Posts Tagged ‘Uranus’

Ulkoplaneettojen rooli astrologiassa

3.7.2022

Planeetan visuaalisella näkyvyydellä on tulkinnallisesti olennainen merkitys astrologiassa, esimerkiksi sillä kätkeekö Aurinko toisen tekijän kirkkauteensa tai ilmestyykö planeetta uudelleen taivaalla näkyväksi sen jälkeen kun on kohdannut Auringon. Voidaan pohtia millainen ero on horisontista esiin nousevalla planeetalla ja horisontin alle näkymättömiin laskeutuvalla planeetalla. Hellenistisessä astrologiassa puhutaan silmin havaittavista seitsemästä planeetasta, ja yötaivaalla kiinnitetään huomiota kiintotähtiin. Astrologinen oppi rakentuu myös planeettojen keskinäisten kontaktien tutkimiseen sillä perusteella miten ne kulmaopin osoittamana voivat nähdä toisensa.

Hellenistisen ja modernin astrologian välinen suurin kynnyskysymys tuntuu monelle olevan ulkoplaneetat, uudella ajalla optisten apuvälineiden avulla paikannetut Uranus, Neptunus ja Pluto aurinkokunnassamme. Modernista näkökulmasta katsottuna on mahdotonta tulkita ilman ulkoplaneettoja. Heitän kehiin ajatuksen, että jos kreikkalais-roomalaiseen aikaan ulkoplaneetat olisi löydetty tai laskennallisesti teoreettisesti keksitty miten ne kulkevat, olisiko näillä siltikään seitsemään planeettaan verrattavissa olevaa roolia astrologiassa, koska ne eivät milloinkaan näy taivaalla paljain silmin. Mielipiteeni on, että ulkoplaneettojen kanssa oltaisi pitäydytty symbolisella ja kollektiivisella tasolla.

Vaikka ulkoplaneettojen tulkintamallit tuntuvat nykyään kovin vankoilta ja lukkoonlyödyiltä, ei näillä ollut löytöhetkellä tulkintamanuaalia mukanaan. Kaanon on vakiintunut vasta aikojen kuluessa, ja useimmiten vahvimman lain mukaisesti, eli on seurattu karismaattista ja paljon julkisuutta saanutta yksittäistä henkilöä. Tätä voitaisi verrata nykysomen ostoklikkauksiin, missä algoritmin kautta huomio kumuloituu. Ulkoplaneettojen kohdalla jokin läntisen maailman asia tai tapahtuma planeetan löytöhetken tuntumasta on iskostettu planeetan perusmerkitykseksi; vallankumous, henkisyys tai ydinvoima. Ulkoplaneettojen tulkinnallinen merkitys on luotu tapahtumatasolta, eikä se ole lainkaan samanlainen kuin silmin havaittavien seitsemän planeetan kohdalla. Nämähän on nähty aina, eikä ole olemassa mitään löytöhetkeä mikä olisi yhdistetty symboliikkaan. Näiden ”vanhojen” taivaan kulkijoiden merkitykset pohjautuvat niiden asemaan aurinkokunnassa, kiertoon ja kulkuun, ulkonäköön, eli monin osin astronomisiin tekijöihin. Ulkoplaneettojen kohdalla astronomia vaikuttaa sivuseikalta.

Ulkoplaneettojen merkityksiin ympättiin ”lainoja” vanhoilta planeetoilta, mikä köyhdytti seitsemän kulkijan merkityksiä. Kun samaan aikaan uuden tiedon huumassa ei tutkittu vanhoja tekstejä, ne oli kadonneet tai tuhottu tarkoituksellisesti, astrologisen tiedon jatkumo notkahti. Monelle nykypäivän astrologille voi olla yllätys, että ulkopuolisuus liittyy Saturnukseen eikä Uranukseen, tai että Neptunuksen henkisyys onkin napattu Jupiterilta. En osaa arvioida keksittiinkö varsinaisesti uusia asioita, joita ulkoplaneetat saivat edustaa. Tekniikkakin kaikilta osin on Merkuriuksen juttu, ei sen tulkitsemiseen Uranusta tarvita. Maailma ja sen asiat olivat olemassa jo antiikin aikaan, ja tematiikkaa on helppo soveltaa käyttämällä vain seitsemää planeettaa.

Toinen ongelmakokonaisuus muodostuu hellenistisen astrologian oppijärjestelmän täydellisyydestä ja kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on oma paikkansa. Tähän systeemiin ulkoplaneetat eivät istu, vaan niillä täytyy olla jokin toisenlainen rooli. Monenlaiset ajanhallintasysteemit jättävät ulkoplaneetat sivuun, koska juuri nämä perustuvat merkkihallintajärjestelmään. Planeettojen kiertoa syntymäkarttaa vasten voidaan toki seurata, mutta tässäkin kirkkain idea jää toteutumatta: profektio osoittaa mitkä transiitit ovat tärkeitä, eikä ulkoplaneettoja voida sisällyttää profektiokiertoon, koska sekin perustuu planeettojen kotimerkkeihin. Astrologian opettajani sanoo, että ulkoplaneetat ovat kiintotähtien kaltaisia, mutta ehkä tämä jättää ulkoplaneettoja yhä enemmän tulkinnasta sivuun. Modernissa astrologiassa on totuttu nimenomaan kiinnittämään jopa suhteettomasti huomiota ulkoplaneettojen pitkiin transiittijaksoihin. Tuntumani alkaa olla yhä vahvemmin, että se mitä ulkoplaneettojen transiiteista tulkinnallisesti esitetään, löytyisi yhtä hyvin tarkastelemalla aikasyklejä tai huolellisemmalla planeettamerkitysten katsannolla näkyvien tekijöiden osalta. Monelle voi myös olla yllätys tai järkytys, että transiitit eivät ole päällimmäisenä kun yksilön ajanlaatua tutkitaan. Moderni astrologia on kääntänyt tämän nurinpäin, niin että tutkitaan lähestulkoon yksinomaan transiitteja, onhan se helppoa pyöritellä näitä vaikka puhelimella ja ohjelmista saa valmiin tulkinnankin.

