Spesiaaliproge

Joitakin päiviä sitten minulle tapahtui astrologisesti, ei nyt täysin ainutkertaista eikä poikkeuksellista, mutta erityistä kuitenkin. Progressiivinen Kuu siirtyi uuteen merkkiin, merkkasi uudenlaisen ajanjakson alkamista. Tällä kerralla merkki vaan on tärkeä ja läheinen, syntymäkuun merkki, ja siksi tuntemuksessa merkkisiirtymästä ei ole samaa uutuudenviehätystä kuin toisten kahden ja puolen vuoden jaksojen alkaessa. Nyt ollaan hämmentävän, petollisen tutussa maastossa. (kuvan taulu on nimeltään Moon in Pisces, Kuu kaloissa – tuon haluaisin, tunnistan omakseni)

Kuun kiertäessä edistyksissä eläinradan merkkejä läpi se määrittää olennaisella tavalla kunkin ajanjakson sisäistä ilmettä, henkeä ja värettä. Palatessaan kierroksessa samaan merkkiin mistä alun perin joskus lähdettiin liikkeelle, tuntuma on luonnollisesti kotiinpaluun kaltainen. Progressiossa kuitenkin on kyse aikaan ja paikkaan sidonnaisesta karttatasosta, jolloin merkin anti ei ole täysin sama kuin syntymäkartan tekijällä. On ylemmyydentuntoista kuvitella, että tämän minä osaan, ettei tässä olisi mitään uutta opittavaa, ettei progressiivinen Kuu syntymäkartan merkissä antaisi enää mitään.

Merkkikierroksen tultua umpeen on aina summauksen ja uudelleenmäärittelyn aika. Tässä voi olla tehtävä kasvukäyrällä, sillä tässä jos missä joutuu katsomaan itseään silmästä silmään. Kuten planeetatkin uusissa ja toistuvissa transiiteissaan joka kerta näyttävät uusia puolia teemoistaan, niin kuuluu progressiivisen Kuunkin syntyä uudelleen merkissään. Miksi? Koska konteksti on eri, tapahtuman areena on toinen; me emme ole enää täysin sama ihminen kierroksen tai kahden jälkeen kuin untuvikkona syntymässä.

Katsantokantani uudelleensyntymästä on omiaan johtamaan harhaan, sillä se varsinainen progressiivisen Kuun syntymä on teknisesti ottaen Progressiivinen Uusi Kuu, eli se kun Kuu ylittää Auringon progressiivisella kartalla. Tämä merkkitason symbolinen uudeksi tuleminen on toisenlainen juttu. Omaa Kuun merkkiä katsotaan uudelta kantilta, eletyn historian määräämin reuna-ehdoin. Kun proge-Kuu kohtaa syntymäkartan Kuun se ei ole progressiivinen Uusi Kuu.

Kuunvaihe voi olla ratkaiseva erilaisuuden selittäjä. Progressiivisen kartan hitaan liikkeen (voiko tämän lukea myös sanalla ’kasvun’?) vuoksi Aurinko on siirtynyt syntymäkartan asemista siten, että progressiivisen Kuun tullessa uudelleen syntymäkartan merkkiin kuunvaihe on toinen kuin syntymässä. Karkeasti esitettynä ensimmäisen kerran Kuun tullessa syntymäkartan Kuun merkkiin vaihe on se edellinen kuin on syntymäkartalla. Jos olet täydenkuun ihminen, progekuu on samaan merkkiin tullessaan kasvukuun (hullunkuun) vaiheessa. Toisella kierroksella ollaan taas menty yksi vaihe taaksepäin kasvavaan puoleenkuuhun. Jos taas syntymäkartan Kuu on uudenkuunvaiheessa, ensimmäinen progekuun tulo samaan merkkiin tapahtuu balsamisen kuunvaiheen alla, seuraava vähenevän puolenkuun haasteissa.

Kuunvaiheen tyylin ja toteutumisen moodin nivominen merkkiin vaatii hiukan ajatuspyörittelyä. Esimerkki on nyt itseltä, menköön nyt kunnolla sylttytehtaalle kun tällä aloitettiin. Kalojen Kuu on kartallani Uusi Kuu. Kun progekuu muinoin 27 vuotta sitten päätyi uudelleen kaloihin, kuunvaihe oli vanhankuun vaihe. Tämä resonoi liiankin sopivasti merkin kanssa kimppaan. Vanha elämä tosiaan päättyi miltei kaikilta osiltaan, eikä aivan ilman kipuilua. Viimeinen kuunvaihe on samaan tapaan irtipäästämistä, luopumista, hiipumista ja haipumista (onko tämä edes sana?) kuin kaloissakin, eläinradan viimeisessä merkissä. Tämä nykyinen Kuun vierailu kaloissa on kuunvaiheen sävyltään laskevaa puolikuuta, missä moodin avainsanoja voisivat olla kypsyminen, punnitseminen, valinta ja päämäärätietoisuus. Huomaamme varmasti kaikki, miten hömppä ja lapsellinen kalat-Kuu joutuu kasvamaan harppauksia tällaisessa elämänvaiheessa.

Kun merkin ylitys on vasta alussa, omia tunnelmia sen havaitsemisesta ei kovin analyyttisesti uskalla eritellä. Odotuksia kaloista on vastaanottavaisuus siten, että olisin jo oppinut rajanvetoa. Irtipäästössä toivon niiden asioiden olevan sellaisia joiden on aika mennä, joista otteeni kirpoaa. Herkkyys ilmeni välittömästi; itkin pitkästä pitkästä aikaa, mutta onneksi onnenkyyneleitä. Kadotukseen joutumista? Kalojen ajelehtimisella on tarkoituksensa siinä kuin muillakin merkeillä; tulkoot tuntemattomat vedet. (ps. symboliikkaa tiivistää Neptunuksen pysähtyneenä olo kun proge-Kuu tuli kaloihin)

Omanlailla erilailla

Jo otsikointi viittaa omakohtaiseen tilitykseen, jaan teidän lukijoiden kanssa edistysaskeleeni. Joitakin päiviä sitten progressiivinen Kuuni vaihtoi merkkiä, edistyi, kehittyi uudenlaiseksi. Ihan puskista tämä ei yllättänyt, olin tulevan muutoksen tiedostanut niin kartalla kuin sisimmässänikin, olin katsonut aikaisemmin päivänkin, mutta pääsi unohtumaan. Nyt ei mennä jäneksen seljässä kun progen nousukin on härässä.

Uusi Kuun merkki vesimies on minulle syntymäkartan kautta vieras, tosin vesimiehen energiaa on aina elämääni kuulunut sukulaisten ja ystävien kautta runsain mitoin. Vesimies on minulle vieressä, sitä mikä on mahdollisesti kaikkein vierainta omalle ydinminälle. Kiinnostaa toki, mutta kun ei pysty ymmärtämään.

