja nauttia niistä. Jousimiehen näkemys valmistaa tulevaan kauriin ingressiin, Talvipäivänseisaukseen, missä aika taas kulminoituu rajapyykiksi.

Jousimiehen aika on tunnustuksellista nimenomaan uskon tasolla. Ajan henkeen kuuluu tuoda esille se mihin uskoo. En tiedä sortuuko jousimies saarnaamiseen, mutta ei itse uskomansa läpi elämiseen, ainakin tämä voidaan tiedostaa nyt vaikka omalla kartalla jousimies ei tähtiroolia esittäisikään. Astrologian parissa voidaan tunnustuksellisuutta koettaa harjoittaa rinta röyhyllä, ikiaikaista tietoa ymmärtäen, tulkiten, jakaen ja arvostaen. Jos astrologiaan joutuu laittamaan varauksia, ristiriitaisuus voi olla hajottavaa. Pesäerojakin on nähty, ja valinta on tottakai jokaisen itsensä tehtävä. Jousimiehen aika kuitenkin komppaa ja tukee, vaikkei sitä yleisesti yhteisölliseksi mielletäkään samalla tavalla kuin esimerkiksi vesimiestä. Jousimies on seurallinen ja viihtyy ihan kaikenlaisissa seuroissa, kyllä se aateveljeään puolustaa ja tukee.

Auringon osalta tuleva kuukausi on esimerkiksi eteenpäinmenon ilotulitusta Uranuksen kolmiossa, tai näkemyksen testaamista ja uskossaan tilille joutumista Jupiterin kvinkunssissa (joudutaanko kuvainnollisesti roviolle koska samaan aikaan Mars tulee kvinkunssiin Neptunukselle?), mutta aika sutjakkaalta ja onnekkaalta jousimiehen aika äkkiä tarkasteltuna näyttää. Jospa sitten uskoisimme lujasti, että hyvä tästä tulee?

Suuria Auringonpaluita jouskareille ja lupsakkaa kuukautta kaikille!

Intuitiolla paluussa

Taas tuli huomattua, ettei omia karttojaan ehdi sevetä ollenkaan tarpeeksi. Siitä on näköjään liian pitkä aika kun tutkailin täällä blogissa Uranian kulkua taivaalla. Minulle oli jäänyt tästä vain mieleen, että vaa’assa ollaan pitkään perääntymisen vuoksi, mutta enpä ollut tullut sen ihmeemmin katsoneeksi, milloin Urania liikkuu tästä eteenpäin. Tämä olisi nimittäin ollut itselleni tärkeätä, sillä oman karttani Urania on skorpionissa.

Uranian paluu tulla räsähti sellaisella intensiteetillä, että se itse raivasi uudenlaiselle astrologialle tilaa, vaikka en ollenkaan tajunnut mitä olin tekemässä. Kuulostaapa sekavalta! Noin reilu kuukausi sitten yhtäkkiä ja täysin puskista päätin laittaa ilmoille toisenlaisen astroblogin, ihan kuin minulla ei muka olisi kädet täynnä oikeitakin töitä. Se oli kummallinen sisäinen pakko, ja toimin lähestulkoon jonkin ulkopuolisen voiman johdattamana. Tuota Kuuta tunnustelevaa blogia en ollut suunnitellut ja harkinnut, ja se syntyi tottakai ihan liian nopeasti. Ihan kuin kyse oli olisi ollut puolitoistaneliön kaltaisesta pakottavasta transiitista – löytyi toki sellainenkin ajasta, ylennyksessään liioitteleva Jupiter oli juuri noihin aikoihin puolitoistaneliössä Aurinkooni, jolla tietysti on ristinään se ”mielikuvituksellinen” Neptunuksen ylitys. Omat tunnelmani olivat lähinnä sekavat, pyörteessä ihmettelin itsekin mitä tulikaan tehtyä.

Lopulta oivalsin aikani laadun, sillä uusi blogi karkasi maailmalle kun Urania valmistautui paluuseensa. Aikaisemmatkin asteroidin paluut ovat osoittaneet minulle astrologisia asioita, ja olen oikein tyytyväinen kun tulin tälläkin kerralla tehneeksi jotakin muuta kuin tavanomaisia astrojuttuja. Jos olisin harjoittanut elektioastrologiaa ja suunnitellut vimpanpäälle astrologisen blogin ajoituksen, olisi itsestänikin tuntunut hyvältä aloitusajankohdalta hetki, jolloin astrologian oma muusa, sen oma asteroidi on Keskitaivaallani.