Kun ulkoplaneetat eivät pääse ottamaan osaa muuhun astrologiseen analyysiin, jääkö niille vain transiittikunkkujen rooli? Progression voi yhtä lailla katsoa olevan yhden ajankohdan transiitti, mikä heijastetaan symbolisella vastaavuudella tähän hetkeen. Omassa ajattelussani tällä hetkellä suuntaan yhä enemmän yleismaailmalliseen malliin, missä ulkoplaneetta näyttäytyisi pääasiallisesti laajasti koko maapalloa koskettavissa asioissa, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Nähdäkseni ulkoplaneettoja ei ole integroitu astrologiaan sisään siten, ettei alkuperäinen astrologinen oppi romutu. Tästä syystä jään mielenkiinnolla odottelemaan, syntyykö oivalluksia ulkoplaneettojen roolista, merkityksistä ja toteutumista, nyt kun astrologista perustaa on paremmin tutkittu. Ja sillä välin, mieluiten tulkinnallisesti skippaan ulkoplaneetat, jos en voi täydestä sydämestäni luottaa näiden tämänhetkisiin esitettyihin merkityksiin.

Eteenpäinmenon innostus vai kapina?

8.8.2019

Blogin päivitystauko on venynyt suunniteltua pidemmäksi (feissarin sivulla on ollut esillä jotakin pientä kesälläkin). Tauko periaatteessa liittyy tämän päivän aiheeseen, Jupiteriin, sillä olen planeetan perääntymisen aikana koettanut sulatella opittua ja muodostaa uudelleen näkemystäni astrologiasta. Toki tämä on ollut itsekästä kun olisi voinut keskittyä tulkintajonoon tai kirjoittaa edes pimennyskaudesta.

Jupiterin huhtikuussa alkanut perääntymisjakso on nyt päätöksessä ja syksyn ajan planeetta kirii hallitsemansa jousimiehen merkin puoliskon yli. Jupiterin pysähdyksen keskikohta osuu sunnuntaille 11. elokuuta iltapäivään, mutta jo tänään 8. elokuuta planeetta saavuttaa pysähdyksen asteen ja kaariminuutin 14°30’ jousimiestä. Koska Jupiter on melko hidas planeetta, se on pysähdyksissä pidempäänkin kuin tuohon mainittuun keskikohtaan tässä liikkeessä; efemerideissä liikahdetaan seuraavaan kaariminuuttiin ensi viikon keskiviikkona 14. elokuuta. Keskimäärin viikon verran Jupiter on voimakas ja päällimmäinen tekijä ajanlaadussa.

Ja mikä sen ihanampaa ja kohottavampaa kuin aika raskaan pysähdyskauden ja Merkuriuksen perääntymisen jälkeen saadaan nauttia eteenpäinmenon merkeistä. Jupiter ja Aurinko olivat eilen tasan kolmioaspektissa toisiinsa – näin tapahtuu aina planeetan ollessa lähellä pysähdystä ja suunnan vaihdosta – ja kulma voidaan astrologisesti katsoa parhaimmaksi mitä taivaskuviot voivat ikinä tarjota. Tulen elementin innokkuudessa ja lennokkuudessa kolmio on täysin omalla paikallaan, elementissään kuten voisi ilmaista. Planeettojenvälisistä kulmista kolmiossa on Jupiterin luonnetta, sillä sen perimmäinen idea on rakentua juuri taivaan valojen ja Jupiterin välille, osoittamaan suotuisuutta, myönteisyyttä, hyvää ja kasvua.

Jupiterin pysähdys ei ole taivaalla yksin, sillä myös Uranus tekee kääntymystään härän merkin alussa tähän aikaan. Mitenkään tavatonta tämä ei ole, että kaksikin planeettaa on samaan aikaan stopissa, vaikkei näitä taivaan planeettatekijöitä niin montaa olekaan. Uranuksen pysähdyksen keskikohta härän 6°36’ tulee maanantaina 12. elokuuta aamuyöllä, mutta Jupiteria hitaampana kulkijana myös sen pysähdys ottaa ajallisesti kauemmin: Uranuksen voi katsoa efemeridin mukaan pysähtyneeksi 6. elokuuta ja sen perääntyminen alkaa näkyä vasta 18. päivänä planeetan liikkeessä.

Jupiter ja Uranus ovat monella tavalla sukulaisplaneettoja (vaikka toki Jupiter lainasi paljon symboliikastaan Neptunukselle silloin kun planeetta löytyi). Molemmissa on jokapäiväisyyttä kaihtavaa erityisyyttä, mikä torjuu rutiineja (kelpaako tämä syyksi ettei tulkintajonon kimppuun käydä vieläkään?). Planeetoissa on älyllisyyttä ja näiden yhteisistä voimista odotetaan usein suuria keksintöjä. Jupiter ja Uranus ovat kapinallisia, haluavat laatia sääntönsä itse, mikä selkeästi mahdollistaa paljon – eli voidaan taas ajatella laajemmalle, nähdä suuria kokonaisuuksia. Kapinallisuus ryöhähtää silloin ikävämpiin suuntiin jos ei ole mukana moraalia ja etiikkaa.

Voi olla, että pysähtyneiden voimaplaneettojen korostunutta laatua on mahdotonta toteuttaa yhtä vahvasti molempia. Todennäköisesti oman kartan tekijät ja ajalliset indikaattorit näyttävät, kumpi on oma kapinakenraali. Näin siksi, että planeetat eivät oikeastaan kohtaa taivaalla, koska jousimiehestä ja härästä ovat toisiinsa nähden aversioissa eli sokeassa kulmassa. Tietyt merkit kuitenkin nappaavat kulmia kummastakin, esimerkiksi ajankohtainen leijona (neliö Uranukselta, kolmio Jupiterilta).

