Sitä Kuuta kuuleminen

Mistä ajanlaatu rakentuu? Isoja päälinjoja, kallistuksia johonkin suuntaan, osoittavat voimakkaat pitkäaikaiset kuviot, esimerkiksi kun meillä oli pitkään Jupiterin ja Neptunuksen kolmio, tai ihan viime päiviin saakka Venuksen, Marsin ja Uranuksen kesken T-ristikuvio. Pysähtyneet planeetat sävyttävät aina isolla sudilla, toiset pidempään, nopeat planeetat vain hetken: ensi viikolla sutii Pluto, minkä pysähdyksen keskikohta osuu lokakuun alkuun. Mainittujen kaltaisia energioita voisi ajatella myös makrokosmoksen näkökulmasta, sieltä kauempaa kotoisin olevana.

Pientä ja lähellä olevaa mikrokosmosta edustaa Kuu, mikä arkipäiväisenä kiertää aina, vaikka jostain kumman syystä jonakin aikana isommat kuviot ja ilmiöt puuttuisivat. Tällainen astrologinen näkemys tottakai on vastaan tieteellistä ajattelua mikro- ja makrokosmoksesta (makro tarkoittaa tieteen näkökulmasta sitä mikä havaitaan aistein, esimerkiksi silmin, ja mikro taas niin pikkuruista että sen tutkimiseen tarvitaan välineitä kuten mikroskooppi, eli mikroa havainnoidaan välillisesti).

Kuu sävyttää ajanlaatua merkkinsä osoittamalla symboliikalla. Viikonlopun aluksi arki koetaan vesimiehen silmin, mikä voisi modernin astrologisen näkemyksen mukaan olla ystäviä, ryhmätoimintaa, yhteishengen vahvistamista ja verkostoitumista. Vesimiehen motto on ”minä tiedän” mikä viittaa ajattelun keskeiseen rooliin. Vesimies viimeisenä ilman elementin merkkinä kokoaa sen mitä kaksonen ja vaaka ovat jo toteuttaneet. Sosiaalisuus on vesimiehessä jo laajempaa kuin kahdenkeskistä vuorovaikutusta, se on kuulumista koko ihmiskuntaan. Vesimiehessä ollaan yhdessä jotakin mieltä.

Kuun ajanlaadun tunnelmiin liittyy olennaisesti sen vaihe. Nyt Kuu on kasvupuolensa viimeisessä kohdassa, kasvukuuksi nimitetyssä, ja kuten olen itse tätä jopa hellittelevästi kutsunut, hullunkuun vaiheessa. Päivät ennen täydenkuun tuloa (ensi tiistaina yöllä hieman ennen neljää) ovat yritystä täynnä, pyrkimystä ja pingotustakin. Toisille hullunkuunvaihe antaa tarvittavaa stimulaatiota että saa jotain aikaan, toiset ahdistuvat painostavasta ja persiille potkivasta tunnelmasta, voivat ihan pimahtaa täyttäkuuta edeltävänä yönä. Riittämättömyyden tunnot räjähtävät pahiten tällaiseen aikaan, ja yhdistettynä globaaliin vesimieheen, pitäisikö tässä ihan koko maailma pelastaa.

Kuun tuntua ajan hengessä on vaikea vastustaa, koska Kuu edustaa alitajuista ja vaistonvaraista puolta meissä. Tunnelman aistii intuitiivisesti, ja on vaikea tunnistaa tuntemusten lopullista syytä. Ehkä Kuu tosiaan tulee mikrokosmoksen tavoin, sisältyy jo dna:han. Kuun alati muuttuvaa tunnelmaa päästään testaamaan taas viikonloppuna, kun vesimiehen aika vaihtuu kalojen antaumukseen, moninaisiin vaihtoehtoihin, fantasiaan, symbioosin hakuun, hyväksynnän ilmaisuihin. Sävyn vaihtuminen tapahtuu lauantaina noin puoli neljältä iltapäivällä kun Kuu siirtyy kaloihin.

Noin sata rapuvariaatiota

Olen monesti tuntenut hämmennystä yleisen astrologisen kirjallisuuden ravun merkin kuvausten johdosta, etenkin Aurinko-rapujen luonnehdinnat tuntuvat karkaavan sitä kauemmas mitä useampia rapuja oppii tuntemaan oikeassa elämässä. Toki kuvaukset ovat pakosti aina yleistyksiä, mutta tästä huolimatta mieleeni on päässyt ajatus, olisiko näissä laskettu vähän hosakkaa.

Pullantuoksuinen kotihengetär on oman kokemukseni perusteella aika kaukana rapuisen arjen todellisuudesta. Jotenkin näiden ihmisten olemuksesta on ollut sanoinkuvaamattoman vaikeaa naulita sitä kaikkein olennaisinta ravun piirrettä. Enkä missään nimessä väitä, että ihmisen tulisi olla Aurinkomerkkinsä täydellinen prototyyppi, sillä sellainenhan on mahdottomuus koska on aina olemassa koko kartta, mutta jotenkin ravun teemojen kirjosta on ainakin itseni ollut hankala piirtää mitään yleisiä suuntaviivoja.

Ajattelin jakaa nyt teidän lukijoiden kanssa konstini, jolla itse olen kiertänyt tuon monimuotoisuuteen hukkumisen. Rapu on Kuun merkki, jolloin tässä merkissä syntyneen Aurinko on Kuun hallinnassa. Kuu on tunnetusti peilaava tekijä, ja jo tästä yksinään saattaa johtua osa hämmentävästä heijastus-vaikutuksesta, että ns. rapua katsoessa ei näekään todellista rapua vaan itsensä.

On niinikään selvää, että kaikissa merkeissä Aurinkoa hallitsemaan päässyt planeetta voi muuttaa merkkiään, mutta ravun merkin hallitsija Kuu on ainoa kiertolainen mikä voi tarjota saman kuukauden sisällä syntyneille kaikkien merkkien kirjon ollessaan hallitsijana. Jos yksi rapu syntyy Kuun ollessa vaa’assa, on se jo paria päivää myöhemmin syntyneellä ikätoverilla toisessa merkissä. Ravuilla on kuin sisäsyntyinen mahdollisuus useuteen, runsauteen ja vaihtuvuuteen.

Tuplarapu on kuin sellainen spesiaalikeissi josta Jukka Poika laulaa Siideripissiksessään. Tällaisen ravun pitäisi ilmentää ravun teemoja aivan superilla tavalla, jopa ylikorostuneesti, joten heistä luulisi kaikkein selkeimmin löytävän sen yleisen perusteeman. Mutta näitäkin rapuja on kahdenlaisia, sillä onhan vanhan Kuun rapu ihan erilainen kuin uuden Kuun rapu, eikö totta?

Jos Aurinkoravun Kuu menee leijonassa, kasvavalla puolella jossakin uuden Kuun ja sirppikuun vaiheilla, mielestäni tässä rapuisuus tasoittuu merkkikohtaisen vastavierailun myötä. Aurinko nousee tasavertaiseen asemaan, ja leijona-Kuu voi loistaa aika kirkkaastikin.