Vielä jännemmältä koko hektinen tapahtumaketju tuntuu näin jälkeenpäin ajoituksen kannalta, sillä minä vain seurasin intuitiotani ja toimin kuten sisimmässäni tuntui oikealta, vaikka kiirettä tuolloin piti. Tämä pistää taas miettimään, kuinkahan hyvin ja ajoituksellisesti oikein kaikki muutkin transiitit ja paluut todella tulevat? Jos kuuntelisi herkästi itseään ja tekisi kuten itsestä oikealta tuntuu ja silloin kun tunnistaa ”kutsun”, vaikka järjen ääni väittäisi ettei tässä ole mitään tolkkua, kuinkahan moni transiittienergia tulisi toteutumaan varsin luontevasti ja intuition johdattamana?

Joku voisi tästä päätellä, että haluan nyt ehdottaa, että planeettaenergiat vaikuttavat meihin, tiedostimmepa ne ”nimeltä” tai emme – ja tämähän on kauhean fatalistista. Miksi muuten kohtalosta aina esitetään, että se merkitsee pahaa tai huonoa? Kohtalokas on sellaista mikä tuo tuskaa ihmissuhteissa ja näkyy traagisina tapahtumina. Voisiko kohtalo näkyä myös intuitiivisen oikeina ajoituksina? Ja kun me etukäteen nimeämme ajankohdan esimerkiksi Pluto-transiitiksi ja lietsomme itsemme paniikkiin sen suhteen, voisikohan näihin milloinkaan vain heittäytyä mukaan, ja toimia vaistonvaraisesti? Minusta tuntuu, että omat odotukset transiiteista pilaavat herkkyyden kuunnella sisäistä ääntään, koska tiedostaessa transiittia samalla pingotamme liikaa. Näin ajattelin nimittäin omasta Jupiterin paluustani, sillä kun sitä vatvoin jo kuukausia etukäteen, menin mykäksi sen täsmällisessä ajoituksessa, ja itseasiassa vasta nyt joitakin viikkoja sitten sain suuni auki asioissa, joita olin ajatellut jo hiukan ennen Jupiterin paluutani ja jotka mielestäni olisi pitänyt toteuttaa jo tuolloin. No, jos ajatellaan Jupiterin paluiden noin 12 vuoden sykliä, ei puolen vuoden heitto taida olla kauhea moka.

Oletko sinä tehnyt joskus jotakin intuitiivisesti, tietämättä mahdollisista herkkyyskausista planeettojen energioiden suhteen, ja vasta myöhemmin osannut yhdistää tapahtuneen tiettyyn transiittiin tai paluuseen?

Mitä ollaan opettelemassa

Astrologinen kartta on kuin huonolla käännösohjelmalla kirjoitettu ohjekirjanen (sinusta!), jonka ymmärrys vaatii kärsivällisyyttä ja runsaasti käytännön päättelyä. Olettehan kaikki nauraneet näille ohjeille, joista ei saa mitään tolkkua? ”Varo joutumasta syödyksi pienten lasten toimesta pikkuosien vuoksi” tai miltä kuulostaa tämä keitto-ohje nuudeleille: 1. pussi heittaa kuuma vesi 2. kiehua 3. sekasotku ja tarjoilla. Astrologian kieltä tuntemattomalle kartantulkinnat voivat vaikuttaa aivan yhtä hupsuilta. Joskus voi joutua huomaamaan lukeneensa ohjeen väärin vuosikausia, vaikka se olisi ihan selvästi karttaan kirjoitettu.

Tuolla johdannolla ei taida olla paljoakaan tekemistä sen kanssa, mistä olin kirjoittamassa tänään blogiin. Nyt saatatte luulla, että syytän kaikkia, että ette osaa tulkita karttojanne. Te ette ole tehneet mitään väärin! Halusin koettaa tarjota mietittäväksi näkökulmaa siihen kaikkein isoimpaan juttuun, tarkoitukseen, ja saatte nyt hymyillä kun olen taas heittäytynyt näiden suurien kysymysten äärelle.