Innostaako syksyn tulo? Miten teidän kesänne sujui, selvisittekö pimennyksistä (paitsi eihän tätä vielä varmasti tiedä koska pimennykset toimivat ajallisesti niin pitkän aikaa)?

Mutakakku

17.5.2019

Ajanlaadussa piirteet kerääntyvät pyörimään valikoitujen teemojen kesken. Tämä ei tunnu umpisolmulta, mutta jollain lailla ajan sykli piirtää vahvempaa viivaa tässä kaarteessaan. Miten tätä kerääntymistä tai sakkaantumista osaisi kuvailla, se voisi olla kullanhuuhdontaa, missä sekoittava liike jättää jäljelle vain tietyntyyppisiä murikoita.

Täydenkuunaika näyttää ajassa merkkipaalua. Katsoin että täysikuu olisi sunnuntain puolella yötä het’kohta vuorokauden vaihduttua, mutta muistelen nähneeni tästä kuutamosta jo mainintoja että olisi lauantaina. Minun mielestäni se tulee sunnuntaina. Täysikuu ihan varmasti saadaan, on se mollukka jo sen verran pulleana. Kuu on skorpionissa, Aurinko härässä – tämä on se ajanlaadun tyyli nyt.

Skorpionin Kuu on Marsin hallinnassa, ja härän Aurinko luonnollisesti Venuksen omaisuutta. Mars ja Venus ovat viikolla juuri vaihtaneet merkkejään, mikä loi muutoksen yleiseen ajanlaatuun. Venus härässä on hekumallisen ihana, rauhassaan staattinen, ja se Arvostaa isosti: kosketusta, tuoksuja, kaikenlaista hivelevyyttä mikä ruokkii aisteja. Tämä on ajassa ”hyvät uutiset”.

Marsin siirtyminen rapuun on sitten se toisenlainen juttu. Mars on OOB-tilassaan aktiivinen, valtaaja, tilasyöppö, aikarosmo. Se hössöttää kaikessa mukana, ei jätä ketään rauhaan. Ravussa ideana on auttaa ja tukea, mutta kärsimätön Mars ei malta odotella idun itämistä. Varsinkin nyt OOBina kulkiessaan se tahtoo kasvun nyt ja heti. Vähän kuin kärsimätön teini, joka tahtoo tehdä aikuisten asioita, mutta rahkeet ei aivan riitä. Minä en vaan osaa katsoa ravun merkkiä suloiseksi kissanpennuksi, vaan minun mielestäni se kuvastaa Kuun jatkuvaa muutosta, ylös-alas, tunnelmien ja tuntemusten aaltoliikettä.

Myös Venus härässä, vaikka olisikin perusrauhallinen, saa kuin ampiaisenpistoksen mettä nauttiessaan. Venus kohtaa Uranuksen lauantaina illalla. Venus joutuu ravistamaan ja kääntämään ympäri sitä mikä voisi tuntua nyt kivalta. Tämä on jännä mahdollisuus löytää uusia ulottuvuuksia, ja uudenlainen mausteisuus ajanlaadussa voi olla nyt se juttu. Yhdessä Marsin arvaamattomuuden ja Venuksen oudon sähäkkyyden kanssa, ei tuosta täydestäkuusta tiedä mitä skorpionin Kuu meille näyttää ja antaa. Ja skorpionin Kuu antaa, pohjia myöden ja täyslaidallisia, sillä ei ole harmaita alueita että nautittaisi vain pisaran, tämä Kuu vetää nektarin pohjaan saakka. Miellän tämän elämänmakuiseksi, ja se on upean siloiteltu versio siitä mitä kaikkea elämä kirjossaan pitää sisällään. Veden ja maan elementit leipovat sotkuisen mutakakun – jos uskaltaa maistaa, se voi olla ihanaa.

Uranusta sulattelemassa

28.2.2019

Uranus on oinaan merkissä enää muutaman päivän, kun ensi viikolla keskiviikkona 6. maaliskuuta planeetta siirtyy härkään ”ikuisesti” – tällä tarkoitan sitä, että te jotka nyt luette tätä juttua, ette koskaan enää saa Uranus oinaassa aikaa, koska planeetan kiertoaika eläinradalla on ihmisen ikä. Uranus kurkkasi viime vuonna muutaman kuukauden uutta merkkiään, mutta ulkoplaneettojen merkkisiirtymät eivät koskaan ole kerrasta poikki. Useiden kuukausien perääntymisjaksot vievät ne uudelleen aiemmin katsottuihin asteisiin, ja ihan kuin transiiteissakin, planeetan merkinvaihdos on ennemmin ajanjakso kuin yksittäinen tapahtuma jollakin kellonlyömällä.

Viimeiset kuukaudet oinaassa ovat Uranuksen teemoissa aikaisempien vuosien aikaansaannosten summauksen aikaa. Kovaa aikaa on ollut, mutta toistaiseksi on vältytty massiivisilta katastrofeilta, esimerkiksi uudelta maailmansodalta. Tämäkin olisi sopinut niiden vallankumousten jatkeeksi, joita viime vuosina olemme todistaneet. Yllätyksiä symboloiva ravisteleva planeetta oinaan spontaanissa luonteessa on tuonut uudistuksen tuulta tsunamin tai taifuunin kaltaisesti. Ja silti saamme huomata, että maailma ei ole valmis, eikä välttämättä edes kauhean hyvällä tolalla.