Muut kasvupuolen Kuut tulevat neitsyen, vaa’an, skorpionin ja jousimiehen merkeissä. Näistä mielestäni Aurinko-rapu jolla on Kuu neitsyessä saattaisi vastata huolehtijan prototyyppiä, sellaisella kasvattavan opettajan vivahteella. Rapu-skorpioni merkkiyhdistelmästä tulee selkeimmin mielikuva tästä takaisin koloonsa ryömivästä, tunteella reagoivasta vedenelävästä. Tässä voisi se sisäinen maailma kuitenkin leimuta esiin esimerkiksi taiteellisesti, kun kuitenkin kasvavan Kuun puolella ollaan. Aika ristiriitainen skorpioni kuitenkin on, ollessaan Kuulle ns. epäsopiva merkki. Ja jousimies-Kuu osuessaan hullunkuun vaiheeseen voi mielestäni ”aiheuttaa” millaisia yllätyksiä tahansa – tällaiseen ilopilleriin voisi olla mukavan railakasta tutustua!

Ravussa täydenkuun vaihe saavutetaan kauriissa, jolloin tämä hallitseva auktoriteettimerkki korostaa molempien Auringon ja Kuun johtavaa laatua. Melkoisen aikaansaava ihmistyyppi, mutta tässäkin on vaikea nähdä rapuun liitettyjä hempeitä, tunteellisia ja myötätuntoisia yleispiirteitä. Itse ottaisin tällaisen yhdistelmän tulkinnassa huomioon Kuun sijainnin vastamerkissään, joten Aurinko-rapua voi painaa tietty haasteisuus huomion ja vastavuoroisuuden tasoilla.

Muut laskevan Kuun merkit tulevat vesimiehessä (arvaamaton ”irtopää”-eksentrikko?), kaloissa (kärjistetysti toisten kautta elävä myötääjä?), oinaassa (läpi harmaan kiven..) ja härässä, mistä tulee melko hiljainen ja passiivinen mielikuva. Kun Kuu itsessään nauttii härässä olosta, tämä yhdistelmä saattaisi olla varsin seesteinen. Ja pahnanpohjimmaisena vanhan Kuun kaksonen, mikä on minulle ajatuksellisesti sellainen paradoksi, etten saa hämmästykseltäni sanaa.

Tämän esittelyni tarkoitus ei ollut etsiä ravun merkille käypästä tyypittelyä, vaan osoittaa selkeä karttatekninen seikka, miksi rapu hajoaa niin moniin osiin. Mielestäni tämä on tulkinnallisesti huomioitava seikka, koska Auringon hallitsijalla on sanansa sanottavana.

Lukijoissakin on taatusti monia rapuja, joille voi tulla erinäisiä asioita mieleen?

PS. Moni on saattanut huomata kuinka olen pitänyt hiljaiseloa blogissa. Osoitan syyttävällä sormella tällä kertaa perääntyvää Merkuriusta, mikä seilaa laskuakselini tuntumassa. Silläkin uhalla, että tämä rapujuttukin ymmärretään täysin väärin, laitoin nyt tämän julki. Kaikki muut sanomiseni on viime päivinä ymmärretty väärin tai niihin on tullut vastineita, joita minä en puolestani voi käsittää.

Edistysvaiheista

Pitkään aikaan Taikablogissa emme ole puineet edistyskartan Kuuta ja etenkin Kuun kulkemaa vaihetta. Kuunvaiheet tuntuvat olevan maassamme hauskalla tavalla ajankohtainen aihe, sillä näitä käsitellään lyhyen ajan sisällä monella taholla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla kannattaa huomioida viikkoa Pääsiäisen jälkeen sunnuntaina Suomen Astrologisen Seuran tuleva luento, missä Soile Naskali valottaa kuunvaiheita (saattaa kannattaa lähteä jopa kauempaa reissuun jos aihe oikein kiinnostaa, ynnä nauttia seuran synttäripullakahveet samalla).

Päivän pähkinä voisi olla oman progekartan kuunvaiheen löytäminen sekä miettiminen, miten vaihe näkyy juuri nyt sisimmässä, omassa kasvussa tai jopa mahdollisesti käytännön tasolla toiminnassa ja arjessa. Tätä kirjoittaessa minua laiskottaa saunomisen jälkeen, joten laitan vaan linkin sivublogiini, minne olen koonnut esityksen, miten vaihe lasketaan ja millaisia ydinajatuksia kuhunkin vaiheeseen voitaisi liittää.

Oman Kuun miettimiseen (progella siis) kannattaa toki yhdistää merkki, huone ja miten Kuu parhaillaan muutoin käy vuoropuhelua (kulmat) muun edistyskartan kanssa. Vaihetta voisi pitää taustavaikuttajana ja pohjavirran kaltaisena teemana, mikä joskus saattaa näyttäytyä hyvinkin voimallisesti. Sillä on vissi ero, onko Kuu kasvavalla vai laskevalla puolella kierrostaan!

Tässä harjoituksessa pyöritään yksinomaan edistyskartan tasolla. Katsokaan siis ainoastaan progen Auringon ja Kuun välistä suhdetta, joka lasketaan Auringosta eläinradan merkkien suuntaisesti Kuuhun asti. On silti hyvä verrata nyt kulkemaanne vaihetta syntymäkartan vaiheeseen; voi esimerkiksi pohtia onko vaihe ns. yhteensopiva syntymäkartan vaiheen kanssa, riitelevätkö hyvin erilaisten vaiheiden perusajatukset ja luonteet keskenään, tai kokeeko aivan toisenlaisen vaiheen päinvastoin hienona mahdollisuutena.

Miellän edistyskartan niin oman sisimmän teemoista kertovaksi karttatasoksi, että tähän on vaikea ottaa esimerkiksi mitään muuta kuin omaa karttaansa. En tee tätä tuodakseni itseäni esille, vaan tarjotakseni vähemmän harjaantuneille kartanpyörittäjille ideoita, että näinkin voi katsoa.

Kartallani Kuu matkaa kauriin merkin alussa ja Aurinkoon nähden se on laskevalla puolella, siemenkuun vaiheessa ja jos merkeittäin haluaa vaiheita miettiä, nyt mennään jouskarimaisessa vaiheessa. Kuu on siinä mielessä ”johtotähti” progellani, sillä se on ainoa planeetta akselin tuntumassa. MC otetaan kiinni vakaasti ja rakentavasti… Kuu saa myös kunnian olla tekemässä progen tarkinta kulmaa, nyt kartan nousua hallitsevaan Venukseen (hip hurraa ylennyksessään kaloissa). Kokonaan toisenlaisen ulottuvuuden Kuuhun tuo sen kulku kallistuskulman rajan ylittäneenä, OOBina mennään sitten reippaanlaisesti.

Siemenkuu on mielestäni juuri kauriissa kulkevalle Kuulle mainio vaihe, sillä tämä on toteuttamisen aikaa. Tällaisena aikana jaetaan ja tiedotetaan, ja toivottavasti saan tehtyä tätä hienoa työtä nyt kauriissa aikaisempaan verrattuna järkevämmin, perusteellisemmin ja ammattimaisemmin. Jos oman syntymäkarttani kautta olenkin puhdas ideoija ja idealisti uudenkuun vaiheessani, olen nyt haasteessa tehdä asioita konkreettisemmin. Pelkkä hyvä idea ei enää riitä, vaan se pitäisi myös jakaa toisille. Eniten sisäistä ristiriitaa tuovaksi ilmiöksi koen kauriin ja MC:n teemojen hankauksen merkeittäin katsottuun jousimieheen ja OOB-tilaan nähden: välillä olo on rauhallisen johdonmukainen, mutta aivan sillä hilkulla että sinkoudutaan ulkoavaruuteen ja otetaan pitkät!