Edistetyn Kuun matkaa ajatellessa Kuu täytyy aina nivoa yhteen kulkemansa merkin ja vaiheen kanssa, ja suhteuttaa nämä siihen mikä alkuasetelma oli (nataalikartta, sen Kuu ja kuunvaihe). Tunnustan etten kauheasti sido tulkinnallisesti karttojen tekijöitä huoneisiin, enemmän kuitenkin edistyskartan huoneisiin kuin siihen miten Kuu kulkee suhteessa syntymäkarttaan. Nämä ovat omia tulkinnallisia valintojani, toiset saavat katsoa myös omalla tavallaan.

Progekuun vaihe on merkinvaihdoksessani vähenevä puolikuu, mikä on teemaltaan hyvin erilainen verrattuna syntymäkartan uudenkuun freesiin, untuvaiseen innokkuuteen. Tähän laskupuolen puolenkuun kohtaan yhdistän isot elämäntapaan liittyvät eettiset valinnat; ajattelun lähtökohta on ennemmin maailmalla kuin omissa asioissa.

Edistetyn Kuun kulussa on siksi huomattavissa kahdentasoista tai kaksinkertaista outoutta, tai erilaisuutta, tai haasteellisuutta, niin merkissä kuin vaiheessakin. Tällaisen kohta-saavutettavissa-olevan toisenlaisuuden aistin sisimmässäni ennemmin virkistävänä kuin vaikeana, mutta joka tapauksessa nyt vaaditaan toisenlaista näkökulmaa, toisenlaista kontekstia. Progekuun merkinvaihdossa on aina annettava tilaa uudelle.

Sanotaan nyt näin aluksi, että tein tänään sen virheen, että selasin netistä keittokirjamaisia lyhyitä selityksiä progekuusta vesimiehessä. Ne jättivät minut perin tyytymättömäksi. Edelleenkin katson oman tyylini olevan ennemmin itse ajattelua, pohdin omalta kohdaltani ja omista lähtökohdistani mitä tämä uppo-outo merkki minulle ja minussa merkitsee.

Progekuu vesimiehessä on kulkua ilman elementin viimeisimmässä merkissä ja kiinteässä laadussa. Vesimies on maskuliininen merkki, minkä katson ulospäin suuntaavaksi. Ilman elementin johdosta fokus on ideoissa, aatteissa, ajatuksissa. Vesimiehen motto on minä tiedän (tunnustan, nousujousimiehenä repesin nauruun tässä kohdin). Tärkeätä on oman ajattelun koheesio sekä ajatuksien jakaminen yhteisöissä, ryhmittymissä ja porukoissa toisten samanmielisten kanssa. Verkostoituminen ja sosiaalisten suhteiden hoito on tällaisen kuunjakson asiaa. Mennään kauemmas lähipiiristä ja intiimin persoonallisesta kosketuksesta (enkä tarkoita totaalista irrottautumista) ja saadaan paremmin perspektiiviä asioihin, ilmiöihin ja ideaaleihin. Tunnetasolla tämä voi aina merkitä jonkinasteista ulkokohtaisuutta, mutta näin ilmaistuna tuo vaikuttaa ikävältä ja kylmältä. Olisiko jotenkin siten, että kun omassa tunnetasossa kypsytään ja syvällistytään, ei enää ole yhtä provosoitavissa, ja osaa terveesti etäännyttää itseään toisarvoisesta tunneryöpystä. Cooliutta ja ammatillisuutta, kun määritellään uudelleen minä itse suhteessa ympäristöön. Ihmissuhteet ovat kuitenkin erittäin tärkeä osa vesimiehen aikaa. Suvaitaan ystäviä ja hengenheimolaisia, omanmielisiä, ja varmaan yleisesti koko ihmiskuntaa, mutta katsotaan nyt..

Minä tiedän -motto kuulostaa äärimmäisen ylenkatseelliselta ja arrogantilta. Jossain vaiheessa elämää tulee kuitenkin eteen omien mielipiteiden ja arvojen tunnistaminen, omanlaisensa lipun heiluttaminen, omien ajatusten, sanojen ja tekojen takana seisominen. Natiivi-kalana tuumin itseironisesti, että on hauskaa ja virkistävää jos ei ihan koko elämäänsä olisi täysin hukassa. Vesimiehen Kuun aikana näen tarkoituksen löytää itsensä uudelleen, määritellä uudelleen elämänsä tavoitteet ja ymmärtää isommassa mittakaavassa mitä elämältä haluaa ja kuinka sen aikoo toteuttaa. Valtavan hienoja asioita, jotka voi tyrmätä korulauseiksi. Tähän suuntaan ajattelin kuitenkin lähteä.

Hyppäys

Karkauspäivä kalenterissa on hyppäys ajassa, ja sen tarkoituksena on tietysti tasata aikaa vastaamaan käytössä olevaa mittausjärjestelmäämme. Aiemmin aikaa mitattiin varsin manuaalisesti siten, että tikku siirrettiin mittaustaulussa joka päivä seuraavan päivän kohdalle. Karkauspäivänä joka neljäs vuosi tikku tekikin vain hypyn, palaten samaan kohtaan.

Hypätään Taikablogissa kuvainnollisesti tulevaan aikaan. Tämä blogipäivitys käsittelee osittain artikkelia, jota te lukijat ette ole vielä saaneet lukea. Kuinka nurinkurista – ja se on kansanperinteen mukaan juuri karkauspäivän idea. Silloin asiat kääntyvät niin nurinniskoin, että on jopa mahdollista naisen kosia. Viime aikoina astrologista ajatteluani on mahdollisesti eniten kutkuttanut ajatus eläinradan merkkien sitomisesta vastamerkkiensä kanssa yhteen. Ja nimenomaan tulkinnallisesti sekä konkreettisella tasolla ilmentymisissään. Jos valmistelemani artikkeli aiheesta mahtuu ainoan maassamme ilmestyvän astrologisen lehden kevään numeroon, saatte lukea Astro Logoksesta mistä tässä on kyse. Ja jos juttu jostain syystä jää sivuun lehdestä, koska eihän mitään sovi varmana pitää ennen kuin on toteutunut, lupaan julkaista jutun vaikka kotisivuillani.

Käsitteenä polaarimerkit ovat ihan perusastrologiaa, eli mitään uutta en ole keksinyt. Olen vain ollut huomaavinani astromaailmasta, palstojen keskusteluista ja astrologisista kirjoituksista, että vastakkaisia merkkejä pidetään tulkinnallisesti kuin toistensa vihollisina, kuin näiden olisi hankalaa tulla keskenään toimeen. Mielestäni asian on pohjimmiltaan päinvastoin, sillä vastakkaiset eläinradan merkin toimivat kuin samalla suunnalla, yhden ison teemakokonaisuuden alla. Kutsun vastakkaisien merkkien keskinäistä linkkiä mieluiten vastavuoroisuudeksi, ja näin voi johtaa jo ihan aspektista minkä nämä merkkitasolla tekevät toisiinsa: oppositio on aktiivinen vastavuoroinen kulma, ihmissuhdeaspektina pidetty, jossa kahden tekijän välillä käydään aktiivista keskustelua.