Teitä saattaa olla toisiakin, jotka riemuitsette kun Uranus viimein karistaa oinaan kärkevyyden itsestään. Minä en ainakaan kaipaa sitä tietynlaista minä-minä-kulttuuria, mikä on viime vuosina kukoistanut. Itsekkyys voisi hyvin vaihtua inhimillisemmäksi, kestävää kehitystä huomioivaksi. On selvää, että mukavan lupsakassa härässäkin Uranus jatkaa tyylilleen ominaista herättelyä tärkeisiin asioihin, eivätkä asiat härän hyvinvointiin ja maan tilaan keskittyvissä piirteissä ole lainkaan vähemmän tärkeitä.

Monien omilla kartoilla on rytissyt Uranuksen raivatessa oinasta läpi, elämät on mullistuneet ja kääntyneet joillakin kokonaan ympäri. Tulevina päivinä on hyvä hetki tutkiskella mitkä asiat menivät uusiksi, ovatko ne hyvin nyt, mitä jäi käteen Uranuksen visiitistä oinaassa. Miten teillä kävi vuoden 2010-11 jälkeen, mikä yllätti eniten?

Uranus oinaassa loppunäytös

28.12.2018

Kun kalenterivuosi pian vaihtuu, saamme tätä alkavaa vuotta kuvaamaan painokkaan Uranuksen teemat. Astrologian piireissä on keskitytty viime aikoina enimmäkseen kauriin tematiikkaan, kuinka merkki korostuu Saturnuksen ja Pluton kulkujen sekä kauriin ja ravun merkkiparissa tapahtuvien pimennysten myötä. Silti tämä ajanjakso, jota juuri elämme, kantaa lisäksi mukanaan Uranuksen energioita.

Kuluneen vuoden aikana Uranus alkoi tehdä siirtymää härän merkkiin, kipuili sinne jopa satuttavien energioitten synnyttämänä toukokuussa, ja talven alussa marraskuussa perääntyi uudelleen oinaan puolelle. Uranuksen kulku viime vuosina, vuodesta 2011 lähtien, on kuvastanut rajua ja osin väkivaltaistakin siirtymävaihetta ajassa. Olemme todistaneet Uranuksen ja Pluton kulmaa, ja tätä ilmentäneitä vallankumouksellisia ja hurjia uudistuksia. Nämä viimeiset kuukaudet, jolloin Uranus vielä käväisee aikaisemmassa (ja tämänhetkisessä) oinaan alkuvoimaisessa merkissä, summaavat vielä kerran sitä mikä on viime vuosina maailmalla kuohunut. Voidaan miettiä, mitä tämä talvi merkitsee Lähi-idän sotaisuuksille. Juuri uutisoitiin, että Sudanissa odotetaan arabikevään kaltaisia tapahtumia.

Miksi juuri vuodenvaihde ja tammikuun alku olisi Uranuksen kannalta tärkeä? Uranus tulee oinaassa kohtaan, mistä kääntyy uudelleen kohti härän merkkiä. Saamme viimeisen pysähdyksen ajan oinaassa. Tämä tapahtuu oinaan merkin lopussa, 28°36’ ja ajallisesti Uranus on tässä eläinradan kohdassa 31.12.2018 – 13.1.2019 välisen ajan pysähtyneenä. Maaliskuun alkupuolella Uranus siirtyy uudelleen härkään, nyt ”lopullisesti” eli seuraava perääntymisjakso tapahtuu härän merkin sisällä. Uranuksen pysähdys oinaassa todennäköisesti nostaa käsittelyyn vanhoilta ja tutuilta tuntuvia seikkoja, sillä tuskin enää uusia oinashenkisiä projekteja aloitetaan. Silti Uranuksen kanssa on aina erilaisuuden, toisenlaisuuden ja nurinpäisyyden elementit käsissä, jolloin ei tämä täysin vanhan kertausta voi olla.

Uranuksen viimeinen pysähdys oinaassa antaa tilaisuuden viimeistellä planeettaan liittyviä uudistuspyrkimyksiä. Taas kerran Uranus herättelee huomaamaan asioita, jotka voisivat olla toisin, tai vaan elämään sen kanssa, että jotakin on mennyt toisin peruuttamattomasti. Uranus on epävarmuustekijä, jonka ajallinen sävy ei aina tunnu miellyttävältä tai helpottavalta. Uranus pakottaa huomaamaan, että nyt on tehtävä ja oltava toisin. Rajusti pakottamalla muutos toisenlaiseen ei ole helppo. Ajan laajoja suuntaviivoja ei ole helppo ymmärtää pienen yksilön tavallisessa arjessa.

Uranuksen pysähdyksen keskikohta ajoittuu Loppiaiseen, jolloin on Auringonpimennys kauriissa samana päivänä. Pysähdyksen ajan tuntua saa jokainen tunnustella omalla kohdallaan milloin sen tunnistaa, asteissa ja kaariminuuteissa mitattuna stopissa oltaisi siis jo uudenvuodenaaton illasta lähtien. Vaikka tämä viimeinen isompi paukku oinaan puolella ei asteissa enää osuisi aikaisempiin kulmiin, voi tämä ajanlaatu silti olla jollakin tavoin merkittävä heille, jotka ovat viime vuosina kokeneet Uranuksen isoja kulmia. Monen maailman mullisti muutoksillaan Uranuksen ja Pluton neliö, ehkä näihin liittyvät seikat näkyvät vielä elämässä.

Pysähtynyt Uranus, oli missä merkissä hyvänsä, on aina ajanlaadussa ravistava, herättelevä ja erilaisuutta korostava. On luvassa yllätyksiä.