Millainen tarina teillä on kerrottavana kuunvaiheestanne?

Minne Aurinko jäi Kuunvaiheessa?

Taika ei sitten vastaa solmuun menneistä ajatuksista! Nyt tulee niin kummallisia pohdintoja, että saatte vääntää itsellenne mallin rautalangasta, eli piirtää kynän ja paperin kanssa, jotta ollenkaan pysyisitte perässä. Ei tämä ydinfysiikkaa sentään ole, mutta pelkään pahoin että kun näinpäin ei olla totuttu karttaa kääntämään, hahmottaminen voi olla aluksi vaikeaa.

Kun astrologiassa puhutaan Kuunvaiheista, tulkinnoissa keskitytään yksinomaan Kuuhun, vaikka itseasiassa kyse on Auringon ja Kuun välisestä suhteesta. Auringon osuus skipataan täysin. Jos kääntäisimme katsannon hetkeksi takaperoiseksi, ja katsoisimme millaiselta kuunvaiheen alueelta Aurinko osallistuu Kuun vaiheen määrittämiseen. Tällä tuskin on tulkinnallisesti mitään merkitystä, mutta jos on viikonloppuna liikaa aikaa, miksei voisi tätäkin pohtia.

Aluksi tarvitsee jakaa oma syntymäkartta Kuunvaiheiden määrittämiin kahdeksaan sektoriin. Ei tämä ole vaikeaa, etenkin jos kokonaan unohtaa hetkeksi oman kartan huoneet ja akselit, ja antaa Kuun piirtää vaiheittensa mukaan kuin kahdeksan uutta huonetta kartalle. Selkeimmän tuloksen saa karttaan, missä ei ole merkitty aspektiviivoja keskelle.

Piirrä Kuusta suora viiva eläinradan vastakkaiselle puolelle osoittamaan omaa, henkilökohtaista täydenkuun kohtaasi. Esimerkiksi jos Kuu sijaitsee 3°45’ härkää, oma täysikuu tulee skorpioniin samaan asteeseen. Sitten piirrä puolikuun kohdat tasan neliöihin, saman laadun merkkeihin Kuun kummallekin puolelle, esimerkin tapauksessa kasvava puolikuu tulisi 3°45’ leijonaan ja vähenevä puolikuu tätä vastapäätä vesimieheen. Nyt kartalla pitäisi olla iso rasti, karttaympyrä piirrettynä neljään yhtäsuureen sektoriin?

”Väli-ilmansuunnat” saa jakamalla jokaisen sektorin kahtia, eli laskemalla oman Kuun asteluvusta eteenpäin tasan 45 astetta, ja piirtämällä viivan tästä asteesta taas vastakkaiselle kartanpuolelle oppositiokohtaan. Näin omasta Kuusta katsottuna oikealle tulee Uuden Kuun vaiheeksi Kuuta seuraavat 45 astetta, ja viivan toiselle puolelle jää sirppikuunvaihe (ja vastapäätä on siemenkuun vaiheen alkamisen kohta). Neliökohtaan pitäisi ollakin jo merkittynä kasvava puolikuu, ja sen jälkeen hullukuunvaihe löytyy saman laadun merkistä kuin mistä sirppikuukin alkoi. Eli puolikuun ja täydenkuun väliin, keskipisteeseen, piirretään taas viiva oppositiokohtaan, mikä merkitsee samalla Vanhan Kuun vaiheen alkamiskohtaa.

Toivottavasti löysitte omalta kartaltanne omien Kuunvaiheittenne rajat. Piirtäminen aloitetaan siis Kuusta! Nyt kun kartta on jaettu kahdeksaan yhtä suureen sektoriin, Kuusta alkaen Uusi Kuu, Sirppikuu, Puolikuu, Hullukuu, Täysikuu, Siemenkuu, vähenevä Puolikuu ja Vanha Kuu. Nämä voi vaikka kirjoittaa kartan ulkoreunalle jokaisen sektorin kohdalle, jottei niitä tarvitse muistella. Kun omat vaiheet on kerran löydetty, karttaa voi käyttää esimerkiksi Kuun transiittien seuraamiseen; milloin itsellä tulee oma henkilökohtainen täysikuu, tai aktiivinen puolikuun kohta, ja se kaikkein tärkein eli Kuun paluu.

Kun kartta on jaoteltu uusiksi omien kuunvaiheiden mukaan, mihin Kuunvaiheeseen Aurinkonne sijoittuu? Tämä riippuu tottakai siitä omasta Auringon ja Kuun välisestä vaiheesta. Esimerkiksi Uuden Kuun ihmisillä Aurinko on suht lähellä, ja sen pitäisi olla vanhan balsamisen Kuun vaiheen alueella. Jos oma kuunvaihe on sirppikuu, Auringon pitäisi olla sektorissa nimeltä vähenevä puolikuu. Jos oma kuunvaihe on kasvava puolikuu, tässä mallissa Aurinko sijoittuu siemenkuun kohtaan. Ja heillä, jotka ovat täydenkuun vaiheen aikaan syntyneitä, Aurinko sijoittuu hullunkuun sektorille. Ja niin edelleen. Hahmottuuhan?

Tuo täytyy todennäköisesti piirtämällä piirtää itselle, jotta Auringon sijainnin sektorin näkee. Ja sitten pitäisi tulkita tätä vuoropuhelua jotenkin. Esimerkiksi itselläni uudenkuun intoilijana Aurinko on siis balsamisessa kohtaa, ja mielestäni tämä asetelma kertoo intuition ja vaistojen impulsiivisuudesta ja laukkaavuudesta, mutta Auringon tahtopuolen mahdollisesta syvällisyydestä (tai kyllästymisestä tai helposti luovuttamisesta, kuten haluatte). Toinen esimerkki jossa syntymäkartan vaihe on siemenkuu (toimittaja, opettaja), ja Aurinko tulee kuunvaiheittain jaoteltuna kasvavan puolikuun kohtaan; tämä ihminen ei sammaloidu vaan aloittaa hengästyttävään tahtiin aina uutta. Kolmas esimerkki syntymäkartan Kuusta hullunkuunvaiheessa, jossa Aurinko sijoittuu kuunvaiheitten mukaiseen täydenkuun vaiheeseen; hän on pilkunviilaaja, ja raivostuttavan usein saavuttaa sillä täydellisyyden. Millainen eheys ja kokonaisuus löytyy sitten täydenkuun aikaan syntyneiltä, joilla Aurinko sijoittuu kuunvaiheiden sektoreissa hulluun vaiheeseen? Onko niin, että vaikka suunta on kovasti kohti ihmisläheisyyttä, on tätä vaakavaiheen balanssia todella vaikea käytännössä saavuttaa, koska Auringon tahtopuolen ”valmius” yrittää liikaa, pingottaa ja hermostuttaa kaikki?