Voimme mahdollisesti olla kaikki suurinpiirtein samaa mieltä siitä, että olemme tulleet tänne oppimaan, syntyneet ottamaan selvää läksyistämme. Yleensä etsimme kartan läksykohtia hankalimmin sijoittuneista planeetoista, kovista kulmista tai Kuunsolmujen akselista. Oletteko ajatelleet tätä Aurinkokeskeisesti? Aurinko on kartan ydin, ja vaikka Aurinko olisi kuinka mukavasti tai hankalasti asettunut kartalle, se kertoo siitä mikä on kaikkein keskeisintä elämässä.

Luulen, että astrologiassa aika yleisesti ajatellaan, että Auringon keskeisimpien ominaisuuksien osoittaminen ja ilmaiseminen olisi luonnollista vain siksi, että olemme sattuneet syntymään sen oman eläinradan merkin aikaan, kuin osaisimme ne valmiina. Entäs jos näin ei olekaan? Tämä ei ole sitten minun alkuperäinen ideani, mutta ajattelin jakaa tämän teillekin pohdittavaksi – entäs jos me olemme tulleet tänne nimenomaan oppimaan oman Aurinkomerkkimme ominaisuuksia?

Karttaa voidaan ajatella reittikarttana tai elämän manuaalina, johon on merkitty asioita, jotka pitäisi ymmärtää, ja sitten tottakai toteuttaa hyvin (eettisesti ja moraalisesti oikein valiten, hyvää tehden?). Näin ajateltuna Aurinko olisi ilmanmuuta se kaikkein suurin ohje, aloituspiste, hiukan kuin lasten puuhakirjojen yhdistä numerot viivoilla –tehtävissä: jos et saa tätä ensimmäistä rastia oikein, on suuri vaara että koko muunkin kartan viivojen yhdistämisestä ei seuraa se tarkoitettu ”oikea” kuva, vaan jotakin sekasotkua.

Lähdetään siis Auringoista liikkeelle. Jos ajattelemme, että olemme tulleet tänne ottamaan selvää oman Aurinkomme teemoista, tehtävistä ja olemuksesta ensisijaisesti, silloin omaa Aurinkomerkkiä pitäisi tutkia enemmän. Te toiset olette saattaneet niin tehdäkin, mutta minä en ainakaan ole tuuminut kalojen merkkiä juuri Auringon kannalta.

Millaiset asiat teistä tuntuvat kaikkein vaikeimmalta läksyltä omaksua Auringon merkistänne? Kuinka rehellisesti tunnistatte ja tunnustatte Aurinkomerkkiinne liitetyt huonot puolet? Mikä hyvistä ominaisuuksista on juuri sinulle kaikkein tärkein, luontuvin, ja toivottavasti siten kaikkein eniten esillä?

Levon vai intohimon Täysikuu?

Ihan pientä vaille, ettei myöhäisen iltapäivän Täysikuu ollut hauska numerosarja: 17. marraskuuta kello 17:16. Kuu tulee Aurinkoa vastapäätä 25°26’ härkää, eli mainiosti ja hedelmällisen runsaasti ylennyksensä merkissä. Tämä Kuun sykli alkoi epätavallisesta hybrid pimennyksestä skorpionissa, mutta kun se saadaan täyttymään hyvissä tunnelmissa, joko uskaltaisimme toivoa suurimpien skismojen tulleen ohitetuiksi.

Härkäkuu on tunnelmaltaan leppoisa, tunteissaan vakaa, suuruudessaan tyytyväinen ja nautinnollinen. Jos milloinkaan Kuu loistaa varauksettoman tyytyväisenä, sen soisi tapahtuvan härän Täydessäkuussa. Tämä täyttymys voisi kuvastaa hyvin ansaittua lepohetkeä ennen tulevia koitoksia, ja niitähän taivaalta tuntuu aina riittävän, milloin isompaa pauketta, milloin vaimeampaa kilkattelua.