Pimennyksestä valoa

10.8.2018

Pimennyksestä ihan kohta, mutta aluksi taustaa pimennykseenkin liittyen. Perääntyvän Merkuriuksen kulussa tapahtui sen tärkein seikka perääntymisjaksossa, pysähdysten lisäksi tietysti, eli Merkuriuksen kohtaaminen Auringon kanssa. Retrovaiheen alakonjunktiossa Merkurius syntyy uudeksi; yhtymä oli torstaina aamuyöllä noin viiden aikaan ja tietysti leijonassa, merkissä missä nyt ihan kaikki tuntuu tapahtuvan. Merkuriuksen kierto määrittää ajattelun ja mielentoimintojen laatua, ja tässä alkaneessa syklissä loistaa kirkkaus, luovuus, esittävyys ja auktoriteetin painava sana. Uudenlaisen ajattelun sävy on mukana lauantain Auringonpimennyksessä, sillä Merkurius on kimpassa kulkiessaan edelleen lähellä Aurinkoa (ja Kuuta). Pimennykseen perääntyvä Merkurius antaa introspektiivisen luonteen, mutta sävy on kirkas ja rakastava; tämä pimennys voisi vihdoin olla erittäin valaiseva.

Tässä pimennysjaksossa Mars on seikkaillut mukana ja on edelleenkin. Lauantain noin yhden aikaan meillä tapahtuvassa osittaisessa Auringonpimennyksessä Mars on niukin naukin yhä vesimiehessä, eikä se ole loitonnut vieläkään ratkaisevan kauaksi Kuunsolmulinjasta. Marsin kytkeytyminen solmulinjan kautta mukaan jatkuu, ja edelleen jatkuu planeetan poikkeuksellisuus kun se vesimiehen merkissä epätyypillisesti matkaa normaaliin ratatasoonsa nähden korkealla (OOB-tila). Ajassa on edelleen olennaisena tekijänä härän alussa pysähtynyt Uranus, minkä voi tulkita olevan edelleen pysähdyksissä pimennyksen aikaan. Arvaamattomuutta ajanlaatuun luovat siis Mars sekä Uranus, joiden välillä kulma on loittonemassa mutta pimennyksen aikaan edelleen olemassa.

Auringon pimentyminen leijonan 18 asteessa, Kuun ylittäessä Aurinkoa normaalissa kierrossaan Kuun syntyessä uudelle kierrokselleen, on kesän pimennysjakson viimeinen paukku. Emme kuitenkaan voi vielä lainkaan ajatella, että pimennykset olisivat nyt kerralla ohitse ja tämä päättyisi heti tähän. Pimennysjakso jatkuu yhä, koska leijonan Uusikuu on samalla Auringonpimennys, ja näin katsottuna pimennysjakso jatkuu aina seuraavaan kuunkiertoon saakka eli siihen, kun Kuu syntyy neitsyessä taas uuteen sykliinsä 17 asteessa 9. syyskuuta. Tämä ei kuitenkaan enää ole erityisen voimallista pimennystenvälistä aikaa, mutta pimennyksen henki pysyy edelleen mukana. Pimennyksen voimassaoloaikaa tulkitaan monesta näkökulmasta, ja se voisi olla aktiivinen ihan sinne ensi talven seuraaviin pimennyksiin saakka.

Leijonan Auringonpimennys on pimennysjakson ydinkamaa, koska Aurinko pimenee nyt Kuunsolmujen kulkemassa merkissä (se heinäkuinen Pluto-pimennys tapahtui merkkirajan ylitse). Kun leijonassa pimenee, on yleismaailmallisesti kyse vallasta, johtajuudesta, auktoriteetista, mutta myös luovuudesta, rakkauden osoittamisesta, lämmöstä ja kutsumuksesta. Tänä kesänä ollaan oltu harvinaisen konkreettisesti isojen kysymysten äärellä, ja kaivataan kiireesti ja kipeästi tarkkaa analyysiä siitä mihin ihmiskunta on menossa. Vakavien ongelmien (Marsin ja Uranuksen symboloimana, esimerkiksi) ilmaantuminen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta vaikuttaa siltä että ihmiskunnan ja planeetan tilan tasolla olemme yllättyneitä ja myöhässä. Merkuriuksen retroliike ei vielä tue asioiden selvittelyä ja julkistamista, ja siksi onkin tärkeää jokaisen tutkailla esimerkiksi omat arvostuksensa läpi.

Varsin mielenkiintoinen piirre ajanlaadussa on, kaiken retroilun keskellä, että astrotaivaan hyväntekijät Venus ja Jupiter ovat ainoat planeetat normaalissa etenevässä kulussaan, Maasta katsottuna. Uranuksen poikkeuksellisuuden sävyttämä ajattelu tuo mieleen hurjan ajatuksen, kenties harhaanjohtavan ja pätemättömän, mutta taatusti toisenlaisen kuin perääntyvä planeettakaarti antaa ymmärtää: jos Venus vaa’assa ja Jupiter skorpionissa toimivatkin tähän aikaan korostuneen suopeasti ja esilläolevasti, siten että näiden planeettojen energioita on helppo tavoittaa ja toteuttaa.

Voimia jokaiselle pimennysteemoissa kahlaavalle!

Pimennysylläri

3.8.2018

Onko nyt mittojen ja rajojen täyttymisen aikaa? Pimennysaikaa ollaan kurkkuamme myöten täynnä, mutta se jatkuu aina vaan. Vieläkään ei voi hellittää, mutta ihan varmasti taisteluväsymys hiipii mieleen. Pimennysaika on ollut Marsin sävyttämää, ja nyt ärhäkkä punainen planeetta on kaivautunut poteroihinsa taas kulmaan Uranuksen kanssa. Tämä juttu oli kova sana (ja teko) jo toukokuussa siihen aikaan kun Uranus oli merkinvaihdossaan härkään.