Mahtaisiko tämä yhteispeli Auringon ja Kuun välillä toimia jopa niin, että Aurinko kertoo tahdosta ja minuuden toteutumisesta myös näin takaperoisesti ajateltuna, kuin jonkinlaisena kuunvaiheen ”puolikkaana”? Että kuunvaihe ei olisikaan yksinomaan Kuun juttu, eikä olemus olisi yksinomaan kuunvaihetta, vaan kahden erilaisen ”vaiheen” summa?

Keitä en onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta täysin pudottamaan veneestä, kertokaa miten itse miellätte omalla kohdallanne kuunvaiheen ja Auringon sijainnin kuunvaiheittain mitattuna – millainen vuoropuhelu ja komppaus valoillanne on käynnissä?

Teoria aktiivisimmasta Kuunvaiheesta

Istuin vaihteeksi valmiiksi katettuun pöytään viime sunnuntaina astrologian harrastuksen suhteen, ja tuntuipas oudon mukavalta, koska viime aikoina olen enimmäkseen ollut itse siellä kattajan puolella. Olipas se helppoa, kun toinen on nähnyt puolestani ajattelemisen vaivan, ja itselle jää tehtäväksi makustella mihin ajatukset tästä eteenpäin vievät. Kyse oli siis Tampereen Astrologisen seuran syksyn aloituksesta ja Soile Naskalin luennosta, mikä käsitteli Kuunvaiheita ja keskipisteitä. En ryhdy tässä selostamaan luennon antia, mutta koska tämä saatiin tallennettua, kiinnostuneet voivat kohtapuoliin kysellä sitä seurasta, kunhan saadaan koko materiaalipaketti kuosiin.

Olen jo pidemmän aikaa tuuminut itsekseni kuun kulussa puolikuun vaihetta, sillä olen alkanut ajatella sitä itseasiassa kaikkein aktiivisimpana ja energisimpänä ajankohtana kuunvaiheista. Minäkin laadin tänne blogiin katsauksin Uuden Kuun syntymisestä ja täydenkuun kulminaatioista, näitähän me tuijotamme merkkipaaluina Kuun matkoissa. Puolikuun kohdat jätetään huomiotta, mutta mieleeni on hiipinyt luulo, että näissä saattaisi olla se ”todellinen” voima. Sitä en kiistä, että koko Kuun syklin henki syntyy teemoineen aina Uuden Kuun kohdalla. Tämä kulloinkin ilmassa oleva teema tulee voimakkaimmin toiminnan tasolla ilmi, tai merkittävimmällä tavallaan, kun Kuu oli kierrossaan puolikuun kohdassa joko kasvavalla tai vähenevällä puolella.

Perustan tämän vielä hyvin keskeneräisen väitteeni kahteen seikkaan. Olen jo aikaisemmin koettanut maalailla teille puolikuun kohdan merkitystä ihan yleisesti ajassa (tässä linkki aikaisempaan juttuuni), mutta varsinaisesti tämä ilmiö on mietityttänyt edistyskartan tasolla: kun Kuu tulee neliökulmaan Aurinkoon nähden, Kuunsolmu (Auringon ja Kuun ratojen leikkauspiste) pysähtyy, ja tämän jälkeen muuttaa kulkusuuntaansa. Jos Kuunsolmu merkitsee meille suuntaa ja tarkoitusta, on iso asia kun progressiivisen kartan tasolla se vaihtaa suuntaa, joskus useiksi vuosiksi. Jotakin perustavanlaatuista tapahtuu siis silloin, kun Kuu tulee neliöön Aurinkoon nähden; jotakin sellaista mikä voi resonoida koko elämäntarkoituksen kanssa.

Toisen pohdintojani mielestäni tukevan ahaa-elämyksen sain tuon yllä mainitsemani luennon myötä. Kuu voidaan katsoa kahdella eri tavalla kahden sorttiseksi, joko-tai tyyliin. Tavallisestihan me jaamme Kuun joko kasvavaan tai vähenevään Kuuhun, ja okei, tämä on todellakin perusteltua Kuun sykliä tarkastellessa. Mutta jos kiinnitämme katseen itse Kuuhun, miltä se näyttää taivaalla, on meille mahdollisesti vähän hankalampaa määritellä onko se kasvava vai vähenevä – sen sijaan me huomaamme onko Kuu iso vai pieni, eli lähellä täyttäkuuta vai lähempänä Uutta Kuuta, mutta silmämääräisesti on yleensä vaikea nähdä eroa onko vaihe kasvava vai vähenevä. Se mikä nimenomaan jakaa Kuun joko pienempään tai isompaan Kuuhun, on sen puolikuun vaihe. Tässä kierron kohdassa Kuulle tapahtuu jotakin hyvin ratkaisevaa, se on näkyvämpi tai piilevämpi.

Eikä muuten yleinen Kuun symbolikaan ole Uusi Kuu eikä Täysikuu, vaan nimenomaan se puolikuu, kasvavalla puolella kuvattuna. Se että Kuun kulussa kiinnittäisi yhä enemmän huomiota sen neliökohtiin, ei mielestäni millään lailla syö merkitystä Uudesta Kuusta tai täydestäkuusta.

Jos merkeittäin tutkitaan Kuun vaiheita ja mielletään syntymä nolla asteeseen oinasta, tulevat puolikuun kohdat rapuun ja kauriiseen, johtaviin feminiinisiin merkkeihin. Nämä ovat elämän jatkuvuuden ja säilymisen kannalta keskeiset merkit, jolloin tästä voi johtaa ajatuksen, että näissä neliökohdissaan Kuu merkitsee ratkaisevia tekoja ja päätöksiä. Näissä kohdissa pitää valita, ja sen jälkeen elää valintansa kanssa. Usein käytännön tasolla näyttää siltä, että tällaisissa kohdissa joudumme pakostikin valintojen eteen, koska elämä on tullut pisteeseen mikä vaatii korjausliikettä. Näihin neliökulmien osoittamiin kohtiin sisältyy se aktiivisen tekemisen ja toiminnan aika. Voimme verrata Uuteen Kuuhun ja täysikuuhun: Uudessa Kuussa mielletään olevan intoa aloittaa, mutta koska aloitetaan tyhjästä (symbolisesti), ei suunta ole vielä täysin selvillä. Täydenkuun kohdalla nautitaan saavutuksen tunnoista ja heittäydytään paistatteluun, eli kumpikaan näistä Kuun merkkikohdista ei välttämättä ole ihan hirveän aktiivinen. Toiminnallisuus kerääntyy minun mielestäni puolikuun kohtaan.