Hypätään vielä vähän lisää! Polaarimerkeittäin ajatellen mikään astrologinen merkki ei toimi yksinään vaan siihen sisältyy aina ideatasolla sen vastapari. Koska astrologiassa on niin, että kaikkia tulkinnallisia lainalaisuuksia voi soveltaa (tai pitää käyttää) kaikilla karttatasoilla, voimme nyt ulottaa polaarimerkkien käytännön tunnustelun sinne harvemmin aktiivisesti käytettyyn tasoon, progressiiviseen karttaan. Ja ettei homma leviäisi ihan avaruuksiin, ajatellaan tässä vaiheessa ainoastaan sitä progen yleisimmin esille tuotua tekijää, Kuuta.

Astroharrastajat tutkivat progressiivisen Kuun edistymistä merkistä toiseen. Pidetään hyvin oleellisena Kuun ylityksen alla olevaa merkkiä. Entäpä jos mieltäisimme Kuun kulkevan merkkiakselia, ei siis vain yhden merkin ylitystä, vaan pitäisimme silmällä myös vastakkaisen merkin ydinteemoja. Jos siis edistetty Kuu on vaa’an merkissä, aikaan sisältyisi myös oinaan mahdollisuuksia ja läksyjä. Polaarimerkit mielestäni hahmottaa parhaiten isojen linjojen kautta, esimerkin mukaan oinas-vaaka-merkkipari käsittelee asioita minä ja muut -tasolla, jolloin progressiivisen Kuun kulkiessa vaa’assa ei käsittelyn alla ole yksinomaan sosiaalisuus tai parisuhde, vaan siihen olisi hyvä ottaa mukaan oinasmaiset minä olen -seikat.

Polaarimerkin mukaanottaminen tulkintaan lisää toki hieman liikkuvien osien määrää. Progressiivisen Kuun osalta kun joutuu miettimään syntymäkartan Kuuta ja sen vaihetta, huonetta sekä kulmia, ja lisäksi proge Kuun merkkiä, sen yhteensopivuutta syntymäkartan Kuuhun ja muuhun syntymäkarttaan sekä edistyskarttaan. Ynnä proge Kuun tämänhetkistä vaihetta, huonetta ja sen muodostamia kulmia niin edistyskartan muihin tekijöihin ja akseleihin kuin syntymäkartallekin. Tuntuu työläältä ja monimutkaiselta? Astrologia ei ole simppeliä jos sitä haluaa tehdä huolellisesti, useat erilaiset karttatasot huomioiden. Yleistyksiä voi toki aina esittää, mutta ne tahtovat kaventavan eivätkä lopulta tarjoa riittävää kuvaa yksilön tilanteesta (ajassa), mikä harvoin on yksinkertainen ja täysin vailla ristiriitoja.

Tehtäviä ja pohdittavaa keskusteluun: useimmat lukijat varmaan tietävät tämänhetkisen proge Kuunsa merkin. Tavoitatteko vastamerkin mukaisen, näiden kahden merkin yhteisesti osoittaman, yleisteeman omassa sisimmässänne? Koska edistyskartta on nimenomaan sisäisen minuuden kartta, saatetaan liukua ytimen ohi jos etsitään tapahtumien tasolta vastaavuuksia elämästä. Progen luku vaatii juuri sitä itsetuntemusta, mitä astrologian luvataan ja uskotaan antavan. On ehkä hyvä välillä harjoitella lukemaan itseään ja sisintään, sekä edistyskartan avulla näkemään millaista kehityskautta tai ajanjaksoa käy läpi. Juuri siihen haasteeseen tai mahdollisuuteen, jota Kuu osaltaan edistyksissä ilmentää, voi polaarimerkin huomioiminen tuoda selkeän välineen, ja tarjota oivallusta.

 

Karman herra tuli käymään

En keksinyt miten olisin onnistunut kiertämään ja yleistämään aiheen, ja vain äkillisessä mielikuvituksettomuuden tilassa täytyy jatkaa omakohtaista astroseikkailua oman kartan ja esimerkin riepottelun kautta. Progressiivinen Kuu merkkinsä viimeisellä asteella!

Viimeisen asteen ylitys on aina jonkinasteinen koitos, myös transiiteissa jos omalla kartalla sattuu olla jokin tekijä tässä kriittisessä paikassa. Edistyskartalla Kuun kanssa se on väistämättä edessä aina Kuun vaihtaessa merkkiään, hiukan vajaan kuukauden verran ennen merkinvaihdosta. Se ei ole kenties ihan sataprossan kohtalokasta ja karmallista Kuun yhteydessä, sillä toistuvuus vie vähän terää kivulta. Samalla lailla voidaan verrata johonkin hitaaseen planeettaan progekartan viimeisellä asteella, sillä sehän kestää vuosikausia – ei kenenkään karma ole tikun nenässä kärvistelyä tuollaista aikaa.

On aika hauska ajatella, että minulla alkaa olla eräänlainen julkinen progehistoria täällä blogissa, koska olen jo aikaisemmin raportoinut skorpionin syövereistä ja jousimiehen näkemyksen tavoittelusta. Historiassa alkaa kääntyä uusi luku.

Olen mieltänyt edistetyn Kuun dilemmaksi aina merkin viimeisellä asteella tietoisuuden energian vaihdoksesta. Vanha juttu pitäisi saada päätökseen, ja kunkin merkin teemojen mukaisesti tämä voi olla rankkaa itsetutkiskelua, tai keskeneräisten töiden päättelyä; joskus tekee mieli lopettaa, mutta jossakin vaiheessa (eli merkissä) iskee haikeus, etten haluaisikaan luopua tästä. Haikeus on ihan liian nätti sana tässä, se voi olla itkupotkuraivari, että en suostu lähtemään tarhaan (= uuden merkin haasteisiin) vaan taannun tuttuun, turvalliseen ja jo opittuun. Tunnelmat voivat olla hyvin ristiriitaiset, kun osaltaan tunnistaa valmiiksi saamisen pakon paineen, ja samalla haluaisi jo innokkaasti hypätä tuohon uuteen.

Itseasiassa se, mistä halusin kertoa, on oma kokemukseni progekuusta jousimiehen viimeisellä asteella. Melko lailla tuon viimeisen asteen kuukauden aikana jousimiesajan tarkoitus kirkastui, olipa siis hyvä että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vasta ihan progejakson viime metreillä pistin alkuun projekteja, joita olin kuvitellut tekeväni koko tuon ajan. Ehkä jousimies ei ole tekijä vaan ainoastaan suunnittelija ja visioija, näin ainakin minun tapauksessani; toteutus jää seuraavan merkin vastuulle.