Monella saattaa olla kaipaus helpotukseen, vaivattomampiin energioihin, joita voisimme ajatella olevan tarjolla ajan kivoista kolmiokulmista: Jupiterin ja Neptunuksen kulma tarkentuu taas elokuussa, ja näyttäisi siltä että Saturnuksen ja Uranuksenkin kesken vallitsisi rakentava ja myönteinen tuntu aikaansaavissa maamerkeissä. Auringon ja Jupiterin kulmakin (neliö) kerääntyy viikonlopun mittaan ja on tarkkana ensi viikolla tiistain puolella yötä. Tämähän on kivaa ja huisia kun kaikki Jupiterin kulmat ovat aina myönteisiä, kohottavia ja menestystä tuovia?

Se mitä todella tapahtuu, on Uranuksen pysähtyminen ja perääntymään kääntyminen härässä. Korostunut Uranusaika pimennysjaksossa ja perääntyvän Merkuriuksen aikaan? Nyt kysytään asennetta, että tämän saa sujumaan miellyttävästi ja helposti. Uranus saapui pysähdyksensä kohtaan jo eilen torstaina iltapäivällä. Tarkka pysähdyksen keskikohta on ensi viikolla tiistaina illalla (7. elokuuta), ja Uranuksen teknisen perääntymisen voisi katsoa alkavaksi seuraavana sunnuntaina myöhään illalla. Joka tapauksessa Uranus on nyt pysähdyksissä usean päivän ajan Maasta katsottuna. Uranuksen voima on päällimmäistä. Se tietää erilaisuutta, toisinpäin katsomista, hyppäystä tuntemattomaan, erottavia tempaisuja irralleen, ravistuksia, halkaisuja, epävarmuuden tuntoja, uusia tuulahduksia. Uranuksen energia voisi olla ihan kivaa, mutta juuri nyt ajanlaadussa on mukana poikkeuksellisessa OOB-tasossa perääntyvä Mars kulmassa Uranuksen kanssa – Mars joka leimaa tämän pimennysjakson tunnelmia. Tämä ei nyt teknisiltä tekijöiltään vaikuta auvoisen seesteiseltä ajalta, ennemmin sellaiselta että älkää missään nimessä meditoiko koska se voi olla ihan liikaa mielelle.

Yksinään pimennystenvälinen erityinen ajanjakso on kuluttava. Kun tähän lisätään voimakkaita arvaamattomia virtauksia, voi energioita olla todella vaikeata hallita. Merkurius retroillessaan saattaa jättää jotakin huomaamatta (Merkurius on vielä kvinkunssihierrossa Pluton kanssa ja tulevassa pimennyksessä on samanlaisessa haastossa Neptunukseen), ja Jupiterin ja Auringon asetelma voi tässä tilanteessa harhauttaa luomalla epätodellisen itsevarmuuden tunnun. Jos ei otettaisi riskejä kuitenkaan? Ollaan nössöjä ja mammanpoikia? Vai rikotaanko raja-arvoja muutoinkin kuin helle-asteissa?

Maata näkyvissä

11.5.2018

Elämme niitä päiviä, jotka leimaavat koko vuotta. Taivaan isoin ajanlaadun muutos on käynnissä juuri nyt, tällä viikolla, kun Uranus vaihtaa merkkiään. Painokkaissa tunnelmissa merkinvaihdos tosiaan tapahtuukin. Merkurius ja Kuu ylittävät Uranuksen oinaan viimeisellä asteella, ihan kuin emme muutoin olisi huomanneet että juuri täällä tapahtuu. Mars tulee kulmaan Uranukselle viimeisellä asteella. Uranuksen merkinvaihdon päivänä on Uusikuu juuri härässä. Sakeasti tuoksahtaa Uranukselta.

Tätä viikonloppua katsotaan oinaan Kuun alla, mikä on merkissään ja vaiheessaan ristiriitainen. Vanhana kierron ideaa keräävä Kuu tahtoo jo aloittaa uutta, ja näinhän se on, että me katsomme tulevaan, suunnitelmiin, eteenpäin, ja kaikella todennäköisyydellä tämä hetki on odotteleva, jää kuin elämättä. Elämisen makua toki antaa Auringon ja Pluton kiihkeä kulma lauantain puolella yötä, tarkkana noin kahdelta. Tekijöitä yhdistää valtakysymykset, ja mahdollisesti myös esilläolon ja piilottamisen ongelmat. Viikonloppua leimaa myös lauantaina aamulla tarkkana oleva hankala kulma Venuksen ja Pluton välillä – haluamme kiihkeästi jotakin, mutta ei ehkä tiedetä mitä se olisi, tai sen saaminen on vaikeata. Kuin ikkunaprinsessaa katsoisi ruudun takaa. Tavoitella kannattaa, koska sitä arvostaa eniten (Pluto sanoo syvimmin) mitä ei saa helposti.

Kaikki muu tässä ajassa liittyykin sitten Uranukseen. Merkurius oinaan lopusta tulee aktiiviseen kulmaan Marsiin kauriissa, ja Uranuksen läheisyys sähköistää vieressä. Kulma on tarkimmillaan lauantaina iltapäivällä neljän ja viiden välillä. Rohkeata ilmaisua, itsevarmaa riskinottoa liikkeessä, ajatukset karkaavat uusille urille, tieto voi ihan räjäyttää, ja kun Merkuriuksen yhtymä (tarkkana sunnuntaina iltapäivällä) ja Marsin kulma (tarkkana ensi viikolla) Uranukseen on tässä mukana, voi kaikki kääntyä nurin, yllättää, havahduttaa. Merkuriuksen ylitys Uranukselle (su noin kahdelta) on tajuntaa, tietoisuutta ja päätä (oinaassa) räjäyttävä. Oivalluksia on tiedossa, ja pitäkää migreenilääkitys valmiina. Pian ylityksen jälkeen Merkurius siirtyy härkään, hieman ennen neljää sunnuntaina.