Pääsemme ihan pian todentamaan onko Kuun neliövaiheessa dynamiikkaa. Perjantaina 27. päivänä Kuu tulee tarkkaan neliöön Aurinkoon nähden 4°12’ ravussa, Auringon ollessa 4°12’ vaakaa. Tämä voi olla ihan erityinen neliökulma Kuulle sen ollessa omassa merkissäänkin, eli se voi toteutua erittäin vahvasti. Ajankohta vaan sattuu meille aamuun 6:55:27 mutta ehkä me olisimme aamuseiskalta valmiina toimintaan? Todennäköisesti puhtia riittää vielä pitkälle iltapäivään, vaikka Kuu eteneekin nopeasti. Se että ilmassa on toiminnallisuutta ja symbolisella tasolla tienhaaran tuntua, riippuu omasta tilanteesta onko tämä hyvä vai huono asia, ja vielä enemmän asenteesta, miten miellämme hyvän ja huonon. Jos Kuun sijainti tuolloin on omaan karttaan nähden merkitsevä, esimerkiksi oman Kuunspaluun kohta, voi nostaa juuri tämän neliön painoarvoa. Ihan kaikki ajalliset neliöt eivät kolahda samalla tavoin.

Seurataan huomenna Kuun siirtymistä piilevämmälle puolelleen kohti Mustaa ja Uutta Kuuta!

Paras proge ikinä

Taika ei ole heittäytynyt lomailemaan vaan on ilmoja pidellyt. Jatkan keskustelunavauksella edellisestä aiheesta eli edistetystä Kuusta eri merkeissä. Toivottavasti innostutte muistelemaan menneitä, tekemään karttoja ja laittamaan omat mielipiteenne vertailtavaksi kommentteihin.

Kysyn ihan vaan simppelisti, mikä proge Kuun merkki on ollut teille kaikkein paras? Voi avautua siitäkin, minkä merkin aikaiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet tosi syvältä – katsotaan pääsemmekö yllättymään saako skorpioni sittenkään ykköspaikkaa tässä kategoriassa. Tuota syvälle psyykeen menevää merkkiä usein sanotaan vaikeaksi, mutta on parasta ottaa selvää onko se vain luuloa ja katulegendaa.

Kun varmaan haluatte pikkiriikkisen nostaa tuumauksen tasoa (ei ole pakko, mutta tämä saattaa olla avartavaa) voi näiden hyvien ja huonojen merkkien kohdalla katsoa millaisessa asemassa merkit ovat syntymäkartalla, eli ovatko hyvin hallussa, keskeiset ja täydet, vai onko merkki kenties omalla kartalla jäänyt oudoksi. Voidaanko siis pitää minkäänlaisena automaattina sitä, että kun Kuu kulkee edistettynä itselle jo tutussa merkissä, kokemus tällaisesta ajasta olisi onnistunut? Tai jos jotakin merkkiä oman kartan tasolla vierastaa, onko progekuu näillä kohdin kivuliasta opettelua? Huomaatteko mitään kaavaa laatujen tai elementtien tasolla, pystyttekö yleistämään esimerkiksi että kiinteän laadun merkeissä sujuu parhaiten tai ilman elementin merkeissä on kivointa?

Ja niille, jotka haluatte lisätä mukaan yhä lisää muuttujia, silmäillään myös kuunvaiheet. Onko esimerkiksi proge Kuu samassa vaiheessa kuin omalla kartalla hyvä? Jos näitä pilkkoo merkeittäin katsottuihin vaiheisiin, tuoko oma ”suosikkimerkki” kuunvaiheessa onnen? Huomaatteko eroa kasvavan ja vähenevän ajan progekuissa, kumpi teille on ollut paremmin soveltuva?

Pyörittelin omia progekarttojani nähdäkseni tapahtumia, oloja ja tykkäämisiä. Proge Uusi Kuu näytti selvän vedenjakajan, ensimmäisellä kierroksella en ollut onnistunut saamaan aikaan mitään oikeasti merkittävää tai kestävää. Omat merkit niin Kuussa kuin vaiheessakin osoittautuivat ihan hyviksi ja onnellisiksi. Ihan ykkösmerkiksi ja vaiheeksi minun on kuitenkin valittava leijona, mikä ei merkkinä ole omalla kartallani esillä eikä tunnistettu.

Vaikka pidin täällä blogissa mahdottoman miukumisen progekuustani skorpionissa, minun oli tunnustettava faktat. Kun Kuu kulki skorpionissa mutta vaihe oli vielä vaakaa, tein elämäni parhaita asioita. Saavutuksia mitaten tämä jouskarin aika on ollut suoranaista helvettiä aikaisempaan verrattuna. Tämä yllätti itsenikin. Pistin merkille, että omalla kohdallani Kuun merkinvaihdos ei niinkään merkinnyt aina ”kriisiä” vaan miltei poikkeuksetta kuunvaiheen viimeiset asteet ennen seuraavaan merkeittäin katsottuun vaiheeseen tuloa ovat olleet henkisesti rankempia.

Tässä minun listaukseni: parhaimmat proge Kuut leijona ja skorpioni / kalat. Vaikeimmat proge Kuut rapu, härkä ja – yllätys, yllätys jousimies kahdella kierroksellaan. Eihän näillä merkkikolmikoilla ole teidänkään mielestänne mitään yhteistä selittäjää? Millaiset ovat teidän progelistanne?

Lasikattoa murtamassa

Tiedämme, ettei työelämä toteudu eri sukupuolille samalla tavoin. Naisjohtajia on prosentuaalisesti vähän, maailmalla vielä vähemmän kuin meillä täällä Suomessa, ja naisen euro on vain 80 senttiä. Tämä on kummallinen ilmiö, kun samaan aikaan todetaan, että korkeampi koulutus on naisistunut. Naisten vähyyttä johtotehtävissä on koetettu selittää esimerkiksi siten, että syy olisi tavallaan heissä itsessään. Jo alan valinnasta ja koulutusvaihtoehdoista lähtien naiset eivät itse tähtää ylös. Heitä syytetään turhasta vaatimattomuudesta, liiallisesta itsekriittisyydestä, itseluottamuksen puutteesta tai naisten väitetään välttelevän valintoja, joista saattaisi koitua pettymys. Näitä väitteitä vastaan on tietysti olemassa faktoja esimerkiksi liike-elämän suljetuista kuppikunnista, joiden jäseniksi nainen ei pääse vaikka osaamisen taso olisi mikä.

Harvat poikkeukset ovat mielenkiintoisia myös astrologisesti. Hiljaisesta lasikaton säröilystä kertoo loistava esimerkki alalta, missä ei muutoinkaan ole naisia juuri ollenkaan eli orkesterinjohtajista. Tällainen poikkeuksellinen henkilö on Susanna Mälkki, joka on saavuttanut osaamisellaan huippuaseman. Hänelle on tarjoutunut tilaisuuksia osoittaa kykynsä, eikä häntä ole urallaan kampitettu, syrjitty eikä todellakaan vähätelty. Mälkki on palkittu Pro Finlandia mitalilla, mikä on erityisen hieno asia.

Susanna Mälkki on Aurinkomerkiltään kalat, mikä heti pistää miettimään astrotulkinnallisia stereotypioita. Kalat on kai viimeisimmäksi yhdistetty johtamiseen, korkeaan asemaan ja menestykseen, olkoonkin että toimitaan taiteen alalla. Ehkäpä kalat ei olekaan sellaisia onnettomia nyhveröitä kuin kerrotaan? On hyvä muistaa, että kaloilla proge Aurinko kulkee aina jossakin vaiheessa oinaassa, mikä on se tyypitellyin yksin johtamisen merkki, Mälkin tapauksessa ei tosin enää muutamaan vuoteen kuitenkaan.