Täyttyvää Kuuta hallitsee Venus, joka on edelleen kontaktissa Plutoon kauriissa, vaikka ylitys alkaa väljentyä. Kun Venus on vielä korkealla ratatasossaan, voimme aavistella, että täydenkuun tuntoihin tulisi sittenkin mukaan ripaus intensiivisiä tunteita. Nyt halataan karhumaisin ottein! Aurinkoa skorpionissa hallitsee Mars neitsyestä, eli tahtopuolella on pystyvyyden ja asiallisuuden palikat ojennuksessa. Mars alkaa tavoitella hyvää kulmaa Auringolle, mutta Kuulle apu on jo aikaisemmin annettu. Täydenkuun hetken jälkeen Kuu jääkin tyhjän päälle tuumaamaan, eli kulkiessaan härän merkin lopussa se ei enää tee kulmaa toisille planeetoille. Tämä puoltaa rauhoittumista ja fyysistä lepoa, eli ihan heti ei ole syytä rynnätä vaativiin projekteihin. Täysikuu kiinteän laadun merkissä viittaa samanlaiseen hitaasti etenemiseen. Lisäksi meidän asteillamme Kuu täyttyy viimeisessä huoneessa, joka kertoo hiljentymisestä, vetäytymisestä ja retriitistä.

Ensivaikutelmani Täydenkuun laadusta ovat huokaus, rauhoittuminen ja tyyneys. Kuu voi hetkeksi antaa turvallisen sataman, missä ravitsemme niin fyysistä kehoamme kuin sieluammekin tulevia taistoja varten. Hybridipimennyksestä aloitetut, kovasti korostetut ja tietoisuutta kysyneet intensiiviset alut alkavat täyttyä voimakkaina, runsaina, muhevina ja harkittuina.

Toisaalta sitten ajan mittari, Uranuksen ja Pluton leima koko aikakaudelle, ei sovi ollenkaan sujuvasti yksiin tämän Täydenkuun kanssa, sillä näistä neliöplaneetoista tulee Auringolle ja Kuulle kovat kulmat puolineliöt ja puolitoistaneliöt. Nämä asteet saattavat kieliä siitä, että pimennyksessä syntyneen Uuden Kuun täyttymys ei ole aivan kivutonta. Tuska ja harmi tuskin kuitenkaan näyttäytyvät tasan täydenkuun hetkellä, vaan haikuja tai läpäistäviä tehtäviä tulee esille seuraavien parin viikon mittaan.

Neptunuksen eteneminen osuu mielenkiintoisesti miltein täsmälleen tähän meillä viimeisessä huoneessa täyttyvän Kuun ajoitukseen. Vain viisi minuuttia tarkan täydenkuun hetken jälkeen Neptunus siirtyy seuraavaan kaariminuuttiin, eli sen liike tulee konkreettiseksi. Jospa Neptunuksenkin osalta työ on nyt tehty, ja voidaan päästä normaaliin järjestykseen.

Täydenkuun Saabinen symboli on Espanjalaismies laulaa serenadin rakastetulleen. Symboli kielii intohimoisista tunteista, jotka ovat ajan teemassa mukana etenkin Venuksen ja Pluton kautta. Laajemmin nähtynä ajassa on esillä omistamisen teemat, jonkinlainen reviirikamppailu, oman merkitseminen. Riskinä on tietysti torjutuksi tuleminen, ja todellisuudentajun suhteellisuus. Joku tolkku siis pitää olla omimisessa.

Kaunista kuutamoa kaikille!

PS. Projektiblogi Kuusta Hullunkuun aika päivittyy myös tänään, mutta vasta illalla, ja aivan tiettyyn aikaan – ehkä joku keksii mikä on se h-hetki hulluille jutuille. Täältä pääsee kuikuilemaan.

Miltä tuntui Venuksen ylitys ”näkymättömälle”?

Olemme saaneet Venuksen ja Pluton huipentuman planeettojen yhtymässä eilen perjantaina myöhään illalla kauriissa 9°46’. Millaisin tavoin huomasitte näiden tekijöiden energioiden sulautuman? Vaikka eilinen varmaan oli kaikkein aktiivisimman ilmentymän ajankohta yhtymän tarkentuessa, oletettavasti voimat ovat edelleen täällä meidän käytettävissämme.

Teknisesti ottaen Venuksen ylitys Plutolle jäi vuoden ainoaksi, mutta katsottavaksi jää ensi tammikuun lopussa, millaisella intensiteetillä yhtymä uusii. Tulevan perääntymisjaksonsa Venus päättää kauriiseen 13°33’, ja vaikka tässä ei enää saadakaan täydellistä uudelleenkohtaamista, on Pluto tiukimmillaan vain yhden asteen ja 13 kaariminuutin päässä Venuksen pysähtyessä. Silloin on myös perääntyvä Jupiter täsmälleen vastapäätä Plutoa ravussa, joten melkoisia planeettaenergioita on luvassa noille asteille. Ja tottakai Uranuksen neliö on periaatteessa koko ajan voimassa, vaikkei se asteissa tarkka tuolloin olekaan.

Nyt tapahtuneessa yhtymässä Venus on edelleen OOB tilassa, mikä korostaa sen intensiteettiä ja arvaamatonta toteutumista. Nähdäkseni Pluto lisää aina kierroksia, jos se kohtaa jonkin tekijän eläinradalla, jolloin ilmassa on siksi ollut, ja on kyllä edelleenkin, melkoista yläfemmaa paiskaavat planeetat. Millaisin teemoin nämä sitten ilmenevätkin, on kaikki ikään kuin korotettuna toiseen potenssiin. Ja vaikka tulevassa tammikuun lopun melkein-ylityksessä Venus ei enää olekaan OOBina, Jupiterin vastakkaisuus toiminee samantyylisenä korottavana tekijänä, toivon mukaan hyvään suuntaan.

Epäilen, että Venus on vähän pyörteessä näin raivokkaissa tai ylenmääräisissä voimissa, sillä sen perusluonne on kuitenkin vakaa, nautinnollinen ja passiivinen. OOB tila voi kuitenkin tuntua rohkeutena ja tahdonvoimaisuutena, mikä ei ole Venukselle tyypillistä, mutta oikein ohjattuna Venukseen liittyvissä asioissa voitaisi nyt harpata tavallista korkeammalle.

Millaisia vaihtoehtoja teille tulee mieleen, kuinka tällainen huipentuma voisi toteutua? Se voi olla jotakin aika äärimmäistä kanssakäymisen tasolla, tai jonkun joulupukin kohdalla todellista materiaalista rikkautta, ehkä huippukokemus mielihyvän tasolla (juu minä onnistuin kerrankin valmistamaan todella hyvää ruokaa, ja se on harvinaista), tai tunteiden voimakasta kokemista. Koska Pluto on muutostekijä, tunteet tai arvomaailma tai jopa se taloudellinen tilanne on voinut saada käännöksen. Kauriissa kun kaikki tapahtuu, muutos realisoituu käytännön tasolle, todennäköisimmin erilaisten valintojen kautta. Toisinpäin ajateltuna Pluton hakemaan muutokseen on saatu hetkeksi ripaus miellyttävää sosiallisuutta, ja siksi tämä on voinut olla hyvää aikaa neuvotteluille ja asioiden ”myymisille”. Vai olisiko tämä voinut ajaa mustasukkaisuuskohtaukseen?

Keille tämä yhtymä on osunut omalle kartalle voimakkaimmin? Jos kauriin yhdeksännessä asteessa on planeetta tai akseli, sen luulisi tuntuvan. Samoin hyvin korostunut tämä energia on heillä, joiden oman kartan Venus on tässä kohdassa, ja yhtymä jää Venuksen paluun kartalle. Oletteko muistaneet tutkia omia ajan herrojanne, jos teillä on ollut synttäreitä viime aikoina? Ne kenellä on juuri nyt meneillään Venuksen hallitsema vuosi todennäköisesti kokevat tällaiset isot kohtaamiset merkittävinä.

Otsikoinnin näkymätön -sana viittaa Pluton asemaan Manalan hallitsijana; se on niin pelottava ettei edes nimeä tohdita sanoa ääneen. Nykyisin meidän Pluto-mielikuvamme ovat jo paljon paremmalla tolalla, eikö vain?

Millaisia mielikuvia teissä Venuksen ja Pluton yhtymä ensimmäiseksi herättää? Värähtävää torjuntaa tai jopa pelkoa, vai kiinnostusta? Tällaiset pienet mutu-harjoitukset voivat kertoa yllättävän paljon siitä, miten monipuolisesti omaa Venustaan toteuttaa. Kun itselläni on hankala ja vaikea Venus kartallani, suhtautumiseni näihin yhteisiin planeettavoimiin oli aika laimea, hiukan kuin mikään ei enää onnistuisi hetkauttamaan kaiken kokenutta ja kärsinyttä Venustani. Kuka tohtii avautua omista tuntemuksistaan?