Mars tulee kauriin viimeiselle asteelle sunnuntaina illalla ja kulma Uranukseen tiukentuu. Kuu korostaa tätä voimakkaasti ollen juuri samoihin aikoihin Uranuksen ylityksessä oinaan viimeisellä asteella. Aktiivinen, toimintaan käskevä kulma on olemassa koko ensi viikon, ja tarkimmillaan se on itse asiassa vasta kiinteässä laadussa Uranuksen siirryttyä härkään, merkin nolla-asteella keskiviikkona aamulla. Mars-Uranus kulma on tasapainoa ravistava, nopea, kiihkeä ja painokas kerääntyessään merkkien viimeisellä asteella. Ollaan hereillä, tiedostetaan vaaranpaikat, tehdään rauhoittumisharjoituksia vaikka savu nousisi. Mars antaa lähtöpotkua Uranukselle härkään menossa, ja sävy on huomattavan itkupotkuraivarin tyyppistä. Marsin ja Uranuksen kulma on kuin pitkän Uranuksen ja Pluton kulman pikkuveli, ja kenties tällä on aktivoiva vaikutus kaikkeen mitä iso teki edellä; kulman anti saattaa olla isompi ja kauaskantoisempi kuin äkkiä ajatellaankaan. Mars siirtyy vesimieheen ensi viikolla keskiviikkona aamulla, merkkiin missä nopeuden planeetan kulku alkaa hidastua kesällä alkavan perääntymisen vuoksi.

No niin, ensi viikolla se vihdoin tapahtuu, Uranus vaihtaa merkkiä härkään, tiistaina toukokuun puolivälissä, illalla hieman kuuden jälkeen. Siirtymää erityisesti korostaa Kuun kulku, sillä Kuu on syntynyt uudeksi samana iltapäivänä, vain muutamaa tuntia aikaisemmin (Uusikuu on kulmassa Plutoon ja sen hallitsija Venus on jäänyt aspektittomaksi kaksosissa, yllätysmomenttia riittää). Uranuksen usean vuoden kulku härässä tarraa härän teemojen herättelyyn, uudesta näkökulmasta huomaamiseen, ja joitakin todennäköisesti myös toisinpäin kääntämiseen. Härkää on erityisesti luonto – saimme juuri tietää muovikatastrofin kulminaatiosta kun maapallon syvimmästä merenpohjasta on löydetty muovia. Ftalaattien vaikutukset hormoneihin räjähtänee silmille. Luonto saattaa näyttäytyä katastrofien kautta, mitä emme tietenkään toivo. Ruoka, niin nautinnollisessa kuin taloudellisessakin mielessä on tarkastelussa. Ruuan tuottamisessa ja jakamisessa tapahtunee tulevina vuosina. Härkään liittyy yksityisyys ja turvallisuus, ja näistä teemoista ollaan hieman saatu esimakua juuri merkinvaihdoksen aikaan voimaan tulevassa lakiuudistuksessa. Uranus takuulla herättelee huomaamaan teemoista lisääkin. Hyvinvointi on härkää, eikä varmaan olisi pahitteeksi jos ihmiskunta löytäisi kokonaisemmin kehollisuutensa, ruumiillisuutensa, ja huomaisi pitää itsestään huolta. Härän tasaisuuteen ja vakauteen Uranus antanee mausteensa. Hiljaisuus ja rauha nousevat myyntivalteiksi. Uranuksesta kannattaa kuitenkin muistaa, että se on arvaamaton. Ennustaa ei voi, ainoastaan hahmotella suuntaviivoja. Ollaanko tulevaisuudentutkijoita Uranuksen hengessä – miten käy omistamiselle? Mitä maasta paljastuu? Tuleeko geenimuuntelulle stoppi vai ei? Isojen asioiden edessä ollaan!

Uranus 29

27.4.2018

Aika, vai pitäisikö sanoa ihan todellisuus, kulkee sykleissä. Ne ovat sisäkkäisiä, kerroksittaisia, lomittaisia, toisiinsa kietoutuneita energiajuoksuja. Saattaisi vastata DNA:n rakennetta, ja sehän on taas vastaava kuin miten Aurinkokuntamme liikkuu galaksissa. Tulevan pariviikkoisen mittaan saadaan taas tarkkailla, miten näyttäytyy ajatusmalli kuin ylhäällä, niin alhaalla. Uranuksen osalta eräs sykli alkaa kiertyä finaaliinsa kun planeetta tulee oinaan viimeiselle asteelle perjantaina iltapäivällä viiden aikoihin. Hidaskulkuinen ulkoplaneetta ylittää yhtä astetta pitkään, härkään Uranus siirtyy vasta toukokuun puolivälissä. Viimeisen asteen ylitys on kuin ruuvipuristin, symbolinen tuomiopäivä planeetalle, koska aste ikään kuin tyhjentää kaiken mitä merkissä on saatu aikaan – ei pois ottaen vaan mahdollisesti rikastuttaen, tiivistäen, parhaassa tapauksessa valmiiksi saaden. Uranus kurkkaa oinaan merkkiä vielä perääntymisen vuoksi ensi talvena, eikä siksi tätä tulevaa parin viikon viimeisen asteen ylitystä voi pitää täysin ainutkertaisena. Sykli ei pääty veitsellä leikaten, lopetus ja valmistuminen elävät.

Mitä tarkoittaa Uranuksen kulku viimeisellä asteella? Se herkistää, mutta ei todellakaan väräjävän ansarikukkamaisella tavalla, vaan ennemmin painetta keräten, tiivistunnelmaisena, hereillä olevana, pakottaen huomiota itseensä. Viimeistä astetta pidetään myös karmallisena kartankohtana, koska siihen sisältyy väistämättömyyttä. Tehtävää ei voi sivuuttaa, vaan se on kohtalo. Tämä voi taas olla hyvä hetki miettiä, minään ja omaan tahtoon keskittyvässä merkissä, kuinka paljon kohtaloaan voi muokata, vai onko kaikki tosiaan kirjoitettu johonkin suuremman kokonaisuuden tähtipölyyn. Henkilökohtaisella tasolla Uranuksen syklin umpeenkuromisen aika on hyvin tärkeä silloin, jos omalla kartalla on tekijöitä merkkinsä viimeisellä asteella. Uranus herättää huomaamaan ja ymmärtämään omaa karmaa.