Jos joskus aikaisemmin manasin kuin synnytyskivuissa Kuusta viimeisellä asteella kuinka kauheata aikaa se oli, niin eipä ollutkaan tällä kerralla. Ihan hyvin meni. Onko juonena sittenkin se, miten itse taitaa merkin? Jousimiehessä ollaan onnekkaiden tuulien alla, JOS oman kartan jousimies on taiten toteutettu ja jos oman kartan Jupiter toimii hyvin. Eihän se Jupiter minulla helppo planeetta ole, mutta ehtiväinen ja toimivainen ainakin. Progekartan tasolla Kuun hallitsijana oli ihan samanlainen Jupiter, eikä Jupiter kovin monilla edistyskartoilla yleensäkään ehdi vaihtaa merkkiään.

Olen kovasti saarnannut kuunvaiheen ottamista mukaan progekartan Kuun tulkintaan. Viimeisen asteen kohdalla vaihe vastasi hyvin kriittisen asteen tehtäviäni. Siemenkuussa jaetaan, tiedotetaan, kerrotaan, ja merkeittäin katsottuna olin tuplasti jousimiestä. Kaikki tapahtui luonnollisesti yhdeksännessä huoneessa. Ja OOB tilakin kirsikkana pirtelön päällä.

Toivottavasti onnistun hälventämään pelokkaita odotuksia viimeisen asteen karman täyttämisestä. Se voi olla hyvääkin karmaa, ainakin jousimiehessä. Jos tuntee puristuksen, olettaisin että paras tapa on tehdä kiltisti töitä itsensä ja merkin teemojen kanssa. Silloin on aina helpompi siirtyä uuden merkin ihmeelliseen maailmaan.

Kirjoituksen alussa viittasin mielikuvituksettomuuteen. Kyllä, näin pääsi käymään varkain, proge Kuu otti ja siirtyi minulta lupaa kysymättä jo nyt kauriiseen. Nyt jo naurattaa panikointini. Syntipukki on kai helppo löytää, kun Neptunus aina vaan jaksaa sekoittaa. Luulin että vaihdos tapahtuisi lähempänä joulua, ja minulla olisi ollut tässä aikaa varistella tuhkaa päälleni, kauhistella p-jäykkänä tulevaa kurjuutta kauriin aikaa.

Mutta se ei tunnukaan yhtään kurjalta ajatukselta. No nyt pääsen hyvillä mielin tekemään. Täällä kääritään hihoja, ja heilautetaan pikkuisen sitä kauriin symbolin kalanpyrstöä.

Onko teillä hyviä kokemuksia edistetyn Kuun viimeisen asteen ylityksestä? Mikä on tuntunut pahimmalta?

Paras proge ikinä

Taika ei ole heittäytynyt lomailemaan vaan on ilmoja pidellyt. Jatkan keskustelunavauksella edellisestä aiheesta eli edistetystä Kuusta eri merkeissä. Toivottavasti innostutte muistelemaan menneitä, tekemään karttoja ja laittamaan omat mielipiteenne vertailtavaksi kommentteihin.

Kysyn ihan vaan simppelisti, mikä proge Kuun merkki on ollut teille kaikkein paras? Voi avautua siitäkin, minkä merkin aikaiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet tosi syvältä – katsotaan pääsemmekö yllättymään saako skorpioni sittenkään ykköspaikkaa tässä kategoriassa. Tuota syvälle psyykeen menevää merkkiä usein sanotaan vaikeaksi, mutta on parasta ottaa selvää onko se vain luuloa ja katulegendaa.

Kun varmaan haluatte pikkiriikkisen nostaa tuumauksen tasoa (ei ole pakko, mutta tämä saattaa olla avartavaa) voi näiden hyvien ja huonojen merkkien kohdalla katsoa millaisessa asemassa merkit ovat syntymäkartalla, eli ovatko hyvin hallussa, keskeiset ja täydet, vai onko merkki kenties omalla kartalla jäänyt oudoksi. Voidaanko siis pitää minkäänlaisena automaattina sitä, että kun Kuu kulkee edistettynä itselle jo tutussa merkissä, kokemus tällaisesta ajasta olisi onnistunut? Tai jos jotakin merkkiä oman kartan tasolla vierastaa, onko progekuu näillä kohdin kivuliasta opettelua? Huomaatteko mitään kaavaa laatujen tai elementtien tasolla, pystyttekö yleistämään esimerkiksi että kiinteän laadun merkeissä sujuu parhaiten tai ilman elementin merkeissä on kivointa?

Ja niille, jotka haluatte lisätä mukaan yhä lisää muuttujia, silmäillään myös kuunvaiheet. Onko esimerkiksi proge Kuu samassa vaiheessa kuin omalla kartalla hyvä? Jos näitä pilkkoo merkeittäin katsottuihin vaiheisiin, tuoko oma ”suosikkimerkki” kuunvaiheessa onnen? Huomaatteko eroa kasvavan ja vähenevän ajan progekuissa, kumpi teille on ollut paremmin soveltuva?

Pyörittelin omia progekarttojani nähdäkseni tapahtumia, oloja ja tykkäämisiä. Proge Uusi Kuu näytti selvän vedenjakajan, ensimmäisellä kierroksella en ollut onnistunut saamaan aikaan mitään oikeasti merkittävää tai kestävää. Omat merkit niin Kuussa kuin vaiheessakin osoittautuivat ihan hyviksi ja onnellisiksi. Ihan ykkösmerkiksi ja vaiheeksi minun on kuitenkin valittava leijona, mikä ei merkkinä ole omalla kartallani esillä eikä tunnistettu.

Vaikka pidin täällä blogissa mahdottoman miukumisen progekuustani skorpionissa, minun oli tunnustettava faktat. Kun Kuu kulki skorpionissa mutta vaihe oli vielä vaakaa, tein elämäni parhaita asioita. Saavutuksia mitaten tämä jouskarin aika on ollut suoranaista helvettiä aikaisempaan verrattuna. Tämä yllätti itsenikin. Pistin merkille, että omalla kohdallani Kuun merkinvaihdos ei niinkään merkinnyt aina ”kriisiä” vaan miltei poikkeuksetta kuunvaiheen viimeiset asteet ennen seuraavaan merkeittäin katsottuun vaiheeseen tuloa ovat olleet henkisesti rankempia.

Tässä minun listaukseni: parhaimmat proge Kuut leijona ja skorpioni / kalat. Vaikeimmat proge Kuut rapu, härkä ja – yllätys, yllätys jousimies kahdella kierroksellaan. Eihän näillä merkkikolmikoilla ole teidänkään mielestänne mitään yhteistä selittäjää? Millaiset ovat teidän progelistanne?

Edistetyn jousen pingotusta

Olen joutunut kovasti kyselemään jousimiehen teemojen toteutumisen perään. Joku sitkeä-sissi lukijoista saattaa muistaa, että edistetty Kuu eli proge Kuu matkaa minulla tällä hetkellä jouskarissa. Jostain kumman syystä se ei ole ollenkaan vastannut sitä, mitä Kuun jousimiehessä pitäisi oppikirjojen mukaan olla. Luulin pitkän aikaa, että syy on Kuun vaiheessa, sillä tuo mokoma mollukka oli tosi pitkään skorpionin vaiheessa edistettynä. Nyt ollaan jo tuplasti jousimiestä kun vaihekin on vaihtunut. Vaan ei, tyypilliset merkin ominaisuudet eivät ole näyttäytyneet.

Jousimies on innostunut, valloitushaluinen, seikkailullinen ja opinhaluinen. Minä jurnutan ennemminkin jotakin haisevista tuotoksista ja marjoista. Matkustelu ei voisi vähempää kiinnostaa, ja tympii jos joudun olemaan päivänkin reissussa. Suurisuuntaisia teorioita ei olla maalailtu eikä uutta oppia hankittu. Ja päinvastoin tässä joitakin kuukausia sitten julistin suurisuisesti (no se kyllä ON jouskaria!), että en sitten takuulla innostu enää mistään, kun sellaisesta saa vain näpeilleen.

Karsin nyt valitusvirttä rankalla kädellä, koska luotan että uskotte, että jouskarin peruspiirteitä ei ole maailmastani nyt löytynyt siinä määrin kuin progekuun aikana tulisi olla. En syytä että vika olisi missään muualla kuin itsessäni, eli siinä että katson liian rajoittuneesti merkin teemoja. Progekuun ei tarvitse näkyä elämässä juuri noiden kliseiden kautta (jos sallitte kärjistyksen), sillä jokaisen merkin symboliikka on laaja. Täytyy siis sukeltaa jousimieheen syvemmälle, sellaisiin piirteisiin jotka eivät ole kenties kaikkein yleisimpiä, mutta jotka kuitenkin tavataan merkkiin yhdistää.

Uskonto olisi voinut olla yksi hyvä vaihtoehto, mutta senkin kiinnostuksen kanssa olen ennemmin luovuttanut (Neptunuksen transiitin kourissa), sillä ihan rehellisesti sanoen se ei ole kiinnostanut niin paljoa kuin oletin sen olevan esillä tässä ajassa. Minun Jesseni on jäänyt jouskarimaisen puujalkavitsin tasolle keikkumaan auton taustapeiliin ripustettavaan Jeesusta ja opetuslapsia kuvaavaan ”hajukuuseen”. Uskomisen teema on alkanut kääntyä yhä enemmän sellaiseen suuntaan, että tapahtumilla ja pienilläkin seikoilla on merkityksensä ja tarkoituksensa, eikä tuon idean fatalistisuus häiritse minua pätkääkään.

Rehellisyys on jousimieheen liitettynä kaksijakoinen juttu. Mielestäni se ei ole samanlaista ehdotonta umpirehellisyyttä kuin Marsin merkeissä oinaassa ja skorpionissa. Jousimies on tyhmän, suurisuisen tai välinpitämättömän rehellinen; omia totuuksia uhotaan ja julistetaan, mutta on olemassa helppoheikkimäinen lomaosakkeenmyyjä-jouskari, joka voi unohtaa muutamia olennaisia pikkuseikkoja saadakseen toisen uskomaan sen mitä haluaa. Kyllä minä tuon typerän suoruuden tunnustan, mutta se ei ole tuntunut luontevalta tuon aiemman skorpionin kuunvaiheen vuoksi. Nyt alkaa anti-mennä-vaan fiilis voittaa.

Tahdikkuuden puute on sellainen jousimiespiirre, mikä on pakko myöntää toteutuneeksi. Tällaiseen on ilman muuta alettava kiinnittää huomiota, joten huomaan jo tässä vaiheessa kirjoitustani, ettei valitusvirteni mennyt hukkaan. Tietoisuus lisääntyi, vaikka olo onkin melko nolo.

Vapaus on luonnollisesti yksi tämän kauden merkittävimpiä teemoja kohdallani. Sitä on tullut osaksi runsain mitoin, ihan pyytämättä. Moralismi, juu, sitäkin paatosta olette saanut huomata ajatuksieni käsittelevän. Ylioptimistisuus kuuluu jouskariin, ja kun se on syntymäkarttani nousunkin kautta perusasenteeni, on se vain korostunut. Kyllä tässä olisi monta asiaa, joiden vuoksi voisi ripotella tuhkaa päälleen, mutta ei ole jaksanut kiinnostaa. Kääntykööt asiat parhain päin, jos ei taidolla niin sitten tuurilla.

Tällä demonstraatiolla koetin osoittaa käytännön johdatuksena, kuinka ei kannata leimata mitään astrologista tekniikkaa toimimattomaksi sen perusteella, jos ei ihan heti itse pääse jyvälle miten se omalla kohdalla toimii. Omasta ajattelusta voi perittää vähän, ja ottaa huomioon tekijöitä tavallista laajemalla kouralla. Se että merkin tematiikkaa laajentaa, ei suinkaan tarkoita että ihan mikä tahansa asia ympättäisi sen alle. Kannattaa kahlata lähdekirjallisuutta ja etsiä eri kirjoittajien teksteistä avainsanoja, ei siis progekuun tapauksessa vain mitä Kuusta edistettynä on kirjoitettu, vaan ylipäätään merkkiä miettien.

Kuinka hyvin te toiset tunnistatte ja elätte tämän hetken progekuun maailmaa? Kuka on havainnut merkkikohtaisten perusjuttujen tulleen esille, ja onko kukaan toinen ollut minun laillani hukassa jos merkkiin liitetyt yleisimmät seikat eivät tunnukaan omilta?

Proge Kuun tulkinnassa syvemmälle

Toistan itseäni, eli tänään blogissa kerrataan jo aikaisemmin esille ottamaani. Moni on varmaan löytänyt edistyskartan Kuun osoittamat ajanjaksojen vaihtelut elämässään. Kuu kiertää edistettynä eläinradan ja astrologisen kartan noin 27 – 28 vuodessa ja viipyy kussakin merkissä suunnilleen kaksi ja puoli vuotta. Koska tuo reilun kahden vuoden ajanjakso on melko pitkä, on näistä kuukausista jo melko helppo havaita ajan teemoja, jotka ovat ominaisia juuri tälle ajalle kun Kuu ylittää tiettyä merkkiä.

Silti tällaiseen ajanjaksoon, jossa Kuu kulkee yhdessä merkissä edistettynä, sisältyy kovin erityyppisiä tunnelmia, sisäisiä tuntemuksia ja ulkoisia heilautuksiakin. Yksi metodi tutkia progressiivisen Kuun kolmenlaisia teemoja yhden merkin sisällä on jakaa merkki kolmeen osaan, dekanaattiin. Itse olen tykästynyt käyttämään vanhaa Kaldealaiseen planeettajärjestykseen perustuvaa dekanaattijakoa, mutta teidän kannattaa tutkailla oman kokemuksenne kautta vastaako moderni jako paremmin omia tuntojanne.

Traditionaaliset hallitsijat

Käsitykseni mukaan vanhaa dekanaattijakoa käytettiin astrologiassa monissa yhteyksissä aikanaan, mutta modernin jaon käyttö on jäänyt vähälle: tämäntyyppinen ajattelu meni ilmeisesti pois muodista, ja modernia kolminaisuuksiin perustuvaa jakoa on tutkittu ja käytetty niin vähän, että siitä löytyy niukasti kokemusperäistä tietoa (tai voi sitä olla mutta itselleni ei ole kävellyt vastaan). On näitä hallitsijavaihtoehtoja olemassa vielä ”ultramodernikin”, jossa on otettu mukaan myös ulkoplaneettoja. Tämän mallin jätin nyt toistaiseksi sivuun, katsotaan ensin näistä kahdesta kumpi sopii paremmin.

Modernit hallitsijat / triplicity

Proge-Kuun tuntojen tuumiminen lähti kohdallani luettuani esityksiä Kuusta edistettynä eri merkeissä, ja nyt omalla kohdallani sen kulkemassa jousimiehessä. Jouskarista tarjotaan aina vaan sitä seikkailua ja Kuun osoittamat vastaavuudet jäivät mielestäni melko latteiksi. Jako kolmenlaiseen hiukan erityyppiseen jaksoon tarjosi mielestäni hyvän mallin tutkia erilaisia vivahteita ja variaatioita ajanjaksoissa. Kutakin dekanaattia hallitsee planeetta, josta saa tulkinnallisen sävyn tai virtauksen mukaan Kuun kulkeman merkin tulkintaan. Eikä pidä unohtaa edistyskartalla merkin hallitsijaakaan, sen asemaa nimenomaan edistyskartalla, eli esimerkkinä omalta kohdaltani jousimiestä hallitsee Jupiter, jolloin koko tämä Kuun kahden ja puolen vuoden jakso on Jupiterin hallinnan alla tapahtuvaa. Jupiter ei yleensä muuta merkkiä edistyskartalla, ellei se ole syntymäkartalla aivan merkkinsä lopussa tai alussa, ja lähde perääntymään tästä asemasta edistettynä. Planeetan huone (mitä järjestelmää sitten haluaakin käyttää) muuttuu edistyskartalla, esimerkiksi minulla Jupiter on valahtanut kuudennen huoneen lopusta kolmanteen huoneeseen. Tulkinnassa pitää siis pohtia millaista apua hallitsijalta on odotettavissa Kuulle, mitä sillä on tarjottavana.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti miettiä kuunvaihetta aina kun on Kuun liikkeistä kyse. Onhan siinä vissi ero jos jouskari-Kuuni olisi vastasyntynyt Uusi Kuu tai laskupuolella oleva balsaminen Kuu! Minä tykkään mitata Kuun kulkua merkkien mukaisilla vaiheilla selitettynä, mutta tähänkin astrologia tarjoaa useita erilaisia katsantotapoja. Tärkein idea on kuitenkin hahmottaa, ollaanko kasvavan vai vähenevän Kuun puolella.

Näin tarkasteltuna proge-Kuu saa vivahteensa siis merkistä ja kulkemastaan edistyskartan huoneesta, merkin hallitsijasta sekä dekanaatin hallitsijasta, sekä kuunvaiheesta. Kun nämä vaihtuvat tekijät otetaan huomioon, saa kaivettua perusteellisemman ja henkilökohtaisemman tulkinnan edistetyn Kuun matkasta merkissään. Toiset katsovat tarkkaan miten edistetyn Kuun liikkeet vertautuvat syntymäkarttaan, itse en ole oikein löytänyt näitä ns. synastrisia tekijöitä. Edistyskartta sellaisenaan tarjoaa kyllä vastauksia, kunhan siihen malttaa paneutua.

Oletetaan esimerkkinä vaikka että pr Kuu on tullut vesimieheen. Katson vesimiehen hallitsijaksi Saturnuksen, jonka oloa siis edistyskartalla tsekataan. Tässä käyttämässäni omassa esimerkissäni Saturnus kulkee omaa kauriin merkkiään, jolloin se on vahva tekijä kartalla. Kuun kulku tuntuu siis tätä kautta tuumittuna vakaalta. Saturnus on likellä edistettyä Vestaa. Dekanaattien mukaan vesimiehen ensimmäinen kolmannes on Venuksen hallinnassa. On varmaan syytä tarkistaa edistyskartan Venuksen asema, ja miettiä Kuun kulkua Venuksen sävyttämänä ja vesimiehessä. Erittäin sosiaaliselta kaudelta vaikuttaa, mutta mahtaisiko ihmisten kanssa toimimiseen liittyä oman kutsumuksen toteuttamista käytännössä (Vesta ja Saturnus yhtymässä). Oman lisänsä dataan antaa Kuun kulkema huone, kolmas, ja vaihe, merkeittäin katsottuna skorpionia. Tässä on jo monta palikkaa, joista saa rakennettua kokonaisuuden, mutta mielestäni lopputulos on jo kaukana siitä mitä yleensä ilmoitetaan proge-Kuusta vesimiehessä.

Ei kannata tyytyä merkkikohtaisten yleistysten kaavamaisiin tulkintoihin oman edistetyn Kuunsa tulkinnassa, vaan nähdä hiukan vaivaa ja kaivaa syvemmältä omalla henkilökohtaisella kartan tasolla. Annetaan mekin Kuulle enemmän kuin vain merkki? Millainen maasto sinun proge-Kuullasi on tällä hetkellä taivallettavana? Tunnistatko dekanaattia hallitsevan planeetan osoittaman sävyn Kuun kulussa? Miten tulkitset oman kuunvaiheesi edistyskartalta juuri nyt?

Progekuun vaiheita

Kun jokin aika sitten otin täällä blogissa esille kartanteon synteesin, pohdittiin tuon työrupeaman alkuvaiheessa omalta kartalta Kuunvaihetta. Tästä omasta, ns. alkuperäisestä Kuunvaiheesta Kuu alkaa elää eteenpäin edistyskartalla. Progekartan Kuunvaiheet on miltei yhtä tärkeätä löytää ja oivaltaa kuin oma alkuperäinen vaihekin, sillä edistetty Kuu mittaa ilmapiiriä ja sisäisiä tuntemuksia tässä ja nyt, ja tällä tasolla Kuunvaihe on koko ajan omassa olemuksessa esillä ja muuttuva.

Kun Aurinko edistyy progekartalla suurinpiirtein asteen vuodessa, Kuu lähtee karttaympyrällä paljon liukkaammin liikkeelle. Kuun kulkunopeuteen progella vaikuttaa syntymäkartan Kuun kulkunopeus, sillä Kuu ei kulje aina tasaisen vääjäämättömästi samaan tahtiin eteenpäin, vaan joskus se on hitaampi, joskus taas nopeampi keskiarvokulkuaan. Karkeasti esitettynä Kuu on hidas silloin jos sen kulkunopeus merkataan 11-13 (käytännössä kai hiukan alle) ja nopea yli 13:ssa.

Progekartan Kuuunvaihe määrittyy kaiken aikaa Kuun ja Auringon suhteesta, ja jokaisella ihmisellä kierto on henkilökohtainen sen mukaan, millainen vaihe on syntymässä ollut. Uudenkuun ihmiset saavat siis aluksi kasvavan puolikuun, hullunkuun vaiheen ja täydenkuun, mutta jos Kuu on syntymähetkellä ollutkin valmiiksi vanha, progekartalla tulee varsin pian Uuden Kuun vaihe vastaan.

Tuntuiko tuo kovin vaikealta mieltää ajatuksen tasolla? Kuun edistettyä liikettä pystyy itsekin laskeskelemaan ilman kalliita astro-ohjelmia. Kuu ylittää edistyskartalla yhden merkin hiukan reilussa kahdessa ja puolessa vuodessa. Aurinko karkaa etäämmälle syntymäkartan asteesta noin asteen per vuosi. Esimerkiksi omalla pikkutytölläni Kuu on syntymäkartalla täydenkuun vaiheessa, mutta aivan loppupuolella jo sitä, kahden asteen päässä siemenkuun vaiheesta. Hän saa ensimmäisen progressiivisen Uuden Kuunsa jo (miltei) kaksitoistavuotiaana, yhdessä Jupiterin paluun kanssa. Itse, joka olen Uudenkuun lapsia, sain ensimmäisen progressiivisen Uuden Kuun vasta hiukan alle kolmikymppisenä. Kovin erilaisiin aikoihin kohtaamme siis ihmisinä uuden kasvusyklimme.

Progekuu näyttää aina merkkinsä mukaisia tunnelmia, mutta sen vaihetta ei pitäisi sitäkään unohtaa. Merkissä ja vaiheessa saattaa olla outoa vääntöä, esimerkiksi silloin jos balsaminen vanhan Kuun aika tuleekin silloin, kun Kuu on ylittämässä kaksosen uteliasta ja vilkasta aikaa. Me saatamme ensimmäiseksi ajatella edistetystä Kuusta kaksosissa, että se on tutkimista, opiskelua ja sosiaalista kanssakäymistä. Kuun viimeinen vaihe saattaa kääntää tuon kaiken korostetusti sisällepäin, jolloin ihminen elää hiukan kuin skorpionimaista ja kalamaista elämänvaihetta, sisintään uteliaasti tutkien.

Otan vielä esimerkkiä omasta elämästäni havainnollistaakseni tuota äskeistä. Blogin sinnikkäimmät lukijat saattavat vielä muistaa tuskitteluni progekuuni kulkiessa skorpionin merkissä, ja kuinka silloin tuuletinkaan riemuissani kun Kuu vihdoin siirtyi jousimieheen. Nyt tätä ihanaa seikkailun merkkiä on menty jo kohta puolet jouskarista, enkä ole lähtenyt maailmoita valloittamaan, enkä tehnyt suureellisia tulevaisuuden suunnitelmiakaan. Edelleen olen pohtinut syntyjä syviä astrologian kautta kuten tuon aikaisemmankin skorpionijakson. Ja kas kummaa: edistetty Kuuni on vieläkin kuuden asteen verran edelleen skorpionin vaiheessa! Nuolaisin todellakin liian aikaisin, en ole edelleenkään päässyt tietynlaisesta sisäänpäin kääntyneisyydestäni. Se että kuppi kääntyisi yhtäkkiä muutaman kuukauden kuluttua valtavaksi sisäiseksi viisaudeksi kun Kuu vihdoin pääsee niin merkissä kuin vaiheessakin jousimieheen, taitaa olla ihan liikaa pyydetty taivaallisilta energioilta.

Summaan vielä lopuksi. Progekuun merkki ei kerro vielä ihan koko totuutta osoittamastaan tunnelmasta, vaan täytyy ottaa huomioon myös Kuunvaihe, mitä se ylittää. Ja vaikka edistyskartoilta ei niin usein näe tulkittavan huoneita, saattaa näilläkin olla oma merkityksensä. Ymmärrätte varmaan: kuudennen huoneen progekuu on ihan eri tyyppinen kuin ekan huoneen progekuu.

Tämä saattoi olla monille astrologiansa alussa oleville vaikean tuntuista, mutta tehkää karttoja (edistys-sellaisia) eri vuosille, tuijotelkaa niitä ja vertailkaa Kuun sijainteja näillä. Jotta Kuunvaiheen näkisi kaikkein helpoimmin, kannattaa tehdä pelkkä edistyskartta ja tehdä kuten olen ennenkin kehottanut: Aurinko omaa napaa kohden ja sitten etsimään Kuun sijaintia.

Toivon hartaasti että olisin pystynyt antamaan ahaa-elämyksiä progejensa kanssa pähkäileville harrastajille. Kommenteissa näkisin mieluusti tilityksiä missä merkissä, vaiheessa ja progekartan huoneessa Kuunne nyt seilaa, ja koetteko näiden tekijöiden yhdistelmän harmoniseksi vai hiertäväksi?

Subjektiivisia kokemuksia yleispätevyyksistä astrologiassa

Kun progressiivinen Kuu siirtyy edistyskartalla uuteen merkkiin, elämän pohjavirraksi tulee toisenlainen sävy. Uuden merkin tuomat asiat altistavat asenteemme ja sisäisen näkemyksemme muutokselle, jossa kohtaamme ympäröivän maailman vähän toisenlaisesta näkökulmasta. Kaikki eivät näitä erilaisten sävyjen värittämiä ajanjaksoja tunnista selvästi itsessään, toiset taas tiedostavat ne hyvinkin selvästi ja hyppäävät reippaasti (tai syvään huokaisten) mukaan.

Vähän samankaltainen ilmiö voi tapahtua Auringonpaluun myötä. Auringonpaluukartan nousuakselin merkki värittää kyseistä vuotta johonkin suuntaan. Toisen sulauttavat merkin piirteet elämäänsä ja avittavat näiden, kenties syntymäkartasta hyvin poikkeavienkin, sävyjen toteutumista. Toiset eivät koe tuon nousun merkin voimaa itsessään millään lailla, ehkä kuitenkin retrospektiivisesti tunnistavat joitakin seikkoja, jos tutkivat erilaisia vuosia taaksepäin elämässään.

Näiden esimerkkialustusten tarkoituksena on pohjustaa teitä lukijoita tuumimaan seuraavaa dilemmaa. Olen muutamaan otteeseen kuullut astrologisissa keskusteluissa kommentteja toisen kartan muutoksista, että nyt pääset kokeilemaan miltä tuntuu olla kaverin kengissä. Jos esimerkiksi Kuu tulee merkkiin, mikä on kaverilla omalla kartallaan Kuun merkkinä, seuraako tästä että elät elämääsi ihan kuin jonkun toisen kengissä? Pystytkö näkemään maailman samasta näkökulmasta kuin toinen ihminen? Ohjautuvatko valintasi samansuuntaisiksi kuin hänellä?

Tämä kirjoitus oikeastaan käsittelee astrologian subjektiivista kokemista. Vaikka astrologisiin tekijöihin sisältyy paljon yleispätevyyttä, toteutuvatko nämä yleispätevyydet johdonmukaisesti? Ohjautuuko elämä ja valintamme tiettyjen lainalaisuuksien mukaan, vai olemmeko tosiaan itse elämänlaivan ruorissa ohjaamassa?

Minulle on karttani kautta tulossa muutaman vuoden kuluttua hyvin mielenkiintoinen tilanne. Ei kyllä ihan vähään aikaan, mutta toivottavasti pääsen sen ajan kokemaan ja ihmettelemään. Lähipiirissäni on kaksi henkilöä, joiden Kuut ovat hyvin lähellä toisiaan, vain 17 kaariminuutin erolla. Ymmärrän, ettei kohtalo ole tuonut heitä sattumalta elämääni. Oma Draconic Kuuni on myös tuon asteen tuntumassa, edelleen vain muutaman kaariminuutin päässä näiden kahden Kuun kohdasta. Olen miettinyt, mitä minulle tapahtuu silloin kun edistetty Kuu kartallani tulee tähän samaan kohtaan. Näenkö maailman samalta kantilta kuin nämä kaksi läheistä ihmistä? Olenko hetken heidän kengissään?

Kalat-ihmisenä rajanveto itsen ja toisten välillä kiinnostaa minua suunnattomasti. En silti oleta, että tuossa ylläkuvaamassani elämänvaiheessa sulautuisin jotenkin näiksi kahdeksi ihmiseksi. Näkemykseni on, että jokaisen polku elämän taipaleella on hänen omansa, ja se muodostuu kai lähinnä oman karman rakenteesta. Menneisyydessä valitut ratkaisut vaikuttavat tähän päivään, ja näiden raamien takia olemme sidoksissa siihen, mitä aikaisemmin olemme pedanneet – tässä siis on mielestäni syy siihen, miksi emme koskaan voi täysin hypätä toisen kenkiin. Toiset ovat tehneet omat valintansa, minun valintani poikkeavat niistä, ja siksi tilanne mihin joudun samoilla eväillä ei koskaan ole täysin sama.

Täytyy tottakai ottaa huomioon koko kartan rakenne, sillä esimerkiksi edistetty Kuu ei ole ollenkaan niin yksinvaltias minään aikana, että se sivuuttaisi muut edistyskartan tapahtumat kokonaan, tai että syntymäkartan voisi kokonaan unohtaa. Kokonaisuus määrittää tilannetta, oli Kuu missä merkissä hyvänsä.

Mutta silti, pienistäkin tekijöistä voi muodostua jollakin tavalla kollektiivinen kokemus. Jotakin samaa yleispätevää linjaa voi olla näiden kahden henkilön tavoissa elää omaa Kuun maailmaansa. Periaatteessa jaan jo nyt hippusen tuota samaa maailmaa Draconic-karttani Kuun kautta. Odotan siis mielenkiinnolla tuota edistyskartan antamaa lyhyttä ajanjaksoa, jolloin saan kaksinkertaisen vahvistuksen samanlaista Kuun voimaa näkemykseni pohjaksi.

Onko kenelläkään kokemuksia ajatuksista, tapahtumista ja mietteistä, joita on ollut ilmassa juuri silloin, kun edistetty Kuu on ollut samalla kohdalla eläinrataa kuin tärkeän ihmisen syntymäkartan Kuu? Kuka on saanut Auringonpaluussa itselleen vuoden, joka on ollut ihan kuin jonkun toisen kartta? Onko syntynyt hetkellinen ymmärrys tai yhteenkuuluvuuden tunne tämän ihmisen kanssa? Onko kukaan koskaan edes ajatellut astrologisia karttoja tällaisesta näkökulmasta?

Tauolla

Varmaan aika monelle astrologian harrastus on aaltoliikettä. Välillä ollaan tosissaan innoissaan, ja välillä muut elämän kiemurat ovat etusijalla. Onko teissä lukijoissa useita sellaisia, joilla innostus välillä hiipuu? Tai arki kertakaikkiaan antaa tiukat rajat, ettei hömppäharrastukselle jää kalenteriin tilaa? Kummin päin teidän tapauksissanne on ollut, onko tauko harrastuksessa ollut enemmän kiinni omasta päätöksestä, tai onko sellaiseen ajauduttu ihan huomaamatta, vai onko jokin ulkopuolinen seikka tullut väliin?

Ja sitten paluisiin – mitä ilmeisimmin astrologia taas kiinnostaa, jos nyt olette lukemassa tätä blogia. Miten ja miksi palasitte takaisin astrologian pariin? Innostiko joku lähtemään mukaansa tapahtumiin tai luennoille? Löytyikö mielenkiintoista luettavaa? Vai tapahtuiko omassa elämässä jotakin, mikä pakotti katsomaan astrologiasta selityksiä?

Mitä kartoiltanne mahtaa löytyä näiltä ajoilta? Voiko lähdön ja paluun yhdistää mihinkään isoihin transiitteihin? Tai kenties progressiivisen Kuun merkinvaihtoihin?

Minulla oli pidempi tauko astrologiasta lapsen ja kodinlaittamisen vuoksi; silloin oli Uranus Auringollani heilauttamassa kuvioita uusiksi ainakin väliaikaisesti. Paluu astrologiaan tapahtui Jupiterin vastustamattoman kutsun kautta, kun se ylitti transiittina piskuisen viimeisen huoneeni ja tuli nousulleni. Tuonkaan tauon aikana ei ollut täydellistä pesäeroa astrologiaan, sillä esimerkiksi kotipuutarhaani hoidin uskollisesti Kuun kierron mukaan. Käytin astrologiaa vain omaksi hyödykseni, ja edistetty Kuukin sattui kulkemaan enimmäkseen neitsyessä tuolloin. Kun proge Kuu meni vaakaan, en luonnollisestikaan enää malttanut pysyä poissa toisten harrastajien parista.

Jos teidän poluiltanne tällaisia taukoja löytyy, miten arvioisitte sellaisen, tai useiden taukojen, vaikuttaneen harrastukseenne? Oliko paluu vaikeata jos tunsi unohtaneensa entisen opitun? Vai oliko tauon aikana tapahtunut tiedon muhimista ja sisäistämistä? Miten tuntemuksesi käyvät yksiin transiittien tai edistyskartan muutoksien kanssa?