Mälkin karttaa on mukava katsella, vaikka kellonaika ei olekaan tiedossa, sillä se ei sisällä vaihtuvia merkkejä ollenkaan. Kuu pysyy kulkemassaan kauriissa, ja vaikka Merkurius on juuri siirtynyt kaloihin, on se jo veden merkin puolella koko päivän. Nousuakselin paikkaa voimme vain arvailla, esimerkiksi leijona sopisi kuvioon hyvin.

Oinaskartta Susanna Mälkille

Johtajuuteen liitettävä tekijä Mälkin kartalla todellakin on, Kuun yläsolmu oinaan nolla-asteella, eli kohdassa missä se on tavallaan sisäistänyt kaiken oinaan teemoihin liittyvän ja on jo valmis astumaan pehmeämmille alueille kaloihin. Toinen tärkeä tekijä johtajuuden ja valta-aseman teemoissa on Auringon ja Pluton vastakkaisuus. Mälkki on ottanut voiman ja vallan omiin käsiinsä ja hyvä niin, sillä yhtä hyvin kuvio voisi kertoa alistetuksi joutumisesta.

Kuu kauriissa voi ilmentää sekin johtajuutta, onhan tämä yksi johtavista merkeistä. Emmekö yhdistäkin liian usein kauris-Kuuhun syyllisyydentunnon, estoisuuden ja muita negaatioita? Tässä voi olla pätemisen ja arvostuksen tarvetta, kunnianhimoa ja ankaran työskentelyn tapaa. Kuunvaihe saattaa olla sekin kaurista, mikä vahvistaisi suorittamisen teemaa, ja iltapäivän noin neljän jälkeen se vaihtuu vesimieheksi, mikä sekin saattaisi olla sopiva vaihtoehto kaikessa ennakkoluulottomuudessaan. (Jos kuunvaihe olisi vesimiesmäinen, nousut kulkisivat neitsyessä, vaa’assa tai skorpionissa). Kuu on korkeassa OOB tilassa hänen kartallaan ja saattaa sitäkin kautta olla merkittävä osatekijä persoonassa.

Hyvin mielenkiintoisesti Venus ja Saturnus ovat hänellä planeetat, joiden kanssa pitää paiskia töitä, kumpikin planeetan energialle epätyypillisessä merkissä oinaassa (Venukselle vastamerkki, Saturnukselle alennus). Hyvin usein käy niin, että jos planeetan merkki on sille ylläolevan kaltainen, sitä harjoitetaan ja toteutetaan sitten sen edestä, kuten tässäkin: johtamista taiteen alalla.

Mälkin kartan se tietty erikoispiirre saattaa kuitenkin olla vaa’an alussa yhtymässä sijaitsevat Jupiter ja Uranus, molemmat kuitenkin perääntyvinä. Näiden planeettojen yhtymä on uutta hakeva, uraauurtava, ennakkoluuloton ja kekseliäs.

Vähäinenkin astrokartan tarkastelu osoittaa, että kapellimestari Susanna Mälkki on erittäin sopiva hallinnoimaan ja johtamaan taiteisiin liittyvillä aloilla. Aurinkokaloista huolimatta ilmeisesti lasikaton murtaminen on ollut hänelle luontevaa.

Mitkä astrologiset teemat tai kuviot sinä yhdistät johtamiseen?

Proge Kuun tulkinnassa syvemmälle

Toistan itseäni, eli tänään blogissa kerrataan jo aikaisemmin esille ottamaani. Moni on varmaan löytänyt edistyskartan Kuun osoittamat ajanjaksojen vaihtelut elämässään. Kuu kiertää edistettynä eläinradan ja astrologisen kartan noin 27 – 28 vuodessa ja viipyy kussakin merkissä suunnilleen kaksi ja puoli vuotta. Koska tuo reilun kahden vuoden ajanjakso on melko pitkä, on näistä kuukausista jo melko helppo havaita ajan teemoja, jotka ovat ominaisia juuri tälle ajalle kun Kuu ylittää tiettyä merkkiä.

Silti tällaiseen ajanjaksoon, jossa Kuu kulkee yhdessä merkissä edistettynä, sisältyy kovin erityyppisiä tunnelmia, sisäisiä tuntemuksia ja ulkoisia heilautuksiakin. Yksi metodi tutkia progressiivisen Kuun kolmenlaisia teemoja yhden merkin sisällä on jakaa merkki kolmeen osaan, dekanaattiin. Itse olen tykästynyt käyttämään vanhaa Kaldealaiseen planeettajärjestykseen perustuvaa dekanaattijakoa, mutta teidän kannattaa tutkailla oman kokemuksenne kautta vastaako moderni jako paremmin omia tuntojanne.

Traditionaaliset hallitsijat

Käsitykseni mukaan vanhaa dekanaattijakoa käytettiin astrologiassa monissa yhteyksissä aikanaan, mutta modernin jaon käyttö on jäänyt vähälle: tämäntyyppinen ajattelu meni ilmeisesti pois muodista, ja modernia kolminaisuuksiin perustuvaa jakoa on tutkittu ja käytetty niin vähän, että siitä löytyy niukasti kokemusperäistä tietoa (tai voi sitä olla mutta itselleni ei ole kävellyt vastaan). On näitä hallitsijavaihtoehtoja olemassa vielä ”ultramodernikin”, jossa on otettu mukaan myös ulkoplaneettoja. Tämän mallin jätin nyt toistaiseksi sivuun, katsotaan ensin näistä kahdesta kumpi sopii paremmin.

Modernit hallitsijat / triplicity

Proge-Kuun tuntojen tuumiminen lähti kohdallani luettuani esityksiä Kuusta edistettynä eri merkeissä, ja nyt omalla kohdallani sen kulkemassa jousimiehessä. Jouskarista tarjotaan aina vaan sitä seikkailua ja Kuun osoittamat vastaavuudet jäivät mielestäni melko latteiksi. Jako kolmenlaiseen hiukan erityyppiseen jaksoon tarjosi mielestäni hyvän mallin tutkia erilaisia vivahteita ja variaatioita ajanjaksoissa. Kutakin dekanaattia hallitsee planeetta, josta saa tulkinnallisen sävyn tai virtauksen mukaan Kuun kulkeman merkin tulkintaan. Eikä pidä unohtaa edistyskartalla merkin hallitsijaakaan, sen asemaa nimenomaan edistyskartalla, eli esimerkkinä omalta kohdaltani jousimiestä hallitsee Jupiter, jolloin koko tämä Kuun kahden ja puolen vuoden jakso on Jupiterin hallinnan alla tapahtuvaa. Jupiter ei yleensä muuta merkkiä edistyskartalla, ellei se ole syntymäkartalla aivan merkkinsä lopussa tai alussa, ja lähde perääntymään tästä asemasta edistettynä. Planeetan huone (mitä järjestelmää sitten haluaakin käyttää) muuttuu edistyskartalla, esimerkiksi minulla Jupiter on valahtanut kuudennen huoneen lopusta kolmanteen huoneeseen. Tulkinnassa pitää siis pohtia millaista apua hallitsijalta on odotettavissa Kuulle, mitä sillä on tarjottavana.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti miettiä kuunvaihetta aina kun on Kuun liikkeistä kyse. Onhan siinä vissi ero jos jouskari-Kuuni olisi vastasyntynyt Uusi Kuu tai laskupuolella oleva balsaminen Kuu! Minä tykkään mitata Kuun kulkua merkkien mukaisilla vaiheilla selitettynä, mutta tähänkin astrologia tarjoaa useita erilaisia katsantotapoja. Tärkein idea on kuitenkin hahmottaa, ollaanko kasvavan vai vähenevän Kuun puolella.

Näin tarkasteltuna proge-Kuu saa vivahteensa siis merkistä ja kulkemastaan edistyskartan huoneesta, merkin hallitsijasta sekä dekanaatin hallitsijasta, sekä kuunvaiheesta. Kun nämä vaihtuvat tekijät otetaan huomioon, saa kaivettua perusteellisemman ja henkilökohtaisemman tulkinnan edistetyn Kuun matkasta merkissään. Toiset katsovat tarkkaan miten edistetyn Kuun liikkeet vertautuvat syntymäkarttaan, itse en ole oikein löytänyt näitä ns. synastrisia tekijöitä. Edistyskartta sellaisenaan tarjoaa kyllä vastauksia, kunhan siihen malttaa paneutua.

Oletetaan esimerkkinä vaikka että pr Kuu on tullut vesimieheen. Katson vesimiehen hallitsijaksi Saturnuksen, jonka oloa siis edistyskartalla tsekataan. Tässä käyttämässäni omassa esimerkissäni Saturnus kulkee omaa kauriin merkkiään, jolloin se on vahva tekijä kartalla. Kuun kulku tuntuu siis tätä kautta tuumittuna vakaalta. Saturnus on likellä edistettyä Vestaa. Dekanaattien mukaan vesimiehen ensimmäinen kolmannes on Venuksen hallinnassa. On varmaan syytä tarkistaa edistyskartan Venuksen asema, ja miettiä Kuun kulkua Venuksen sävyttämänä ja vesimiehessä. Erittäin sosiaaliselta kaudelta vaikuttaa, mutta mahtaisiko ihmisten kanssa toimimiseen liittyä oman kutsumuksen toteuttamista käytännössä (Vesta ja Saturnus yhtymässä). Oman lisänsä dataan antaa Kuun kulkema huone, kolmas, ja vaihe, merkeittäin katsottuna skorpionia. Tässä on jo monta palikkaa, joista saa rakennettua kokonaisuuden, mutta mielestäni lopputulos on jo kaukana siitä mitä yleensä ilmoitetaan proge-Kuusta vesimiehessä.

Ei kannata tyytyä merkkikohtaisten yleistysten kaavamaisiin tulkintoihin oman edistetyn Kuunsa tulkinnassa, vaan nähdä hiukan vaivaa ja kaivaa syvemmältä omalla henkilökohtaisella kartan tasolla. Annetaan mekin Kuulle enemmän kuin vain merkki? Millainen maasto sinun proge-Kuullasi on tällä hetkellä taivallettavana? Tunnistatko dekanaattia hallitsevan planeetan osoittaman sävyn Kuun kulussa? Miten tulkitset oman kuunvaiheesi edistyskartalta juuri nyt?

Taidetta marginaalissa

Ylläoleva kuva on Tampereen Työväenmuseo Werstaan näyttelystä Minä, te ja muut. Siinä on esillä taidetta eri alueilta kuten maalauksia, valokuvia, videotaidetta ja installaatioita. Aivan erityiseksi näyttelyn tekee se, että taiteilijat ovat eri maista naisia ja romaneja. Näyttely kertoo kaksinkertaisen marginaalin murtamisesta, kuinka olla vastoin odotuksia naisena taiteilija ja oman kulttuurinsa edustaja.

Suomesta näyttelyssä on mukana Kiba Lumberg, joka on paitsi kuvataiteilija, tekee myös videotaidetta, performanssia ja laulaa (kuvan teos ei kuitenkaan ole hänen). Itselleni Lumberg on kuitenkin tutuin kirjailijana.

Lumbergin astrokartta on piirretty oinaskartaksi keskipäivän kellonajalla. Hän on pimennysten välissä syntynyt Aurinko-kaksonen, jolla Aurinko on Kuun alasolmulla. Tämä on kartan karmallisin kohta, ja saattaisi kertoa esimerkiksi ihmisestä, joka saa tässä elämässä tilaisuuden toteuttaa itseään niillä eväillä, joita on itselleen kerännyt aikaisemmissa elämissä. Kun Saturnuskin on kartalla perääntyvä, se alleviivaa karmallisen tulkinnan osuvuutta. Saturnus mielletään planeetoista karman herraksi, joten olisiko Lumberg peräti syntynyt täyttämään tehtävää.

Keskipäivän kellonajalla Kuu tulee herkulliseen kohtaan aivan vesimiehen alkuun, vaikka toki Kuu voi olla oikeasti vielä kauriin puolella. Vesimieskuu sopisi tälle raja-aitoja murtaneelle, epätyypillisen elämänpolun valinneelle taiteilijalle erittäin hyvin. Kuu näyttäisi olevan skorpionin vaiheessa, mikä toisi syvyyttä niin luonteeseen kuin ilmaisuunkin. Kartassa huomio kiinnittyy Kuuta vastapäätä olevaan viimeisen asteen Uranukseen ravussa, mikä jo yksinään kertoo epätavallisista valinnoista, erilaisuudesta, outoudesta, ennakkoluulottomuudesta ja halusta uudistaa, tarkoitan siis koko asetelmaa, jossa Kuu on vastapäätä viimeisen asteen Uranusta.

Lumbergin astrologinen kartta on ns. vaikea kartta, mikä viittaa yleensä tieltä raivattaviin esteisiin ja energiaan yrittää eteenpäin, haluun saada aikaan, viimekädessä pystyvyyteen ja siihen että ihmisellä on annettavaa. Kartalla on hieman vinksallaan oleva Iso risti kiinteissä merkeissä, ja se on voimakkaiden tekijöiden rakentama: Mars vesimiehessä (yhteisöllisyys, edistyksellisyys) oppositiossa Plutolle ja Jupiterille leijonassa (suuri ego, rikasta luovuutta, vahva johtaja), ja Saturnus skorpionin lopusta tavoittelee vastakkaisuutta merkkirajan yli niinikään perääntyvälle Merkuriukselle kaksosissa (taas saamme huomata että on kyse kirjailijasta, muun luovuuden ohella). Tahtoa ja lujuutta Lumbergilta löytyy, mutta voi hän joissakin asioissa myös hakata päätään seinään itsepäisyyttään. Hän ei ehkä tunne käsitettä päästä helpolla. Saturnus ja Mars ovat ristin voimatekijät ollessaan myös vastavierailussa keskenään, toistensa merkeissä siis, joten sopii toivoa että haastava neliö kääntyisi aktiiviseksi, päättäväiseksi tekemiseksi.

Kenties vielä ristiäkin mielenkiintoisempi, ja samalla osoittelevampi, on Yod kuvio, missä Venus ravussa on kärkenä, ja hiertävät kulmat tulevat Chironille ja Kuun yläsolmulle. Lumbergin elämän suunnassa on kipua ja rosoa, mikä kiertyy yhteen naiseuden, taiteen ja feminiinisen yhteisön kautta kathartiseksi parantavaksi kokemukseksi. Varmaan on totta sekin, että Lumbergille oma naiseuden toteuttaminen on pohdittu ja tiedostettu suunta. Chironin kohdalla voi pistää merkille, että sen ja Pluton välillä on Johndron kulmista väistämätöntä missiota ilmoittava Tao.

Ulkoplaneetoista myös Neptunus on aika mielenkiintoinen vaa’assa, sillä se on yhtymässä Vesta asteroidiin, siihen intohimon ilmoittajaan. Tämä pari on toiminut Lumbergilla esimerkiksi osallistumisena politiikkaan, vasemmistolaisena hänellä on siis ihanne tasata hyvinvointia, ja omissa valinnoissaan Vesta on vienyt hänet taiteen, etenkin videotaiteen pariin.

Voitte arvailla mikä tekijä kartalla on kaiken kruunuksi OOB ja vailla pääaspekteja toisiin planeettoihin, kertomassa miksi taide on valikoitunut sosiaalisesti tiedostavan, (romani)naisen ihmisarvoa puolustavan aktiivin ns. lempeäksi välineeksi. Planeetta korostuu vielä liikkeensäkin kautta, sillä se on erittäin hidas kulussaan, ja tämänkin kautta nousisi olemuksessa ja valinnoissa esille. Nyt siis kolminkertaisena erityismerkityksissään, ja ohittamattomana tekijänä kokonaisuuden kannalta.

Vaikka kartta olisi astroteknisesti kuinka vaikea, on tämä kartta todella upea ja moniulotteinen. Tässä taas yksi hyvä esimerkki siitä, että haasteet elämässä antavat myös rikkautta.

Irtonaisuudesta

Tänään mennään ajassa, jossa Aurinko on kaloissa ja Kuu tuli leijonaan. Tämä asetelma jäi kutkuttamaan mieltäni jo eilen, mutta tämä moninkertainen sankari väsähti niin etteivät pohdinnat päätyneet näppikselle asti. Tai mahtoiko syvemmän tuumauksen tuoda pysähtyvä ja kohta perääntyvä Merkurius, koska jos mikään tänään ajassa vastaa tilanteitamme niin tämä ilmiö (ja tässä valossa ”myöhästyminen” sopii kuvioon täydellisesti).

Upeasti omia teorioitaan rakenteleva astrologi Markku Manninen on nimennyt tuon Auringon ja Kuun asetelman mainion osuvasti irtopääpeikoksi. Eilen sain yllättyä kun tietooni tuli, että hän olisi sisällyttänyt samaan pakettiin myös Auringon viereiset merkit Kuulle. Varmasti Mannisella on perustelunsa tälle. Nyt harmittaa ettei minulla ole asiasta olemassa mitään faktaa, vain joitain hajanaisia muistiinpanoja luennoilta (ehkä Mannista luennolla kuulleet nyt vähän hymyilevät?). Tarkistakaapa te, joilla on tallessa Astro Logos menneiltä vuosilta, jossa on käsitelty tätä hänen teoriaansa. Tässä artikkelissa Manninen esittää Auringon ja Kuun välisen kulman olevan nimeltään inkonjunktio. No tästäkin olen pikkuisen eri mieltä, sillä itse nimitän tuota kulmaa aina ja vain kvinkunssiksi.

Irtopääpeikko kuulostaa hurjalta. Jotenkin vääristyneeltä, kummalliselta ja oudolta. Auringon osoittama minuus, ego ja tahto toimivat eri tyyliin ja tahtiin kuin Kuun hallitsemat piirteet olemuksessa, eli vaistonvaraiset reaktiot ja tunteet. Minuuden kaksi puolta vetävät tässä eri suuntiin, mutta nimenomaan ei vastakkaisiin suuntiin kuten köydenvedossa, vaan siten että toisen suunnasta ei tiedetä. Kun Aurinko ja Kuu ovat kvinkunssissa, ne ovat merkkitasolla maailmoissa, joissa eivät näe toisiaan eivätkä tunnista toisen ratkaisumalleja tai perusteita. Miten tällainen ihminen toimii käytännössä? Toinen valoista, Aurinko tai Kuu, voi olla vahvempi siten että toinen joutuu olemaan alituisessa symbolisessa varjossa. Tai sitten pallotellaan, vuorotellaan, vaihdellaan tapauskohtaisesti. Tämmöinen ”poukkoilu” voi saada ihmisen toimimaan ulkoapäin katsottuna (ja ehkä sisältäkin?) ristiriitaisesti ja ennalta-arvaamattomasti. Jos kärjistetään, tämä asetelma voisi antaa selviytymisen edun, sillä vastapuoli ei voi aavistaa mitä on tulossa. Se voisi olla myös psykologisesti ja karisman tasolla mielenkiintoinen. Ehkä nämä ovat niitä ihmisiä jotka jaksavat aina yllättää kumppaninsa. Voitte jo lukea rivien väleistä, että en arvota ristiriitaisuutta negatiiviseksi piirteeksi. Se toki voi olla hajottavaa, mutta asetelmalla on myös annettavaa.

Eilen jäin tuumaamaan, miten kuunvaihe näkyy irtopääpeikoilla. Jos ajatellaan valojen asetelmaa vain merkkitasolla, siten että näiden ei tarvitse olla asteiden tasolla kvinkunssissa, on perusasetelma se, että Aurinko on oinaassa (ensimmäisessä huoneessa) ja Kuu joko neitsyessä (kutosessa) tai skorpionissa (kasissa). Neitsytmäinen irtopääpeikko on silloin kun Kuu on kasvavalla puolella, tulossa täydeksi, eli toimintaan pyrkivä, aktiivinen, hermostunut, pingottunut ja kenties vielä täydellisyyttä tavoitteleva. Skorpparimainen irtopääpeikko on Kuun ollessa vähenevä, täydenkuun jälkeinen, eli tyynempi, maltillisempi ja todennäköisesti sosiaalisempi, toisten kanssa jakamaan ja toisille antamaan pyrkivämpi. Vai olenko mielestänne ihan hakoteillä? Miten te olette tämän miettineet?

Etsiessäni kuvia tähän juttuun, törmäsin outoon ilmiöön. Kun persoonan kaksijakoisuutta kuvataan, näyttää toinen puoli edustavan myönteistä, hyvää ja iloista, kun toinen on paha, ilkeä tai surullinen. Eihän se näin mene! Vaikka laadut, joilla Aurinko ja Kuu toteutuvat, ovat erilaisia, ei niitä näin voi jakaa.

Kommentteihin kaivataan taas omakohtaisia tuntemuksia. Onhan lukijoissa sellaisia, joilla Aurinko ja Kuu ovat ainakin merkkitasolla tällaisessa irtopää-asetelmassa? Miten valot teillä toimivat yhteen? Onko teissä ristiriitaisuutta, mikä mahdollistaa vaihtoehtoisuutta ja moniulotteisuutta? Miten tunnistatte kuunvaiheen olemuksessanne?