Kun ajanlaatua muokkaa hitaan planeetan ylitys viimeiselle asteelle, se voisi olla hyvä ottaa huomioon ja miettiä Uranuksen teemoja omalla kohdallaan, mutta myös maailmalla ja ajassa. Nyt tiivistyy se, mitä on ollut Uranuksen kulkiessa oinaassa. Arabikevät, Fukushima, Breivikin surmatyöt Norjassa, terrorismia, Trump ja Putin, meillä Talvivaara – en väitä että kuohunta olisi yksinomaan Uranuksen energiaa, mutta monenlaista kärjistystä on koettu etenkin Uranuksen ja Pluton kulman alla.

Uranuksen viimeisen asteen ylitys näyttäisi todella räjähtävän voimaansa aivan prosessin lopussa, juuri ennen härkään siirtymistä. Tähän aikaan, parin päivän ajan, myös Mars on merkissään viimeisellä asteella, ja siis kauriista kovassa kulmassa Uranuksen kanssa. Mars näyttää liikkeillään usein ajoituksia, sillä se tuo energiaa. Uranuksen siirtyminen härkään tapahtuu härässä syntyvän uudenkuun aikoihin. Näissä fiiliksissä en uskaltaisi tuotakaan aloitusta kuvata seesteiseksi tai lempeäksi.

Millaisin tavoin Uranus oinaassa on muuttanut sinua, maailmaasi ja elämääsi?

Venuksen Loppiainen

5.1.2018

Loppiaista olen aina hekumoinut astrologian juhlapäivänä, onhan se ihan selvää että Jeesuslasta tervehtimään tulleet itämaan tietäjät olivat taivaankappaleiden tulkitsijoita. Miten me tänä päivänä tulkitsisimme planeettojen sanomia? Samantyyppiset tekijät ovat edelleen vahvoina ajassa kuin Joulunakin, ja nyt jopa kärjistetymmin.

Mars ja Jupiter viimein kohtaavat tarkasti, kun ovat niin pitkään jo voimaansa yhdistäneet, ylitys on tarkka sunnuntaina yöllä ennen kolmea. Noin 18 asteessa skorpionia – ja samat merkkien asteet aktivoituvat toisestakin isosta ajan paukusta. Jos siis omilla kartoillanne on näillä seuduin tekijöitä, ajan voimat saattavat tunkeutua törmäilemään sisimpäännekin. Kun Marsin tahto yhdistyy Jupiterin mahdollisuuksiin, voidaan hujahtaa eteenpäin liukkaasti. Uusia projekteja alkuun, ja sehän tuntuu yleensä mukavalta ajatuksena näin vuoden alussa.

Venus ja Aurinko kirivät Plutoa kohti kauriissa aivan tasatahtiin. Venuksen yläkonjunktio, täyden Venuksen vaihe, tulee ensi viikolla tiistaina aamulla. Venuksen ylitys Auringolle tapahtuu aivan 18 asteen viime kaariminuuteilla, ja Pluto on siirrähtänyt 19 asteen puolelle. Kolmikko on siis aivan tasapäin jakamassa vahvuuttaan. Venuksen arvomaailma, arvottaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen kirkastuvat Auringosta, jonka sävy kauriissa on vakaa, pitkämielinen ja haluttuun suuntaan kurinalaisesti tavoitteleva. Pluton läheisyys nostaa kierroksia, intensiteettiä, laajentaa syvyyssuuntaan, kiehuttaa psyykkisiä tasoja. Mielenkiintoista tästä tulee ihan varmasti. Vaikka tarkka ylitys ajoittuu tuleviin päiviin, on tämä kaikki tarjolla jo viikonlopun aikaan.

Uranus voidaan tulkita vielä pysähtyneeksi, mutta pian se kääntää matkansa oinaan lopussa tavoittamaan kevättä ja härkään siirtymistä toukokuussa. Antoiko Uranus yllättäviä käänteitä joulunviettoihinne? Täällä ei paljoa suunniteltu, mutta oli tämä joulunpyhien aika tosiaan erilaista kuin yleensä. Minulla Uranus ”erotti”, eli oli vähemmän aikaa läheisten kanssa, tuli suht yllättävä kuolema ja hautajaisjärjestelyt nopeassa tahdissa. Nyt Loppiaisen aikaan vielä jousimiehessä kulkeva Merkurius tulee kulmaan, tulimerkkisen sujuvaan joten nopeutta riittää, pysähtyneen Uranuksen kanssa, ja tämäkin on tarkimmillaan sunnuntain puolella yöllä noin puoli kahdelta. Ajatus viilettää ja miksei voi kääntyä aivan nurinpäiseksi – uusia näkökulmia tarjotaan.

Kuu on viikonlopun alkaessa neitsyessä, joten paljon tarkistettavaa ja työtä voi olla monella käsissä. Kun kaikki muukin tapahtuu juuri sunnuntain puolella yötä, ei Kuu jää tästä sivuun. Sen kulma hallitsijaansa Merkuriukseen aamuyön puolella noin viideltä jättää Kuun vihdoin lepäämään, hengähtämään ja palautumaan. Sunnuntain päivä varttia yli kahteen tulee ottaa rennosti, ja tuolloin iltapäivällä Kuu siirtyy vaakaan, uuteen alkuun; on aika tavoittaa toiset, kuunnella ja ottaa heidät huomioon, neuvotella.

Mukavaa Loppiaista ja astrologian juhlaa kaikille!


%d bloggaajaa tykkää tästä: